Moi.
Asun yhdessä tyttöystäväni kanssa - muutimme yhteen syksyllä, seurustelua on nyt takana noin 3 vuotta. Kaikki on sujunut varsin leppoisasti, mutta nyt sisintäni kaihertaa.
En nimittäin saa mielestäni erästä toista naista. Naista, joka on tuttuni jo pitkän ajan takaa harrastusten parista. Aikaisemmin hänkin seurusteli, mutta erosi taannoin ja oli hetken sinkkuna. Olen aina pitänyt hänestä ihmisenä ja tuolloin, hänen ollessaan sinkkuna, huomasin hänen ajoittain jopa flirttailevan. Tai ainakin kuvittelin niin :)
Nyt hänkin seurustelee jälleen uudestaan. Kuitenkin, vähän aikaa sitten törmäsimme baarissa ja tanssittiin hetki lavalla, ei mitään perus kännisekoilua kummempaa. Lienikö sitten hänen kaunis mekkonsa vai miksi en ole sen jälkeen saanut häntä mielestäni?
Nykyisen tyttöni kanssa ei periaatteessa ole mitään ongelmia. Emme riitele ikinä. Ja hyvin usein on varsin mukavaa. Hän vain on niin... noh, sanotaan vaikka että söpö, kun sille päälle sattuu. Kuitenkin enimmän osan ajasta itse on nyt ihan viime aikoina ollut hieman "tympiintynyt". Ei oikein jaksais puhua eikä muuta. Aikanaan suhteemmekin alkoi tavallaan puolivahingossa ja kehittyi vähitellen, ilman mitään ihmeellisiä ihastuksia. Rakkauden tunnustaminenkin on ollut hankalaa, koska en oikeastaan vieläkään tiedä, rakastanko.
Henkisesti myös ollaan välillä hieman eri aaltopituuksilla. Itse olen rauhallinen ja pyrin pitämään aina jalat maassa. Tyttöystäväni taas on hieman stressailevaa sorttia ja välillä itsestään kovin epävarma. Hän suhtautuu myös kovin helposti asioihin negatiivisesti, itse kun koitan aina ottaa rauhallisesti ja etsiä niitä plussapuolia. Eihän siinä, täydennämme ainakin toisiamme siis, mutta jotenkin sitä toisaalta haikailisi naista, joka olisi myös itsevarma, iloinen ja rento. Tuossa toisessa naisessa nyt yht äkkiä näen nämä piirteet, enkä saa häntä mielestäni.
Mitä teen? Tuo toinenkin tyttö siis jo seurustelee, enkä oikein hänellekään mitään viitsi sanoa kun odottaa voisi lähinnä litsaria. Toisaalta, vaikka tällä hetkellä kipinät ei tässä nykysuhteessakaan sinkoile, niin tuntuu mahdottomalta ajatukselta erota. Ajattelen, että satuttaisin toista ihmistä aivan liikaa ja jättäisin "heitteille"...
Vai kannattaako koko jutusta edes murehtia, perus parisuhteen aallonpohjaako vain?
Asun yhdessä tyttöystäväni kanssa - muutimme yhteen syksyllä, seurustelua on nyt takana noin 3 vuotta. Kaikki on sujunut varsin leppoisasti, mutta nyt sisintäni kaihertaa.
En nimittäin saa mielestäni erästä toista naista. Naista, joka on tuttuni jo pitkän ajan takaa harrastusten parista. Aikaisemmin hänkin seurusteli, mutta erosi taannoin ja oli hetken sinkkuna. Olen aina pitänyt hänestä ihmisenä ja tuolloin, hänen ollessaan sinkkuna, huomasin hänen ajoittain jopa flirttailevan. Tai ainakin kuvittelin niin :)
Nyt hänkin seurustelee jälleen uudestaan. Kuitenkin, vähän aikaa sitten törmäsimme baarissa ja tanssittiin hetki lavalla, ei mitään perus kännisekoilua kummempaa. Lienikö sitten hänen kaunis mekkonsa vai miksi en ole sen jälkeen saanut häntä mielestäni?
Nykyisen tyttöni kanssa ei periaatteessa ole mitään ongelmia. Emme riitele ikinä. Ja hyvin usein on varsin mukavaa. Hän vain on niin... noh, sanotaan vaikka että söpö, kun sille päälle sattuu. Kuitenkin enimmän osan ajasta itse on nyt ihan viime aikoina ollut hieman "tympiintynyt". Ei oikein jaksais puhua eikä muuta. Aikanaan suhteemmekin alkoi tavallaan puolivahingossa ja kehittyi vähitellen, ilman mitään ihmeellisiä ihastuksia. Rakkauden tunnustaminenkin on ollut hankalaa, koska en oikeastaan vieläkään tiedä, rakastanko.
Henkisesti myös ollaan välillä hieman eri aaltopituuksilla. Itse olen rauhallinen ja pyrin pitämään aina jalat maassa. Tyttöystäväni taas on hieman stressailevaa sorttia ja välillä itsestään kovin epävarma. Hän suhtautuu myös kovin helposti asioihin negatiivisesti, itse kun koitan aina ottaa rauhallisesti ja etsiä niitä plussapuolia. Eihän siinä, täydennämme ainakin toisiamme siis, mutta jotenkin sitä toisaalta haikailisi naista, joka olisi myös itsevarma, iloinen ja rento. Tuossa toisessa naisessa nyt yht äkkiä näen nämä piirteet, enkä saa häntä mielestäni.
Mitä teen? Tuo toinenkin tyttö siis jo seurustelee, enkä oikein hänellekään mitään viitsi sanoa kun odottaa voisi lähinnä litsaria. Toisaalta, vaikka tällä hetkellä kipinät ei tässä nykysuhteessakaan sinkoile, niin tuntuu mahdottomalta ajatukselta erota. Ajattelen, että satuttaisin toista ihmistä aivan liikaa ja jättäisin "heitteille"...
Vai kannattaako koko jutusta edes murehtia, perus parisuhteen aallonpohjaako vain?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se toinen kiinnostaa sua koska se on yhä korkkaamatta. Se on romanttinen unelma, jonka perään sä haikailet aina silloin kun omassa parisuhteessasi on vähän mutkikasta.
Jotkut se romanttinen kuvitelma vie mukanaan, jotkut pystyy pitämään jalkansa maassa loppuun saakka ja sanomaan ei kiusauksille.
Kyllä se painuu mielen takamaille kun sun parisuhdeasiat alkaa taas sujumaan tai kun keksit itsellesi muuta ajateltavaa. Voihan ihmistä rakastaa platonisestikin, vaatimatta sitä koskaan omakseen.
Ei ole mitään järkeä vertailla sitä osin kuvitteellisenkin ihanaa unelmaa todellisen tyttökaverisi negatiivisiin puoliin. Töppökin tajuaa kumpi vie voiton siinä vertailussa.
jos hingut sen toisen naisen perään ja käy niin että alatkin sen kanssa kulkeen ja ajan myötä huomaat ettei olekkann sellanen ku kuvittelit niin mites sitten suu pannaan?alkaa kaduttaan voihan se vaan kaverina olla mukava ja silleen mutta surustelu voi olla sit eri asia.mietihän nyt tarkkaan mitä teet mutta omahan on elämäs satutat vaa sitä toista jonka kanssa nyt olet.
Heips Jeza
Osaksi on varmaan sattumaa, että kyseinen kirjoitus osui silmääni. Olin myös tossa lähiaikoina vähän viihteellä poikaystäväni kanssa. Tapasin yhden vanhan "tuttuni", johon en oikeastaan koskaan ole millään lailla ehtinyt edes tutustumaan.. Tämä halasi minua ja tuli pian myös tanssimaan yhdessä kavereideni ja minun kanssa. Hän yritti virittää jotain keskustelua, kysymällä yleisistä kuulumisista.Itseäni vähän häiritti hänen läsnäolonsa, mutta aloin kyselemään hänen suhteestaan ja tyttöystävästään, että vieläkö he ovat yhdessä ja asuvatko yhdessä. Ihmettelin ettei hän sitte toista puoliskoaan joukkoon ollut ottanut, mutta en saanut selvää vastausta tähän. Oman seurusteluni tultua julki häntä ei enää näkynyt. Olin varsin helpottunut tästä.
Seuraavana päivänä en saanut tätä miestä mielestä, koska mielessäni pyöri vain se että mitä tämä kyseisen miehen nainen on tehnyt ettei ansaitse tämän miehen täyttä rakkautta. Kyseinen nainen rakastaa miestään, tai siltä se on aina näyttänyt, mutta mies ei ole nähtävästi ikinä rakastanut tätä. Miksi muuten käydä yksin baarissa ja katsella toisia naisia. Tällaisessa suhteessa olisi mielestäni paras ratkaisu ajatella molempien parasta ja erota. Minä en ainakaan haluaisi vuosien päästä herätä siihen, että se mies jota rakastan ei olisi ikinä rakastanu minua. Silloin ei saa ajatella sitä että saattaa joutua olemaan yksin. Mieluummin minä ainakin olisin yksin, kuin eläisin suhteessa jossa ei rakasteta.
Onneksi minulla on kaikki ainakin tällähetkellä onnellisesti. Ei tarvitse kuin katsoa toista silmiin ja tietää, että toinen rakastaa. Se on sellanen yksityinen ilme, joka on varattu vain sille yhdelle ihmiselle.