Elikkä on suunnitellut lähtöä Italiaan au pairiksi. Mites te jotka olette olleet siellä niin minkälainen on ollut vastaaotto?
Miten olette saaneet kavereita?
Onko joku asia tullut järkytyksenä?
Miten olette viihtyneet siellä?
Onko kieli tullut tutummaksi?
Toisin sanoen kannataako lähteä?
Miten olette saaneet kavereita?
Onko joku asia tullut järkytyksenä?
Miten olette viihtyneet siellä?
Onko kieli tullut tutummaksi?
Toisin sanoen kannataako lähteä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vastaanotto on ystavallinen, ainakin mun kohdalle on osunut vain mukavia perheita (nyt siis viidetta kesaa 4kk kesa"aupairina"..) ja kavereita loytyy myos varmasti helposti jos vain olet itse ulospainsuuntautunut etka esim. linnoittaudu omaan huoneeseesi josta ei sinua tietenkaan tule kukaan hakemaan minnekaan... viihtynyt olen, kieli sujuu ihan ok vaikkakin suurimmaksi osaksi olen tyoskennellyt perheissa englanniksi koska se on toinen aidinkieleni ja italialaisperheet haluavat lapsien oppivan kielta. mitaan varsinaisia jarkytyksia ei ole ollut, mutta monesti kylla jaa hammastelemaan jotain asioita.. esim tyottomyytta, kodittomia ihmisia, "outoja sairauksia" tai esim niiden ihmisten maaraa joilta puuttuu jalka/kasi tms tai leuka on kasvanut muodottomaksi omenan kokoiseksi moykyksi...
Aupparivuosi Italiassa oli aivan ihana! Eka perhe halusi vain siivoojan, työtä oli n. 4h päivässä, mutta talo niin syrjässä etten pystynyt siellä olemaan. Toinen perhe oli sikarikas ja aivan hullu. Viihdyin loistavasti. Kavereita sain muista auppareista, menin Allianssin kautta, siis toimistosta sain listan numeroista. En ehtinyt juuri matkustella, koska lähes joka viikonloppu ajoimme Monte Biancolle raittiiseen vuoristoilmaan. Kielen opin, koska kävin kursseilla ja opiskelin aktiivisesti.