Mitä mieltä olette hyvät ihmiset. Tilanne tämä.
Olemme yli kolmikymppinen kihlapari ja odotamme esikoistamme. Lapsi on meille toivottu ja erittäin tervetullut. Ensimmäisen ultraäänitutkimuksen jälkeen mieheni kertoi vanhemmilleen raskaudestani. Hän sanoi: onneksi olkoon Teistä on tulossa isovanhempia. Siitähän se riemu repesikin, anoppi alkoi huutaa suoraa huutoa. "Ettehän ole edes naimisissa, menette heti ensi viikolla maistraattiin, eihän se kestä kuin pari minuuttia". Tästä pahoitimme molemmat mielemme. Mies käveli samantien ovesta pihalle, hän kuvitteli vanhempiensa tulevan uutisesta ikionnellisiksi, mutta toisin kävi. Hän on vanhempiensa ainokainen. Itsekin järkytyin lievästi vaikkakin anopiltani voi kyllä odottaa huonoa käytöstä. Varsinkin kaljapäissään hän käyttäytyy usein mielestäni tosi typerästi. Rauhallisena ihmisenä pokkani piti tuossa tilanteessa, sanoin ettemme aio avioitua raskausaikana. Emme yksinkertaisesti halua naimisiin vain sen takia, että vauva tulossa. Voimme aivan hyvin mennä naimisiin myöhemminkin. Tämän jälkeen heitä on lähinnä kiinnostanut ainoastaa vauvan sukupuoli. Ei se, voiko vauva hyvin tai miten odottava äiti jaksaa. Tunsin aluksi puhdasta vihaa. Mikä oikeus heillä on puuttua aikuisten ihmisten elämään näin. Nyt lähinnä ahdistaa ja aika pahasti. Olisi kiva kuulla muiden, eri ikäisten, anoppien ja miniöiden mielipiteitä asiasta. Onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Miten reagoitte/toimitte vastaavassa tilanteessa? Ja ennenkaikkea, mihin suuntaan asiat etenivät tämän jälkeen.
Olemme yli kolmikymppinen kihlapari ja odotamme esikoistamme. Lapsi on meille toivottu ja erittäin tervetullut. Ensimmäisen ultraäänitutkimuksen jälkeen mieheni kertoi vanhemmilleen raskaudestani. Hän sanoi: onneksi olkoon Teistä on tulossa isovanhempia. Siitähän se riemu repesikin, anoppi alkoi huutaa suoraa huutoa. "Ettehän ole edes naimisissa, menette heti ensi viikolla maistraattiin, eihän se kestä kuin pari minuuttia". Tästä pahoitimme molemmat mielemme. Mies käveli samantien ovesta pihalle, hän kuvitteli vanhempiensa tulevan uutisesta ikionnellisiksi, mutta toisin kävi. Hän on vanhempiensa ainokainen. Itsekin järkytyin lievästi vaikkakin anopiltani voi kyllä odottaa huonoa käytöstä. Varsinkin kaljapäissään hän käyttäytyy usein mielestäni tosi typerästi. Rauhallisena ihmisenä pokkani piti tuossa tilanteessa, sanoin ettemme aio avioitua raskausaikana. Emme yksinkertaisesti halua naimisiin vain sen takia, että vauva tulossa. Voimme aivan hyvin mennä naimisiin myöhemminkin. Tämän jälkeen heitä on lähinnä kiinnostanut ainoastaa vauvan sukupuoli. Ei se, voiko vauva hyvin tai miten odottava äiti jaksaa. Tunsin aluksi puhdasta vihaa. Mikä oikeus heillä on puuttua aikuisten ihmisten elämään näin. Nyt lähinnä ahdistaa ja aika pahasti. Olisi kiva kuulla muiden, eri ikäisten, anoppien ja miniöiden mielipiteitä asiasta. Onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Miten reagoitte/toimitte vastaavassa tilanteessa? Ja ennenkaikkea, mihin suuntaan asiat etenivät tämän jälkeen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Voisin ensi töikseni sanoa: tästä se vasta alkaa... Siis tämä miniän ja anopin välinen kiistely/loukkaaminen/mielipahan aiheuttaminen. Jos muuten on ollut hyvät välit, niin yleensä sitten lapsenlapsen tullessa alkaa tulla erinäisiä kommentteja, neuvoja, ohjeita yms. Rehellisesti myöntäen kannattaa kuitenkin joitain ohjeita kuunnella, anopeillahan on elämänkokemusta ja ovat omat lapsensa kasvattaneet.
Kysyjän tilanteeseen... Anopin kommenttia miettiessä kannattaa ensin miettiä miksi hän sanoi näin? Aikoinaan on ollut "paheellista" jos ei ole ollut naimisissa. Ja on hyvä myös huomioida, että se oli anopin ensireaktio. Olen kuullut montakin vastaavaa tapausta, varsinkin ensimmäisen lastenlapsen kohdalla, miten isovanhemmat ovat suhtautuneet vauvauutisiin mitä erikoisimmilla tavoilla. Mutta älä huolehdi, kunhan vauva syntyy ja kasvaa, niin appivanhempasi ovat onnesta sykkyrällään!!
Mutta miten jatkat eteenpäin?? Suosittelen, että tästä lähtien sinä tuot julki omat tunteesi ja ajatuksesi appivanhemmillesi suoraan. Jos et siinä tilanteessa pysty/ajatukset tulee vasta myöhemmin, niin sitten soitat vaikka puhelimella. Sähköposti on nykyaikana näppärä, mutta sen kanssa täytyy olla hyvin varovainen.
Ja aina kun kuulet jonkun erikoisemman kommentin, niin kysy suoraan appivanhemmilta miksi he ovat sitä mieltä. Ja lapsen syntyessä voit joutua joskus muistuttamaan, että olet lapsen äiti ja sinä päätät miten lasta hoidetaan. Nämä vanhanaikaiset "anna lapsen huutaa" ja "älä pidä liikaa sylissä" ajatukset joutavat romukoppaan. Kun alle 1-vuotiaan tarpeisiin vastaa nopeasti ja pitää sylissä, niin luot erittäin hyvän pohjan lapsen perusluottamukselle, mikä taas auttaa monissa asioissa lapsen kasvaessa.
Sinä, miehesi ja lapsesi olette perhe yhdessä. Te olette vahvoja ja pysytte yhdessä. Jos anopiltasi tulee joitain erikoisempia/loukkaavia kommentteja, niin älä välitä niistä. Ajattele vaikka hänella olevan huono päivä. Tai sitten ns. lyöt luun kurkkuun ja sanot vastaan, jos olet eri mieltä. Vastaan sanominen on paljon parempi kuin se, että nielet kaikki sanomiset ja ajattelet niitä päässäsi.
Tämä anopin kommentti oli hänen näkökantansa asiaan. Kyllä hän siitä leppyy, eikä se ole hänen asiansakaan.
Nykyaikana tosi harva menee raskausaikana naimisiin, jotenkin tuntuu olevan suosiossa tää trendi "ettemme me nyt lapsen vuoksi mene naimisiin". Kuitenkin juuri lapsen vuoksi kannattaa mennä naimisiin! Monissa tutkimuksissakin on todettu, että lasten vanhempien avioliitot kestävät paremmin kuin avoliitot. Ja mikäs sen ihanampaa kuin hääkuvista katsella pyöreää vatsaa, ja muistella myöhemmin sitä onnen huumaa: rakas sanoo tahdon ja masussa kasvaa pieni ihme! Useasti sitten kun lapsiperheissä häät tahtovat jäädä arjen jalkoihin joko kokonaan tai sitten se häähumu ei enää tunnu niin isolta, kun lapsi kuitenkin on tärkein. Ja on hyvä muistaa, että myös kirkossa voidaan vihkiä todistajien/pienen määrän vieraiden kera.
Juttele myös miehesi kanssa vielä, ja voit pyytää häntä ilmaisemaan vanhemmillensa, että sinä pahoitit mielesi tästä kommentista. Ja miten sinä vain toivoit heidän iloitsevan tästä uudesta lapsesta. Luulisi silloin anopin sitten soittavan ja pyytävän anteeksi.
Tuo katkeruus, kun et pääse naimisiin!
Jos sinä olisit sitä mieltä, että et HALUA naimisiin, olisit sen asiallisesti selittänyt anopille ja se ei sinua enempää vaivaisi.
Nyt sinä tyttöraukka luulet, että se onkin anopin vika kun et pääse naimisiin. Ei se siitä johdu että anoppi puhelee tuollaisia, sitä sun lapsen isää ei haluta mennä kanssasi naimisiin, kun on huomannut ikävän luonteesi ja noilla asenteillasi et tule koskaan pääsemäänkään.
Minä ja mieheni menimme naimisiin vasta esikoisen synnyttyä. Halusin unelmieni prinsessahäät eikä niihin todellakaan kuulunut vaappuminen alttarille vatsa pystyssä ja jos minut olisi anopin toimesta painostettu johonkin minuuttivihkimiseen maistraatissa, olisin ollut hänelle siitä ikuisesti katkera. Minusta naimisiinmeno on niin tärkeä tapahtuma ihmisen elämässä että sitä ei kuulu tehdä anopin mieliksi.
naiset eivät PÄÄSE naimisiin, he menevät jos menevät.
ja tunteiden jäähtyä. Tuskinpa appivanhemmat halusivat teitä järkyttää. Ehkä se oli jonkinlainen järkytys heille itselleen ja purkautui noin.
Tiedän toki tapauksia että tuollainen vastaanotto asian ilmoituksella voi olle, poikani koki saman anoppinsa taholta. Tuskinpa hän siitä vihaa kantaa vaikka varmasti muistaa ikänsä sen loukkauksen.
Lapsi on kuitenkin tärkein tässäkin vaiheessa ja sinun oma mielialasi sen takia, joten anna asian olla, älä välitä ja pidä huoli itsestäsi.
Olen vakuuttunut, että kun lapsi syntyy niin se murtaa jään ja tuo appivanhemmissakin ne lämpimät ja hyväksyvät tunteet esille.
Kärsivällisyyttä ja onnellista odotusta teille !
Älä anna tuollaisten yksittäisten tapausten tuhota perhesuhteita, ovathan nuo appivanhemmat lapsesi tulevat isovanhemmat ja lapsellesi tärkeät.
Itse olin onnesta aivan sykkyrällä kun sain kuulla ensimmäisen lapsenlapseni tulosta ja minulle oli aivan yhdentekevää ovatko vanhemmat naimisissa vai ei. Koko odotusajan olin aivan sekona pelosta ja jännityksestä, että onhan kaikki hyvin, mutta sitä en tietenkään näyttänyt noille vanhemmille mitenkään.
Kaikki meni hyvin ja he tekivät minusta maailman onnellisimman mummun ja sitä olen vaikka ei aina niin hyvin mene miniän kanssa. Olemme molemmat vähän liian karhuemoja joten kahnauksia tulee, mutta se ei tarkoita ettenkö pitäisi miniästäni. Miten voisin olla pitämättä kun hän on poikani vaimo ja sen ihanan vesselin äiti !
Ihan varmati saat huomata itse saman kun jaksat nyt tämän asian kanssa.
Iloista odotusta siis !
Nytkeskityt siihen, etta sinulla ja poikaystavallasi on hyva. Jos se tarkoittaa anopin sulkemista pois tai ainakin taman tapailujen yms. rajottamista, niin sitten tarkoittaa.
Kellaan ei ole oikeutta arvostella jastressata sinua tuossa tilanteessa. Paa-asia on, etta itse tiedatte mita elamallanne teette ja mika teidat tekee onnelliseksi.
Ala ota kontaktia anoppiin, ja heti jos juttu alkaa muuttua ikavaksi lahde tilanteesta pois. Kylla se ihminen joskus tajuaa vilkaista peiliin. Jos lapsenlapsi ei hanelle ole tarkea tai jos kaikki on "maineesta" ja naimisiinmenosta kiinni, niin ehkapa han sitten hyvaksyy senkin ettei tosiaankaan ole asennevammoineen tervetullut lapsen elamaan. Se on ikavaa, mutta nyt te ja tuleva lapsenne olette itse ensisijalla. Anoppi on aikuinen ihminen jonka luulisi ymmartavan.
... miksi ihmiset, jotka haluavat yhdessä tehdä maailmaan lapsia, eivät haluaisi myös mennä naimisiin? Mikäpä on sen parempi "syy" kuin lapsi, säästyy mm. siltä inhottavalta isyydentunnustamiselta ja nimen ja muun selittelyltä. Minusta on oikeastaan aika ihana ajatus, että alttarille kävelee kolme :) Minun mielestäni avioliitossa syntyy myös se oikea perhe, muut olkoon mitä mieltä tahansa. Joten pistäisin asian harkintaan.
Nykyäänhän on kai ainakin lähes yhtä tavallista, että lapsi kävelee ennen kuin vanhemmat menevät vihille. Lapsi on usein vihkikuvassakin mukana.
Tekopyhyyttä semmoinen että naimisissa pitäisi olla vain sen takia, että lapsi on tulossa. Ikään kuin se olisi jotain nykymuotia - kyllähän ennen vanhaan oikein kokeiltiin, tuleeko nainen raskaaksi, ettei mahon kanssa mennä turhaan naimisiin.
Miksi homot ja lesbot taistelevat oikeudesta vihkimykseen, ja nykyisin vieläpä kirkolliseen vihkimykseen, ja heteroiden mielestä naimisiinmeno on vanhanaikaista tekopyhyyttä?
En käsitä
Lapsen tulisi kuitenkin voida syntyä aviolapsena, niin sentään suurin osa nykyvanhemmistakin toistaiseksi on. Seuraavassa sukupolvessa ihmiset ovat kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneitä, jolleivat vanhemmat kuulu seksuaaliseen vähemmistöön.
Sukututkijoilla on karmea tulevaisuus edessään! Saa olla iloinen, jos selviää edes isovanhemmat näiden uusioperheiden keskellä.
Kuinka moni avioton lapsi voi luottaa siihen, että isäksi tunnustautunut on todella isä? Aviomies kuitenkin useinmiten on oikea isä. perheessä.
Älä siitä sukututkimuksesta kanna huolta. Ihan parin vuoden kuluttua on aivan normaalia dna testit jokaiselle rutiinin omaisesti isyyden vahvistamiseksi.
Siis dna testit ovat halpuneet ja niitä käytetään hyvin yleisesti jo ja hetkenkuluttua me kaikki tarkastamme sukulaissuhteemme ihan pelkällä sylkytestillä.
Jo nyt on netissä tilattavissa isyys kotimittareita ja ne maksaa vielä aika paljon, mutta hetken kuluttua on joka anopilla sellainen ja miniät pistetään kaikki testiin.
"Kuinka moni avioton lapsi voi luottaa siihen, että isäksi tunnustautunut on todella isä? Aviomies kuitenkin useinmiten on oikea isä. perheessä."
No eikö tuon saman teorian mukaan juuri ole väärin olettaa että avioliiton sisällä syntyneen lapsen isä on lapsen äidin aviomies?
Ketjun aloittanut nimenomaan sanoi olevansa KIHLOISSA, joten hän on menossa naimisiin avomiehensä kanssa. Häiden järjestäminen on stressaavaa ja stressi voi olla vauvalle vaarallista. Minusta tuntuu etta sitä lasta ei paljon kiinnosta menivätkö vanhemmat naimisiin ennenkuin hän syntyi vai vasta sen jälkeen.
Lapsi on henkilö.
Hänellä on oikeus vanhempiin, jotka ovat aviopari, lapsen vanhemmat, isä ja äiti Virtanen.
Aikuiset voivat elää avoliitossa, josta he pääsevät omille teilleen helposti, kun malja tulee täyteen, mutta lapsella on oikeus perheeseen.
Lapsi on nyt se tärkeä. Avoppisi oli oikeassa.
Vaikka isä tunnustaakin lapsen, lapsi on avioliiton ulkopuolella syntynyt, ja se tieto kulkee hänen mukanaan koko hänen elämänsä ajan.
Kai sen tiedät sentään, että noin puolet Suomessakin solmituista liitoista päättyy eroon. Nykyäänhän se on vallan helppoa, eikös ole niin että riittää kun toinen hakee eroa ensin. Mitä se toinen siihen muuta kuin panee nimensä alle, eihän liitto enää kanna jos toinen erota haluaa.
Ihan yhtä hyvin mies ja nainen voi rakastaa toisiaan elämänsä loppuun asti vaikka mitään paperia saati papinaamenta ei olisi olemassakaan.
Enkä nyt puhu itsestäni, sillä menimme hetikohta naimisiin kun toivuimme yhteenmuutosta.
tervetuloa 2000-luvulle, ystäväiseni!
Tiesitkö sen, että avoleskellä ei ole oikeutta kuolleen puolison omaisuuteen perinnönjaossa?
Jos pari on lapseton, kuolleen puolison vanhmemmat ja sisarukset ovat perillisiä, ei avopuoliso. Ja yksi niistä perillisistä on siis se hirmu anoppi, joka vihaa avominiäänsä ja olisi vaatinut edes maistraatissa juoksun.
Kukaan ei näillä palstoilla muistele näitä tilanteita!
Jos on tehty jokin sopimus, on avopuolison maksettava joka tapauksessa paljon suurempi perintövero kuin lakiin perustuvan perillisen.
Tiesitkö, että mahd. erossa avokki voi viedä oman osuutensa pesästä, esim asunnon, ilman mitään korvauksia avopuolisolleen, jos omistajana on kauppakirjassa vain toisen nimi?
Tiesitkö, että sinun pitää joka ikisestä esineestä säilyttää kuitit, että erotilanteessa voit pitää ostamasi omaisuuden, vaikkapa nyt pesukoneen, jossa peset aviottomien lastesi pyykit jäätyäsi elävän avoleskeksi?
ovat tärkeitä pitää mielessä solmii sitten avo- tai avioliittoa ja tunnen melko paljon näitä asioita. Kommentoin kuitenkin viestiin, jossa lapsilla on oikeus vanhempiin, eikä tämä oikeus mukamas täyty kuin avioliitossa. Väite on Lapuan kapinan aikaista horinaa ja väitteen esittäjän on syytä ottaa pieni asennemuokkaussessio.
Enpä edes halua tietää, mitä mieltä viestin kirjoittaja on homoparien adoptio-oikeudesta - saattaisi olla melko railakasta tekstiä :D
Hei Saara, vuodessa 2000 ei ole mitaan erikoista . "Avoliitto" on maailman vanhin elamismuoto! (Just for your information - vain tiedoksesi) "Avoliitto" tulee aina olemaan, vuonna 3000 myoskin jolloin vuonna 2000 elaneet ovat jo kauan olleet historiaa.
Siis ei mitaan uutta. Vain "avoliiton" osallisten nimitys muuttuu.
Haluavatko "avoliittolaiset " toistaa historiaa......?
Miltähän vuosisadalta sinä oikein olet kotoisin. On paljon avopareja, joissa mies ja nainen ovat täysin uskollisia toisilleen.
Millä tavoin mukamas papinaamen on milloinkaan taannut uskollisuutta?
Höh teidän kanssanne. Outoja tapauksia olette kun moisia kuvittelette.
voi toinen osapuoli viedä puolet omaisuudestasi avio-oikeutueen perustuen täysin laillisesti ellet ole tajunnut laatia avioehtosopimusta?
No onhan sekin yksi tapa laillistaaa liitto, toinen on vain kavella maistraattiin ja hoitaa sia siella muutamassa minuutissa. Siihen tilaisuuteen ei edes tarvitse vaivata muita tulemaan.
Lapset ovat taysin syyttomia ollessaan aparia. se on vanhempien syyta ja aikaansaamaa.
Tama vuosi on historiaa 50vuoden kuluttua, ja silloinkin ihmiset tulevat tekemaan aparia.
Heidan tekeminen on yksinkertaisesti vahempien (typera) valinta.
Mitä luulet, ajatteleeko anoppi, että te aiheutatte hänelle mielipahaa?
Moni vanhempi ihminen pitää yhä arvossa vanhoja perhesiteitä.
Vielä -70 luvulla avioton lapsi oli häpeä.
Oletko muuten hyvä anoppi pannut merkille, että 70-lukua elettiin viime vuosituhannen puolella? Maailma on HIEMAN muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Enää ei tarvitse mennä naimisiin ympäristön painostuksen alla tai vahingon tapahduttua. Mitä luulet, tuliko niistä 70-luvun pakkoavioliitoista kovinkin onnellisia perheyhteisöjä. Ei mene hyvin, jos joka asiassa on aina tanssittava anopin pillin mukaan, jottei hänelle vaan tule paha mieli. Eläköön hän omaa elämäänsä, vaikka sitten siellä kultaisella 70-luvullansa. Onneksi nykypäivänä suurin osa ihmisistä tuntuu olevan suvaitsevaisevaisia, he ymmärtävät ettei kaikkien tarvitse elää samalla tavalla kuin he itse ovat valinneet. On olemassa normaalilla itsetunnolla varustettuja ihmisiä, jotka eivät ota stressiä siitä mitä muut ajattelevat. Tiedoksi vielä sinulle hyvä anoppi; moni nuorempikin ihminen pitää todella tärkeinä toimivia, suvaitsevia perhesuhteita. Olipa kyseessä sitten se avoliitto tai avioliitto.
Aloittaja kirjoitaa mm:
"Olisi kiva kuulla muiden, eri ikäisten, anoppien ja miniöiden mielipiteitä asiasta."
Nyt sitten on joku mennyt kirjoittamaan toisenlaisia ajatuksia kuin aloittaja.
Aijai.
Kyllä nämä mielipiteenilmaisut ovat kyytiä saaneet, ja kirjoittajat toivotetaan tervetulleiksi uudelle vuosituhannelle.
Selväähän on, että anopit ja anopinmieliset saavat totta kai kirjoittaa mitä mielivät, kunhan kirjoittavat kuten miniät ja miniänmieliset haluavat.
Muutenhan he ovat tekopyhiä fossiileja.
Niin se vain on, anopit! Eihän toki kenelläkään 70-luvulla eläneellä voi olla järkeviä mielipiteitä.
kuinka hemmetissä me onnistuimme kasvattamaan noin mielettömän fiksuja jälkeläisiä, tyhmät fossiilit ?!!! Vai lähtikö se järki heitä kasvattaissa....
Taitaa olla järki isiltä peritty, kun äideillä se on vielä tallella...siis anopeilla.
1970-luvulla lapsuutensa eläneet ovat minun näkökulmastani katsottuna hyvin nuoria ihmisiä, joilla ei vielä ole kanttia ikäänsä vedoten kehuskella elämänkokemuksellaan.
Olipa ihminen syntynyt milloin tahansa, niin se, onko hän suvaitsevainen, suhteellisuudentajuinen, viisas ja suurisieluinen ihminen, näkyy mm. siinä onko hänellä kykyä ymmärtää, että:
1. Se mikä sopii hänelle, ei välttämättä sovi kaikille.
2. hHnen moraalikäsityksensä ovat vain hänen moraalikäsityksiään, eivät mitään jumalansanaa
3.hän elää itse omien moraalikäsitystensä mukaan, toiset samaten omiensa mukaan; on naurettavaa vaatia että muiden on tehtävä ratkaisunsa sen mukaan mikä HÄNEN MIELESTÄÄN on oikein ja väärin.
4. Kertoessaan käsityksensä oikeasta ja vääräastä hän voi noudattaa kauniita käytöstapoja - niihin ei kuuluu esim. huutaminen ja uhkailu.
Sinä nimim. " Eri näkökulmia" annat ymmärtää, että 1970-luvulla syntyneet kuuluvat aivan eri aikakauteen ja heillä on aivan toisenlaiset ( mielestäsi ne ainoat oikeat ) käsitykset oikeasta ja väärästä. Arvelet, ettei kukaan ikäisesi voi ymmärtäälapsen tekemistä muuten kuinavioliittoon.
En ymmärrä ollenkaan. Minun ikäluokassani ( synt. 1958 )on vaikka kuinka paljon naisia jotka ovat synnyttäneet lapsia avoliittoon tai tai olleet alunperinkin yh-äitejä. Ei siinä mitään sensaatomaista ole. Missä maailmassa elät, ellet todellakaan ole tavannut ikäistäsi naista jolla on lapsia vaikkei hän ole naimisissa lastensa isän kansa?
Olen itse lapsuuteni 1960-luvulla eläneenä kovasti eri mieltä kanssasi.
Miten selität sen, että minun v. 1920 syntynyt siis jo yli 50-vuotias - ymmärtää että ajat muuttuvat ja tavat niiden mukana?
Hän ( 87 v.) kyllä tajuaa, että vaikka hänen nuoruudessaan ei tullut kysymykseenkään synnyttää lasta muuten kuin aviolittoon, niin nyt on toinen aika. Hän ei ikäpäivänä alkaisi moittia ja moralisoida lapsenlapsiaan, kun nämä ovat tehneet lapsia avoliittoon ja jopa ilman avoliittoa - eikä hän kuvittele olevansa parempi ihminen vaikka hän säilyi neitsyenä hääyöhönsä asti ja vaikka kaikki hänen viisi lastaan syntyivät avioliiton sisällä. Ajat olivat toiset, tavat olivat toiset.
Hän on vanha JA VIISAS ja ymmärtää mitä merkitsee suvaitsevaisuus, rakkaus ja elämänilo. Hän on onnellinen lapsenlapsenlapsistaan. Hän ei todellakaan ole katsonut aiheelliseksi pitää luentoa aiheesta "kun MINÄ olin nuori..."
Olkaapa te nelikymppiset pullamössössukupolven hemmotellut kakarat siis ihan hiljaa, ellei teillä ole nuoremmille muuta sanottavaa kuin " voi miten HUONOJA IHMISIÄ te olette kun teette asiat eri tavalla kuin minun nuoruudessani oli tapana...".
Tämän kirjoitti v. 1958 syntynyt anoppi, joka itse teki lapsensa avioliittoon muttei kuvittele sen olevan ainoa oikea tapa vain koska se sattui olemaan minun tapani. Anoppi, joka ei tuputa omia moraalikäsityksiään nuoremmille, vaan uskoo että nuorillakin on aivot, sydän ja omatunto.
Kone teki tepposet ja pyyhki osan tekstistäni pois.
Korjaus:
" Miten selität sen, että minun v. 1920 syntynyt äitini - joka siis kivikaudeksi kehumallasi 1970-luvulla oli jo yli 50-vuotias - ymmärtää että ajat muuttuvat ja tavat niiden mukana? "
Tuli mieleeni, että 1970-lukua ei todellakaan voi käyttää esimerkkinä entsiajan hyvistä tavoista. 1970-lvulla nuoret jo ryyppäsivät ja hölmöilivät samalla tavalla kuin nykynuoret. Järjestettiin kotibileitä kun vanhemmat olivat poissa ja juotiin päät täyteen. 1950-luvulla sellaista ei vielä tehty. Suuri muutos tavoissa tuli 1960-luvun aikana. Väittäisin että 1950-luvun nuoret erosivat 1970-luvun nuorista enemmän kuin 1970-luvun nuoret nykynuorista.
1960 luvulla tuli e-pillerit ja ehkäisy, nuo muuttivat nuorison käytöksen ihan toiseksi mitä se oli ollut ennen sitä.
Voi jopa sanoa että -60 luvulla ruvettiin varsinaisesti puhumaan nuorista ja teini-ikäisistä omana ryhmänään.
Siihen asti ihmiset olivat lastenkirjoilla kunnes täyttivät 15v ja kävivät rippikoulun, jonka jälkeen heiltä ruvettiinkin jo odottamaan aikuisen käytöstä ja työsuoritteita.
Näillä palstoilla liikkuu väliin ihan kummaa porukkaa. Ovatkohan jotain teinejä, joiden mielestä 1970-luku oli suurin piirtein = kivikautta?
Äidilleni tarjottiin neuvolassa ehkäisyä, hän oli niin kokematon ettei ollut tajunnut sitä käyttää ja lapsihan siitä putkahti, tulokset hirveät. Valitettavasti lapsen isä suostui äitini kanssa naimisiin, eivätkä älynneet edes jatkossa käyttää ehkäisyä vaikka sitä siis oli tarjottu, tuloksena lisää lapsia.
No, tyhmiä ihmisiähän on aina ollut olemassa. Antoivat meille kovin risaisen hengenperinnön.
Mutta ei siis ollut kyse edes 1950-luvulla siitä, etteikö ehkäisyä olisi ollut aivan vapaasti saatavissa. Pelkkää tyhmyyttään eivät käyttäneet sitä.
1950 luvun "ehkäisy" perustui pessaarin käyttöön, joka oli jonkinlainen emättimeen laitettava kumiesine tjn. Siis erittäin hankala ja ikävä käyttää, siksi sen käyttö jäikin tod. vähäiseksi.
Ehkäisy- pillerit tulivat vasta -60 luvulla yleiseen käyttöön.
Mitä taas tulee sinun vanhempiesi älykkyysosamäärään niin eipä näytä omena kauas puusta pudonneen.
Sinut olisi kannattanut sylkäistä vaikka lakanoille.
Ensinnäkin olen todellakin tutkinut asiaa, eikä ehkäisy 1950-luvullaKAAN rajoittunut pessaarin käyttöön.
Mistähän olet moista saanut päähäsi?
Kondomejakin oli, niitä on ollut jopa 1800-luvulla. Samoin siittiöitä tappavia aineita.
Sinun ei kannattaisi kyllä yhtään aukoa päätäsi, jollet tuon enempää tiedä tästä. Ehkä olet kovinkin pystyvä jollain muulla alalla? Kantsisi siirtyä sellaisen alan keskustelupalstoille. Jätä sinä nämä ehkäisyasiat meille muille ihan suosiolla.
Tuntematta tapausta vaikea kommentoida.
Jos appivanhempasi muuten ovat ok eivätkä puutu hirveästi, niin kannattaa unohtaa sen siliän tien tuo kommentti. Jatkossa ehkä samantien hyvä sanoa, että "me odotettiin onnitteluja".
Kyllä tilanteet kannattaa selvittää siltä istumalta eikä jäädä hautomaan.
Itse siedin kiltisi kaiken ja kauan hiljaa, yritin olla vieraskorea vaikka sanomiset satutti ja loukkasi. Yritimme jutella mutta siinä vaiheessa kävi ilmeiseksi, ettei anoppi ole tottunut keskustelemaan vaan ainoastaan sanelemaan ja tuomitsemaan. Välit on nyt poikki, ei täysin mutta riittävästi. Hyvä näin, tapaamme sukujuhlissa muodollisen kohteliaasti ja Toisaalta se on nyt hyvä koska anopilla ei ollut mitään rajaa tekemisissään ja sanomisissaan.
piikittelylle. Hyvät vastineet tulevat vasta joskus vuorokauden päästä. Noloa.
Suku ottaa röyhkeästi oikeuden puuttua aikuisten ihmisten elämään, jos nämä ihmiset ovat omia jälkeläisiä ja näiden elämänkumppaneita. Samanlainen puuttuminen ei tulisi kuuloonkaan vieraampien aikuisten, esim naapureiden asioissa. Välit olisivat heti poikki.
MIKSI OMALLE VÄELLE EI TARVITSE OLLA SAMALLA TAVALLA KOHTELIAS JA HIENOTUNTEINEN KUIN VIERAILLE IHMISILLE?
Eikö kohteliaisuus olisi kaikkein tärkeintä juuri oman perheen kesken?
Aikuisten holhoaminen on alistamista ja siitä nuorempi sukupolvi suuttuu kaikkein eniten. Erityisesti miniät ja vävyt.