Olen alkanut miettimään että haluanko koko loppu elämäni olla tämän hetkisen kumppanin kanssa.
Minulla on tullut tuntemuksia että en enään rakasta häntä. Poikaystäväni on todella hankala tapaus jos pitää puhua suhteesta. Kun aloitan puhumaan asiasta hän kieltää sen ja rupeaa puhumaan muuta.
Olen miettinyt että jos jätän hänet miten pääsen jaloilleni.
Kaikki käytännön asiat stressaavat minua.
Asunnon hankkiminen esimerkiksi.
Mistään ei tule mitään. Ahdistaa tämä kaikki niin paljon että meinaan tukehtua.
Kertookaa kokemuksia miten olette päässeet taas omaan elämään kiinni.Kiitos.
Minulla on tullut tuntemuksia että en enään rakasta häntä. Poikaystäväni on todella hankala tapaus jos pitää puhua suhteesta. Kun aloitan puhumaan asiasta hän kieltää sen ja rupeaa puhumaan muuta.
Olen miettinyt että jos jätän hänet miten pääsen jaloilleni.
Kaikki käytännön asiat stressaavat minua.
Asunnon hankkiminen esimerkiksi.
Mistään ei tule mitään. Ahdistaa tämä kaikki niin paljon että meinaan tukehtua.
Kertookaa kokemuksia miten olette päässeet taas omaan elämään kiinni.Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen voin sanoa, että käytännön asiat ovat pikkuasioita ihmisen hyvinvointiin verrattuna ja keskittymällä omiin asioihisi pääset takuulla taas jaloillesi
Miehenä voin sanoa,että se varmasti ahdistaa myös poikaystävääsi,(ei sillä, että sen tiedon pitäsi jotenki sinua auttaa.) Hänellä on vain erilainen tapa käsitellä asioita,kuin sinulla.Eli hän ei välitä puhua, koska ei luultavasti uskalla,tai osaa.. koska hän todennäköisesti pelkää samoja asioita kun sinäkin tällä hetkellä, eli eroa, sitä minne muuttaa eron jälkeen, jääkö yksin.??jne..
Suosittelen että kysyt nyt ihan rehellisesti itseltäsi haluatko olla tämän ihmisen kanssa vai et. Jos et, niin myönnä se itsellesi.Et ole ensimmäinen tässä maailmassa joka eroaa. Kannattaa myös pitää keskustelutuokio poikaystäväsi kanssa, jossa kehotat häntä kertomaan rehellisesti hänen omista tunteista.Äläkä säikähdä tai syytä häntä jos hän kertoo sinulle jotain epämiellyttävää,kuten että hänenkin tunteensa ovat viilenneet sinua kohtaan,senhän jo tavallaan tiesitkin.On vain hyvä jos saat hänet puhumaan avoimesti.Älkääkä syytelkö toisianne mistään, se ei johda mihinkään,vaan teidän kannattaa yrittää olla toistenne tukena vielä eronne jälkeen.(siis jos eroatte).Olkaa niin hyviä ystäviä kun voitte.Ja kannattaa kertoa avoimesti asiasta myös muille ihmisille,ystäville ja sukulaisille, sekin helpottaa..
Lopuksi haluaisin sanoa,että näistä eroista selviää aina.Tiedän kokemuksesta,että helppoa se ei ole, mutta ET SINÄ NAIMISIIN VOI MENNÄ JOS ET OLE 120% VARMA ETTÄ RAKASTAT PALAVASTI TÄTÄ MIESTÄ JA ETTÄ HÄN RAKASTAA SINUA YHTÄ PALJON!!!
Toivon sinulle ja poikaystävällesi voimia aloittaa uusi elämä,yksin tai yhdessä..
ps.kauhean pitkä tarinointi,josta toivottavasti,edes jotain hyötyä..