Pistin 4 kk:tta kestäneen suhteemme poikki muutama päivä sitten.. Syynä se, että olin miehelle vain yksi nainen muiden joukossa. Hän oli varsinainen häntäheikki. Ja minä olin uskonut kaikki hänen valheensa. Hän ei halunut sitoutua vaan viettää vapaata elämää. Pahinta se, että hän oli mustasukkainen minusta, vaikken ollut haikaillut muiden perään koko suhteemme aikana kertaakaan.
Jätettyäni sain kuulla, että hän oli roudannut kämpälleen jonkun naisen. Jonka hiuksia muistan nyppineeni sängystä tiedustellen asiaa, saamatta selkeää vastausta.
Jätettyäni tajusin myös ne kaikki selitykset "omasta ajasta" valheeksi. Hän olisi halunut meidän eroavan siten, että olisimme puhelväleissä. Sitä yritin, mutta sitten ilmoitin, että on turha pitää ollenkaan yhteyttä. Sillä minä en koskaan pidä eksiini yhteyttyä. Olen niin tunteellinen ihminen. Hänellä on useita eksiä, jotka hänelle milloinkin soittivat. Olin kuulemma ensimmäinen nainen, joka hänet jätti. Hän oli jättänyt useita naisia sen vuoksi, että olivat nähneet liian tiiviisti tai joku oli sanonut rakastavansa häntä.
Minulla on niin hyväksikäytetty ja halpamainen olo. Sinällänsä en itke miehen perään, vaan tätä oloa. Kuinka saatoin uskoa kaiken maailman selitykset ja vielä uskoa hyvään tulevaan. Ja mies väitti minua itsekkääksi ja itsepäiseksi, vaikka näimme aina kun hänelle sopi.
Minulla on pelko siitä, että on sukupuolitautikin. Menen testeihin varmuuden vuoksi, sillä enhän voinut koskaan tietää, miten usein hän minua petti. Kun häntäheikki kerta on.
Olin suhteemme ajan itkuinen. Itkin koko ajan sitä tuskaa, mikä sisälläni on. Kesti siis pari kuukautta ennenkuin uskalsin jättää miehen. Hän oli tahallaan provosoinut minua asiasta. Itkin vain sitä tuskaa, mikä oli sisälläni siitä epätietoisuudesta.
En kaipaa häntä, vihaan häntä!!
Mikä ikävintä, tähän päälle vielä ongelmat minun perheessäni. Minun pikkuveljelläni on ongelmia alkoholin käytön kanssa ja itsenäistymisen kanssa. Hän on masentunut ja ongelmat taas ilmenivät.
En jaksa vain enää! Itken ja paljon.. onneksi minulla on ystävä, joka minua auttaa.. Tosin hänkin painosti jättämään ko. miehen. Arvostan kyllä hänen elettään, sillä oikeassa hän oli niistä kaikista valheista.
Minulla on vielä opiskelua jäljellä muutama viikko ja pitäisi jaksaa.
Ihmissuhteet miehiin ovat satuttaaneet minua erittäin kovasti!! Olen aikaisemmin ennen ko. suhdetta ollut erittäin kylmä miehiä kohtaan, enkä päästänyt ketään lähelleni. Nyt päästin ja halusin yrittää uskoa miehiin jälleen kerran monen vuoden jälkeen ja mitä siitä sain. Minua käytettiin vain hyväksi.
-22v. neitonen-
Jätettyäni sain kuulla, että hän oli roudannut kämpälleen jonkun naisen. Jonka hiuksia muistan nyppineeni sängystä tiedustellen asiaa, saamatta selkeää vastausta.
Jätettyäni tajusin myös ne kaikki selitykset "omasta ajasta" valheeksi. Hän olisi halunut meidän eroavan siten, että olisimme puhelväleissä. Sitä yritin, mutta sitten ilmoitin, että on turha pitää ollenkaan yhteyttä. Sillä minä en koskaan pidä eksiini yhteyttyä. Olen niin tunteellinen ihminen. Hänellä on useita eksiä, jotka hänelle milloinkin soittivat. Olin kuulemma ensimmäinen nainen, joka hänet jätti. Hän oli jättänyt useita naisia sen vuoksi, että olivat nähneet liian tiiviisti tai joku oli sanonut rakastavansa häntä.
Minulla on niin hyväksikäytetty ja halpamainen olo. Sinällänsä en itke miehen perään, vaan tätä oloa. Kuinka saatoin uskoa kaiken maailman selitykset ja vielä uskoa hyvään tulevaan. Ja mies väitti minua itsekkääksi ja itsepäiseksi, vaikka näimme aina kun hänelle sopi.
Minulla on pelko siitä, että on sukupuolitautikin. Menen testeihin varmuuden vuoksi, sillä enhän voinut koskaan tietää, miten usein hän minua petti. Kun häntäheikki kerta on.
Olin suhteemme ajan itkuinen. Itkin koko ajan sitä tuskaa, mikä sisälläni on. Kesti siis pari kuukautta ennenkuin uskalsin jättää miehen. Hän oli tahallaan provosoinut minua asiasta. Itkin vain sitä tuskaa, mikä oli sisälläni siitä epätietoisuudesta.
En kaipaa häntä, vihaan häntä!!
Mikä ikävintä, tähän päälle vielä ongelmat minun perheessäni. Minun pikkuveljelläni on ongelmia alkoholin käytön kanssa ja itsenäistymisen kanssa. Hän on masentunut ja ongelmat taas ilmenivät.
En jaksa vain enää! Itken ja paljon.. onneksi minulla on ystävä, joka minua auttaa.. Tosin hänkin painosti jättämään ko. miehen. Arvostan kyllä hänen elettään, sillä oikeassa hän oli niistä kaikista valheista.
Minulla on vielä opiskelua jäljellä muutama viikko ja pitäisi jaksaa.
Ihmissuhteet miehiin ovat satuttaaneet minua erittäin kovasti!! Olen aikaisemmin ennen ko. suhdetta ollut erittäin kylmä miehiä kohtaan, enkä päästänyt ketään lähelleni. Nyt päästin ja halusin yrittää uskoa miehiin jälleen kerran monen vuoden jälkeen ja mitä siitä sain. Minua käytettiin vain hyväksi.
-22v. neitonen-
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei kuule. Sanon tämän vain, että rakkaus ei tule, kun sitä etsii, vaan rakkaus löytää sinut :)
Jotkut miehet ovat sellaisia kuin ovat...
Ehkä tämä auttoi jonkun verran :)
Tiedän kyllä ja auttoi.. Mutta ärsyttää, että jotkut ihmiset eivät omaa omaatuntoa.. :( Se tässä pahinta on, kun hän minua niin satutti.
Ja en tiedä itsekään, etsinkö rakkautta. Mutta pahaa se suhde teki. Se kauhea ahdistus ja epävarmuus.
Näen siitä vieläkin painajaisia..
Ja vielä tämä perheeni tilanne.
Sekä epäilys s-taudista.
On se niin väärin.. En ole menettänyt uskoa miehiin tietenkään. Sillä varmasti niitä on kunnollisiakin. Ja näin poispäin. Lähinnä vain tämä ihminen onnistui minut manipuloimaan ihan maanrakoon. Tosin omaa tyhmyyttäni.
Suru ja itku on valtava.. :( En halua nähdä sitä ihmistä enää ikinä. Ja anteeksi en tule koskaan antamaan hänen tekoaan. Kunpa tuollaiset ihmiset osaisivat itse lopettaa, etteivät satuttaisi liikaa. Hänkin tiesi minun itkeneeni usein, kun asiasta hänelle aina ilmoitin. Auttoikin keskustelemalla kanssani. Mutta silti hän ei tehnyt muutosta siihen epävarmuuteen.
Hyvä, ett auttoi :)
Ensimmäinen suhde opettaa seuraavaan, virheistä oppii.
Joskus hänen touhuilleen tulee stoppi, jos vikittelee...
...eivät tosiaankaan omaa "omaatuntoa", he tekevät asiat itseään ajatellen, pelkkää omaa sen hetkistä tunnetilaansa ajatellen, muista välittämättä. Tämä miehesi on varmasti tällainen ihminen, hänellä on jokin "tunnevamma", kykenemättömyys sitoutumiseen.
Yritä ajatella näitä asioita pelkkinä faktoina, mikä tarkoittaa, että on lopulta erinomainen asia, että suhteenne on ohi. Mitä siitä olisi vielä voinut pahimmillaan seurata, mieti sitä! Voit keskittyä nyt ihan muihin asioihin elämässäsi, tärkeämpiin asioihin. Pidä itsestäsi huolta, älä anna tällaisen lannistaa! Miehiä menee - mutta varmasti vielä tulee!
minä olen mies ja saatan ymmärtää sun huoles, mä itse olen rakastunu ja rakastan kaiken aikaa , mä tein kaks kertaa pikku virheen , en kertonu rakkaalleni vuorokautta aikaisemmin että otan tänään, ja kun mun kulta soitti ja juteltiin nin se sano yht äkkii , ootko ottanu ? sanoin jotta oisin just sen sanonu mutta en saanu puheenvuoroo , se tapahtui kaks kertaa ja nyt olen jätetty
Musta kans tuntuu kuin mua ois petetty, vaikka ei mulla olekkaan samoja kokemuksii kuin sulla, mutta mun exän kaikki entiset tulee sen jutussa esiin ja mä koitan olla kuin en hokais niit juttui, mutta muhun sattuu ja mun sydän itkee , ja pahinta on tää, jumankekka , olen niinkuin ei ois enään elämää.
Tein todellisen poikkeuksen ja otin yhteyttä.. meinaan se sanattomuus ja kaiken lopettaminen seinään satuttaa vielä entistä enemmän.
Varsinkin kun on niin paljon asioita puhumatta. Anteeksi antaminenkin on parempi.. sillä haluisin itsekin anteeksiannettavan minulle omat virheeni.
Tiedän sen, että suhteemme oli väkisin yrittämistä puolin ja toisin. Siksi itkinkin niin usein, kun en vain uskaltanut luovuttaa.
Nyt sille voi jo hymyillä kun tietää, että olemme parempia kavereina. Mitä sitä väkisin yrittämään, jos ei toimi.
Voi ei, mitä sitä menikään tekemään.. sisälläni on aikanaan ollut niin paljon vihaa ko. miehiä kohtaan ja nyt menin antamaan anteeksi yhdelle.. :( Tein ehkä oikein tai sitten en..
Mutta minun on parempi olla, kun voin edes joskus hänelle ilmoittaa pahasta olostani tai jostain muusta asiasta. Tietäen sen, ettei ole paluuta yhteen. Ainoa hyvä siinä ihmisessä oli ne keskustelut.. Tosin tiedän silti, että olen vaaravyöhykkeellä edelleen..
Mutta kaikki minun aikaisemmat mieheni ovat minun menneisyydestäni vain "joku".. Se jollain tapaa myös satuttaa..
Ehkä toivoa on.. vielä, että kun olen hänen kanssaan puheväleissä pääsen kiinni näiden sitoutumiskammoisten ajattelumaailmaan ja täten osaan heidät kiertää kaukaa.
..on niin paha olla.. käsittämättömän paha. itken joka päivä ja mieli ihan maassa.. :( tiedän, ettei paluuta ole. ja muutenkin.. eksäni ei minua takaisin huoli, eikä pidäkään. oikeinhan se on.. sillä samat riidat vain jatkuisi :( koska itkin suhteen aikana, niin tulisin itkemään jatkossakin.
Itken nytkin.. :( tämä on niin väärin. aikaisemmin, kun en ole paljoa miesten perään itkenyt.. sattuu tosi pahasti kylläkin. mutta vähän helpotti jo se, kun sai vaihdettua muutaman sanan eksänsä kanssa haikeista fiiliksistä.
Tuntuu vaan niin ikävältä. Ruokakaan ei maistu. Itkun kyynel poskella vain. Kuinka voin ottaa tämän näin raskaasti, kun tiedän, ettei suhde toiminut mitenkään.. Tunteet.. :( EIII!!! Sydän itkee niin paljon.. mitään ei olisi voinut muuttaa, tiedän sen.
Tämä on kauheata tuskaa.. :( Mutta se lohduttaa, kun tiedän, että monet ovat kokeneet kahta kauheampi surun aiheita.. :(
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuommoinen tuntuu! Sitä miettii päässään nyt, että miten mä olin niin tyhmä ja sinisilmänen ja uskoin ne valheet ja annoin itseni tulla hyväksikäytetyks. Mutta se kannattaa heti itselleen tehdä selväksi, että itse ei onneks ole tehnyt mitään väärää. Ja ei syyllistä itseänsä. Voit olla iloinen nyt, että pääsit hänestä eroon ;D suunta on vain ylöspäin:) Kaikkee hyvää sulle, ja toivottavasti me löydämme itsellemme vielä joskus sen kunnollisen miehen. Joka osaa meitä arvostaa ja kunnioittaa ja rakastaa!! :)