Mun mielestä sä et tehnyt reilusti mulle. Tiesit, että mä aikanaan rakastin sua täydestä sydämestäni. Kuitenkin sä valitsit oman avopuolisosi, vaikkakaan itse et pystynyt tilannetta ratkaisemaan, vaan minun piti tehdä se puolestasi.
Murruin täysin, mutta tiesin ettei mulla ollut vaihtoehtoja. Mä rakastin sua, olin rakastanut koko kaksivuotisen yhdessäolomme ajan. En halunnut olla numero kakkonen.
Nyt siis säkin olet yksin. Vain puoli vuotta meidän "eromme" jälkeen. Juuri kun mä olin ymmärtänyt, ettei "meitä" enää ole, sä tulet ja rikot mut uudelleen. Pyydät kylään, halaat, suukottelet ja kerrot kuinka paljon olet mua ajatellut. Pyydät jäämään yöksi ja pitämään susta kiinni. Arvasitko ollenkaan, että kaikki haavat repeytyivät auki. En ollutkaan unohtanut sua, vaan tuntuu, että rakastan entistä enemmän.
Jos et mua oikeasti kuitenkaan halua, niin miksi ylipäänsä kerroit minulle erostasi. Miksi???
Nyt on nöyryytetty ja alhainen olo. Kostitko minulle jotakin?
Mun mielipiteeni on, että meillä olis ollu loistava tulevaisuus yhdessä. Ei tässä kenenkään tarvitse sitotutua heti mihinkään, ollaanhan me jo tätä elämää nähty. Askel kerrallaan oltais vaan katottu, vieläkö nauretaan vedet silmissä sanomatta sanaakaan. Oltais katottu, onko meillä niin hyvä olla, kuin mitä aina puhuttiin.
Nyt on niin rikki ja ikävä. Mutta niin se menee, kun vaan toinen välittää.
Silti, olit epäreilu, kun sotkit mut uudestaan tähän. Kurkkua kuristaa ja itkettää. En tiedä ikävästä vai kiukusta, mutta vietävän paljon suututtaa, että vastasin sulle puhelimeen tässä taannoin.
Murruin täysin, mutta tiesin ettei mulla ollut vaihtoehtoja. Mä rakastin sua, olin rakastanut koko kaksivuotisen yhdessäolomme ajan. En halunnut olla numero kakkonen.
Nyt siis säkin olet yksin. Vain puoli vuotta meidän "eromme" jälkeen. Juuri kun mä olin ymmärtänyt, ettei "meitä" enää ole, sä tulet ja rikot mut uudelleen. Pyydät kylään, halaat, suukottelet ja kerrot kuinka paljon olet mua ajatellut. Pyydät jäämään yöksi ja pitämään susta kiinni. Arvasitko ollenkaan, että kaikki haavat repeytyivät auki. En ollutkaan unohtanut sua, vaan tuntuu, että rakastan entistä enemmän.
Jos et mua oikeasti kuitenkaan halua, niin miksi ylipäänsä kerroit minulle erostasi. Miksi???
Nyt on nöyryytetty ja alhainen olo. Kostitko minulle jotakin?
Mun mielipiteeni on, että meillä olis ollu loistava tulevaisuus yhdessä. Ei tässä kenenkään tarvitse sitotutua heti mihinkään, ollaanhan me jo tätä elämää nähty. Askel kerrallaan oltais vaan katottu, vieläkö nauretaan vedet silmissä sanomatta sanaakaan. Oltais katottu, onko meillä niin hyvä olla, kuin mitä aina puhuttiin.
Nyt on niin rikki ja ikävä. Mutta niin se menee, kun vaan toinen välittää.
Silti, olit epäreilu, kun sotkit mut uudestaan tähän. Kurkkua kuristaa ja itkettää. En tiedä ikävästä vai kiukusta, mutta vietävän paljon suututtaa, että vastasin sulle puhelimeen tässä taannoin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
v*tun lumppu lehmä,koit ny uskoo jo ettet kelpaa muuhu hommaa ku kakkospanoks,ja mietis iha ite et miks?ite olet just sellane,vittu hae vapaa mies äläkä niit varattui.
Törkeetä tekstiä! Enkä ole ap.
Huh minkäköhän tyhjäntoimittjan tekstiä tuossa välissä,menis hoitoon.
Ymmärrän tunteesi lähes saman kokeneena en nyt muuta tähän osaa kertoa kuin jaksele sinä ja pidä huoli itsestäsi!!
Huh, jätä ton väliin päätään aukoneen keskenkasvuisen ressukan löpinät omaan arvoonsa...
Oon samassa tilanteessa tällä hetkellä. Exän pari vuotta kestänyt suhde avoonsa kariutui ja yllätys yllätys, kenellepä muulle soitto kuin minulle!
Voi jos olisin hiukan rohkeampi, kertoisin hänelle olleeni on/off masentunut aikalailla viimeiset vuoden puolitoista, hänen takiaan. En haluaisi olla missään tekemisissä ko. jätkän kanssa koska jokainen yhteydenotto muistuttaa entisestä elämästä.
Jos en pari vuotta sitten kelvannut, vaan piti nöyryyttää minua, MIKSI HELVETISSÄ ottaa nyt minut tukipuuksi? Nyt kun avosi on heittänyt sinut pihalle tunnevammaisuutesi takia, yrität raahata minut takaisin omaan maailmaasi.
MIKSI kerrot minulle erostasi ja sydänsuruistasi? Tämä on nöyryyttävää ja haluan ulos tilanteesta.
Miksi edes vaivaudun vastaamaan puhelimeen, viesteihin ja sähköposteihin?