Hämmentynyt anoppi

Drilli

Törmäsin tähän anoppi ja miniä keskusteluun ja aihe on niin ajankohtainen itsellekin. Olen hyvin tuore anoppi, mutta nyt olen jo saanut kokea miten hankala ja suorastaan omituinen on anopin osa näissä nykyajan perhekuvioissa.

Enempiä selittelemättä miniä kohdisti minuun sellaisen syytös- ja haukkumisryöpyn jollaiseen en ole koskaan elämäni aikana törmännyt. Menin tietenkin shokkiin niiden uskomattomien syytösten edessä ja aloin miettimään, että olenko todella sellainen kuin miniä haukkui? Onko niissä syytöksissä perää? Kirjoitin kaikki ne asiat paperille ylös ja tutkailin niitä ja itkin kun en tunnistanut niistä itseäni. Päätin sitten ihan suoraan ja järjestelmällisesti alkaa kyselemään kaikilta sukulaisilta ja ystäviltä ja puolitutuilta, että millainen minä oikein olen muiden silmin.

Tämä kyselykierros on nyt kestänyt jo aika kauan ja näyttää siltä, että minä olen minä eli juuri sellainen kuin olen olettanut itseni olevan. Mielestäni olen aina ollut hyvin onnekas elämässä ja ihmissuhteissa enkä koskaan ollut vihoissa ja riidassa kenenkään kanssa.

Tämän kyselykierroksen aikan on itketty ja naurettu, se on antanut valtavasti minulle. On ollut mukava oppia sekin, että minullahan on ollut realistinen ja terve näkemys omasta itsestäni. Kuten se, että olen joskus itsepäinen, päällepäsmäri ja sanon herkästi mielipiteeni. Olin ihan yllättynyt, että näitäkin piirteitä kunnioitettiin minussa.

Tämä koko prosessi on ollut hyvin mielenkiintoinen ja vapauttavaa. Olen vapaa olemaan oma itseni jatkossakin eikä miniällä ole vaikutusvaltaa tunteisiini enää ollenkaan. Hänen motiivejaan haukumiseeni en tiedä ollenkaan, ne ovat hämärän peitossa.

179

13116

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • utelen vaan

      Mitä mieltä oli poikasi listasta?

      • tiedetään kaikki

        tai ainakin melkein (;))...

        elämänkokemus tekee sillälailla rohkeaksi, että sanoo suoraan -

        mikä ei todellakaan ole hyvä.
        Minä olen ainakin sulkenut suuni jo ajat sitten mitä tulee nuorempiin naisiin, koska he eivät halua ottaa vastaan suoria puheita, tulkitsevat ne loukkauksina tai jotain. Siis pelkän katseenkin, olen kuullut...
        joten ohjeeksi sinullekin tämä: älä kerro vaikka tietäisit asioiden oikean laidan ellei miniä nimenomaan kysy sinulta sitä.
        Sisareni aikuinen tytär sanoi osuvasti äidilleen: antakaa meidän tehdä omat virheemme!
        Eikö tuo sama päde Vähintäänkin anoppeihin asti, senkin varjolla, että joutuu katsomaan sivusta miten kaikki menee pieleen...

      • uusi suunta
        tiedetään kaikki kirjoitti:

        tai ainakin melkein (;))...

        elämänkokemus tekee sillälailla rohkeaksi, että sanoo suoraan -

        mikä ei todellakaan ole hyvä.
        Minä olen ainakin sulkenut suuni jo ajat sitten mitä tulee nuorempiin naisiin, koska he eivät halua ottaa vastaan suoria puheita, tulkitsevat ne loukkauksina tai jotain. Siis pelkän katseenkin, olen kuullut...
        joten ohjeeksi sinullekin tämä: älä kerro vaikka tietäisit asioiden oikean laidan ellei miniä nimenomaan kysy sinulta sitä.
        Sisareni aikuinen tytär sanoi osuvasti äidilleen: antakaa meidän tehdä omat virheemme!
        Eikö tuo sama päde Vähintäänkin anoppeihin asti, senkin varjolla, että joutuu katsomaan sivusta miten kaikki menee pieleen...

        Ei, ei. Tuo on vanhanaikaista ajattelua. Me vanhemmat naiset olemme oppineet, että vanhempia kunnioitetaan ja käyttäydytään muutenkin asiallisesti ja mitään omia toista loukkaavia mielipiteitä ei esitetä. Mutta koska nyt on nuusi aika ja nuoret naiset laukoo päästään mitä milloinkin huvittaa, niin se on uusi tyyli.

        Nyt me anopit vasta aloitammekin sen mielipiteiden laukomisen ja suunsoiton. Emmehän ole vielä edes ymmärtäneet, että se on soveliasta.

        Nyt on lupa loukata toista ja huudella rivoudet ja kaikki mitä olemme säästäneet. Annetaan nyt paukkua! Ihanaa mikä vapaus, täältä vasta tuleekein miniät. NYT SE VASTA ALKAAKIN.

      • linjaa.....
        tiedetään kaikki kirjoitti:

        tai ainakin melkein (;))...

        elämänkokemus tekee sillälailla rohkeaksi, että sanoo suoraan -

        mikä ei todellakaan ole hyvä.
        Minä olen ainakin sulkenut suuni jo ajat sitten mitä tulee nuorempiin naisiin, koska he eivät halua ottaa vastaan suoria puheita, tulkitsevat ne loukkauksina tai jotain. Siis pelkän katseenkin, olen kuullut...
        joten ohjeeksi sinullekin tämä: älä kerro vaikka tietäisit asioiden oikean laidan ellei miniä nimenomaan kysy sinulta sitä.
        Sisareni aikuinen tytär sanoi osuvasti äidilleen: antakaa meidän tehdä omat virheemme!
        Eikö tuo sama päde Vähintäänkin anoppeihin asti, senkin varjolla, että joutuu katsomaan sivusta miten kaikki menee pieleen...

        olen noudattanut, mutta tullut huomaamaan, että se johtaa omaan pahoinvointiin ja tuskaisiin ajatuksiin, jotka kalvavat jopa mielenterveyttä.
        Ei ole hyväksi vain ottaa vastaan solvauksia ja arvostelua ja painaa ne pahkaansa, hautoa niitä yksin ja tuntea se suunnaton väärinymmärretyksi tulemisen tuska jota se aiheuttaa.
        En ole koskaan halunnut olla miniälle ilkeä, päinvastoin, olen halunnut olla mukava, auttava, kannustava, mutta se ei todellakaan ole hyväksi minulle kun vastapuoli on mitä on. Joskus on pakko alkaa ajtella itseäänkin ja se lienee kohdallani nyt.
        Olen elänyt yli 50 v tätä elämää ja siihen mahtuu paljon ihmiskontakteja, pettymyksiä, iloja, rakkautta ja ennenkaikkea suuri suku joka on minulle merkinnyt aina hyvin paljon.
        Nyt tuo yksi suvun uusi jäsen on muutamassa kuukaudessa löytänyt minusta niin paljon huonoja piirteitä, että ei kukaan toinen koskaan. Minusta on yhtäkkiä tullut aivan päinvastainen kuin olen koko elämäni ollut.
        Koko ikäni olen ollut lapsirakas ja lapset ovat rakastaneet minua, niin tutut kuin vieraat kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Nyt en osaa oman lapsenlapseni kanssa toimia oikein missään asiassa, aina teen väärin lapsen äidin mielestä vaikka lapsi minusta tykkää ja viihtyy seurassani. En kelpaa lasta hoitamaan enkä saa olla hänen kanssaan, minuun ei luoteta ja minua ei haluta lapsen elämään.
        Olen tässä kaikessa menettänyt itsetuntoni, itseluottamukseni ja itseni sellaisena kuin olen ollut, iloinen, empaattinen, auttava, kannustava, seurallinen, rakastava ihminen kenestä on kovasti tykätty.
        Nyt tuntuu että ei jaksa, aina väsyttää, aina itkettää, en osaa mitään, en kelpaa mihinkään, en ole tärkeä kenellekkään.
        Tuo tärkein ja rakkain ihmissuhde, lapsenlapsi on minulta kielletty ja sen takia en välitä enää kenestäkään. Kaikki muut ovat merkityksettömiä.

        Kyllä minä sanon ohjeeksi teille anopit: älkää antako polkea itseänne, sanokaa sanottavanne ja pitäkää ihmisarvonne !

      • jatkuu aina vaan
        uusi suunta kirjoitti:

        Ei, ei. Tuo on vanhanaikaista ajattelua. Me vanhemmat naiset olemme oppineet, että vanhempia kunnioitetaan ja käyttäydytään muutenkin asiallisesti ja mitään omia toista loukkaavia mielipiteitä ei esitetä. Mutta koska nyt on nuusi aika ja nuoret naiset laukoo päästään mitä milloinkin huvittaa, niin se on uusi tyyli.

        Nyt me anopit vasta aloitammekin sen mielipiteiden laukomisen ja suunsoiton. Emmehän ole vielä edes ymmärtäneet, että se on soveliasta.

        Nyt on lupa loukata toista ja huudella rivoudet ja kaikki mitä olemme säästäneet. Annetaan nyt paukkua! Ihanaa mikä vapaus, täältä vasta tuleekein miniät. NYT SE VASTA ALKAAKIN.

        Ai, että nyt vasta anoppi sanoisi vastaan, tänä päivänä? Ettei koskaan aiemmin anoppi ja miniä ole olleet vastakkain historiassa? Sinä saat sanoa omalle miniällesi aivan mitä haluat, jos koet sen tarpeelliseksi, todistat vain olevasi anoppi. Miksi miniän pitäisi olla hiljaa vain? Sekö on se olettamus, että miniä ei saisi sanoa, jos hänen mieltään painaa jokin? Kukaan ei ole vihainen syyttä suotta.

      • auttajia löytyy
        linjaa..... kirjoitti:

        olen noudattanut, mutta tullut huomaamaan, että se johtaa omaan pahoinvointiin ja tuskaisiin ajatuksiin, jotka kalvavat jopa mielenterveyttä.
        Ei ole hyväksi vain ottaa vastaan solvauksia ja arvostelua ja painaa ne pahkaansa, hautoa niitä yksin ja tuntea se suunnaton väärinymmärretyksi tulemisen tuska jota se aiheuttaa.
        En ole koskaan halunnut olla miniälle ilkeä, päinvastoin, olen halunnut olla mukava, auttava, kannustava, mutta se ei todellakaan ole hyväksi minulle kun vastapuoli on mitä on. Joskus on pakko alkaa ajtella itseäänkin ja se lienee kohdallani nyt.
        Olen elänyt yli 50 v tätä elämää ja siihen mahtuu paljon ihmiskontakteja, pettymyksiä, iloja, rakkautta ja ennenkaikkea suuri suku joka on minulle merkinnyt aina hyvin paljon.
        Nyt tuo yksi suvun uusi jäsen on muutamassa kuukaudessa löytänyt minusta niin paljon huonoja piirteitä, että ei kukaan toinen koskaan. Minusta on yhtäkkiä tullut aivan päinvastainen kuin olen koko elämäni ollut.
        Koko ikäni olen ollut lapsirakas ja lapset ovat rakastaneet minua, niin tutut kuin vieraat kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Nyt en osaa oman lapsenlapseni kanssa toimia oikein missään asiassa, aina teen väärin lapsen äidin mielestä vaikka lapsi minusta tykkää ja viihtyy seurassani. En kelpaa lasta hoitamaan enkä saa olla hänen kanssaan, minuun ei luoteta ja minua ei haluta lapsen elämään.
        Olen tässä kaikessa menettänyt itsetuntoni, itseluottamukseni ja itseni sellaisena kuin olen ollut, iloinen, empaattinen, auttava, kannustava, seurallinen, rakastava ihminen kenestä on kovasti tykätty.
        Nyt tuntuu että ei jaksa, aina väsyttää, aina itkettää, en osaa mitään, en kelpaa mihinkään, en ole tärkeä kenellekkään.
        Tuo tärkein ja rakkain ihmissuhde, lapsenlapsi on minulta kielletty ja sen takia en välitä enää kenestäkään. Kaikki muut ovat merkityksettömiä.

        Kyllä minä sanon ohjeeksi teille anopit: älkää antako polkea itseänne, sanokaa sanottavanne ja pitäkää ihmisarvonne !

        Olet muutamassa kuukaudessa menettänyt itseluottamuksesi, kaiken mitä olet 50-vuoden aikana oppinut, ihan vain siitä syystä, että miniä on sanonut sinulle jotain?

        Se lapsi on miniänkin lapsi, ei vain sinun lapsen lapsesi. Hän on äiti, hän tulee eri suvusta, ja hänelläkin on neuvojia ihan omasta takaa, ystäviä ja ihan omia sukulaisia, ei miehen sukulaisilla ole yksinoikeutta vain sanoa hänelle jotain.

        Miten vaikeaa on muuten hoitaa lasta, vauvaa väärin? Vaihtaako vaimo ilman sinua ehkä vaipat kokonaan väärinpäin, syöttää maitoa väärin, nukuttaa väärin, eiköhän tällä nuorella naisella, kuten jokaisella naisella ole se hoivavietti jo automaattisesti. Mitä hän ei tiedä, hän kysyy niiltä joilla on kokemusta nuorista vauvoista, sinähän olet synnyttänyt jotain 30-40 v sitten?

        Neuvola ja nuoren äidin oma äiti on se lähin neuvoja, ja sen nuoren äidin ystävät, ja synnyttäjät samalta osastolta, joiden kanssa tuo nuori vaimo vietti aikaa sairaalassa samassa huoneessa.

        Puhut kuin olisit masentunut, eiköhän sinun kannattaisi puhua jollekin, muusta kuin nuoren vaimon lapsen hoidosta. Kuulostat väsyneeltä, ehkä sinun kannattaisi ottaa lepoaikaa tuon nuoren vaimon lapsen hoidosta ja siitä murehtimisesta. Vietä aikaa vaikka oman miehesi kanssa, niin se nuori vaimokin tekee.

        Et kuulosta siltä, että sinä voisit hoitaa pientä lasta tuossa tilassa, sanot, että sinua itkettää, et kelpaa mihinkään, et osaa mitään. Ehkä miniäkin on huomannut tämän masennustilan sinussa, ja siksi ottaa sinulta vastuuta pois.

      • kommentoi
        auttajia löytyy kirjoitti:

        Olet muutamassa kuukaudessa menettänyt itseluottamuksesi, kaiken mitä olet 50-vuoden aikana oppinut, ihan vain siitä syystä, että miniä on sanonut sinulle jotain?

        Se lapsi on miniänkin lapsi, ei vain sinun lapsen lapsesi. Hän on äiti, hän tulee eri suvusta, ja hänelläkin on neuvojia ihan omasta takaa, ystäviä ja ihan omia sukulaisia, ei miehen sukulaisilla ole yksinoikeutta vain sanoa hänelle jotain.

        Miten vaikeaa on muuten hoitaa lasta, vauvaa väärin? Vaihtaako vaimo ilman sinua ehkä vaipat kokonaan väärinpäin, syöttää maitoa väärin, nukuttaa väärin, eiköhän tällä nuorella naisella, kuten jokaisella naisella ole se hoivavietti jo automaattisesti. Mitä hän ei tiedä, hän kysyy niiltä joilla on kokemusta nuorista vauvoista, sinähän olet synnyttänyt jotain 30-40 v sitten?

        Neuvola ja nuoren äidin oma äiti on se lähin neuvoja, ja sen nuoren äidin ystävät, ja synnyttäjät samalta osastolta, joiden kanssa tuo nuori vaimo vietti aikaa sairaalassa samassa huoneessa.

        Puhut kuin olisit masentunut, eiköhän sinun kannattaisi puhua jollekin, muusta kuin nuoren vaimon lapsen hoidosta. Kuulostat väsyneeltä, ehkä sinun kannattaisi ottaa lepoaikaa tuon nuoren vaimon lapsen hoidosta ja siitä murehtimisesta. Vietä aikaa vaikka oman miehesi kanssa, niin se nuori vaimokin tekee.

        Et kuulosta siltä, että sinä voisit hoitaa pientä lasta tuossa tilassa, sanot, että sinua itkettää, et kelpaa mihinkään, et osaa mitään. Ehkä miniäkin on huomannut tämän masennustilan sinussa, ja siksi ottaa sinulta vastuuta pois.

        voiko tuon enempää lukea tai ymmärtää väärin kuin sinä tuon kirjoitukseni.
        Vai onko tapanasi vääristellä asioita ja toisten sanomisia ja se tuli ihan luonnostaan olettamuksena kaikki tuo kun oli kysymys anopin kirjoituksesta ;)

      • täällä sama tilanne
        linjaa..... kirjoitti:

        olen noudattanut, mutta tullut huomaamaan, että se johtaa omaan pahoinvointiin ja tuskaisiin ajatuksiin, jotka kalvavat jopa mielenterveyttä.
        Ei ole hyväksi vain ottaa vastaan solvauksia ja arvostelua ja painaa ne pahkaansa, hautoa niitä yksin ja tuntea se suunnaton väärinymmärretyksi tulemisen tuska jota se aiheuttaa.
        En ole koskaan halunnut olla miniälle ilkeä, päinvastoin, olen halunnut olla mukava, auttava, kannustava, mutta se ei todellakaan ole hyväksi minulle kun vastapuoli on mitä on. Joskus on pakko alkaa ajtella itseäänkin ja se lienee kohdallani nyt.
        Olen elänyt yli 50 v tätä elämää ja siihen mahtuu paljon ihmiskontakteja, pettymyksiä, iloja, rakkautta ja ennenkaikkea suuri suku joka on minulle merkinnyt aina hyvin paljon.
        Nyt tuo yksi suvun uusi jäsen on muutamassa kuukaudessa löytänyt minusta niin paljon huonoja piirteitä, että ei kukaan toinen koskaan. Minusta on yhtäkkiä tullut aivan päinvastainen kuin olen koko elämäni ollut.
        Koko ikäni olen ollut lapsirakas ja lapset ovat rakastaneet minua, niin tutut kuin vieraat kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Nyt en osaa oman lapsenlapseni kanssa toimia oikein missään asiassa, aina teen väärin lapsen äidin mielestä vaikka lapsi minusta tykkää ja viihtyy seurassani. En kelpaa lasta hoitamaan enkä saa olla hänen kanssaan, minuun ei luoteta ja minua ei haluta lapsen elämään.
        Olen tässä kaikessa menettänyt itsetuntoni, itseluottamukseni ja itseni sellaisena kuin olen ollut, iloinen, empaattinen, auttava, kannustava, seurallinen, rakastava ihminen kenestä on kovasti tykätty.
        Nyt tuntuu että ei jaksa, aina väsyttää, aina itkettää, en osaa mitään, en kelpaa mihinkään, en ole tärkeä kenellekkään.
        Tuo tärkein ja rakkain ihmissuhde, lapsenlapsi on minulta kielletty ja sen takia en välitä enää kenestäkään. Kaikki muut ovat merkityksettömiä.

        Kyllä minä sanon ohjeeksi teille anopit: älkää antako polkea itseänne, sanokaa sanottavanne ja pitäkää ihmisarvonne !

        Minulla on sama tilanne. En saa edes tavata lapsenlastani. Olen hänen äitinsä mielestä vaarallinen lapsille. En osaa kuulema hoitaa,ja puhun kuulema omituisia. Lapsen äiti nimittelee minua ihan hirveillä sanoilla ja tekstiviestitkin ovat vielä tallella, ei siis ole minun mielikuvitustani.

        Ja erikoisinta asiassa on, että olen työelämässä ja toimin lastenhoitajana. Minulla on mies ja ystäviä, suhde omaan äitiin on hyvä ja oma anoppi on minulle rakas. Olen kysellyt läheisiltäni ja työnantajalta, olenko muuttunut jotenkin ja en huomaa itse. Vastaus on ei, en ole muuttunut ja minusta pidetään edelleen ja olen itsekin tyytyväinen kaikkiin ihmissuhteisiin. Ja pidän työstäni lastenhoitajana.

        Pointti, äidin masennus on juuri tuollaista. Se puhkeaa yleensä lapsen ollessa ihan pieniä. Se voi puhjeta dramaattisena vainoharhaisuutena tai kehittyy pikkuhiljaa ja jäytää vuosia.

        Mutta toinen vaihtoehto on, että äidillä on epäluuloinen persoonallisuus ja se pahenee iän myötä. Mitään ei ole tehtävissä, kun äiti ei tiedosta itse omaa pahaa oloaan.

        Vasta sitten kun lapsi menee päiväkotiin ja viimeistään koulussa opettaja puuttuu lapsen häiriökäytökseen.

        Et voi tehdä yhtään mitään. Minuakin itkettää usein iltaisin kun en saa lapsenlasta edes nähdä. Onneksi ystäväni ja mieheni tukevat minua, ja saan työssäni tuntea olevani kykenevä hoitamaan pieniä lapsia, joten ne ilkeät sana eivät satuta itsetuntoani niin paljon kuin ehkä sinulla.

        Voimia sinulla ja jaksamista.

      • 50 v ikää lue itse
        kommentoi kirjoitti:

        voiko tuon enempää lukea tai ymmärtää väärin kuin sinä tuon kirjoitukseni.
        Vai onko tapanasi vääristellä asioita ja toisten sanomisia ja se tuli ihan luonnostaan olettamuksena kaikki tuo kun oli kysymys anopin kirjoituksesta ;)

        Viesti, jota kommentoin, kertoi, että on 2 kuukauden aikana masentunut, mitä ei ole 50 vuoden aikana tapahtunut, ihan vain siitä syystä, että nyt ei pääse hoitamaan nuoren vaimon lasta. Tuo on ihan luettavissa siellä edellä.

        Jos anoppia itkettää, väsyttää, mikään ei kiinnosta, ei innosta, hän ei ole kykenevä hoitamaan lasta. Se ei ole anopin lapsi, eikä se lapsi ole mitään sukua anopille. Lapsenlapsi ei peri anoppia tietääkseni, vain lapsen isä perii, eli mikä vikana?

      • tosissasi
        50 v ikää lue itse kirjoitti:

        Viesti, jota kommentoin, kertoi, että on 2 kuukauden aikana masentunut, mitä ei ole 50 vuoden aikana tapahtunut, ihan vain siitä syystä, että nyt ei pääse hoitamaan nuoren vaimon lasta. Tuo on ihan luettavissa siellä edellä.

        Jos anoppia itkettää, väsyttää, mikään ei kiinnosta, ei innosta, hän ei ole kykenevä hoitamaan lasta. Se ei ole anopin lapsi, eikä se lapsi ole mitään sukua anopille. Lapsenlapsi ei peri anoppia tietääkseni, vain lapsen isä perii, eli mikä vikana?

        Oletpa sinä huorahtava, kun päättelit heti ensimmäisenä, että se lapsenlapsi ei ole sukua anopille!

        Niin, kiitos vaan vinkistä. Ehkäpä syy, miksi anoppi ei saa hoitaa ja osallista lapsenlapsen hoitoon onkin juuri siinä. Lapsi on miniän ja isyys on epäselvä!

      • selventää vielä
        50 v ikää lue itse kirjoitti:

        Viesti, jota kommentoin, kertoi, että on 2 kuukauden aikana masentunut, mitä ei ole 50 vuoden aikana tapahtunut, ihan vain siitä syystä, että nyt ei pääse hoitamaan nuoren vaimon lasta. Tuo on ihan luettavissa siellä edellä.

        Jos anoppia itkettää, väsyttää, mikään ei kiinnosta, ei innosta, hän ei ole kykenevä hoitamaan lasta. Se ei ole anopin lapsi, eikä se lapsi ole mitään sukua anopille. Lapsenlapsi ei peri anoppia tietääkseni, vain lapsen isä perii, eli mikä vikana?

        tekstissäni ei puhuta mitään 2 kuukaudesta
        ei phuta mitään masennuksesta
        ei puhuta mitään vaimon lapsenhoitotaidoista
        ei puhuta mitään niistä asioista joita ensimmäisessä teksitissäsi kommentoit

        Lisäksi huomautan, että anoppi on sukua lapselle koska hän on sen mummo, eli smaa verta poikansa kautta
        Lapsenlapsi on myös mummonsa perijä, rintaperillinen toisessa polvessa.

        mene kasvamaan tyttö ja opettele lukemaan ennekuin kirjoittelet, jooko

      • asia selvä
        tosissasi kirjoitti:

        Oletpa sinä huorahtava, kun päättelit heti ensimmäisenä, että se lapsenlapsi ei ole sukua anopille!

        Niin, kiitos vaan vinkistä. Ehkäpä syy, miksi anoppi ei saa hoitaa ja osallista lapsenlapsen hoitoon onkin juuri siinä. Lapsi on miniän ja isyys on epäselvä!

        Minkähän takia vaahtoat tästä? Se lapsi on miniänkin, ei vain sinun lapsen lapsesi. Se vain sattuu unohtumaan teiltä. Ja kyllä, se lapsi ei ole sukua anopille, se lapsi ei peri suoraan anoppia, vaan sen lapsen isä, anopin poika, perii anopinn. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?

        Miniällä saa olla suojeluvaistoa omaa lastaan kohtaan, ja hän saa päättää, kuka sitä lasta hoitaa, ei anoppi. Anoppi on synnyttänyt sen lapsen isän, ei sitä lasta. Lapsen äidillä viimeinen sana lapsen hoidossa, asia on näin, ei lapsen lapsen äiti määrää kuka hoitaa.:) Ihan outoja kommentteja. Ei lapsen isyydestä ole mitään epäselvyyttä, vaan siitä lapsen sukulaissuhteesta anoppiin.

        Nuori vaimo hakee ensin neuvoa omilta sukulaisiltaan, ei anopilta, joka ei ole mitään sukua nuorelle vaimolle.

      • vastasin siihen
        selventää vielä kirjoitti:

        tekstissäni ei puhuta mitään 2 kuukaudesta
        ei phuta mitään masennuksesta
        ei puhuta mitään vaimon lapsenhoitotaidoista
        ei puhuta mitään niistä asioista joita ensimmäisessä teksitissäsi kommentoit

        Lisäksi huomautan, että anoppi on sukua lapselle koska hän on sen mummo, eli smaa verta poikansa kautta
        Lapsenlapsi on myös mummonsa perijä, rintaperillinen toisessa polvessa.

        mene kasvamaan tyttö ja opettele lukemaan ennekuin kirjoittelet, jooko

        Vastasin "Samaa linjaa" viestiin, siinä puhutaan masennuksen oireista, aivan kirjoituksen lopussa, itkettää, ei osaa, ei pysty mihinkään, ei saa hoitaa lapsen lasta. Ikää on kirjoittajalla jotain 50-v, ja muutamassa kuukaudessa olo muuttunut huonommaksi, syy: ei saa hoitaa lasten lastaan. Luepa edeltä, ennen kuin syytät minua mistään.

      • kyllä voi
        asia selvä kirjoitti:

        Minkähän takia vaahtoat tästä? Se lapsi on miniänkin, ei vain sinun lapsen lapsesi. Se vain sattuu unohtumaan teiltä. Ja kyllä, se lapsi ei ole sukua anopille, se lapsi ei peri suoraan anoppia, vaan sen lapsen isä, anopin poika, perii anopinn. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?

        Miniällä saa olla suojeluvaistoa omaa lastaan kohtaan, ja hän saa päättää, kuka sitä lasta hoitaa, ei anoppi. Anoppi on synnyttänyt sen lapsen isän, ei sitä lasta. Lapsen äidillä viimeinen sana lapsen hoidossa, asia on näin, ei lapsen lapsen äiti määrää kuka hoitaa.:) Ihan outoja kommentteja. Ei lapsen isyydestä ole mitään epäselvyyttä, vaan siitä lapsen sukulaissuhteesta anoppiin.

        Nuori vaimo hakee ensin neuvoa omilta sukulaisiltaan, ei anopilta, joka ei ole mitään sukua nuorelle vaimolle.

        Sinä olet niin lapsellinen, että olet varmaan vielä peruskoulussa.

        Kyllä se lapsenlapsi voi periä isovanhemmat. Esim. osakesäästäjä saa nimetä edunsaajaksi lapsenlapsensa tai kenen tahansa. Siitä on ollut tällä palstalla ennenkin juttua.

        Älä intä asioita joista et tiedä. Oletpa kummallinen, kun luulet, että et ole lapsesi äiti. Hoet sitä joka viestissäsi. Kun ihminen voi olla epävarma omasta äitiydestäänkin, kyllä sinulla on se oma persoonallisuus todellakin hukassa.

      • tarkemmin lukien
        vastasin siihen kirjoitti:

        Vastasin "Samaa linjaa" viestiin, siinä puhutaan masennuksen oireista, aivan kirjoituksen lopussa, itkettää, ei osaa, ei pysty mihinkään, ei saa hoitaa lapsen lasta. Ikää on kirjoittajalla jotain 50-v, ja muutamassa kuukaudessa olo muuttunut huonommaksi, syy: ei saa hoitaa lasten lastaan. Luepa edeltä, ennen kuin syytät minua mistään.

        on kyllä siinä miten miniä käyttäytyy tuota anoppia kohtaan eikä se että ei saa hoitaa lasta. Aivan selkeästi näin siinä lukee jos luet alusta loppuun.
        Masennuksestakaan ei puhta vaikka oireet ovatkin samat, se voi olla vain ihan silkkaa uupumusta ottaa vastaan se miniän käytös joka on jatkunut kuukausia, turhauttavaa.

      • inttäjää
        asia selvä kirjoitti:

        Minkähän takia vaahtoat tästä? Se lapsi on miniänkin, ei vain sinun lapsen lapsesi. Se vain sattuu unohtumaan teiltä. Ja kyllä, se lapsi ei ole sukua anopille, se lapsi ei peri suoraan anoppia, vaan sen lapsen isä, anopin poika, perii anopinn. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?

        Miniällä saa olla suojeluvaistoa omaa lastaan kohtaan, ja hän saa päättää, kuka sitä lasta hoitaa, ei anoppi. Anoppi on synnyttänyt sen lapsen isän, ei sitä lasta. Lapsen äidillä viimeinen sana lapsen hoidossa, asia on näin, ei lapsen lapsen äiti määrää kuka hoitaa.:) Ihan outoja kommentteja. Ei lapsen isyydestä ole mitään epäselvyyttä, vaan siitä lapsen sukulaissuhteesta anoppiin.

        Nuori vaimo hakee ensin neuvoa omilta sukulaisiltaan, ei anopilta, joka ei ole mitään sukua nuorelle vaimolle.

        LAPSI ON SUKUA ANOPILLE KOSKA LAPSI ON ANOPIN LAPSENLAPSI ELI SUORAAN ALENEVASSA POLVESSA, SAMAA VERTA JA LIHAA NIINKUIN SANOTAAN!
        Katosppas myös perintökaari, lapsenlapsi on isovanhempansa perijäkin.
        Sen lisäksi hän on perinyt myös isovanhempansa geenit eli on samoja ominaisuuksia kuin anopissakin. Voi periä esim. anoppinsa silmien taihiusten värin tai puhevian tai mitä tahansa.

        Sellaista se on elämä, koittakaa nyt miniät vain kestää kun miehen valitsette, että ne miehen suvun geenit ja rahatkin saattavat tulla teidän lapsellenne. Sukua sitä ollaan mitä suuremmassa määrin !

      • ei vain ole
        inttäjää kirjoitti:

        LAPSI ON SUKUA ANOPILLE KOSKA LAPSI ON ANOPIN LAPSENLAPSI ELI SUORAAN ALENEVASSA POLVESSA, SAMAA VERTA JA LIHAA NIINKUIN SANOTAAN!
        Katosppas myös perintökaari, lapsenlapsi on isovanhempansa perijäkin.
        Sen lisäksi hän on perinyt myös isovanhempansa geenit eli on samoja ominaisuuksia kuin anopissakin. Voi periä esim. anoppinsa silmien taihiusten värin tai puhevian tai mitä tahansa.

        Sellaista se on elämä, koittakaa nyt miniät vain kestää kun miehen valitsette, että ne miehen suvun geenit ja rahatkin saattavat tulla teidän lapsellenne. Sukua sitä ollaan mitä suuremmassa määrin !

        Voin sanoa, ihan varmuudella, että ne miehen suvun geenit ja rahat ei tule minun lapselleni, siihen on yksi aika selvä varmistus.

      • vain itsestäsi
        ei vain ole kirjoitti:

        Voin sanoa, ihan varmuudella, että ne miehen suvun geenit ja rahat ei tule minun lapselleni, siihen on yksi aika selvä varmistus.

        ja omaa kohtaasi. Normaalistihan geenit periytyvät, verenperintönä siis, kirjaimellisesti, samaa juurta kun ollaan.
        Ja rahathan ja omaisuuden saa anoppikin antaa kenelle tahtoo, mutta jos kaaren mukaan mennään niin sinnehän ne jälkipolville menevät, rahatkin.
        Antaisin omani vaikka heti lapsenlapselleni ja mitä enemmän sitä olisi sitä suuremmalla riemulla sen antaisin. Jos se tekisi ketään onnelliseksi ;(

      • vaan. =0P
        inttäjää kirjoitti:

        LAPSI ON SUKUA ANOPILLE KOSKA LAPSI ON ANOPIN LAPSENLAPSI ELI SUORAAN ALENEVASSA POLVESSA, SAMAA VERTA JA LIHAA NIINKUIN SANOTAAN!
        Katosppas myös perintökaari, lapsenlapsi on isovanhempansa perijäkin.
        Sen lisäksi hän on perinyt myös isovanhempansa geenit eli on samoja ominaisuuksia kuin anopissakin. Voi periä esim. anoppinsa silmien taihiusten värin tai puhevian tai mitä tahansa.

        Sellaista se on elämä, koittakaa nyt miniät vain kestää kun miehen valitsette, että ne miehen suvun geenit ja rahatkin saattavat tulla teidän lapsellenne. Sukua sitä ollaan mitä suuremmassa määrin !

        Kloonaus ei edelleenkään ole sallittua.

      • Drilli

        Kun esitin hänelle listan ja kysyin, että olenko minä oikeasti tällainen, niin hän vastasi yhdellä sanalla, että ET. Oikeastihan minä kysymättäkin tiedän mitä hän minusta ajattelee. Tilanne on se, että en missään olosuhteissa halua sotkea häntä tähän soppaan, sillä olisi kohtuutonta mennä vaatimaan häneltä, että hänen pitää asettua riidassa minun puolelleni.

        Ylipäätään ihmettelen sitä, että mikä nykyajan naisia vaivaa kun he näyttävät olevan hyvin aggressiivisia ja omaavat huonon itsetunnon, vaikka omaavat hyvän koulutuksen ja oletettavasti myös hyvän yleissivistyksen. Mikä tekee heidät niin tyytymättömiksi ja vihaisiksi?

        Voiko sellainen asia minussa ärsyttää, että olen niin tyytyväinen omaan elämääni? En itke, en valita ja miehen kanssa rakastamme toisiamme ja myös näytämme sen. Elämme vaatimatonta elämää tyytyväisinä siitä mitä meillä on. Ajattelin niinkin, että tekeekö tämä tyytyväisyys minut itseriittoiseksi niin että en edes sitä itse huomaa. Vaistoan ja näen kyllä herkästi toisten ihmisten huolet ja murheet enkä koskaan ole ylimielinen ketään kohtaan. Mieheni rakastaa minussa sitä, että olen iloinen ja nauravainen enkä koskaan mökötä ja kiukuttele. Jos minulla on jotakin mielen päällä niin sanon sen välittömästi enkä haudo mielessäni.

        En ollenkaan tykkää pelata tällaisia outoja ihmissuhdepelejä miniän kanssa sillä omien anoppieni kanssa (2kpl) ei ole koskaan tarvinnut pelata mitään pelejä. Olen vieläkin erittäin hyvä ystävä ensimmäisten appivanhempieni kanssa, varsinkin anopin. He tykkäävät miehestänikin hirveästi.

      • täällä sama
        Drilli kirjoitti:

        Kun esitin hänelle listan ja kysyin, että olenko minä oikeasti tällainen, niin hän vastasi yhdellä sanalla, että ET. Oikeastihan minä kysymättäkin tiedän mitä hän minusta ajattelee. Tilanne on se, että en missään olosuhteissa halua sotkea häntä tähän soppaan, sillä olisi kohtuutonta mennä vaatimaan häneltä, että hänen pitää asettua riidassa minun puolelleni.

        Ylipäätään ihmettelen sitä, että mikä nykyajan naisia vaivaa kun he näyttävät olevan hyvin aggressiivisia ja omaavat huonon itsetunnon, vaikka omaavat hyvän koulutuksen ja oletettavasti myös hyvän yleissivistyksen. Mikä tekee heidät niin tyytymättömiksi ja vihaisiksi?

        Voiko sellainen asia minussa ärsyttää, että olen niin tyytyväinen omaan elämääni? En itke, en valita ja miehen kanssa rakastamme toisiamme ja myös näytämme sen. Elämme vaatimatonta elämää tyytyväisinä siitä mitä meillä on. Ajattelin niinkin, että tekeekö tämä tyytyväisyys minut itseriittoiseksi niin että en edes sitä itse huomaa. Vaistoan ja näen kyllä herkästi toisten ihmisten huolet ja murheet enkä koskaan ole ylimielinen ketään kohtaan. Mieheni rakastaa minussa sitä, että olen iloinen ja nauravainen enkä koskaan mökötä ja kiukuttele. Jos minulla on jotakin mielen päällä niin sanon sen välittömästi enkä haudo mielessäni.

        En ollenkaan tykkää pelata tällaisia outoja ihmissuhdepelejä miniän kanssa sillä omien anoppieni kanssa (2kpl) ei ole koskaan tarvinnut pelata mitään pelejä. Olen vieläkin erittäin hyvä ystävä ensimmäisten appivanhempieni kanssa, varsinkin anopin. He tykkäävät miehestänikin hirveästi.

        Halaukset ja jaksamisia sulle. Kirjoitin myös sulle lohdutuksi oman seitojen taian tuohon ylemmäksi nimimerkillä lapin noita.

        Ole hyvä, toivon että siinä olisi sulle lohtua.

        Terveisin lapin noita, tuhat vuotta vanha ja seitojen kanssa.

      • SaaraTur
        Drilli kirjoitti:

        Kun esitin hänelle listan ja kysyin, että olenko minä oikeasti tällainen, niin hän vastasi yhdellä sanalla, että ET. Oikeastihan minä kysymättäkin tiedän mitä hän minusta ajattelee. Tilanne on se, että en missään olosuhteissa halua sotkea häntä tähän soppaan, sillä olisi kohtuutonta mennä vaatimaan häneltä, että hänen pitää asettua riidassa minun puolelleni.

        Ylipäätään ihmettelen sitä, että mikä nykyajan naisia vaivaa kun he näyttävät olevan hyvin aggressiivisia ja omaavat huonon itsetunnon, vaikka omaavat hyvän koulutuksen ja oletettavasti myös hyvän yleissivistyksen. Mikä tekee heidät niin tyytymättömiksi ja vihaisiksi?

        Voiko sellainen asia minussa ärsyttää, että olen niin tyytyväinen omaan elämääni? En itke, en valita ja miehen kanssa rakastamme toisiamme ja myös näytämme sen. Elämme vaatimatonta elämää tyytyväisinä siitä mitä meillä on. Ajattelin niinkin, että tekeekö tämä tyytyväisyys minut itseriittoiseksi niin että en edes sitä itse huomaa. Vaistoan ja näen kyllä herkästi toisten ihmisten huolet ja murheet enkä koskaan ole ylimielinen ketään kohtaan. Mieheni rakastaa minussa sitä, että olen iloinen ja nauravainen enkä koskaan mökötä ja kiukuttele. Jos minulla on jotakin mielen päällä niin sanon sen välittömästi enkä haudo mielessäni.

        En ollenkaan tykkää pelata tällaisia outoja ihmissuhdepelejä miniän kanssa sillä omien anoppieni kanssa (2kpl) ei ole koskaan tarvinnut pelata mitään pelejä. Olen vieläkin erittäin hyvä ystävä ensimmäisten appivanhempieni kanssa, varsinkin anopin. He tykkäävät miehestänikin hirveästi.

        Olisiko että se sinun suorapuheisuutesi, jota niin hienosti mainostat, sitä että saat sanoa kaiken mitä mieleen juolahtaa? Siis vaikka haukkua toista ihmistä? Miniälläsi saattaa olla käytöstavat, johon ei kuulu toisten haukkuminen, joten hän ei ymmärrä tätä tapaa, että suoraan toisia haukutaan. Ja syyttä suotta. Oletko maalta? Pyörit pienissä ympyröissä? Et ole suvaitsevainen? Opettele ihmeessä käytöstavat, miten toisten ihmisten kanssa ollaan. Poikasi valitsee tietenkin vaimonsa ja lapsensa eli perheensä, ei sinua. SIllä mitä hän sinulta saisi? EI mitään. Yritä päästä yli ja elää elämää poikasi perheen kanssa hyvillä käytöstavoilla. Ja ole onnellinen poikasi puolesta, joka on löytänyt hyvän vaimon ja saanut perheen.

      • Drilli
        SaaraTur kirjoitti:

        Olisiko että se sinun suorapuheisuutesi, jota niin hienosti mainostat, sitä että saat sanoa kaiken mitä mieleen juolahtaa? Siis vaikka haukkua toista ihmistä? Miniälläsi saattaa olla käytöstavat, johon ei kuulu toisten haukkuminen, joten hän ei ymmärrä tätä tapaa, että suoraan toisia haukutaan. Ja syyttä suotta. Oletko maalta? Pyörit pienissä ympyröissä? Et ole suvaitsevainen? Opettele ihmeessä käytöstavat, miten toisten ihmisten kanssa ollaan. Poikasi valitsee tietenkin vaimonsa ja lapsensa eli perheensä, ei sinua. SIllä mitä hän sinulta saisi? EI mitään. Yritä päästä yli ja elää elämää poikasi perheen kanssa hyvillä käytöstavoilla. Ja ole onnellinen poikasi puolesta, joka on löytänyt hyvän vaimon ja saanut perheen.

        Vaikka olen suorapuheinen niin se ei tarkoita sitä, että olen moukka. Osaan käyttäytyä asiallisesti ja sivistyneesti ihmisten seurassa, sillä omaan mielestäni erittäin hyvät käytöstavat. Perusteet hyville käytöstavoille olen oppinut jo kotoa ja elämä on opettanut lisää. Miniäni haukkui minut ja sanoin itsekin miniälle riidan tuoksinassa pari sanaa sen minkä itkultani kykenin.

        Olen maalta kotoisin, mutta en asu maalla. Pyörin kohtuullisen kokoisissa ympyröissä, ja se ympyrä saattaa olla jopa maapallon kokoinen.

      • rauhoitutaan
        auttajia löytyy kirjoitti:

        Olet muutamassa kuukaudessa menettänyt itseluottamuksesi, kaiken mitä olet 50-vuoden aikana oppinut, ihan vain siitä syystä, että miniä on sanonut sinulle jotain?

        Se lapsi on miniänkin lapsi, ei vain sinun lapsen lapsesi. Hän on äiti, hän tulee eri suvusta, ja hänelläkin on neuvojia ihan omasta takaa, ystäviä ja ihan omia sukulaisia, ei miehen sukulaisilla ole yksinoikeutta vain sanoa hänelle jotain.

        Miten vaikeaa on muuten hoitaa lasta, vauvaa väärin? Vaihtaako vaimo ilman sinua ehkä vaipat kokonaan väärinpäin, syöttää maitoa väärin, nukuttaa väärin, eiköhän tällä nuorella naisella, kuten jokaisella naisella ole se hoivavietti jo automaattisesti. Mitä hän ei tiedä, hän kysyy niiltä joilla on kokemusta nuorista vauvoista, sinähän olet synnyttänyt jotain 30-40 v sitten?

        Neuvola ja nuoren äidin oma äiti on se lähin neuvoja, ja sen nuoren äidin ystävät, ja synnyttäjät samalta osastolta, joiden kanssa tuo nuori vaimo vietti aikaa sairaalassa samassa huoneessa.

        Puhut kuin olisit masentunut, eiköhän sinun kannattaisi puhua jollekin, muusta kuin nuoren vaimon lapsen hoidosta. Kuulostat väsyneeltä, ehkä sinun kannattaisi ottaa lepoaikaa tuon nuoren vaimon lapsen hoidosta ja siitä murehtimisesta. Vietä aikaa vaikka oman miehesi kanssa, niin se nuori vaimokin tekee.

        Et kuulosta siltä, että sinä voisit hoitaa pientä lasta tuossa tilassa, sanot, että sinua itkettää, et kelpaa mihinkään, et osaa mitään. Ehkä miniäkin on huomannut tämän masennustilan sinussa, ja siksi ottaa sinulta vastuuta pois.

        Isoäiti on pahoillaan, tuntee olevansa sivullinen.
        Kirjoittaa siitä. Miniä on puhutellut loukkaavasti.

        Minua kummastuttaa alistuvat anopit, ja miksei miniätkin. Ei tulisi kuulonkaan omalla kohdallani, että edes ajattelisin pyrkiväni tekemisiin ihmisen kanssa, joka tulee haukkumaan minua vasten silmiä.
        Itse en kehtaisi moittia ketään, koska tiedänhän minä, etten ole sen täydellisempi kuin kukaan muukaan. Joku on jossakin parempi kuin minä, mutta en ole huono minäkään. Itsekunnioitusta pitää sen verran olla, että panee asiat tärkeysjärjestykseen.

        Silmille hyppinyt uusi sukulainen olisi viimeinen vieraslistallani lopun elämääni. Siinä piste.
        Jos lapsenlapsen ja isovanhemman välit siinä järkkyvät, niin lapsella on aina oma kotinsa. Ei lapsi kaipaa isovanhempaa, jota ei tunne.
        Sama toisinpäin.

        Ei lapsellekaan ole hyväksi joutua kiistakapulaksi eri sukupolvien välille. Todellinen rakkaus on sitä, että sallii toisen olla.
        Jos peräytyminen on parasta lapselle, niin poistuisin lapsen elämästä. Hänelle kuuluu rauhalliset ja turvalliset ihmissuhteet.

      • loistaa
        rauhoitutaan kirjoitti:

        Isoäiti on pahoillaan, tuntee olevansa sivullinen.
        Kirjoittaa siitä. Miniä on puhutellut loukkaavasti.

        Minua kummastuttaa alistuvat anopit, ja miksei miniätkin. Ei tulisi kuulonkaan omalla kohdallani, että edes ajattelisin pyrkiväni tekemisiin ihmisen kanssa, joka tulee haukkumaan minua vasten silmiä.
        Itse en kehtaisi moittia ketään, koska tiedänhän minä, etten ole sen täydellisempi kuin kukaan muukaan. Joku on jossakin parempi kuin minä, mutta en ole huono minäkään. Itsekunnioitusta pitää sen verran olla, että panee asiat tärkeysjärjestykseen.

        Silmille hyppinyt uusi sukulainen olisi viimeinen vieraslistallani lopun elämääni. Siinä piste.
        Jos lapsenlapsen ja isovanhemman välit siinä järkkyvät, niin lapsella on aina oma kotinsa. Ei lapsi kaipaa isovanhempaa, jota ei tunne.
        Sama toisinpäin.

        Ei lapsellekaan ole hyväksi joutua kiistakapulaksi eri sukupolvien välille. Todellinen rakkaus on sitä, että sallii toisen olla.
        Jos peräytyminen on parasta lapselle, niin poistuisin lapsen elämästä. Hänelle kuuluu rauhalliset ja turvalliset ihmissuhteet.

        Kuvittelet itsesi muuksi mitä sinä olet.

        Roolihahmosi täällä on tällainen, siis esität että olet tällainen:

        Luulet, ettet ole alistuva, mutta tuo on alistumista.

        Sinä et ota vastuuta, olet halveksittu pakenija. Katsot olevasi huonoa seuraa lapsenlapsellesi ja siinä olet oikeassa. Vastuunvälttelemisen oppimista hänen ei tarvitse oppia.

        Mutta jos väität, että äiti on oikeutettu haukkumaan vanhat ihmiset vain siksi, että he eivät tee aina kuin hän haluaa, on lapsi narsistin uhri.

        Jos sinun omatuntosi sallii lapsen kasvavan narsistin uhrina, älä tule sitä tänne kehuskelemaan. Sinullahan ei siis olisi silloin omaatuntoa.

        Olet prova. Olet narsistinen miniä ja esität meille anoppina, muka anopin ajatuksia.

        Olet hyvin sairas, ja jokainen normaali ihminen sen huomaa, vaikka kirjoittelet netissä näkymättömänä ja tuntemattomana.

      • Ystäväiseni, rauhoitu
        asia selvä kirjoitti:

        Minkähän takia vaahtoat tästä? Se lapsi on miniänkin, ei vain sinun lapsen lapsesi. Se vain sattuu unohtumaan teiltä. Ja kyllä, se lapsi ei ole sukua anopille, se lapsi ei peri suoraan anoppia, vaan sen lapsen isä, anopin poika, perii anopinn. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?

        Miniällä saa olla suojeluvaistoa omaa lastaan kohtaan, ja hän saa päättää, kuka sitä lasta hoitaa, ei anoppi. Anoppi on synnyttänyt sen lapsen isän, ei sitä lasta. Lapsen äidillä viimeinen sana lapsen hoidossa, asia on näin, ei lapsen lapsen äiti määrää kuka hoitaa.:) Ihan outoja kommentteja. Ei lapsen isyydestä ole mitään epäselvyyttä, vaan siitä lapsen sukulaissuhteesta anoppiin.

        Nuori vaimo hakee ensin neuvoa omilta sukulaisiltaan, ei anopilta, joka ei ole mitään sukua nuorelle vaimolle.

        Ei sukulainen ole yhtä kuin perillnen.
        Sinullakin on tätejä, setiä, serkkuja, veljenlapsia, jotka ovat kaikki sukulaisiasi, mutta eivät perillisiäsi. Perintö menee ns. rintaperilliselle, eli omalle lapselle, tai jos oma lapsi on kuollut, hänen jälkeläisilleen.

        On siis huomattava, että sukulaisuutta ei lasketa sen mukaan, onko odotettavissa perintö vai ei. Appivanhemmat ovat joka tapauksessa lähiomaisia, köyhinä tai rikkaina. Kyllä miniän vain on tyydyttävä siihen, että lapsien isän vanhemmat ovat kuvioissa mukana.

        Kun liitto solmitaan, olisi silloin hyvä tietää, millaiseen sukuun menee. Ei kannata avioitua miehen kanssa, jolla on tällä palstalla useinkin kuvaillut vanhemmat, eli mielenterveysongelmaiset, ahneet, juopot ja yliomistavat.

        Siitä liitosta ei tule mitään, sillä tällaisten ihmisten lapsi ei ole vanhempiaan kummempi. Jos hän pystyy olemaan kihlatulleen mielin kielin ennen kuin perhe on perustettu, ei se mitään merkitse. Vuosien varrella puolison perimä kyllä tulee esiin, ja siitä ei hyvä seuraa.

        On myös ajateltava, että nuo omituiset geenit periytyvät omalle lapsellekin. Jokaisen kannattaa katsoa eteensä.
        Rakkaus ei saisi olla sokea.

      • niin kommentoisit oikein
        kyllä voi kirjoitti:

        Sinä olet niin lapsellinen, että olet varmaan vielä peruskoulussa.

        Kyllä se lapsenlapsi voi periä isovanhemmat. Esim. osakesäästäjä saa nimetä edunsaajaksi lapsenlapsensa tai kenen tahansa. Siitä on ollut tällä palstalla ennenkin juttua.

        Älä intä asioita joista et tiedä. Oletpa kummallinen, kun luulet, että et ole lapsesi äiti. Hoet sitä joka viestissäsi. Kun ihminen voi olla epävarma omasta äitiydestäänkin, kyllä sinulla on se oma persoonallisuus todellakin hukassa.

        Kuten sanoin ed. viestissä, se lapsenlapsi ei peri - suoraan - anoppia, sen lapsen isä perii.

      • jatkamaan anopin geenejä?
        Ystäväiseni, rauhoitu kirjoitti:

        Ei sukulainen ole yhtä kuin perillnen.
        Sinullakin on tätejä, setiä, serkkuja, veljenlapsia, jotka ovat kaikki sukulaisiasi, mutta eivät perillisiäsi. Perintö menee ns. rintaperilliselle, eli omalle lapselle, tai jos oma lapsi on kuollut, hänen jälkeläisilleen.

        On siis huomattava, että sukulaisuutta ei lasketa sen mukaan, onko odotettavissa perintö vai ei. Appivanhemmat ovat joka tapauksessa lähiomaisia, köyhinä tai rikkaina. Kyllä miniän vain on tyydyttävä siihen, että lapsien isän vanhemmat ovat kuvioissa mukana.

        Kun liitto solmitaan, olisi silloin hyvä tietää, millaiseen sukuun menee. Ei kannata avioitua miehen kanssa, jolla on tällä palstalla useinkin kuvaillut vanhemmat, eli mielenterveysongelmaiset, ahneet, juopot ja yliomistavat.

        Siitä liitosta ei tule mitään, sillä tällaisten ihmisten lapsi ei ole vanhempiaan kummempi. Jos hän pystyy olemaan kihlatulleen mielin kielin ennen kuin perhe on perustettu, ei se mitään merkitse. Vuosien varrella puolison perimä kyllä tulee esiin, ja siitä ei hyvä seuraa.

        On myös ajateltava, että nuo omituiset geenit periytyvät omalle lapsellekin. Jokaisen kannattaa katsoa eteensä.
        Rakkaus ei saisi olla sokea.

        Mieheni äiti ja isä eivät ole lähiomaisiani, lain mukaan, kuten eivät minun vanhempanikaan. Minä olen mieheni lähiomainen ja hän minun, lain mukaan. En ole sukua anopille, en peri häntä. Hän ei ole siis sukulainen minulle, hän on mieheni sukua.

        Jos anoppi ja appi ovat lähiomaisiani, joita minun pitäisi ainakin kuunnella herkeämättä, niin sitten ainakin, vähintään, myös mieheni sisarusten pitäisi olla meidän lähiomaisia myös. Koska he ovat suunnilleen minun ikäisiä. Ja minun veljeni pitäisi olla mieheni sisarusten lähiomaisia. Mihin tämä raja vedetään? Se on vedetty jo, perimysjärjestyksen ja lain mukaan.

        Sanot, että miniän on vain "tyydyttävä" siihen, että ne lapsen isän vanhemmat ovat kuvioissa mukana. Kuinkahan moni anoppi ja appi esim. pelkästään tällä palstalla ei halua, että se miniä/vävy on kuvioissa mukana, että heidän ei pidä vain tyytyä tähän kurjaan kohtaloon?

        Kyllä varmaan on aika monta sellaista anoppia ja appea, muuallakin kuin täällä netissä, jotka eivät vain tyydy siihen miniään/vävyyn, vaan haluvat pojalleen/tyttärelleen parempaa?

        Oma anoppini ei pidä tyttärensä valinnasta, ja sanoo sen tälle joka tilaisuuden tullen, onko tämä sitä elämänkokemusta, sitä tyytymistä asiaan? Tytär vain kuuntelee, ja motkottaa sitten meille jälkeenpäin, että taas se äiti sanoi sitä ja tätä, miksei se lopeta sitä? No, ei se äiti lopeta sitä tyttären kumppanin torumista, jos tytär ei ymmärrä tukea miestään, vaan antaa torumisen jatkua, antaa sen äidin olla kuvioissa mukana. Myöhemmin on turha tulla sitten itkemään, että kumppani haluaa taukoa suhteesta.

        Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että ei kannata avioitua, todellakaan hankkia niitä lapsia miehen kanssa, joka on vielä kiinni äidissään. Siten ei ainakaan koskaan pääse eroon siitä anopista, koska ne lapsenlapsethan perivät anopin, jos lasten isästä on aika jättänyt.

        Naiset valitsevat kumppanikseen miehen, joka asuu vielä äitinsä kanssa, pihapiirissä, tai vielä pahinta, maalla, ja sitten kummastelevat, että niitä ongelmia tulee vaan. Näille naisille se lastenteko tuntuu olevan tärkein, hyvä on, mutta eiköhän se lasten isän valinta olisi se tärkein valinta ensin?

      • kelju käly
        Ystäväiseni, rauhoitu kirjoitti:

        Ei sukulainen ole yhtä kuin perillnen.
        Sinullakin on tätejä, setiä, serkkuja, veljenlapsia, jotka ovat kaikki sukulaisiasi, mutta eivät perillisiäsi. Perintö menee ns. rintaperilliselle, eli omalle lapselle, tai jos oma lapsi on kuollut, hänen jälkeläisilleen.

        On siis huomattava, että sukulaisuutta ei lasketa sen mukaan, onko odotettavissa perintö vai ei. Appivanhemmat ovat joka tapauksessa lähiomaisia, köyhinä tai rikkaina. Kyllä miniän vain on tyydyttävä siihen, että lapsien isän vanhemmat ovat kuvioissa mukana.

        Kun liitto solmitaan, olisi silloin hyvä tietää, millaiseen sukuun menee. Ei kannata avioitua miehen kanssa, jolla on tällä palstalla useinkin kuvaillut vanhemmat, eli mielenterveysongelmaiset, ahneet, juopot ja yliomistavat.

        Siitä liitosta ei tule mitään, sillä tällaisten ihmisten lapsi ei ole vanhempiaan kummempi. Jos hän pystyy olemaan kihlatulleen mielin kielin ennen kuin perhe on perustettu, ei se mitään merkitse. Vuosien varrella puolison perimä kyllä tulee esiin, ja siitä ei hyvä seuraa.

        On myös ajateltava, että nuo omituiset geenit periytyvät omalle lapsellekin. Jokaisen kannattaa katsoa eteensä.
        Rakkaus ei saisi olla sokea.

        Rahoistako tuo isoäiti olikin alunperin huolissaan ja kuka perii ... voi jestas... miten taas mennäänkin ohi alkuperäisen aiheen... tsemppiä isoäidille... oma äitini on miniänsä kautta joutunut kokemaan samaa "syrjintää"

      • eikä pidä pitää
        kelju käly kirjoitti:

        Rahoistako tuo isoäiti olikin alunperin huolissaan ja kuka perii ... voi jestas... miten taas mennäänkin ohi alkuperäisen aiheen... tsemppiä isoäidille... oma äitini on miniänsä kautta joutunut kokemaan samaa "syrjintää"

        Mitähän syrjintää äitisi kokee poikansa vaimon taholta? Se anoppi kun ei ole miniälle mikään sukulainen, eikä ole mikään pakko pitää jostakin, jos ei pidä. Jos äitisi kokee syrjinnäksi sen, että esim. miniä ei päästä lapsiaan anopin luo, niin usein kuin anoppi haluaisi heitä nähdä, se nyt vain on usein aikataulukysymyskin, ja pienen lapsen äiti saa määrätä, kenen luo lapsensa vie kylään.

        Jos äidilläsi on esim. oma parisuhde kunnossa, miksi hän murehtii kokevansa syrjintää miniän taholta? Ei hän asu miniän kanssa,eikä miniällä ole mitään velvoitetta pitaa anopista.

        Syrjintää ei koeta, eikä sitä tapahdu ilman syytä, ilman provokaatiota, ihan vain siitä syystä, että hei, tuossa on anoppi, alanpa syrjiä, ihan periaatteen vuoksi. Jos henkilökemiat eivät osu yksiin, niin silloin on vähän vaikea teeskennellä tykkäävänsä toisesta, teeskennellä, että haluan viettää aikaa tuon henkilön kanssa. Anoppisuhteeseen pätee aivan samat ihmissuhdesäännöt kuin muihinkin; vietän aikaani vain heidän kanssa, joista pidän. Vai vietätkö sinä vapaa-aikasi vastenmielisten ihmisen kanssa? Jos vietät, se on sinun oikeutesi.

        Miniän ei tarvitse pitää, todella pitää, miniä ei voi pitää anopista, vain siitä syystä, että on mennyt naimisiin tämän pojan kanssa.

      • kelju käly
        eikä pidä pitää kirjoitti:

        Mitähän syrjintää äitisi kokee poikansa vaimon taholta? Se anoppi kun ei ole miniälle mikään sukulainen, eikä ole mikään pakko pitää jostakin, jos ei pidä. Jos äitisi kokee syrjinnäksi sen, että esim. miniä ei päästä lapsiaan anopin luo, niin usein kuin anoppi haluaisi heitä nähdä, se nyt vain on usein aikataulukysymyskin, ja pienen lapsen äiti saa määrätä, kenen luo lapsensa vie kylään.

        Jos äidilläsi on esim. oma parisuhde kunnossa, miksi hän murehtii kokevansa syrjintää miniän taholta? Ei hän asu miniän kanssa,eikä miniällä ole mitään velvoitetta pitaa anopista.

        Syrjintää ei koeta, eikä sitä tapahdu ilman syytä, ilman provokaatiota, ihan vain siitä syystä, että hei, tuossa on anoppi, alanpa syrjiä, ihan periaatteen vuoksi. Jos henkilökemiat eivät osu yksiin, niin silloin on vähän vaikea teeskennellä tykkäävänsä toisesta, teeskennellä, että haluan viettää aikaa tuon henkilön kanssa. Anoppisuhteeseen pätee aivan samat ihmissuhdesäännöt kuin muihinkin; vietän aikaani vain heidän kanssa, joista pidän. Vai vietätkö sinä vapaa-aikasi vastenmielisten ihmisen kanssa? Jos vietät, se on sinun oikeutesi.

        Miniän ei tarvitse pitää, todella pitää, miniä ei voi pitää anopista, vain siitä syystä, että on mennyt naimisiin tämän pojan kanssa.

        Minusta äiti opettaa lapselleen vääristynyttä käytöstä isovanhempaansa kohtaan... isoäiti ei voi olla niin paha ettei hänen luokseen voi lasta viedä, se on kyllä miniän omassa päässä oleva ongelma. Narsistinen käytös lasten asioissa pöyristyttää.. eikö ketään kiinnosta ketä lapsi haluaa tavata? Mitä siitä miniästä ja hänen tahdostaan sitten... ajattelisi lapsensa parasta, ja tärkeitä aikuissuhteita ei lapsen elämässä ole koskaan liikaa, päinvastoin! Hyväksyykö miniä että hänen lapsensa puoliso käyttäytyy yhtä nuivasti joskus häntä kohtaan? Entä eikö hän kaipaa lapsenlastaan silloin... jos ei on kyse erittäin tunteettomasta ihmisestä..

      • kelju käly
        vastasin siihen kirjoitti:

        Vastasin "Samaa linjaa" viestiin, siinä puhutaan masennuksen oireista, aivan kirjoituksen lopussa, itkettää, ei osaa, ei pysty mihinkään, ei saa hoitaa lapsen lasta. Ikää on kirjoittajalla jotain 50-v, ja muutamassa kuukaudessa olo muuttunut huonommaksi, syy: ei saa hoitaa lasten lastaan. Luepa edeltä, ennen kuin syytät minua mistään.

        Sinä kuulostat jotenkin uppoutuneesi tuohon narsistiseen elämänmalliisi... ei hyvä, toivottavasti lapsesi tapaa muitakin sukulaisiaan kun vaan sinut, myös mummonsa.. ja mitä sinä tälläkin hetkellä lapseltasi peittelet niin paljastuu kun lapsi on aikuinen... lapset eivät ole tyhmiä ja kun silmät avautuu niin voi voi sinua

      • mikä on lapselle parasta
        kelju käly kirjoitti:

        Minusta äiti opettaa lapselleen vääristynyttä käytöstä isovanhempaansa kohtaan... isoäiti ei voi olla niin paha ettei hänen luokseen voi lasta viedä, se on kyllä miniän omassa päässä oleva ongelma. Narsistinen käytös lasten asioissa pöyristyttää.. eikö ketään kiinnosta ketä lapsi haluaa tavata? Mitä siitä miniästä ja hänen tahdostaan sitten... ajattelisi lapsensa parasta, ja tärkeitä aikuissuhteita ei lapsen elämässä ole koskaan liikaa, päinvastoin! Hyväksyykö miniä että hänen lapsensa puoliso käyttäytyy yhtä nuivasti joskus häntä kohtaan? Entä eikö hän kaipaa lapsenlastaan silloin... jos ei on kyse erittäin tunteettomasta ihmisestä..

        Tärkeimmät henkilöt lapselle ovat kyllä ne lapsen omat vanhemmat, ei ne lapsen isovanhemmat. Kun miniällä ei ole lasta, hänen pitäisi kai kuunnella anoppia, koska tällä on enemmän elämänkokemusta, näin täällä palstalla ainakin sanotaan.

        Kun miniällä on lapsi, hänen pitäisi edelleen kuunnella anoppia, koska tämä on lapsen isoäiti? Sanopa mielipiteesi, missä iässä ja kuinka monen avioliittovuoden ja lapsen jälkeen miniä saisi siis tehdä itse omat päätöksensä?

        Kyllä isoäiti voi olla huonokin ihminen, jos tämä ei tykkää miniästä, se tunne voi välittyä, ja välittyy siihen lapsenlapseen. Lapset ovat erittäin tunneälykkäitä, he näkevät valheiden läpi.

        Jos miniällä on epämukava olo anopin seurassa, ei hänen tarvitse viedä omaa lastaan sinne hoitoon, jättää sitä anopille yksin, vaikka tästä tulisi sille anopille kuinka paha mieli. Se on kuitenkin miniän ja tämän miehen lapsi, ei anopin. Jos anopilla ja miniällä on ollut erimielisyyksiä jo ennen lapsen syntymää, eivät ne häviä syntymän jälkeen, voivat vain kärjistyä.

        Sanot, että äiti opettaa lapselleen vääristynyttä käytöstä isovanhempaansa kohtaan. Äidin tehtävä on suojella lasta, jos äiti ei koe tiettyä paikkaa, henkilöä hyväksi lapselle, hänen ei tarvitse viedä lasta sinne. Jos äiti ei itse viihdy anopin luona, kyllä se vauvakin sen aistii äidistä, eleistä, äänensävyistä, että äiti on nyt hermostunut, kuten isompikin lapsi.

        Sanot, että se on lapselle parasta. Kumman mielestä? Isoäidin? Lapsen vanhempi päättää, mikä on lapselle parasta, ei isovanhempi. Anopilla ja apella oli oma mahdollisuutensa kasvattaa lapsensa parhaan kykynsä mukaan, nyt on miniän ja tämän miehen vuoro.

        Pieni lapsi ei osaa päättää, mikä on hänelle parasta. Se on vanhempien tehtävä, ja se vanhemmuus, suojelu jatkuu vielä lapsen täytettyä 18.

      • aikuiset ihmiset
        mikä on lapselle parasta kirjoitti:

        Tärkeimmät henkilöt lapselle ovat kyllä ne lapsen omat vanhemmat, ei ne lapsen isovanhemmat. Kun miniällä ei ole lasta, hänen pitäisi kai kuunnella anoppia, koska tällä on enemmän elämänkokemusta, näin täällä palstalla ainakin sanotaan.

        Kun miniällä on lapsi, hänen pitäisi edelleen kuunnella anoppia, koska tämä on lapsen isoäiti? Sanopa mielipiteesi, missä iässä ja kuinka monen avioliittovuoden ja lapsen jälkeen miniä saisi siis tehdä itse omat päätöksensä?

        Kyllä isoäiti voi olla huonokin ihminen, jos tämä ei tykkää miniästä, se tunne voi välittyä, ja välittyy siihen lapsenlapseen. Lapset ovat erittäin tunneälykkäitä, he näkevät valheiden läpi.

        Jos miniällä on epämukava olo anopin seurassa, ei hänen tarvitse viedä omaa lastaan sinne hoitoon, jättää sitä anopille yksin, vaikka tästä tulisi sille anopille kuinka paha mieli. Se on kuitenkin miniän ja tämän miehen lapsi, ei anopin. Jos anopilla ja miniällä on ollut erimielisyyksiä jo ennen lapsen syntymää, eivät ne häviä syntymän jälkeen, voivat vain kärjistyä.

        Sanot, että äiti opettaa lapselleen vääristynyttä käytöstä isovanhempaansa kohtaan. Äidin tehtävä on suojella lasta, jos äiti ei koe tiettyä paikkaa, henkilöä hyväksi lapselle, hänen ei tarvitse viedä lasta sinne. Jos äiti ei itse viihdy anopin luona, kyllä se vauvakin sen aistii äidistä, eleistä, äänensävyistä, että äiti on nyt hermostunut, kuten isompikin lapsi.

        Sanot, että se on lapselle parasta. Kumman mielestä? Isoäidin? Lapsen vanhempi päättää, mikä on lapselle parasta, ei isovanhempi. Anopilla ja apella oli oma mahdollisuutensa kasvattaa lapsensa parhaan kykynsä mukaan, nyt on miniän ja tämän miehen vuoro.

        Pieni lapsi ei osaa päättää, mikä on hänelle parasta. Se on vanhempien tehtävä, ja se vanhemmuus, suojelu jatkuu vielä lapsen täytettyä 18.

        "Kun miniällä ei ole lasta, hänen pitäisi kai kuunnella anoppia, koska tällä on enemmän elämänkokemusta, näin täällä palstalla ainakin sanotaan."

        Tällä palstalla nyt sanotaan ihan mitä vaan.
        Onneton on ihminen, joka etsii täältä vastausta elämänsä tärkeisiin kysymyksiin.
        Keskustella voi, uusia ajatuksia voi saada, uusia näkökantoja huomata, mutta jokainen tekee oman elämänsä päätökset omista lähtökohdistan.

        Miksi aikuinen, omassa perheessä elävä miniä tai kuka tahansa, kuuntelisi kenenkään ohjeita oman lapsensa hoidossa tai muussa tärkeässä.
        Neuvot haetaan asiantuntijoilta, neuvolasta, lääkäriltä, tarhasta, koulusta.
        Isovanhempien asia on pysyä tukijoukkoina ja taka-alalla, he ovat yhdet lapset jo kasvattaneet, ja siitä on 30-40 vuotta.
        Tämän päivän elämä on erilaista, vaatimukset toiset, koulunkäynti muuttunut, työelämä muuttunut.
        Ei eläkeläisten mielipide ole enää tätä päivää.

        Ja tämän sanon itse eläkeläisenä ja isoäitinä. En puutu lastenlasten kasvatukseen sormellanikaan.
        Korkeintaan voin kertoa miten itse selvisin jossakin pulmatilanteessa aikanaan, mutta kaikkihan me olemme erilaisia ihmisiä.

        Mutta kun perheessä on sitten suuret ongelmat, päihteiden käyttöä, tai vaikkapa masennusta ja työttömyyttä, on suuri helpotus, jos isovanhemmilla on voimia silloinkin olla tukena.
        Lapsen paras tulisi aina huomata.

      • kelju käly
        mikä on lapselle parasta kirjoitti:

        Tärkeimmät henkilöt lapselle ovat kyllä ne lapsen omat vanhemmat, ei ne lapsen isovanhemmat. Kun miniällä ei ole lasta, hänen pitäisi kai kuunnella anoppia, koska tällä on enemmän elämänkokemusta, näin täällä palstalla ainakin sanotaan.

        Kun miniällä on lapsi, hänen pitäisi edelleen kuunnella anoppia, koska tämä on lapsen isoäiti? Sanopa mielipiteesi, missä iässä ja kuinka monen avioliittovuoden ja lapsen jälkeen miniä saisi siis tehdä itse omat päätöksensä?

        Kyllä isoäiti voi olla huonokin ihminen, jos tämä ei tykkää miniästä, se tunne voi välittyä, ja välittyy siihen lapsenlapseen. Lapset ovat erittäin tunneälykkäitä, he näkevät valheiden läpi.

        Jos miniällä on epämukava olo anopin seurassa, ei hänen tarvitse viedä omaa lastaan sinne hoitoon, jättää sitä anopille yksin, vaikka tästä tulisi sille anopille kuinka paha mieli. Se on kuitenkin miniän ja tämän miehen lapsi, ei anopin. Jos anopilla ja miniällä on ollut erimielisyyksiä jo ennen lapsen syntymää, eivät ne häviä syntymän jälkeen, voivat vain kärjistyä.

        Sanot, että äiti opettaa lapselleen vääristynyttä käytöstä isovanhempaansa kohtaan. Äidin tehtävä on suojella lasta, jos äiti ei koe tiettyä paikkaa, henkilöä hyväksi lapselle, hänen ei tarvitse viedä lasta sinne. Jos äiti ei itse viihdy anopin luona, kyllä se vauvakin sen aistii äidistä, eleistä, äänensävyistä, että äiti on nyt hermostunut, kuten isompikin lapsi.

        Sanot, että se on lapselle parasta. Kumman mielestä? Isoäidin? Lapsen vanhempi päättää, mikä on lapselle parasta, ei isovanhempi. Anopilla ja apella oli oma mahdollisuutensa kasvattaa lapsensa parhaan kykynsä mukaan, nyt on miniän ja tämän miehen vuoro.

        Pieni lapsi ei osaa päättää, mikä on hänelle parasta. Se on vanhempien tehtävä, ja se vanhemmuus, suojelu jatkuu vielä lapsen täytettyä 18.

        ... jos äidillä on "vaikea" olla anoppinsa seurassa ei lapsenlapsella ole välttämättä sama olo.. päinvastoin, miniä on kateellinen siitä saumattomasta anopin ja lapsenlapsensa vilpittömästä puuhailusta. Mutta kun lapsi ei pääse tässä tapauksessa päättämään minne haluaa vapaallaan mennä vaan sen päättääkin yksinvaltias äiti! Ei sen väliä vaikka lapsi ei ole tyytyväinen kunhan narsisti äiti saa näpäyttää anoppia. Silloin kun palvelusta tarvii anoppi kyllä muistetaan, mutta turhaan sitä synttäreille pyydetään... kyllä lapsiressukin siitä mielensä pahoittaa, mutta eihän siitä äiti välitä. Onneksi lapsetkin kasvavat ja pääsevät itse asioistaan päättämään,,, mielenkiinnolla jään odottamaan mihin vaaka kallistuu...

      • ei se isoäiti
        kelju käly kirjoitti:

        ... jos äidillä on "vaikea" olla anoppinsa seurassa ei lapsenlapsella ole välttämättä sama olo.. päinvastoin, miniä on kateellinen siitä saumattomasta anopin ja lapsenlapsensa vilpittömästä puuhailusta. Mutta kun lapsi ei pääse tässä tapauksessa päättämään minne haluaa vapaallaan mennä vaan sen päättääkin yksinvaltias äiti! Ei sen väliä vaikka lapsi ei ole tyytyväinen kunhan narsisti äiti saa näpäyttää anoppia. Silloin kun palvelusta tarvii anoppi kyllä muistetaan, mutta turhaan sitä synttäreille pyydetään... kyllä lapsiressukin siitä mielensä pahoittaa, mutta eihän siitä äiti välitä. Onneksi lapsetkin kasvavat ja pääsevät itse asioistaan päättämään,,, mielenkiinnolla jään odottamaan mihin vaaka kallistuu...

        Alla oleva ei perustu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, luen vain rivien välistä ja muutenkin.

        Tunnet sympatiaa tuota lasta kohtaan, joka ei saa vapaallaan mennä minne haluaa, vaan sen päättääkin yksivaltias äiti. Sen lapsen äiti sattuu nyt vaan olemaan sen lapsen äiti, huoltaja, holhoaja, kasvattaja, opettaja. Tietenkin mitättömiä pikkuseikkoja sinun mielestäsi, tärkeinhän pienen lapsen elämässä on tietenkin se isoäiti, sinun mielestäsi.

        Joka 30-40 v sitten synnytti lapsen, tällä synnytyksellä ja sen mukanaantuomalla elämänkokemuksella on tietenkin paljon suurempi meriittiarvo, kuin sillä, että vastassa on nuorempi äiti, joka itsekkäästi varjelee lastaan pahalta isoäidiltä.

        Ovelaa, muuten sivuhuomiona, tämä suomen kieli. Miniä -sanassa on iniseviä ii-kirjaimia, kun taas sanassa anoppi on vahvoja, kovia p-kirjaimia. Ja isoäiti, heh, tuo määrite iso sen äidin edessä, ettei se äitiyden arvo vaan jäisi keneltäkään huomaamatta. Oikein iso äiti, kun tuo miniä on aina vain se pikkuäiti, jonka mielipide on vain itsekkään tyttelin epätoivoista ininää.

        Lapsi on lapsi, lapsella ei ole mitään vapaa-aikaa, lapsi ei ole vapaalla, työssä käyvät ovat vapaalla, lapsen menoista päättää ihan se lapsen oma äiti. 0-18-v, ja sen ylikin, jos tarpeen. Kuka sen lapsen sinne mummolaan veisi, kaikkien mummot kun eivät asu ihan lähellä?

        Sanot ajattelevasi lapsen parasta, ja sinusta se on lapselta pois, jos tämä ei pääse isoäidin luo silloin kun, niin kerropa, miten se nyt olikaan. Silloin kun lapsi haluaa vai silloin kun se isoäiti haluaa? Kummankohan parasta sinä ensi sijaisesti tässä ajattelet?

        Sinun mielestäsi sillä äidillä ei voi olla vaikeaa anoppinsa seuransa, hän ilmeisesti kuvittelee sen, ja että pieni lapsi ei huomaa tätä. Ai, että miniä on kateellinen siitä saumattomasta anopin ja lapsenlapsen vilpittömästä puuhailusta? Synkronisoitu paperin ja kynän ojentelutuokio? Kateellinen jostain pulla ja mehuhetkestä? Lapsen äiti on narsisti?

        Ja lopussa, tuo vanha tuttu: kosto elää. Joskus se lapsikin vanhenee, ja pääsee äidin otteesta irti ja isoäidin hellään huomaan? En ole vielä koskaan kuullut lapsenlapsesta, joka ei ikinä elämässään olisi 0-18-v välillä nähnyt kertaakaan isoäitiään, edes vilaukselta, tuskin on äitiä, joka tieten tahtoen estää lastaan tutustumasta isoäitiin, ellei kyseessä ole todella paha isoäiti todella.

      • kelju käly
        ei se isoäiti kirjoitti:

        Alla oleva ei perustu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, luen vain rivien välistä ja muutenkin.

        Tunnet sympatiaa tuota lasta kohtaan, joka ei saa vapaallaan mennä minne haluaa, vaan sen päättääkin yksivaltias äiti. Sen lapsen äiti sattuu nyt vaan olemaan sen lapsen äiti, huoltaja, holhoaja, kasvattaja, opettaja. Tietenkin mitättömiä pikkuseikkoja sinun mielestäsi, tärkeinhän pienen lapsen elämässä on tietenkin se isoäiti, sinun mielestäsi.

        Joka 30-40 v sitten synnytti lapsen, tällä synnytyksellä ja sen mukanaantuomalla elämänkokemuksella on tietenkin paljon suurempi meriittiarvo, kuin sillä, että vastassa on nuorempi äiti, joka itsekkäästi varjelee lastaan pahalta isoäidiltä.

        Ovelaa, muuten sivuhuomiona, tämä suomen kieli. Miniä -sanassa on iniseviä ii-kirjaimia, kun taas sanassa anoppi on vahvoja, kovia p-kirjaimia. Ja isoäiti, heh, tuo määrite iso sen äidin edessä, ettei se äitiyden arvo vaan jäisi keneltäkään huomaamatta. Oikein iso äiti, kun tuo miniä on aina vain se pikkuäiti, jonka mielipide on vain itsekkään tyttelin epätoivoista ininää.

        Lapsi on lapsi, lapsella ei ole mitään vapaa-aikaa, lapsi ei ole vapaalla, työssä käyvät ovat vapaalla, lapsen menoista päättää ihan se lapsen oma äiti. 0-18-v, ja sen ylikin, jos tarpeen. Kuka sen lapsen sinne mummolaan veisi, kaikkien mummot kun eivät asu ihan lähellä?

        Sanot ajattelevasi lapsen parasta, ja sinusta se on lapselta pois, jos tämä ei pääse isoäidin luo silloin kun, niin kerropa, miten se nyt olikaan. Silloin kun lapsi haluaa vai silloin kun se isoäiti haluaa? Kummankohan parasta sinä ensi sijaisesti tässä ajattelet?

        Sinun mielestäsi sillä äidillä ei voi olla vaikeaa anoppinsa seuransa, hän ilmeisesti kuvittelee sen, ja että pieni lapsi ei huomaa tätä. Ai, että miniä on kateellinen siitä saumattomasta anopin ja lapsenlapsen vilpittömästä puuhailusta? Synkronisoitu paperin ja kynän ojentelutuokio? Kateellinen jostain pulla ja mehuhetkestä? Lapsen äiti on narsisti?

        Ja lopussa, tuo vanha tuttu: kosto elää. Joskus se lapsikin vanhenee, ja pääsee äidin otteesta irti ja isoäidin hellään huomaan? En ole vielä koskaan kuullut lapsenlapsesta, joka ei ikinä elämässään olisi 0-18-v välillä nähnyt kertaakaan isoäitiään, edes vilaukselta, tuskin on äitiä, joka tieten tahtoen estää lastaan tutustumasta isoäitiin, ellei kyseessä ole todella paha isoäiti todella.

        Ompahan taas harvinaisen vaikeata ... mielestäni lapsella on myös oikeuksia niin isään kun esim. mummolassa käyntiin. Kai lapsi saa joskus tahtonsa periksi vai pitääkö se selittelemällä nujertaa.. toki äiti päättää ja kasvattaa yms. mutta kyse onkin minun kirjoittelussa tapaamisesta.. tottahan joka ihmisellä on omat mielipiteensä niin kasvatuksessa kun muussakin... pelkääkö miniä menettävänsä jotain jos lapsi käy isoäidillään.. tuskin siellä mummolassa lasta aletaan käännyttämään vai... omien lasteni isoäiti kun ei ole kiinnostunut edes tapaamaan lapsiani, mutta soisin kyllä sen tapahtuvan... vaikka hänelle ei kasvatuksesta kunniakirjoja jaetakaan... minusta on hyvä että lapset näkisivät erilaisia ihmisiä ja tapoja elää...

      • sontaa
        mikä on lapselle parasta kirjoitti:

        Tärkeimmät henkilöt lapselle ovat kyllä ne lapsen omat vanhemmat, ei ne lapsen isovanhemmat. Kun miniällä ei ole lasta, hänen pitäisi kai kuunnella anoppia, koska tällä on enemmän elämänkokemusta, näin täällä palstalla ainakin sanotaan.

        Kun miniällä on lapsi, hänen pitäisi edelleen kuunnella anoppia, koska tämä on lapsen isoäiti? Sanopa mielipiteesi, missä iässä ja kuinka monen avioliittovuoden ja lapsen jälkeen miniä saisi siis tehdä itse omat päätöksensä?

        Kyllä isoäiti voi olla huonokin ihminen, jos tämä ei tykkää miniästä, se tunne voi välittyä, ja välittyy siihen lapsenlapseen. Lapset ovat erittäin tunneälykkäitä, he näkevät valheiden läpi.

        Jos miniällä on epämukava olo anopin seurassa, ei hänen tarvitse viedä omaa lastaan sinne hoitoon, jättää sitä anopille yksin, vaikka tästä tulisi sille anopille kuinka paha mieli. Se on kuitenkin miniän ja tämän miehen lapsi, ei anopin. Jos anopilla ja miniällä on ollut erimielisyyksiä jo ennen lapsen syntymää, eivät ne häviä syntymän jälkeen, voivat vain kärjistyä.

        Sanot, että äiti opettaa lapselleen vääristynyttä käytöstä isovanhempaansa kohtaan. Äidin tehtävä on suojella lasta, jos äiti ei koe tiettyä paikkaa, henkilöä hyväksi lapselle, hänen ei tarvitse viedä lasta sinne. Jos äiti ei itse viihdy anopin luona, kyllä se vauvakin sen aistii äidistä, eleistä, äänensävyistä, että äiti on nyt hermostunut, kuten isompikin lapsi.

        Sanot, että se on lapselle parasta. Kumman mielestä? Isoäidin? Lapsen vanhempi päättää, mikä on lapselle parasta, ei isovanhempi. Anopilla ja apella oli oma mahdollisuutensa kasvattaa lapsensa parhaan kykynsä mukaan, nyt on miniän ja tämän miehen vuoro.

        Pieni lapsi ei osaa päättää, mikä on hänelle parasta. Se on vanhempien tehtävä, ja se vanhemmuus, suojelu jatkuu vielä lapsen täytettyä 18.

        "Jos miniällä on epämukava olo anopin seurassa, ei hänen tarvitse viedä omaa lastaan sinne hoitoon, jättää sitä anopille yksin, vaikka tästä tulisi sille anopille kuinka paha mieli."

        Tuollainen ajattelu on suoraan per....tä.
        Jos MINIÄLLÄ on epämukava olo, ei MINIÄN tarvitse tulla anoppilaan MUTTA !!!!! lapselta sitä mummua ja hänen seuraansa EI saa sillä verukkeella kieltää !

        Onhan typerää ajatella, että jos miniällä ei jokin asia kiinnosta niin hänen lapsensakaan eivät siitä saa nauttia! Sairasta ! Itsekästä ! Ahdasmielistä ! Epäoikeudenmukaista !

      • taas neuvo
        sontaa kirjoitti:

        "Jos miniällä on epämukava olo anopin seurassa, ei hänen tarvitse viedä omaa lastaan sinne hoitoon, jättää sitä anopille yksin, vaikka tästä tulisi sille anopille kuinka paha mieli."

        Tuollainen ajattelu on suoraan per....tä.
        Jos MINIÄLLÄ on epämukava olo, ei MINIÄN tarvitse tulla anoppilaan MUTTA !!!!! lapselta sitä mummua ja hänen seuraansa EI saa sillä verukkeella kieltää !

        Onhan typerää ajatella, että jos miniällä ei jokin asia kiinnosta niin hänen lapsensakaan eivät siitä saa nauttia! Sairasta ! Itsekästä ! Ahdasmielistä ! Epäoikeudenmukaista !

        Epämukava olo, tarkoittaa ilmeisesti masennusta ja se on kyllä hoidettavissa mielenterveystoimistossa. Iän myöten se epämukava olo vain lisääntyy, ja ihan ilman anoppiakin, jos hän ei sitä ymmärrä mennä hoidattamaan.

      • isovanhemmista
        sontaa kirjoitti:

        "Jos miniällä on epämukava olo anopin seurassa, ei hänen tarvitse viedä omaa lastaan sinne hoitoon, jättää sitä anopille yksin, vaikka tästä tulisi sille anopille kuinka paha mieli."

        Tuollainen ajattelu on suoraan per....tä.
        Jos MINIÄLLÄ on epämukava olo, ei MINIÄN tarvitse tulla anoppilaan MUTTA !!!!! lapselta sitä mummua ja hänen seuraansa EI saa sillä verukkeella kieltää !

        Onhan typerää ajatella, että jos miniällä ei jokin asia kiinnosta niin hänen lapsensakaan eivät siitä saa nauttia! Sairasta ! Itsekästä ! Ahdasmielistä ! Epäoikeudenmukaista !

        Miniällä voi olla epämukava olo anoppilassa, ja sillä lapsella ja sen lapsen isällä, omien vanhempien luona. On varmaan tapauksia, ei tarvitse lukea kuin muutama viesti tältä palstalta, etteivät miniä ja anoppi viihdy toistensa seurassa, etteivät kerta kaikkiaan tule toimeen. Mutta tämä keskinäinen kiista pitäisi unohtaa, kun kyseessä on anopin lapsenlapsi? Miksi, kysyn. Meillä se unohdettiin, paljon hyötyä siitä oli.

        Äitini koetti tulla toimeen anopin ja apen kanssa, vierailimme siellä, joimme kai kahvia, ja sitten lähdimme, muttei sen pienen parivuotisen lapsenlapsen, minun, vierailut sitä jäätä särkeneet, isäni ja "papan" välillä. Tämä oma isoisäni, isäni isä, ei välittänyt pätkääkään omasta pojastaan, minun isästäni. Eikä se isoäitikään mikään lapsirakas ollut.

        En muista yhtäkään kertaa lapsuudestani, että olisin pitänyt mummoa tai pappaa kädestä, että he olisivat leikkineet, tai edes osoittaneet mitään suurempaa kiinnostusta minua kohtaan.

        Ainoat soitot heiltä olivat rahakinuamissoittoja, näistä kuulin myöhemmin vanhemmiltani, vuosien ja vuosien jälkeen, sen totuuden. Eikä tunnelma todellakaan ollut lämmin, kun minä siellä lapsena kävin yhdessä äitini kanssa, koska isääni isoisä ei halunnut nähdä.

        Mitä tästä opin? Sen, että vaikka tekisi kuten "kuuluu" tehdä, ei siitä välttämättä palkita, ei sitä huomioida. Kuinka paljon tämä mahtoi sattua isääni, en tiedä. En ole koskaan kysynyt.

        Sanon vaan, että kaikkien mummut ja papat eivät ole mitään mummuja ja pappoja, pehmoisia mummeleita ja vaareja, jotka paapovat ja hemmottelevat. Eikä tarvitsekaan, ihan normaali käytös riittää.

        Äitini ja isäni ei kieltänyt mummulta ja papalta minun seuraani eivätkä omaansa, vierailimme kesäisin, mutta en koskaan muista saaneeni isovanhemmiltani edes halausta. Ehkä nykyajan mummot ja papat ovat eri maata, en tiedä. Mutta sen verran on elämänkokemusta minullekin karttunut, että aika pian näen ihmisestä päällepäin, millainen tämä on. Sen vain aistii.

        Vaikka yllä olen kirjoittanut vaikka mitä, omilta lapsiltani en kieltäisi vierailuja, mutta eivät he tule saamaan mitään mummoja tai pappoja, jotka halivat ja hellyyttelevät, sen vain näkee ihmisestä. Omat vanhemmat hellyttelevät lastaan, ei sitä hellyyttä tarvitse muualta hakea. Vahvin tunneside on lapsen ja tämän vanhempien välillä, ei isovanhempien ja lapsenlapsen välillä, ei ainakaan minun tapauksessani.

      • siellä on
        ei se isoäiti kirjoitti:

        Alla oleva ei perustu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, luen vain rivien välistä ja muutenkin.

        Tunnet sympatiaa tuota lasta kohtaan, joka ei saa vapaallaan mennä minne haluaa, vaan sen päättääkin yksivaltias äiti. Sen lapsen äiti sattuu nyt vaan olemaan sen lapsen äiti, huoltaja, holhoaja, kasvattaja, opettaja. Tietenkin mitättömiä pikkuseikkoja sinun mielestäsi, tärkeinhän pienen lapsen elämässä on tietenkin se isoäiti, sinun mielestäsi.

        Joka 30-40 v sitten synnytti lapsen, tällä synnytyksellä ja sen mukanaantuomalla elämänkokemuksella on tietenkin paljon suurempi meriittiarvo, kuin sillä, että vastassa on nuorempi äiti, joka itsekkäästi varjelee lastaan pahalta isoäidiltä.

        Ovelaa, muuten sivuhuomiona, tämä suomen kieli. Miniä -sanassa on iniseviä ii-kirjaimia, kun taas sanassa anoppi on vahvoja, kovia p-kirjaimia. Ja isoäiti, heh, tuo määrite iso sen äidin edessä, ettei se äitiyden arvo vaan jäisi keneltäkään huomaamatta. Oikein iso äiti, kun tuo miniä on aina vain se pikkuäiti, jonka mielipide on vain itsekkään tyttelin epätoivoista ininää.

        Lapsi on lapsi, lapsella ei ole mitään vapaa-aikaa, lapsi ei ole vapaalla, työssä käyvät ovat vapaalla, lapsen menoista päättää ihan se lapsen oma äiti. 0-18-v, ja sen ylikin, jos tarpeen. Kuka sen lapsen sinne mummolaan veisi, kaikkien mummot kun eivät asu ihan lähellä?

        Sanot ajattelevasi lapsen parasta, ja sinusta se on lapselta pois, jos tämä ei pääse isoäidin luo silloin kun, niin kerropa, miten se nyt olikaan. Silloin kun lapsi haluaa vai silloin kun se isoäiti haluaa? Kummankohan parasta sinä ensi sijaisesti tässä ajattelet?

        Sinun mielestäsi sillä äidillä ei voi olla vaikeaa anoppinsa seuransa, hän ilmeisesti kuvittelee sen, ja että pieni lapsi ei huomaa tätä. Ai, että miniä on kateellinen siitä saumattomasta anopin ja lapsenlapsen vilpittömästä puuhailusta? Synkronisoitu paperin ja kynän ojentelutuokio? Kateellinen jostain pulla ja mehuhetkestä? Lapsen äiti on narsisti?

        Ja lopussa, tuo vanha tuttu: kosto elää. Joskus se lapsikin vanhenee, ja pääsee äidin otteesta irti ja isoäidin hellään huomaan? En ole vielä koskaan kuullut lapsenlapsesta, joka ei ikinä elämässään olisi 0-18-v välillä nähnyt kertaakaan isoäitiään, edes vilaukselta, tuskin on äitiä, joka tieten tahtoen estää lastaan tutustumasta isoäitiin, ellei kyseessä ole todella paha isoäiti todella.

        Aivan selkeä tutkimustulos osoittaa kaikissa tutkimuksissa, että lapsen elämässä vaarallisen henkilö on hänelle itselleen, hänen oma äiti.

        Mistä johtuu? Lastensuojelun viranomaisten tekemissä tutkimustuloksissa on aivan selkeästi tullut esiin, että lapseen kohdistuneen väkivallan, sen uhan ja hoidon ja huollon laiminlyöjä, on useinmiten lapsen oma äiti.

      • siellä on
        siellä on kirjoitti:

        Aivan selkeä tutkimustulos osoittaa kaikissa tutkimuksissa, että lapsen elämässä vaarallisen henkilö on hänelle itselleen, hänen oma äiti.

        Mistä johtuu? Lastensuojelun viranomaisten tekemissä tutkimustuloksissa on aivan selkeästi tullut esiin, että lapseen kohdistuneen väkivallan, sen uhan ja hoidon ja huollon laiminlyöjä, on useinmiten lapsen oma äiti.

        tässä tuloksia

        http://www.suomenkasper.fi/sivu.php?artikkeli_id=210

      • anoppiminiä
        isovanhemmista kirjoitti:

        Miniällä voi olla epämukava olo anoppilassa, ja sillä lapsella ja sen lapsen isällä, omien vanhempien luona. On varmaan tapauksia, ei tarvitse lukea kuin muutama viesti tältä palstalta, etteivät miniä ja anoppi viihdy toistensa seurassa, etteivät kerta kaikkiaan tule toimeen. Mutta tämä keskinäinen kiista pitäisi unohtaa, kun kyseessä on anopin lapsenlapsi? Miksi, kysyn. Meillä se unohdettiin, paljon hyötyä siitä oli.

        Äitini koetti tulla toimeen anopin ja apen kanssa, vierailimme siellä, joimme kai kahvia, ja sitten lähdimme, muttei sen pienen parivuotisen lapsenlapsen, minun, vierailut sitä jäätä särkeneet, isäni ja "papan" välillä. Tämä oma isoisäni, isäni isä, ei välittänyt pätkääkään omasta pojastaan, minun isästäni. Eikä se isoäitikään mikään lapsirakas ollut.

        En muista yhtäkään kertaa lapsuudestani, että olisin pitänyt mummoa tai pappaa kädestä, että he olisivat leikkineet, tai edes osoittaneet mitään suurempaa kiinnostusta minua kohtaan.

        Ainoat soitot heiltä olivat rahakinuamissoittoja, näistä kuulin myöhemmin vanhemmiltani, vuosien ja vuosien jälkeen, sen totuuden. Eikä tunnelma todellakaan ollut lämmin, kun minä siellä lapsena kävin yhdessä äitini kanssa, koska isääni isoisä ei halunnut nähdä.

        Mitä tästä opin? Sen, että vaikka tekisi kuten "kuuluu" tehdä, ei siitä välttämättä palkita, ei sitä huomioida. Kuinka paljon tämä mahtoi sattua isääni, en tiedä. En ole koskaan kysynyt.

        Sanon vaan, että kaikkien mummut ja papat eivät ole mitään mummuja ja pappoja, pehmoisia mummeleita ja vaareja, jotka paapovat ja hemmottelevat. Eikä tarvitsekaan, ihan normaali käytös riittää.

        Äitini ja isäni ei kieltänyt mummulta ja papalta minun seuraani eivätkä omaansa, vierailimme kesäisin, mutta en koskaan muista saaneeni isovanhemmiltani edes halausta. Ehkä nykyajan mummot ja papat ovat eri maata, en tiedä. Mutta sen verran on elämänkokemusta minullekin karttunut, että aika pian näen ihmisestä päällepäin, millainen tämä on. Sen vain aistii.

        Vaikka yllä olen kirjoittanut vaikka mitä, omilta lapsiltani en kieltäisi vierailuja, mutta eivät he tule saamaan mitään mummoja tai pappoja, jotka halivat ja hellyyttelevät, sen vain näkee ihmisestä. Omat vanhemmat hellyttelevät lastaan, ei sitä hellyyttä tarvitse muualta hakea. Vahvin tunneside on lapsen ja tämän vanhempien välillä, ei isovanhempien ja lapsenlapsen välillä, ei ainakaan minun tapauksessani.

        Voi, voi, sinua pientä. Ompa pienellä kullalla paha olla. Et ole saanut mummon sylkyssä koskaan olla.

        *ottaa edessään olevan esiliinan kulman, pyyhkii sinun kyyneleesi*

        Kas noin, onko nyt kullalla parempi olo. Tule tänne mummon sylkkyyn, mummo laulaa kullalle.

      • koeta jo päättää
        anoppiminiä kirjoitti:

        Voi, voi, sinua pientä. Ompa pienellä kullalla paha olla. Et ole saanut mummon sylkyssä koskaan olla.

        *ottaa edessään olevan esiliinan kulman, pyyhkii sinun kyyneleesi*

        Kas noin, onko nyt kullalla parempi olo. Tule tänne mummon sylkkyyn, mummo laulaa kullalle.

        Lukekaa anoppiminiän kommentti, hei kaikki. Tällaiseksi sitä tulee, kun ei osaa päättää, onko anoppi vai miniä. Tällaisten anoppi/miniä sekasikiöiden luo pitäisi sitten pieni lapsi viedä... Kuten kirjoitin, en kaipaa mitään hellyttelyä mummolta enkä papalta, enkä todellakaan anopilta enkä apelta mitään. Jos luit viestini, niin siinä ihan lopussa kirjoitin, että todellista hellyyttä saa omilta vanhemmiltaan, eikä feikkisellaisilta, vaikka nimeen se vanhemmat onkin liitetty.

        On todella surku, että sait tuollaisen tulkinnan irti kirjoituksestani. Se kertoo sinun kyvystäsi syviin tunteisiin, mummona ja anoppina ja miniänä, enemmän kuin minusta ihmisenä.

      • anoppiminiä
        koeta jo päättää kirjoitti:

        Lukekaa anoppiminiän kommentti, hei kaikki. Tällaiseksi sitä tulee, kun ei osaa päättää, onko anoppi vai miniä. Tällaisten anoppi/miniä sekasikiöiden luo pitäisi sitten pieni lapsi viedä... Kuten kirjoitin, en kaipaa mitään hellyttelyä mummolta enkä papalta, enkä todellakaan anopilta enkä apelta mitään. Jos luit viestini, niin siinä ihan lopussa kirjoitin, että todellista hellyyttä saa omilta vanhemmiltaan, eikä feikkisellaisilta, vaikka nimeen se vanhemmat onkin liitetty.

        On todella surku, että sait tuollaisen tulkinnan irti kirjoituksestani. Se kertoo sinun kyvystäsi syviin tunteisiin, mummona ja anoppina ja miniänä, enemmän kuin minusta ihmisenä.

        Olen anoppi ja olen myöskin miniä. Oletko sinä kehitysvammainen?

      • eräältä anoppiminiältä
        isovanhemmista kirjoitti:

        Miniällä voi olla epämukava olo anoppilassa, ja sillä lapsella ja sen lapsen isällä, omien vanhempien luona. On varmaan tapauksia, ei tarvitse lukea kuin muutama viesti tältä palstalta, etteivät miniä ja anoppi viihdy toistensa seurassa, etteivät kerta kaikkiaan tule toimeen. Mutta tämä keskinäinen kiista pitäisi unohtaa, kun kyseessä on anopin lapsenlapsi? Miksi, kysyn. Meillä se unohdettiin, paljon hyötyä siitä oli.

        Äitini koetti tulla toimeen anopin ja apen kanssa, vierailimme siellä, joimme kai kahvia, ja sitten lähdimme, muttei sen pienen parivuotisen lapsenlapsen, minun, vierailut sitä jäätä särkeneet, isäni ja "papan" välillä. Tämä oma isoisäni, isäni isä, ei välittänyt pätkääkään omasta pojastaan, minun isästäni. Eikä se isoäitikään mikään lapsirakas ollut.

        En muista yhtäkään kertaa lapsuudestani, että olisin pitänyt mummoa tai pappaa kädestä, että he olisivat leikkineet, tai edes osoittaneet mitään suurempaa kiinnostusta minua kohtaan.

        Ainoat soitot heiltä olivat rahakinuamissoittoja, näistä kuulin myöhemmin vanhemmiltani, vuosien ja vuosien jälkeen, sen totuuden. Eikä tunnelma todellakaan ollut lämmin, kun minä siellä lapsena kävin yhdessä äitini kanssa, koska isääni isoisä ei halunnut nähdä.

        Mitä tästä opin? Sen, että vaikka tekisi kuten "kuuluu" tehdä, ei siitä välttämättä palkita, ei sitä huomioida. Kuinka paljon tämä mahtoi sattua isääni, en tiedä. En ole koskaan kysynyt.

        Sanon vaan, että kaikkien mummut ja papat eivät ole mitään mummuja ja pappoja, pehmoisia mummeleita ja vaareja, jotka paapovat ja hemmottelevat. Eikä tarvitsekaan, ihan normaali käytös riittää.

        Äitini ja isäni ei kieltänyt mummulta ja papalta minun seuraani eivätkä omaansa, vierailimme kesäisin, mutta en koskaan muista saaneeni isovanhemmiltani edes halausta. Ehkä nykyajan mummot ja papat ovat eri maata, en tiedä. Mutta sen verran on elämänkokemusta minullekin karttunut, että aika pian näen ihmisestä päällepäin, millainen tämä on. Sen vain aistii.

        Vaikka yllä olen kirjoittanut vaikka mitä, omilta lapsiltani en kieltäisi vierailuja, mutta eivät he tule saamaan mitään mummoja tai pappoja, jotka halivat ja hellyyttelevät, sen vain näkee ihmisestä. Omat vanhemmat hellyttelevät lastaan, ei sitä hellyyttä tarvitse muualta hakea. Vahvin tunneside on lapsen ja tämän vanhempien välillä, ei isovanhempien ja lapsenlapsen välillä, ei ainakaan minun tapauksessani.

        Heh:) Mihin se anoppiminiä -nimmarin positiivisuus nyt katosi? Sinä kun olet kuulu siitä, että sulla on aina asiat kondiksessa, että sulla on hellä suhde anoppiin, anoppisi on maailman ehdottomasti nam nam nam parhain ihminen maan päällä, kissanpentukin jää kakkoseksi, ja suhteesi kaikkiin mahdollisiin ihmisiin ympärilläsi, ja lähikunnan alueella on erittäin huomioonottava.

        Mihin se positiivisuus nyt katosi, että täytyy alkaa alentua haukkumaan toista kehitysvammaiseksi, ihan siitä syystä, että pyydän selvitystä nimmarin suhteen? Joko sitä on anoppi tai miniä, kumpaakaan ei voi olla yhtäaikaa todellisessa elämässä.

        Kumpikin termi, anoppi ja miniä, muuten määrittää sinut toisen ihmisen kautta, miehesi äidin, ja omien lastesi puolisoiden kautta. Vaimoksi et itseäsi kutsu vahingossakaan. Missä sinä itse luuraat? Jossain harmaassa välimaastossa, kadoksissa omassa feikki-ilossasi?

      • anoppiminiä
        eräältä anoppiminiältä kirjoitti:

        Heh:) Mihin se anoppiminiä -nimmarin positiivisuus nyt katosi? Sinä kun olet kuulu siitä, että sulla on aina asiat kondiksessa, että sulla on hellä suhde anoppiin, anoppisi on maailman ehdottomasti nam nam nam parhain ihminen maan päällä, kissanpentukin jää kakkoseksi, ja suhteesi kaikkiin mahdollisiin ihmisiin ympärilläsi, ja lähikunnan alueella on erittäin huomioonottava.

        Mihin se positiivisuus nyt katosi, että täytyy alkaa alentua haukkumaan toista kehitysvammaiseksi, ihan siitä syystä, että pyydän selvitystä nimmarin suhteen? Joko sitä on anoppi tai miniä, kumpaakaan ei voi olla yhtäaikaa todellisessa elämässä.

        Kumpikin termi, anoppi ja miniä, muuten määrittää sinut toisen ihmisen kautta, miehesi äidin, ja omien lastesi puolisoiden kautta. Vaimoksi et itseäsi kutsu vahingossakaan. Missä sinä itse luuraat? Jossain harmaassa välimaastossa, kadoksissa omassa feikki-ilossasi?

        En ole haukkunut ketään, olen esittänyt kysymyksen.

        Ihmisellä on monta roolia. Työrooli, äiti, vaimo, miniä, anoppi, sisko...Olen niitä kaikkia aina. Se om minun persoonani. Kun puhelin soi, olen sekunnissa kuka tahansa noita edellämainitsemia roolejani, riippuen kuka soittaa. Esim. työminäni on eri kuin siviiliminä. Anoppini kanssa keskustelen aivan eriasioista kuin esim.tyttäreni kanssa.

        Ensiviikolla olen myöskin tytär koska menen äitini luokse.

        Olet saanut minusta väärän kuvan, vaikka anoppini ja mieheni ovat todella kivoja, en pidä kissoista. Minulla ei ole kissoja. Ja ylimääräiset kissanpennut kykenen tarvittaessa tappamaan.

      • Kysymyksesi todistaa sen
        anoppiminiä kirjoitti:

        En ole haukkunut ketään, olen esittänyt kysymyksen.

        Ihmisellä on monta roolia. Työrooli, äiti, vaimo, miniä, anoppi, sisko...Olen niitä kaikkia aina. Se om minun persoonani. Kun puhelin soi, olen sekunnissa kuka tahansa noita edellämainitsemia roolejani, riippuen kuka soittaa. Esim. työminäni on eri kuin siviiliminä. Anoppini kanssa keskustelen aivan eriasioista kuin esim.tyttäreni kanssa.

        Ensiviikolla olen myöskin tytär koska menen äitini luokse.

        Olet saanut minusta väärän kuvan, vaikka anoppini ja mieheni ovat todella kivoja, en pidä kissoista. Minulla ei ole kissoja. Ja ylimääräiset kissanpennut kykenen tarvittaessa tappamaan.

        Tuo kysymyksesi oli: olenko minä kehitysvammainen? Jos esität tämän tasoisia kysymyksiä muillekin ihmisille ulkomaailmassa vielä tuon ikäisenä, anoppina ja miniänä, äitinä, vaimona ja tyttärenä, etkä pidä tätä kysymystä haukkumisena, sinulla on paljon oppimista vielä elämässä. Ehkä se onnistuu, menneisyydestäsi ja rooleista huolimatta. Ehkä. Minulla ei ole aikaa kasata mitään rooleja, olen aidosti minä aina.

        Ehkä se on eräiden ihmisten ongelma, kun on anoppi, pitää käyttäytyä anopin roolin mukaisesti, kun on miniä, käyttäydytään näin. Kun on vaimo, tytär, helposti menevät roolit sekaisin. Mutta kysyessä tuon nimenomaisen kysymyksen, voin kehua sinua: olet sisäistänyt anoppi-roolin erinomaisesti. Bravo. Osoitanko kiitokset sinulle vai omalle anopillesi, joka on saanut sinusta tuon suorituksen irti?

        En tiedä, mikä sai sinut niin varpailleen viesteistäni, asiahan kun ei mitenkään alunperin liittynyt sinuun, ehkä koit samaistuvasi tuohon alkuperäiseen anoppiin, joka kierteli kyliä keräämässä kehuja itsestään. On hyvä tietää, että et pystynyt vetämään tuota rooliasi kovinkaan pitkään. Totuus tulee ilmi jossain vaiheessa. Aina.

      • miniä itsekin
        eikä pidä pitää kirjoitti:

        Mitähän syrjintää äitisi kokee poikansa vaimon taholta? Se anoppi kun ei ole miniälle mikään sukulainen, eikä ole mikään pakko pitää jostakin, jos ei pidä. Jos äitisi kokee syrjinnäksi sen, että esim. miniä ei päästä lapsiaan anopin luo, niin usein kuin anoppi haluaisi heitä nähdä, se nyt vain on usein aikataulukysymyskin, ja pienen lapsen äiti saa määrätä, kenen luo lapsensa vie kylään.

        Jos äidilläsi on esim. oma parisuhde kunnossa, miksi hän murehtii kokevansa syrjintää miniän taholta? Ei hän asu miniän kanssa,eikä miniällä ole mitään velvoitetta pitaa anopista.

        Syrjintää ei koeta, eikä sitä tapahdu ilman syytä, ilman provokaatiota, ihan vain siitä syystä, että hei, tuossa on anoppi, alanpa syrjiä, ihan periaatteen vuoksi. Jos henkilökemiat eivät osu yksiin, niin silloin on vähän vaikea teeskennellä tykkäävänsä toisesta, teeskennellä, että haluan viettää aikaa tuon henkilön kanssa. Anoppisuhteeseen pätee aivan samat ihmissuhdesäännöt kuin muihinkin; vietän aikaani vain heidän kanssa, joista pidän. Vai vietätkö sinä vapaa-aikasi vastenmielisten ihmisen kanssa? Jos vietät, se on sinun oikeutesi.

        Miniän ei tarvitse pitää, todella pitää, miniä ei voi pitää anopista, vain siitä syystä, että on mennyt naimisiin tämän pojan kanssa.

        Miten voit sanoa, että vain äiti päättää ketä ja milloin hänen lapsensa saa tavata ? Eikö lapsesi isällä ole tähän mitään sanottavaa ? Kohteletko molempia isovanhempia samalla tavalla eli myöskään sinun vanhempasi eivät saa esittää toiveita lasten tapaamiselle ?

      • en kirjoittanut niin
        miniä itsekin kirjoitti:

        Miten voit sanoa, että vain äiti päättää ketä ja milloin hänen lapsensa saa tavata ? Eikö lapsesi isällä ole tähän mitään sanottavaa ? Kohteletko molempia isovanhempia samalla tavalla eli myöskään sinun vanhempasi eivät saa esittää toiveita lasten tapaamiselle ?

        Kirjoitin "Pienen lapsen äiti saa määrätä..." En kirjoittanut "Vain lapsen äiti saa määrätä..." Tietenkin lapsen isällä on sanansa sanottavana, mutta hänen pitää myös kunnioittaa lapsen äidin mielipidettä, eikä vain lapsen isoäidin mielipidettä. Ihan kaikissa asioissa, eikä vain lapsenhoidollisissa kysymyksissä. Minäkin kuuntelen miestäni.

        Jos minun äitini ei kunnioittaisi miestäni, sanoisi sen suoraan tai eleistä ymmrtäisin, en menisi kylään äitini luo, enkä veisi myöskään lapsiani. Joko he, omat vanhempani tai anoppi ja appi, hyväksyvät koko perheen, tai sitten eivät hyväksy. Tällaista tilannetta ei tosin ole meille kehkeytynyt, molempien vanhemmat hyväksyvät meidän perheemme.

        Tiedän, että aina pitäisi ajatella sitä lapsen parasta. Kysyn, mitä lisäarvoa se mummolaan vienti antaa sille lapselle, sellaista, mitä ei omilta vanhemmilta saa? Kuinka useasti pitäisi viedä lapsi mummolaan, ettei aleta melkein asumaan siellä, täällä kun useat valittavat, että aina vaan se miniä pyytää lapsenhoitoapua, eikä minkään muun syyn varjolla soitella?

        Meilläkin isovanhemmat asuvat aika matkan päässä. Täytyy muistaa, että lapsilla on useasti harrastuksia, käyvät kavereiden synttäreillä, lomalla ollaan usein leireillä, arkena on töitä, ja puuhaa arjen pyörteissä. Viikonloppuna voi olla omia harrastuksia vanhemmilla, omia yhteisiä menoja esim. tuttavaperheiden kanssa. Meillä tiedetään menot kuukausien päähän. Voi helposti mennä useita kuukausia, etteivät lapset yksinkertaisesti pääse mummolaan. Ei tosin ole tullut mitään motkotusta anoppilasta lapsien suhteen, heillä on ihan tarpeeksi tekemistä omillaankin.

      • anoppiminiä
        anoppiminiä kirjoitti:

        En ole haukkunut ketään, olen esittänyt kysymyksen.

        Ihmisellä on monta roolia. Työrooli, äiti, vaimo, miniä, anoppi, sisko...Olen niitä kaikkia aina. Se om minun persoonani. Kun puhelin soi, olen sekunnissa kuka tahansa noita edellämainitsemia roolejani, riippuen kuka soittaa. Esim. työminäni on eri kuin siviiliminä. Anoppini kanssa keskustelen aivan eriasioista kuin esim.tyttäreni kanssa.

        Ensiviikolla olen myöskin tytär koska menen äitini luokse.

        Olet saanut minusta väärän kuvan, vaikka anoppini ja mieheni ovat todella kivoja, en pidä kissoista. Minulla ei ole kissoja. Ja ylimääräiset kissanpennut kykenen tarvittaessa tappamaan.

        Minua haukkuneelta henkilöltä on jäänyt ainakin lukion psykologian oppimäärä suorittamatta, ja peruskoulukin suoritettu arveluttavasti.

        Häneltä puuttuu nimittäin aikuisen rooli, ja kaikki mitä se sisältää.

        Tässä oppimateriaalia, jos pystyt keskittymään näinkin vaativaan asia tekstiin.

        http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/avoin/appro/perso/roles.htm

      • Oletko kuunnellut miniää?
        linjaa..... kirjoitti:

        olen noudattanut, mutta tullut huomaamaan, että se johtaa omaan pahoinvointiin ja tuskaisiin ajatuksiin, jotka kalvavat jopa mielenterveyttä.
        Ei ole hyväksi vain ottaa vastaan solvauksia ja arvostelua ja painaa ne pahkaansa, hautoa niitä yksin ja tuntea se suunnaton väärinymmärretyksi tulemisen tuska jota se aiheuttaa.
        En ole koskaan halunnut olla miniälle ilkeä, päinvastoin, olen halunnut olla mukava, auttava, kannustava, mutta se ei todellakaan ole hyväksi minulle kun vastapuoli on mitä on. Joskus on pakko alkaa ajtella itseäänkin ja se lienee kohdallani nyt.
        Olen elänyt yli 50 v tätä elämää ja siihen mahtuu paljon ihmiskontakteja, pettymyksiä, iloja, rakkautta ja ennenkaikkea suuri suku joka on minulle merkinnyt aina hyvin paljon.
        Nyt tuo yksi suvun uusi jäsen on muutamassa kuukaudessa löytänyt minusta niin paljon huonoja piirteitä, että ei kukaan toinen koskaan. Minusta on yhtäkkiä tullut aivan päinvastainen kuin olen koko elämäni ollut.
        Koko ikäni olen ollut lapsirakas ja lapset ovat rakastaneet minua, niin tutut kuin vieraat kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Nyt en osaa oman lapsenlapseni kanssa toimia oikein missään asiassa, aina teen väärin lapsen äidin mielestä vaikka lapsi minusta tykkää ja viihtyy seurassani. En kelpaa lasta hoitamaan enkä saa olla hänen kanssaan, minuun ei luoteta ja minua ei haluta lapsen elämään.
        Olen tässä kaikessa menettänyt itsetuntoni, itseluottamukseni ja itseni sellaisena kuin olen ollut, iloinen, empaattinen, auttava, kannustava, seurallinen, rakastava ihminen kenestä on kovasti tykätty.
        Nyt tuntuu että ei jaksa, aina väsyttää, aina itkettää, en osaa mitään, en kelpaa mihinkään, en ole tärkeä kenellekkään.
        Tuo tärkein ja rakkain ihmissuhde, lapsenlapsi on minulta kielletty ja sen takia en välitä enää kenestäkään. Kaikki muut ovat merkityksettömiä.

        Kyllä minä sanon ohjeeksi teille anopit: älkää antako polkea itseänne, sanokaa sanottavanne ja pitäkää ihmisarvonne !

        Onko miniä antanut ohjeita, miten hän haluaa OMAT lapsensa hoidettavan? Oletko kunnioittanut ja totellut niitä?
        Hänellähän on sama oikeus päättää omien lastensa asiat kuin sinulla itselläsi aikoinaan oli omiesi suhteen.
        Vai anoppisiko päätti teillä kasvatusperiaatteet?
        Epäilen!

        Jos et kunnioita miniän toivomuksia, ei hän halua Sinua hoitamaan lapsiaan.
        Eikä hänen tarvitse. Hänellä on oikeus etsiä sellainen hoitaja, jolta saa haluamansa työn.
        Nykynaisilla on todella paljon enemmän tietoa esim ravitsemuksesta ja psykologiasta kuin vanhemmilla sukupolvilla. Toivomuksilla on yleenasä pätevä syy.
        Mummot esim. tuputtavat kielloista huolimatta päivittäin herkkujaan, vaikka nuorempi polvi haluaa pitää karkkipäivän, KOSKA LAPSI PYSYY NÄIN TERVEEMPÄNÄ.

        Tehkää anopit niinkuin toivotaan!
        Miniäkin loukkaantuu, ellei hänen toivomuksiaan kunnioiteta.

      • Kiitos!
        aikuiset ihmiset kirjoitti:

        "Kun miniällä ei ole lasta, hänen pitäisi kai kuunnella anoppia, koska tällä on enemmän elämänkokemusta, näin täällä palstalla ainakin sanotaan."

        Tällä palstalla nyt sanotaan ihan mitä vaan.
        Onneton on ihminen, joka etsii täältä vastausta elämänsä tärkeisiin kysymyksiin.
        Keskustella voi, uusia ajatuksia voi saada, uusia näkökantoja huomata, mutta jokainen tekee oman elämänsä päätökset omista lähtökohdistan.

        Miksi aikuinen, omassa perheessä elävä miniä tai kuka tahansa, kuuntelisi kenenkään ohjeita oman lapsensa hoidossa tai muussa tärkeässä.
        Neuvot haetaan asiantuntijoilta, neuvolasta, lääkäriltä, tarhasta, koulusta.
        Isovanhempien asia on pysyä tukijoukkoina ja taka-alalla, he ovat yhdet lapset jo kasvattaneet, ja siitä on 30-40 vuotta.
        Tämän päivän elämä on erilaista, vaatimukset toiset, koulunkäynti muuttunut, työelämä muuttunut.
        Ei eläkeläisten mielipide ole enää tätä päivää.

        Ja tämän sanon itse eläkeläisenä ja isoäitinä. En puutu lastenlasten kasvatukseen sormellanikaan.
        Korkeintaan voin kertoa miten itse selvisin jossakin pulmatilanteessa aikanaan, mutta kaikkihan me olemme erilaisia ihmisiä.

        Mutta kun perheessä on sitten suuret ongelmat, päihteiden käyttöä, tai vaikkapa masennusta ja työttömyyttä, on suuri helpotus, jos isovanhemmilla on voimia silloinkin olla tukena.
        Lapsen paras tulisi aina huomata.

        Voi miten upea kirjoitus!
        Olisitpa Sinä anoppini!

      • vastaa sinulle
        Oletko kuunnellut miniää? kirjoitti:

        Onko miniä antanut ohjeita, miten hän haluaa OMAT lapsensa hoidettavan? Oletko kunnioittanut ja totellut niitä?
        Hänellähän on sama oikeus päättää omien lastensa asiat kuin sinulla itselläsi aikoinaan oli omiesi suhteen.
        Vai anoppisiko päätti teillä kasvatusperiaatteet?
        Epäilen!

        Jos et kunnioita miniän toivomuksia, ei hän halua Sinua hoitamaan lapsiaan.
        Eikä hänen tarvitse. Hänellä on oikeus etsiä sellainen hoitaja, jolta saa haluamansa työn.
        Nykynaisilla on todella paljon enemmän tietoa esim ravitsemuksesta ja psykologiasta kuin vanhemmilla sukupolvilla. Toivomuksilla on yleenasä pätevä syy.
        Mummot esim. tuputtavat kielloista huolimatta päivittäin herkkujaan, vaikka nuorempi polvi haluaa pitää karkkipäivän, KOSKA LAPSI PYSYY NÄIN TERVEEMPÄNÄ.

        Tehkää anopit niinkuin toivotaan!
        Miniäkin loukkaantuu, ellei hänen toivomuksiaan kunnioiteta.

        Ei ole annettu ohjeita puolin eikä toisin. En uskaltaisi mennä neuvomaan häntä lapsenhoidossa ja hänellä ei ole vara neuvoa kokeneempaa, eli minua.
        Itse kasvatin lapseni äitini ja anoppini neuvoja kuunnellen ja maalaisjärkeäni noudattaen. Hyvin kasvoivat.
        Minä mummona en hyväksy pienten lasten karkin ja makean syöntiä. Siinä meillä miniän kanssa on kovasti eriävä mielipide, hän nimittäin antaa karkkia jo vuosikkaalle ja päivittäin kaikkea makeaa. En uskalla kommentoida sitäkään.
        Eli kukin hoitaa omansa. Ikävä vain että ne lapset kasvavat niin pian aikuisiksi ja sitten me äidit tuskin saamme edes tavata heitä.

      • Anonyymi
        linjaa..... kirjoitti:

        olen noudattanut, mutta tullut huomaamaan, että se johtaa omaan pahoinvointiin ja tuskaisiin ajatuksiin, jotka kalvavat jopa mielenterveyttä.
        Ei ole hyväksi vain ottaa vastaan solvauksia ja arvostelua ja painaa ne pahkaansa, hautoa niitä yksin ja tuntea se suunnaton väärinymmärretyksi tulemisen tuska jota se aiheuttaa.
        En ole koskaan halunnut olla miniälle ilkeä, päinvastoin, olen halunnut olla mukava, auttava, kannustava, mutta se ei todellakaan ole hyväksi minulle kun vastapuoli on mitä on. Joskus on pakko alkaa ajtella itseäänkin ja se lienee kohdallani nyt.
        Olen elänyt yli 50 v tätä elämää ja siihen mahtuu paljon ihmiskontakteja, pettymyksiä, iloja, rakkautta ja ennenkaikkea suuri suku joka on minulle merkinnyt aina hyvin paljon.
        Nyt tuo yksi suvun uusi jäsen on muutamassa kuukaudessa löytänyt minusta niin paljon huonoja piirteitä, että ei kukaan toinen koskaan. Minusta on yhtäkkiä tullut aivan päinvastainen kuin olen koko elämäni ollut.
        Koko ikäni olen ollut lapsirakas ja lapset ovat rakastaneet minua, niin tutut kuin vieraat kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Nyt en osaa oman lapsenlapseni kanssa toimia oikein missään asiassa, aina teen väärin lapsen äidin mielestä vaikka lapsi minusta tykkää ja viihtyy seurassani. En kelpaa lasta hoitamaan enkä saa olla hänen kanssaan, minuun ei luoteta ja minua ei haluta lapsen elämään.
        Olen tässä kaikessa menettänyt itsetuntoni, itseluottamukseni ja itseni sellaisena kuin olen ollut, iloinen, empaattinen, auttava, kannustava, seurallinen, rakastava ihminen kenestä on kovasti tykätty.
        Nyt tuntuu että ei jaksa, aina väsyttää, aina itkettää, en osaa mitään, en kelpaa mihinkään, en ole tärkeä kenellekkään.
        Tuo tärkein ja rakkain ihmissuhde, lapsenlapsi on minulta kielletty ja sen takia en välitä enää kenestäkään. Kaikki muut ovat merkityksettömiä.

        Kyllä minä sanon ohjeeksi teille anopit: älkää antako polkea itseänne, sanokaa sanottavanne ja pitäkää ihmisarvonne !

        Voimia sinulle, et ole yksin mieliharmisi kanssa.
        Täällä toinen samoin kärsivä mummo.
        Mieluusti tahtoisin vaihtaa ajatuksia kanssasi enemmänkin .

      • Anonyymi
        linjaa..... kirjoitti:

        olen noudattanut, mutta tullut huomaamaan, että se johtaa omaan pahoinvointiin ja tuskaisiin ajatuksiin, jotka kalvavat jopa mielenterveyttä.
        Ei ole hyväksi vain ottaa vastaan solvauksia ja arvostelua ja painaa ne pahkaansa, hautoa niitä yksin ja tuntea se suunnaton väärinymmärretyksi tulemisen tuska jota se aiheuttaa.
        En ole koskaan halunnut olla miniälle ilkeä, päinvastoin, olen halunnut olla mukava, auttava, kannustava, mutta se ei todellakaan ole hyväksi minulle kun vastapuoli on mitä on. Joskus on pakko alkaa ajtella itseäänkin ja se lienee kohdallani nyt.
        Olen elänyt yli 50 v tätä elämää ja siihen mahtuu paljon ihmiskontakteja, pettymyksiä, iloja, rakkautta ja ennenkaikkea suuri suku joka on minulle merkinnyt aina hyvin paljon.
        Nyt tuo yksi suvun uusi jäsen on muutamassa kuukaudessa löytänyt minusta niin paljon huonoja piirteitä, että ei kukaan toinen koskaan. Minusta on yhtäkkiä tullut aivan päinvastainen kuin olen koko elämäni ollut.
        Koko ikäni olen ollut lapsirakas ja lapset ovat rakastaneet minua, niin tutut kuin vieraat kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Nyt en osaa oman lapsenlapseni kanssa toimia oikein missään asiassa, aina teen väärin lapsen äidin mielestä vaikka lapsi minusta tykkää ja viihtyy seurassani. En kelpaa lasta hoitamaan enkä saa olla hänen kanssaan, minuun ei luoteta ja minua ei haluta lapsen elämään.
        Olen tässä kaikessa menettänyt itsetuntoni, itseluottamukseni ja itseni sellaisena kuin olen ollut, iloinen, empaattinen, auttava, kannustava, seurallinen, rakastava ihminen kenestä on kovasti tykätty.
        Nyt tuntuu että ei jaksa, aina väsyttää, aina itkettää, en osaa mitään, en kelpaa mihinkään, en ole tärkeä kenellekkään.
        Tuo tärkein ja rakkain ihmissuhde, lapsenlapsi on minulta kielletty ja sen takia en välitä enää kenestäkään. Kaikki muut ovat merkityksettömiä.

        Kyllä minä sanon ohjeeksi teille anopit: älkää antako polkea itseänne, sanokaa sanottavanne ja pitäkää ihmisarvonne !

        Miniä on mustasukkainen lapsestaan.. Yritä ajatella,mitä tuntisit jos miehesi olisi toiseen rakastunut. Tunne on sama,eri yhteydessä . Ole loitolla,ehkä asiat siten hiljaa korjautuvat.

      • Anonyymi
        Ystäväiseni, rauhoitu kirjoitti:

        Ei sukulainen ole yhtä kuin perillnen.
        Sinullakin on tätejä, setiä, serkkuja, veljenlapsia, jotka ovat kaikki sukulaisiasi, mutta eivät perillisiäsi. Perintö menee ns. rintaperilliselle, eli omalle lapselle, tai jos oma lapsi on kuollut, hänen jälkeläisilleen.

        On siis huomattava, että sukulaisuutta ei lasketa sen mukaan, onko odotettavissa perintö vai ei. Appivanhemmat ovat joka tapauksessa lähiomaisia, köyhinä tai rikkaina. Kyllä miniän vain on tyydyttävä siihen, että lapsien isän vanhemmat ovat kuvioissa mukana.

        Kun liitto solmitaan, olisi silloin hyvä tietää, millaiseen sukuun menee. Ei kannata avioitua miehen kanssa, jolla on tällä palstalla useinkin kuvaillut vanhemmat, eli mielenterveysongelmaiset, ahneet, juopot ja yliomistavat.

        Siitä liitosta ei tule mitään, sillä tällaisten ihmisten lapsi ei ole vanhempiaan kummempi. Jos hän pystyy olemaan kihlatulleen mielin kielin ennen kuin perhe on perustettu, ei se mitään merkitse. Vuosien varrella puolison perimä kyllä tulee esiin, ja siitä ei hyvä seuraa.

        On myös ajateltava, että nuo omituiset geenit periytyvät omalle lapsellekin. Jokaisen kannattaa katsoa eteensä.
        Rakkaus ei saisi olla sokea.

        Älkääpäs kiirehtikö sen perinnön ottamisen kanssa! Aviopuoliso saa puolet ja kun viisaita ollaan tehdään testamentti niin että molempien kuoltua vasta saavat muut osansa,jos jäljelle jää mitään . Niin että koettakaa hillitä himonne ja odottaa että edes kuolla ehditään ja päästään täältä kiusasta ja vaivasta . Lieneekö sittenkin paras antaa kaikki köyhille ja asua vuokralla, niin saa rauhassa olla perinnönodottajilta.

      • Anonyymi
        ei se isoäiti kirjoitti:

        Alla oleva ei perustu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, luen vain rivien välistä ja muutenkin.

        Tunnet sympatiaa tuota lasta kohtaan, joka ei saa vapaallaan mennä minne haluaa, vaan sen päättääkin yksivaltias äiti. Sen lapsen äiti sattuu nyt vaan olemaan sen lapsen äiti, huoltaja, holhoaja, kasvattaja, opettaja. Tietenkin mitättömiä pikkuseikkoja sinun mielestäsi, tärkeinhän pienen lapsen elämässä on tietenkin se isoäiti, sinun mielestäsi.

        Joka 30-40 v sitten synnytti lapsen, tällä synnytyksellä ja sen mukanaantuomalla elämänkokemuksella on tietenkin paljon suurempi meriittiarvo, kuin sillä, että vastassa on nuorempi äiti, joka itsekkäästi varjelee lastaan pahalta isoäidiltä.

        Ovelaa, muuten sivuhuomiona, tämä suomen kieli. Miniä -sanassa on iniseviä ii-kirjaimia, kun taas sanassa anoppi on vahvoja, kovia p-kirjaimia. Ja isoäiti, heh, tuo määrite iso sen äidin edessä, ettei se äitiyden arvo vaan jäisi keneltäkään huomaamatta. Oikein iso äiti, kun tuo miniä on aina vain se pikkuäiti, jonka mielipide on vain itsekkään tyttelin epätoivoista ininää.

        Lapsi on lapsi, lapsella ei ole mitään vapaa-aikaa, lapsi ei ole vapaalla, työssä käyvät ovat vapaalla, lapsen menoista päättää ihan se lapsen oma äiti. 0-18-v, ja sen ylikin, jos tarpeen. Kuka sen lapsen sinne mummolaan veisi, kaikkien mummot kun eivät asu ihan lähellä?

        Sanot ajattelevasi lapsen parasta, ja sinusta se on lapselta pois, jos tämä ei pääse isoäidin luo silloin kun, niin kerropa, miten se nyt olikaan. Silloin kun lapsi haluaa vai silloin kun se isoäiti haluaa? Kummankohan parasta sinä ensi sijaisesti tässä ajattelet?

        Sinun mielestäsi sillä äidillä ei voi olla vaikeaa anoppinsa seuransa, hän ilmeisesti kuvittelee sen, ja että pieni lapsi ei huomaa tätä. Ai, että miniä on kateellinen siitä saumattomasta anopin ja lapsenlapsen vilpittömästä puuhailusta? Synkronisoitu paperin ja kynän ojentelutuokio? Kateellinen jostain pulla ja mehuhetkestä? Lapsen äiti on narsisti?

        Ja lopussa, tuo vanha tuttu: kosto elää. Joskus se lapsikin vanhenee, ja pääsee äidin otteesta irti ja isoäidin hellään huomaan? En ole vielä koskaan kuullut lapsenlapsesta, joka ei ikinä elämässään olisi 0-18-v välillä nähnyt kertaakaan isoäitiään, edes vilaukselta, tuskin on äitiä, joka tieten tahtoen estää lastaan tutustumasta isoäitiin, ellei kyseessä ole todella paha isoäiti todella.

        En tavannut isoäitiäni kuin n .3 ketraa elämäni aikana ja ei hän minua koskaan huomioinut, puhutellut,kuin kuolinvuoteellaan . Puhui jotakin lapsista, minua katsoi,niin sanoin, ettei minulla ole lapsia. Ärjäisi sieltä ,että kyllä minä tiedän,ettei sinulla ole lapsia. Ei mitään koskaan antanut,kodissamme kävi 2 kertaa ,siis äitini,eli lapsensa luona vuosikymmeniin. Niin että enpä ikävöi koko eukkoa.

    • moni.....

      miniä tutkailee itseään anopin sanomisista noinkin perusteellisesti.
      Eipä kai monikaan, muutenhan saataisiin edes toivoa siitä, että muutosta parempaan on odotettavissa. Se paljon puhuttu peiliin katsomisen taito puuttuu.

      Ajan on kuluttava ainkin 20 v jotta tämän päivän nuoret äidit ja miniät olisivat siinä viisaudessa ja kypsyysasteessa missä me anopit olemme nyt ;)

      • neuvo anopilta

        Kehotat siis nuoria naisia, nuoria vaimoja, kirjoittamaan vastapuolen, anopin, syytökset paperille, miettimään niitä, rypemään niissä itkun partaalle ja sitten kysymään muiden mielipiteitä näistä.

        Eli kirjoittaisin paperille kaikki mitä anoppi on minulle ja miehelleni sanonut vuosien aikana, ja sitten kierrättäisin tuota paperia sukulaisten, tuttavien, ystävien luona kuuntelemassa heidän mielipiteitään minusta? Ja tämä on se anopin neuvo miniälle, sen 30 vuoden elämänkokemuksen aikana kerättyä know-howta.

        Eiköhän ne riidat pidä selvittää ihan niiden kahden kanssa, välillä, joilla sitä riitaa on. eikä sekoittaa siihen vielä tuntemattomia mukaan.

      • ilo irti elämästä vihdoinkin
        neuvo anopilta kirjoitti:

        Kehotat siis nuoria naisia, nuoria vaimoja, kirjoittamaan vastapuolen, anopin, syytökset paperille, miettimään niitä, rypemään niissä itkun partaalle ja sitten kysymään muiden mielipiteitä näistä.

        Eli kirjoittaisin paperille kaikki mitä anoppi on minulle ja miehelleni sanonut vuosien aikana, ja sitten kierrättäisin tuota paperia sukulaisten, tuttavien, ystävien luona kuuntelemassa heidän mielipiteitään minusta? Ja tämä on se anopin neuvo miniälle, sen 30 vuoden elämänkokemuksen aikana kerättyä know-howta.

        Eiköhän ne riidat pidä selvittää ihan niiden kahden kanssa, välillä, joilla sitä riitaa on. eikä sekoittaa siihen vielä tuntemattomia mukaan.

        Miksi meidän 50 täyttäneiden naisten pitäisi erityisesti kantaa huolta seuraavan sukupolven naisista ja heidän lapsistaan? Olemme omat lapsemme hoitaneet ja saattaneet maailmaan, teemme täyttä panosta työelämässä ja tietotaitomme pikkulasten hoidosta on vanhentunutta. Eikö anneta miniöiden selvitä äitinä ja vaimona olostaan miten parhaaksi näkevät!

        Pari kertaa vuodessa voimme kutsua kotiimme esim. aterioimaan, lapsenlapselle voi lähettää pakollisen kehittävän lahjan.

        Miksemme olisi täydellisiä anoppeja ja isoäitejä, kun se on meille mahdollista. Maailma on avoin, menopaikkoja riittää Malesian-matkasta tangomarkkinoihin. Palkka juoksee kivasti ja terveyttäkin riittää. Keski-arvoikäinen anoppi elää vielä vuosikymmeniä.

        Ei viitsitä riidellä.

      • kehoitan....
        neuvo anopilta kirjoitti:

        Kehotat siis nuoria naisia, nuoria vaimoja, kirjoittamaan vastapuolen, anopin, syytökset paperille, miettimään niitä, rypemään niissä itkun partaalle ja sitten kysymään muiden mielipiteitä näistä.

        Eli kirjoittaisin paperille kaikki mitä anoppi on minulle ja miehelleni sanonut vuosien aikana, ja sitten kierrättäisin tuota paperia sukulaisten, tuttavien, ystävien luona kuuntelemassa heidän mielipiteitään minusta? Ja tämä on se anopin neuvo miniälle, sen 30 vuoden elämänkokemuksen aikana kerättyä know-howta.

        Eiköhän ne riidat pidä selvittää ihan niiden kahden kanssa, välillä, joilla sitä riitaa on. eikä sekoittaa siihen vielä tuntemattomia mukaan.

        heitä tutkailemaan itseään ja mahdollisia omia virheitään kun niitä tuodaan esiin.
        Hyvää se tekee meille itsekullekkin silloin tällöin katsoa sinne peiliin ja tutkia kuka minä olen ja millainen olen. Hyvänä apuna siinä voi olla ihmiset jotka tuntevat sinut parhaiten.
        Kaikkein vähiten sinusta tietävät mitään ihmiset jotka ovat juuri tulleet elämääsi, kuten aloittajalla. Vaikkakin se ihminen olisi kaikkitietävä miniä joka juuri on irtautumassa vanhempiensa suojaisasta sylihoidosta.

      • marjat!
        ilo irti elämästä vihdoinkin kirjoitti:

        Miksi meidän 50 täyttäneiden naisten pitäisi erityisesti kantaa huolta seuraavan sukupolven naisista ja heidän lapsistaan? Olemme omat lapsemme hoitaneet ja saattaneet maailmaan, teemme täyttä panosta työelämässä ja tietotaitomme pikkulasten hoidosta on vanhentunutta. Eikö anneta miniöiden selvitä äitinä ja vaimona olostaan miten parhaaksi näkevät!

        Pari kertaa vuodessa voimme kutsua kotiimme esim. aterioimaan, lapsenlapselle voi lähettää pakollisen kehittävän lahjan.

        Miksemme olisi täydellisiä anoppeja ja isoäitejä, kun se on meille mahdollista. Maailma on avoin, menopaikkoja riittää Malesian-matkasta tangomarkkinoihin. Palkka juoksee kivasti ja terveyttäkin riittää. Keski-arvoikäinen anoppi elää vielä vuosikymmeniä.

        Ei viitsitä riidellä.

        Sinä ihana ihminen sanoit sen mitä me nuoremmat emme "osaa" sanoiksi pukea.

      • anoppina
        ilo irti elämästä vihdoinkin kirjoitti:

        Miksi meidän 50 täyttäneiden naisten pitäisi erityisesti kantaa huolta seuraavan sukupolven naisista ja heidän lapsistaan? Olemme omat lapsemme hoitaneet ja saattaneet maailmaan, teemme täyttä panosta työelämässä ja tietotaitomme pikkulasten hoidosta on vanhentunutta. Eikö anneta miniöiden selvitä äitinä ja vaimona olostaan miten parhaaksi näkevät!

        Pari kertaa vuodessa voimme kutsua kotiimme esim. aterioimaan, lapsenlapselle voi lähettää pakollisen kehittävän lahjan.

        Miksemme olisi täydellisiä anoppeja ja isoäitejä, kun se on meille mahdollista. Maailma on avoin, menopaikkoja riittää Malesian-matkasta tangomarkkinoihin. Palkka juoksee kivasti ja terveyttäkin riittää. Keski-arvoikäinen anoppi elää vielä vuosikymmeniä.

        Ei viitsitä riidellä.

        Sanon vaan, että ei teidän tarvitse kantaa mitään huolta seuraavan sukupolven naisista, ette te ole heidän vanhempiaan. Ei se ole teidän vastuulla, se nuorten vaimojen lasten kasvatus, vaikka niiden isä sattuukin olemaan teidän poikanne.

        Jos anopit todella olisivat ottaneet tuollaisen välinpitämättömän asenteen kun kehotat heitä ottamaan, näitä ongelmia ei tulisi nuorten vaimojen kanssa.


        Itsekin hoitanut lapsia ammatikseni, eli tiedän, mistä puhun. Ei se lasten hoito ole niin monimutkaista, että siihen tarvitaan neuvojia koko suvulta, ja miehen puolen suvulta. Nuori vaimo kysyy ensin neuvoja omalta äidiltään, ei miehen äiti ole se ensisijainen neuvoja siinä perheessä.

      • ei huolta
        ilo irti elämästä vihdoinkin kirjoitti:

        Miksi meidän 50 täyttäneiden naisten pitäisi erityisesti kantaa huolta seuraavan sukupolven naisista ja heidän lapsistaan? Olemme omat lapsemme hoitaneet ja saattaneet maailmaan, teemme täyttä panosta työelämässä ja tietotaitomme pikkulasten hoidosta on vanhentunutta. Eikö anneta miniöiden selvitä äitinä ja vaimona olostaan miten parhaaksi näkevät!

        Pari kertaa vuodessa voimme kutsua kotiimme esim. aterioimaan, lapsenlapselle voi lähettää pakollisen kehittävän lahjan.

        Miksemme olisi täydellisiä anoppeja ja isoäitejä, kun se on meille mahdollista. Maailma on avoin, menopaikkoja riittää Malesian-matkasta tangomarkkinoihin. Palkka juoksee kivasti ja terveyttäkin riittää. Keski-arvoikäinen anoppi elää vielä vuosikymmeniä.

        Ei viitsitä riidellä.

        Tässä sulle luettavaa. Näin käy, kun ei ole huolta lapsista.

        http://www.suomenkasper.fi/sivu.php?artikkeli_id=210

      • ei ole kuin
        ei huolta kirjoitti:

        Tässä sulle luettavaa. Näin käy, kun ei ole huolta lapsista.

        http://www.suomenkasper.fi/sivu.php?artikkeli_id=210

        musta ja valkoinen, kaksi ääripäätä ja sillä välillä ei yhtään mitään.

        Lapsi (poika tai tytär) kasvaa jossain vaiheessa aikuiseksi ja huolehtii vastavuoroisesti niistä omista lapsistaan. Vai meinaavatko kaikki mummut että kun se pumppu sanoo yhteistyösopimuksen irti niin kaikki jälkeläiset joko
        1) otetaan huostaan
        2) kuolevat nälkään tai
        3) hukkuvat paskaan

        Elämä ON tasan niin yksinkertaista kuin kukin haluaa.

      • riittää
        ei ole kuin kirjoitti:

        musta ja valkoinen, kaksi ääripäätä ja sillä välillä ei yhtään mitään.

        Lapsi (poika tai tytär) kasvaa jossain vaiheessa aikuiseksi ja huolehtii vastavuoroisesti niistä omista lapsistaan. Vai meinaavatko kaikki mummut että kun se pumppu sanoo yhteistyösopimuksen irti niin kaikki jälkeläiset joko
        1) otetaan huostaan
        2) kuolevat nälkään tai
        3) hukkuvat paskaan

        Elämä ON tasan niin yksinkertaista kuin kukin haluaa.

        Toisin kun sinulla, minulla on inhimillisyys vielä tallella. Ja minä toivon, että jokaisesta lapsesta pidettäisiin aina hyvää huolta, oli ne lapset omiani tai vieraiden lapsia.

        Ja minä tunnen suurta surua vain yhdestäkin laiminlyödystä ja huostaanotetusta lapsesta.

        Sitävastoin minun elämänkatsomukseni, etiikkani ja ideologiani ei salli minun antaa myötätuntoani sinulle, eikä se salli minun kannustaa sinua tuossa sinun välinpitämättömyydessäsi.

        Kaikesta huolimatta tunnen suurta empatiaa myös sinun lapsiasi ja lastenlapsiasi kohtaan, vaikka sitä et ymmärräkkään.

      • "kypsän neuvon"
        neuvo anopilta kirjoitti:

        Kehotat siis nuoria naisia, nuoria vaimoja, kirjoittamaan vastapuolen, anopin, syytökset paperille, miettimään niitä, rypemään niissä itkun partaalle ja sitten kysymään muiden mielipiteitä näistä.

        Eli kirjoittaisin paperille kaikki mitä anoppi on minulle ja miehelleni sanonut vuosien aikana, ja sitten kierrättäisin tuota paperia sukulaisten, tuttavien, ystävien luona kuuntelemassa heidän mielipiteitään minusta? Ja tämä on se anopin neuvo miniälle, sen 30 vuoden elämänkokemuksen aikana kerättyä know-howta.

        Eiköhän ne riidat pidä selvittää ihan niiden kahden kanssa, välillä, joilla sitä riitaa on. eikä sekoittaa siihen vielä tuntemattomia mukaan.

        Olipas päivän vitsi suorastaan.

      • harteillaan
        riittää kirjoitti:

        Toisin kun sinulla, minulla on inhimillisyys vielä tallella. Ja minä toivon, että jokaisesta lapsesta pidettäisiin aina hyvää huolta, oli ne lapset omiani tai vieraiden lapsia.

        Ja minä tunnen suurta surua vain yhdestäkin laiminlyödystä ja huostaanotetusta lapsesta.

        Sitävastoin minun elämänkatsomukseni, etiikkani ja ideologiani ei salli minun antaa myötätuntoani sinulle, eikä se salli minun kannustaa sinua tuossa sinun välinpitämättömyydessäsi.

        Kaikesta huolimatta tunnen suurta empatiaa myös sinun lapsiasi ja lastenlapsiasi kohtaan, vaikka sitä et ymmärräkkään.

        koko maailman tuskaa, eikä kenenkään ole hyvä olla kotimarttyyrin osassa.

      • edell
        harteillaan kirjoitti:

        koko maailman tuskaa, eikä kenenkään ole hyvä olla kotimarttyyrin osassa.

        Minun harteillani ei ole tuskaa kannettavana. Ja empatia ei ole maailman tuska, sinä olit erehtynyt.

        Sinä et tiedä mitä empatia on, mutta ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?

      • suuri surusi
        edell kirjoitti:

        Minun harteillani ei ole tuskaa kannettavana. Ja empatia ei ole maailman tuska, sinä olit erehtynyt.

        Sinä et tiedä mitä empatia on, mutta ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?

        jo yhdestäkin kaltoinkohdellusta katosi? Muuttui pelkästään myötätunnoksi?

      • edelleen
        suuri surusi kirjoitti:

        jo yhdestäkin kaltoinkohdellusta katosi? Muuttui pelkästään myötätunnoksi?

        Surua yhdestäkin lapsesta, ei ole maailman tuska. Emptia on myötätunto, ei tuska. Siis jos toisella on surua, tuntuu empaattisesta itsekkin surulliselta.

        Mutta valitan, en voi sinua auttaa ja sitä empatiaa ei voi opetella. Sinulta puuttuu sellainen ja et voi sitä koskaan itsellesi saada.

    • kerhoon

      Samat asiat kävin minäkin reilu vuosi sitten läpi...Huvittavinta tilanteessa oli kuin olikin, että ystäväni olivat aikaisemmin todenneet, että minusta tulee varmasti hyvä anoppi. Toisin kävi..tosin olen vasta avoppi, mutta miniä "ylenkatsoi" minut jo heti alkuunsa. Eihän minulle puhua voinut, ujoudesta ei kyse, saati sitten tervehtiä... Sen tiedän ettei minusta anoppia edes tuolle ihmiselle tule, mutta tavallaan olen kiitollinenkin, että sain ajoissa käydä nämä asiat läpi, nyt luulisin olevani tulevalle miniälleni hyvä anoppi, kiitos elämänkoulun ja tämän palstan, jota olen huuli pyöreänä seurannut jo aika pitkään.....

      • veikkaanpa

        Miniä haastaa sinua valtataistetuun, jostain sairaasta syystä. Muista haistatella se heti alkuunsa ensikerralla kunnolla. Ota täältä mallia miniöiltä itseltään.

        Joten muistakaapa siis kaikki anopit, se on nyt muotia. Olette muutoin vanhanaikaisia. Aina heti ensimmäisenä halveeraatte ja haistattelet heti reilusti miniälle, kyselemättä yhtään mitään, siten saat itsellesi sen miniän kuvitteleman vallan. Muuten hän on itse sen sairaassa mielikuvissaan saanut.

        Ne on niin sairaita mieleltään, että ne luulee, että jollain se valtikka pitää olla.

    • Teija Tellervo

      Olet sitten keksinyt miniän syytöksiä kierrättää tutuilla ja sukulaisilla, että varmasti tietävät, että kuinka miniä on niin epäkelpo kun turhista haukkuu. Ja sinua on sitten säälitty ja kehuttu kilpaa. Kyllä olet kiero emäntä. Nyt kaikki ihmettelevät turhaan miniääsi, kun et kerro koko totuutta, kuinka miniääsi kiusaat haukuillasi ja millä lie tempuilla. Etkö ajattele, että kuinka raskasta ja kiireistä lapsiperheellä on, että eikö miniän perhe tarvitsisi apuasi eikä haukkujasi. Tukeasi varmasti tarvittaisiin. Jos vain olisit kypsä aikuinen ihminen, joka keskustelisi miniän kanssa asiat halki. Omalla keskenkasvuisuudellasi pilaat suhteesi poikasi perheeseen. Ei ole niin eikö molemmissa ole vikaa, mutta sinä sitä riitaa kylvät. Ja nyt koko suku ja tutut tietävät miten epäkelpo miniä siellä on joka ei sinua ota vastaan. Voisit ajatella vähän sitä miniä rukkaakin, joka nyt joutuu syyttömänä kaikkeen ryöpytykseen. Ja kuitenkin on lapsikin hoidettavana. Mitä miniä on tehnyt? Poikaasi rakastunut ja perhettä hänen kanssaa perustaa. Kasva hyvä ihminen! Tai jätä heidät rauhaan ilman että omaa keskenkasvuisuuttasi pitää kaikille huudella.

      • Drilli

        Mistä olet saanut sellaisen kuvan, että olisin haukkunut miniääni kaikille tutuille ja sukulaisille? Kukaan ei ole säälinyt minua, mutta kehuttu on. Vakuutan sinulle, että kehut tekevät joskus hyvää itse kullekin. En harrasta mitään temppuja olen aika tavallinen ihminen eikä minun luonteeni ole sellainen, että nauttisin jostakin temppuilusta. Siinä mielessä olen aika yksinkertainen ihminen eikä mieleni taivu temppuiluun eikä oikkuihin.

        Olenko puhunut lapsista mitään? Mistä päättelit, että heillä on lapsia? Mistä olet päätellyt, että en auta poikani perhettä? Onko miniä syytön jos hän on haukkunut anopin aika karkeilla nimityksillä?

      • joissakin enemmän
        Drilli kirjoitti:

        Mistä olet saanut sellaisen kuvan, että olisin haukkunut miniääni kaikille tutuille ja sukulaisille? Kukaan ei ole säälinyt minua, mutta kehuttu on. Vakuutan sinulle, että kehut tekevät joskus hyvää itse kullekin. En harrasta mitään temppuja olen aika tavallinen ihminen eikä minun luonteeni ole sellainen, että nauttisin jostakin temppuilusta. Siinä mielessä olen aika yksinkertainen ihminen eikä mieleni taivu temppuiluun eikä oikkuihin.

        Olenko puhunut lapsista mitään? Mistä päättelit, että heillä on lapsia? Mistä olet päätellyt, että en auta poikani perhettä? Onko miniä syytön jos hän on haukkunut anopin aika karkeilla nimityksillä?

        Juurihan sinä Drilli kirjoitit ketjun alussa, ihan ensimmäisessä viestissä, että listasit kaikki miniän haukut paperille, ja sitten kierrätit tätä listaa kyselemällä niistä tutuilta ja tuttavilta, jotka muuten joskus varmaankin tapaavat tämän miniän.

        Mitä luulit saavasi tällä aikaan? Kai kerroit pojallesi, mitä miniä sanoi, ja mitä itse teit vastaukseksi?

        Sanot yllä, ettet harrasta temppuja, olet suorapuheinen luonteeltasi, tämä ensimmäisessä viestissä mainittu temppu ei kuulosta kovinkaan rehelliseltä käytökseltä.

        Eikö tämä listan kierrätys ole juuri sitä miniän haukuntaa? Minusta on. Vai kirjoititko vain listan pahoista piirteistäsi, kerroit niistä tuttaville, etkä sanallakaan maininnut miniän sanoneen sinusta näin? Kummaa, että täällä ihmiset kieltävät sen, minkä ovat juuri aiemmin kirjoittaneet, ja sinullakin Drilli on ihan oma nimimerkki. Ja muut anopit kehuvat, että tällaista pitäisi enemmänkin tehdä, että tämä on sitä elämänkokemusta. Juoruamista tämä on, sitä ei ikä muuksi muuta.

        Kukaan miniä, nuori vaimo ei hauku toisen äitiä ilman mitään syytä. Nuori vaimo tietää ja kestää aika paljon miehen äidiltä, olen itsekin nuori vaimo. Jos kenet, niin meidät on kasvatettu isompien nuhteeseen. Minua et tule koskaan kylillä näkemään ilkkulistaa kierrättämässä, ja siitä netissa kehumassa.

        Jos et näe vikaa itsessäsi, muut ehkä näkevät. Se on ehkä vikasi. Tiedän, että jokaisessa on vikaa, se vaan miten siihen suhtautuu, on sitten asia erikseen.

      • suosittelen
        joissakin enemmän kirjoitti:

        Juurihan sinä Drilli kirjoitit ketjun alussa, ihan ensimmäisessä viestissä, että listasit kaikki miniän haukut paperille, ja sitten kierrätit tätä listaa kyselemällä niistä tutuilta ja tuttavilta, jotka muuten joskus varmaankin tapaavat tämän miniän.

        Mitä luulit saavasi tällä aikaan? Kai kerroit pojallesi, mitä miniä sanoi, ja mitä itse teit vastaukseksi?

        Sanot yllä, ettet harrasta temppuja, olet suorapuheinen luonteeltasi, tämä ensimmäisessä viestissä mainittu temppu ei kuulosta kovinkaan rehelliseltä käytökseltä.

        Eikö tämä listan kierrätys ole juuri sitä miniän haukuntaa? Minusta on. Vai kirjoititko vain listan pahoista piirteistäsi, kerroit niistä tuttaville, etkä sanallakaan maininnut miniän sanoneen sinusta näin? Kummaa, että täällä ihmiset kieltävät sen, minkä ovat juuri aiemmin kirjoittaneet, ja sinullakin Drilli on ihan oma nimimerkki. Ja muut anopit kehuvat, että tällaista pitäisi enemmänkin tehdä, että tämä on sitä elämänkokemusta. Juoruamista tämä on, sitä ei ikä muuksi muuta.

        Kukaan miniä, nuori vaimo ei hauku toisen äitiä ilman mitään syytä. Nuori vaimo tietää ja kestää aika paljon miehen äidiltä, olen itsekin nuori vaimo. Jos kenet, niin meidät on kasvatettu isompien nuhteeseen. Minua et tule koskaan kylillä näkemään ilkkulistaa kierrättämässä, ja siitä netissa kehumassa.

        Jos et näe vikaa itsessäsi, muut ehkä näkevät. Se on ehkä vikasi. Tiedän, että jokaisessa on vikaa, se vaan miten siihen suhtautuu, on sitten asia erikseen.

        Nyt kun on tuo nauhoitusmahdollisuus, niin nauhoita omat neuvosi mitä keskustelet anopillesi, niin saat sitten ihastella niitä idioottipuheitasi kaikki illat ihan itseksesi.

        Ai niin, tyttöjen kanssa kun pidätte niitä täydellisetnaiset iltoja, niin niissä voit nauhottamaasi sitten hehkuttaa. Voitat varmaan sen kilpailun niisssä idioottien bileissä.

        Ketään muuta sinun mielipiteesi ei nimittäin kiinnosta kuin idiootteja.

      • irtautunut_
        joissakin enemmän kirjoitti:

        Juurihan sinä Drilli kirjoitit ketjun alussa, ihan ensimmäisessä viestissä, että listasit kaikki miniän haukut paperille, ja sitten kierrätit tätä listaa kyselemällä niistä tutuilta ja tuttavilta, jotka muuten joskus varmaankin tapaavat tämän miniän.

        Mitä luulit saavasi tällä aikaan? Kai kerroit pojallesi, mitä miniä sanoi, ja mitä itse teit vastaukseksi?

        Sanot yllä, ettet harrasta temppuja, olet suorapuheinen luonteeltasi, tämä ensimmäisessä viestissä mainittu temppu ei kuulosta kovinkaan rehelliseltä käytökseltä.

        Eikö tämä listan kierrätys ole juuri sitä miniän haukuntaa? Minusta on. Vai kirjoititko vain listan pahoista piirteistäsi, kerroit niistä tuttaville, etkä sanallakaan maininnut miniän sanoneen sinusta näin? Kummaa, että täällä ihmiset kieltävät sen, minkä ovat juuri aiemmin kirjoittaneet, ja sinullakin Drilli on ihan oma nimimerkki. Ja muut anopit kehuvat, että tällaista pitäisi enemmänkin tehdä, että tämä on sitä elämänkokemusta. Juoruamista tämä on, sitä ei ikä muuksi muuta.

        Kukaan miniä, nuori vaimo ei hauku toisen äitiä ilman mitään syytä. Nuori vaimo tietää ja kestää aika paljon miehen äidiltä, olen itsekin nuori vaimo. Jos kenet, niin meidät on kasvatettu isompien nuhteeseen. Minua et tule koskaan kylillä näkemään ilkkulistaa kierrättämässä, ja siitä netissa kehumassa.

        Jos et näe vikaa itsessäsi, muut ehkä näkevät. Se on ehkä vikasi. Tiedän, että jokaisessa on vikaa, se vaan miten siihen suhtautuu, on sitten asia erikseen.

        Tuommoisten ilkkulistojen kierrätys pitkin sukua/ tuttavia on puhdasta oman egon pönkitystä ja juoruamista. Ihan taatusti on jokaiselle listan kommentoijalle tullut selväksi, miten nuori nainen on ihan syyttä ihan tämmöisiä mennyt sanomaan. Ja sitten yhdessä voivotellan ja naureskellaan miten hyviä tyyppejä me kuitenkin sentään ollaan - paljon parempia kuin se nuori miniä.

        Todellisuudessa siinä ilkuulistassa, siitä kyselyissä ja sen kierrättämisessä ei ole otettu huomioon:
        - Miten pitkän ajan kuluessa ko asiat on sanottu
        - Missä tilanteissa
        - Onko sanoja olut väsynyt, stressaantunut, sairas jne.
        - Onko kohde puuttunut asioihin ja jos niin miten pitkän aikaa ja millä tavoin
        - Onko kohde käsittänyt asiat kuten ne on tarkoitettu
        - Onko kohde kirjannut asiat täsmälleen kuten sanottu, vai sinnepäin ("omaan suuntaan" äkkiä tulee hivutettua toisen sanomisia ihan huomaamattakin)

        Toisin sanoen, ne ulkopuoliset ihmiset eivät ole olleet niissä tilanteissa, eivät niistä mitään tiedä ja heillä on vain toisen puolen näkemys sanotuista asioista. Mikä on todennäköinen reaktio sellaisten juttujen vastaanotolle? Eipä ole vaikea ennustaa. Toisekseen, saattaa joku olla vaikka jossain pikku asiassa hippasen samaa mieltä miniän kanssa, mutta meneekö kukaan idi****tti sellaista toiselle päin naamaan sanomaan aloittajan järjestelemässä tilanteessa!? Ei varmasti.

    • hyvänen aika!

      Ihan kesken tavallisen keskustelunko se miniä-retaleesi sinut haukkui? Tuskimpa vaan. Olisikohan mennyt niin, että oli jo pidemmän aikaa kertynyt kaikenlaista, joka nyt purkautui.
      Ja oliskoihan pakko suoritta se kyselykierros? Oli kai, muutenhan kukaan ei ehkä saisi tietää, kuinka kamala miniä sinulla on. No, nyt on asiat varmaan hyvin, olethan saanut todistettua paremmuutesi, kun ystäväsi ovat sen sinulle vahvistaneet. Mitäköhän miniän ystävät ja suku nyt sanovat, toivottavasti ymmärtävät iloita noin toimeliaasta anopista.

      • voi hyvänen aika

        Tämä oli kyllä hyvin sanottu! Aivan varmasti molemmat saavat katsoa peiliin ja miettiä tekosiaan, mutta kyllä tässä on niin kovasti anoppia kehuttu, että kyllä taitaa miniä-polo olla syytön tähän touhuun. On vain saanut mittansa täyteen ja kerrankin ehkä sanonut vastaan. Hyvä miniä! Tässä on kyllä itseriittoinen anoppi, hyi olkoon. Anna perheelle rauha ja ole tyytyäväinen että poikasi on saanut hyvän vaimon! Herran jestas sentään noita itseään täynnä olevia anoppeja. Katso peiliin hyvä ihminen ja kokeile asettua miniäsi paikalle. Ota tavoitteeksi olla hyvä anoppi!

      • siellä
        voi hyvänen aika kirjoitti:

        Tämä oli kyllä hyvin sanottu! Aivan varmasti molemmat saavat katsoa peiliin ja miettiä tekosiaan, mutta kyllä tässä on niin kovasti anoppia kehuttu, että kyllä taitaa miniä-polo olla syytön tähän touhuun. On vain saanut mittansa täyteen ja kerrankin ehkä sanonut vastaan. Hyvä miniä! Tässä on kyllä itseriittoinen anoppi, hyi olkoon. Anna perheelle rauha ja ole tyytyäväinen että poikasi on saanut hyvän vaimon! Herran jestas sentään noita itseään täynnä olevia anoppeja. Katso peiliin hyvä ihminen ja kokeile asettua miniäsi paikalle. Ota tavoitteeksi olla hyvä anoppi!

        Ajatuksesi hyvän tavoittelemisesta kertoo jokaisella normaalille ihmiselle, että sinä olet narsisti.

        Siis odotat kaikilta kanssaihmisiltä ihastelemista ja kehuja itsestäsi, ja sen voin sinulle kertoa, minkä olet ehkä jo aavistanutkin. Et tule koskaan saamaan sitä, vaikka kuinka yrität.

        Hyvyys on normaalilla ihmisellä sisimmässään, sitä ei voi sinne koskaan yrittää mistään hankkia.

        Hyvyys ei kasva sinun sisääsi muita haukkumalla tai mielistelemällä. Et voi sitä sinne myöskään ostaa, lainata tai varastaa. Ja toisia haukkumalla ja toisen taakkaa lisäämällä sisäinen pahuutesi vain lisääntyy.

    • poissa

      Tällä palstalla ei anopin kannata ongelmistaan puhua, varmasti tulee jyrätyksi. En tiedä kuinka suuri on miniöiden lauma, joka heti hyökkää, jos anoppi vertaistukea yrittää etsiä.

      Uskon ymmärtäväni hyvin Drilli, mitä tarkoitat. Oma miniäni ei ole minua haukkunut, mutta vaikenemisella luonut vastaavan tunnelman. Toivoisin niin kovasti suoraa puhetta, jotta ei katkeruutta ja vihaa kerättäisi hampaankoloon.

      • jos mikä

        todistaa ettei tästä tule mitään, kun aikuiset ihmiset provoilee ja tappelee ja jokainen panee tähän ainutkertaiset omat kokemansa vääryydet, niin miniät kuin anopitkin...

        mitä hyötyä tästä on ?

        ei yhtikäs mitään ?

      • kiitokset
        jos mikä kirjoitti:

        todistaa ettei tästä tule mitään, kun aikuiset ihmiset provoilee ja tappelee ja jokainen panee tähän ainutkertaiset omat kokemansa vääryydet, niin miniät kuin anopitkin...

        mitä hyötyä tästä on ?

        ei yhtikäs mitään ?

        Kun minut on halveksittu ja haukuttu ja kaikki ideologiani kyseenalaistettu, niin siksi olen joutunut tarkistamaan oman elämänkatsomukseni uudelleen.

        Ja siis kiitos pastalaisille, itsetuntoni on edelleen vain vahvistunut, koska nyt huomaan yhä kirkkaammin, kuinka oikean ideologian mukaan olen valintani aina tehnyt.

        Nyt huomaan jälleen, että elämänkatsomukseni on ollut se oikea. Ja ilokseni huomaan, että en ole ainoa, joka näitä samoja eettisiä käsityksiä arvostaa.

        Hyvää päivänjatkoa vaan! Minä lahden anopin luokse ompelemaan. Anopilla on kone ja ompelutaitoa ja minulla on kaventamista vaativat kesähousut.

    • Drilli hyvä

      mistä se haukkuryöppy alkoi?

      • vihjeeksi

        Älä vaan mene tuohon lankaan, että alkaisit kertomaan. Nämä miniät ovat kuin alaikäiset koululaiset, yrittävät houkutella, että pääsevät kiusaamaan.

        He eivät ole vielä tiedostaneet, että he ovat nyt aikuisten maailmassa.

      • istun puun varjossa
        vihjeeksi kirjoitti:

        Älä vaan mene tuohon lankaan, että alkaisit kertomaan. Nämä miniät ovat kuin alaikäiset koululaiset, yrittävät houkutella, että pääsevät kiusaamaan.

        He eivät ole vielä tiedostaneet, että he ovat nyt aikuisten maailmassa.

        Tämä on kummallinen palsta.
        Jos joku ilmeisen ahdistuneena tai tosissaan tuo yleisesti pohdittavaksi oman asiansa, hänen kimppuunsa käy heti joukko raatelevia petoja, jotka luulevat, lukevat väärin ja olettavat omien kokemustensa pohjalta kaikkea sellaista, mitä minä en millään pysty itse viestissä näkemään. (Olen toimittaja - viestinnänopettaja)

        Miten on mahdollista, että nuorilla naisilla on näin paljon aikaa ja tarmoa ja intohimoa roikkua netissä haukkumassa muita?
        Eikö miniöillä ole menossa elämänsä ruuhkaisin aika? Onko silloin oikeasti aikaa uuvuttaa itsensä jonninjoutavuuksilla?

        Minä kyselen sen perään, että miten te yksinkertaisesti ehditte käydä tätä taistelua virtuaalissa?

        (En ole miniä enkä anoppi.)

      • alkuperäisen
        vihjeeksi kirjoitti:

        Älä vaan mene tuohon lankaan, että alkaisit kertomaan. Nämä miniät ovat kuin alaikäiset koululaiset, yrittävät houkutella, että pääsevät kiusaamaan.

        He eivät ole vielä tiedostaneet, että he ovat nyt aikuisten maailmassa.

        viestin lukee, saa kyllä käsityksen, että haukkuminen alkoi ihan yhtäkkiä. Ei se niin terveiden ihmisten kanssa mene, että ensin juodaan kahvia ja sitten aletaan riehua. Itsehän Drilli kokemuksensa halusi meidän kaikkien tuntemattomien kanssa jakaa. Asioilla on kaksi puolta.

      • hirviöitä?
        istun puun varjossa kirjoitti:

        Tämä on kummallinen palsta.
        Jos joku ilmeisen ahdistuneena tai tosissaan tuo yleisesti pohdittavaksi oman asiansa, hänen kimppuunsa käy heti joukko raatelevia petoja, jotka luulevat, lukevat väärin ja olettavat omien kokemustensa pohjalta kaikkea sellaista, mitä minä en millään pysty itse viestissä näkemään. (Olen toimittaja - viestinnänopettaja)

        Miten on mahdollista, että nuorilla naisilla on näin paljon aikaa ja tarmoa ja intohimoa roikkua netissä haukkumassa muita?
        Eikö miniöillä ole menossa elämänsä ruuhkaisin aika? Onko silloin oikeasti aikaa uuvuttaa itsensä jonninjoutavuuksilla?

        Minä kyselen sen perään, että miten te yksinkertaisesti ehditte käydä tätä taistelua virtuaalissa?

        (En ole miniä enkä anoppi.)

        Mikäs se tuommoinen viestijä on, kun tarjoilee epäröimättä ja asioita itse kokematta noin mustavalkoista kuvaa?

        Hus pois mene takaisin viestintäopin kursseille.

      • Drilli

        Olin joskus viikkoja aiemmin sanonut heille eräästä asiasta, josta he ilmeisesti loukkaantuivat. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että olin ollut asiassa ihan oikeassa.

        Sanoin taas kerran jotain ihan ajattelematonta, koska miniä loukkaantui siitä. Sanoin, että nykyajan ihmiset eivät enää tee...(erästä asiaa). Miniä ilmeisesti otti sen syytöksenä itseään kohtaan ja siitä se sitten alkoi kun kysyin, että oletteko tosiaankin sitä mieltä, että minun, mummun ja vanhenevan naisen pitää istua sohvan nurkalla hiljaa ja mykkänä? Saan toimia ja puhua vasta sitten kun minulle annetaan lupa. En saa puhua omasta halustani ja minun pitää olla myös sokea ja kuuro.

        Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu. Miksi joidenkin ihmisten seurassa pitää aina punnita sanojaan ja sanoitpa oikeastaan mitä tahansa niin tietyt ihmiset löytävät toisten satunnaisista puheista loukkauksia ja arvosteluja itseään kohtaan.

        Näyttää siltä, että varsinkin anopin puheita ja tekemisiä analysoidaan ja niihin tartutaan heti.

        Omituista sinällään tämä kaikki sillä olemme kuitenkin miniän kanssa samaa mieltä niin monista asioista ja meillä on hyvin samanlainen elämänkatsomus. Pidämme jopa samoista asioista, mutta sitten on joitakin eroavaisuuksia ja miniä ei ilmeisesti voi hyväksyä, että ajattelen joistakin asioista eri tavalla.

        Ajattelen, että ehkä selkein ero meissä on se, että minä olen omalta osaltanut ratkaissut elämän tarkoituksen ja ihmisen olemassaolo ei ole minulle mysteeri eikä elämä yleensäkään ole mikään mysteeri tai arvoitus. Ehkä jotkut kokee sen uhkaavana, koska olen realisti ja elän tätä päivää. Elämä on niin lyhyt. Minulla on oma hengellinen maailmani, enkä etsi elämän tarkoitusta mistään ulkopuolisesta ilmiöstä.

      • perin outoa
        Drilli kirjoitti:

        Olin joskus viikkoja aiemmin sanonut heille eräästä asiasta, josta he ilmeisesti loukkaantuivat. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että olin ollut asiassa ihan oikeassa.

        Sanoin taas kerran jotain ihan ajattelematonta, koska miniä loukkaantui siitä. Sanoin, että nykyajan ihmiset eivät enää tee...(erästä asiaa). Miniä ilmeisesti otti sen syytöksenä itseään kohtaan ja siitä se sitten alkoi kun kysyin, että oletteko tosiaankin sitä mieltä, että minun, mummun ja vanhenevan naisen pitää istua sohvan nurkalla hiljaa ja mykkänä? Saan toimia ja puhua vasta sitten kun minulle annetaan lupa. En saa puhua omasta halustani ja minun pitää olla myös sokea ja kuuro.

        Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu. Miksi joidenkin ihmisten seurassa pitää aina punnita sanojaan ja sanoitpa oikeastaan mitä tahansa niin tietyt ihmiset löytävät toisten satunnaisista puheista loukkauksia ja arvosteluja itseään kohtaan.

        Näyttää siltä, että varsinkin anopin puheita ja tekemisiä analysoidaan ja niihin tartutaan heti.

        Omituista sinällään tämä kaikki sillä olemme kuitenkin miniän kanssa samaa mieltä niin monista asioista ja meillä on hyvin samanlainen elämänkatsomus. Pidämme jopa samoista asioista, mutta sitten on joitakin eroavaisuuksia ja miniä ei ilmeisesti voi hyväksyä, että ajattelen joistakin asioista eri tavalla.

        Ajattelen, että ehkä selkein ero meissä on se, että minä olen omalta osaltanut ratkaissut elämän tarkoituksen ja ihmisen olemassaolo ei ole minulle mysteeri eikä elämä yleensäkään ole mikään mysteeri tai arvoitus. Ehkä jotkut kokee sen uhkaavana, koska olen realisti ja elän tätä päivää. Elämä on niin lyhyt. Minulla on oma hengellinen maailmani, enkä etsi elämän tarkoitusta mistään ulkopuolisesta ilmiöstä.

        Käsityksesi siitä, että "Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu". Eihän se näin ole, ei missään nimessä. Kyllä ihmisten täytyy miettiä, mitä puhuvat toisilleen. Aivan mitä sylki suuhun tuo, ei voi päästellä ei kukaan.

        Varsinkin, jos mennään toisen kotiin, niin siellä on osattava käyttäytymisen säännöt. Myös mummojen ja vanhenevien naisten on on perus säännöt hallittava. Mikäli normaaleja käytöstapoja ei ole omaksunut, ei pidä ihmetellä, toisten loukkaantumista. Lasten kodit ovat heidän alueitaan, he myös määrittelevät, kuinka siellä käyttäydytään. Omassa kodissa voi sitten päästellä vapaammin.

        Erikoista on myös tapasi kerätä kannutusjoukkoja. Hämmästyttävää käytöstä tosiaan.

      • olla
        Drilli kirjoitti:

        Olin joskus viikkoja aiemmin sanonut heille eräästä asiasta, josta he ilmeisesti loukkaantuivat. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että olin ollut asiassa ihan oikeassa.

        Sanoin taas kerran jotain ihan ajattelematonta, koska miniä loukkaantui siitä. Sanoin, että nykyajan ihmiset eivät enää tee...(erästä asiaa). Miniä ilmeisesti otti sen syytöksenä itseään kohtaan ja siitä se sitten alkoi kun kysyin, että oletteko tosiaankin sitä mieltä, että minun, mummun ja vanhenevan naisen pitää istua sohvan nurkalla hiljaa ja mykkänä? Saan toimia ja puhua vasta sitten kun minulle annetaan lupa. En saa puhua omasta halustani ja minun pitää olla myös sokea ja kuuro.

        Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu. Miksi joidenkin ihmisten seurassa pitää aina punnita sanojaan ja sanoitpa oikeastaan mitä tahansa niin tietyt ihmiset löytävät toisten satunnaisista puheista loukkauksia ja arvosteluja itseään kohtaan.

        Näyttää siltä, että varsinkin anopin puheita ja tekemisiä analysoidaan ja niihin tartutaan heti.

        Omituista sinällään tämä kaikki sillä olemme kuitenkin miniän kanssa samaa mieltä niin monista asioista ja meillä on hyvin samanlainen elämänkatsomus. Pidämme jopa samoista asioista, mutta sitten on joitakin eroavaisuuksia ja miniä ei ilmeisesti voi hyväksyä, että ajattelen joistakin asioista eri tavalla.

        Ajattelen, että ehkä selkein ero meissä on se, että minä olen omalta osaltanut ratkaissut elämän tarkoituksen ja ihmisen olemassaolo ei ole minulle mysteeri eikä elämä yleensäkään ole mikään mysteeri tai arvoitus. Ehkä jotkut kokee sen uhkaavana, koska olen realisti ja elän tätä päivää. Elämä on niin lyhyt. Minulla on oma hengellinen maailmani, enkä etsi elämän tarkoitusta mistään ulkopuolisesta ilmiöstä.

        niin, että suhtaudut miniääsi hieman ylimielisesti. Heitteletkö kommenttejasi ihmisistä ajattelematta ensin, että he voivat loukkaantua? Jos olet tajunnut loukanneesi miniääsi ja poikaasi, mikset pyytäisi anteeksi ja snoisi, ettet halunnut loukata? Ei kekenkään tarvitse hiljaa istua, mutta sanansa voi toki valita.

      • Drilli
        olla kirjoitti:

        niin, että suhtaudut miniääsi hieman ylimielisesti. Heitteletkö kommenttejasi ihmisistä ajattelematta ensin, että he voivat loukkaantua? Jos olet tajunnut loukanneesi miniääsi ja poikaasi, mikset pyytäisi anteeksi ja snoisi, ettet halunnut loukata? Ei kekenkään tarvitse hiljaa istua, mutta sanansa voi toki valita.

        Anteeksi vaan, ei ole tapana heitellä kommentteja IHMISISTÄ eikä arvostella IHMISIÄ, vaan kun käydään keskustelua toisten ihmisten kanssa niin silloinhan puhutaan normaalisti asioista ja ilmiöistä. Juoruilut on erikseen ja toisten ihmisten haukkumiset, osallistukoon sellaiseen keskusteluun sellaiset ihmiset jotka eivät muuhun kommunikointiin kykene.

      • kuin suullinen viestintä
        Drilli kirjoitti:

        Olin joskus viikkoja aiemmin sanonut heille eräästä asiasta, josta he ilmeisesti loukkaantuivat. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että olin ollut asiassa ihan oikeassa.

        Sanoin taas kerran jotain ihan ajattelematonta, koska miniä loukkaantui siitä. Sanoin, että nykyajan ihmiset eivät enää tee...(erästä asiaa). Miniä ilmeisesti otti sen syytöksenä itseään kohtaan ja siitä se sitten alkoi kun kysyin, että oletteko tosiaankin sitä mieltä, että minun, mummun ja vanhenevan naisen pitää istua sohvan nurkalla hiljaa ja mykkänä? Saan toimia ja puhua vasta sitten kun minulle annetaan lupa. En saa puhua omasta halustani ja minun pitää olla myös sokea ja kuuro.

        Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu. Miksi joidenkin ihmisten seurassa pitää aina punnita sanojaan ja sanoitpa oikeastaan mitä tahansa niin tietyt ihmiset löytävät toisten satunnaisista puheista loukkauksia ja arvosteluja itseään kohtaan.

        Näyttää siltä, että varsinkin anopin puheita ja tekemisiä analysoidaan ja niihin tartutaan heti.

        Omituista sinällään tämä kaikki sillä olemme kuitenkin miniän kanssa samaa mieltä niin monista asioista ja meillä on hyvin samanlainen elämänkatsomus. Pidämme jopa samoista asioista, mutta sitten on joitakin eroavaisuuksia ja miniä ei ilmeisesti voi hyväksyä, että ajattelen joistakin asioista eri tavalla.

        Ajattelen, että ehkä selkein ero meissä on se, että minä olen omalta osaltanut ratkaissut elämän tarkoituksen ja ihmisen olemassaolo ei ole minulle mysteeri eikä elämä yleensäkään ole mikään mysteeri tai arvoitus. Ehkä jotkut kokee sen uhkaavana, koska olen realisti ja elän tätä päivää. Elämä on niin lyhyt. Minulla on oma hengellinen maailmani, enkä etsi elämän tarkoitusta mistään ulkopuolisesta ilmiöstä.

        Oletko varma ettet antanut jotakin singnaalia eleillä, ilmeillä, äänenpainolla, tms.
        Joskus ihmiset eivät tajua loukkaavansa toisia, hehän puhuvat ihan asiallisesti mutta muut signaalit ovatkin sitten kaikkea muuta.
        Esim. nyrpistelet nenääsi jostakin asiasta oikein näyttävästi ja sitten perään tokaiset että yleensä nuoret eivät osaa tehdä jotakin asiaa.
        Kyseinen viesti ymmärretään siten että nyrpistelyllä kohdistat paheksunnan ensin tiettyyn kohteeseen ja puhe sen jälkeen ikäänkuin jatkuu samasta aiheesta vaikka naamioitkin sen kuuluvan jollekkin muulle.
        Sitten kun vastapuoli suuttuu niin alat ruotimaan vain suullista ilmaisua, ja sitä että sinut on ymmärretty väärin.

      • Wetabix
        Drilli kirjoitti:

        Olin joskus viikkoja aiemmin sanonut heille eräästä asiasta, josta he ilmeisesti loukkaantuivat. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että olin ollut asiassa ihan oikeassa.

        Sanoin taas kerran jotain ihan ajattelematonta, koska miniä loukkaantui siitä. Sanoin, että nykyajan ihmiset eivät enää tee...(erästä asiaa). Miniä ilmeisesti otti sen syytöksenä itseään kohtaan ja siitä se sitten alkoi kun kysyin, että oletteko tosiaankin sitä mieltä, että minun, mummun ja vanhenevan naisen pitää istua sohvan nurkalla hiljaa ja mykkänä? Saan toimia ja puhua vasta sitten kun minulle annetaan lupa. En saa puhua omasta halustani ja minun pitää olla myös sokea ja kuuro.

        Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu. Miksi joidenkin ihmisten seurassa pitää aina punnita sanojaan ja sanoitpa oikeastaan mitä tahansa niin tietyt ihmiset löytävät toisten satunnaisista puheista loukkauksia ja arvosteluja itseään kohtaan.

        Näyttää siltä, että varsinkin anopin puheita ja tekemisiä analysoidaan ja niihin tartutaan heti.

        Omituista sinällään tämä kaikki sillä olemme kuitenkin miniän kanssa samaa mieltä niin monista asioista ja meillä on hyvin samanlainen elämänkatsomus. Pidämme jopa samoista asioista, mutta sitten on joitakin eroavaisuuksia ja miniä ei ilmeisesti voi hyväksyä, että ajattelen joistakin asioista eri tavalla.

        Ajattelen, että ehkä selkein ero meissä on se, että minä olen omalta osaltanut ratkaissut elämän tarkoituksen ja ihmisen olemassaolo ei ole minulle mysteeri eikä elämä yleensäkään ole mikään mysteeri tai arvoitus. Ehkä jotkut kokee sen uhkaavana, koska olen realisti ja elän tätä päivää. Elämä on niin lyhyt. Minulla on oma hengellinen maailmani, enkä etsi elämän tarkoitusta mistään ulkopuolisesta ilmiöstä.

        Olen täysin eri mieltä yhdestä asiasta. Kirjoitat, että normaalisti ihmiset eivät loukkaannu, vaikka toiset sanovat mitä tahansa mistä tahansa.

        Oma kokemukseni on, että ihmisen mieli on hyvinkin herkkä. Myös oma mieleni on, joten puhun kokemuksesta. Ja hyvin selvästi asian näkee myös täällä palstoilla, kun tuntemattomienkin kommenteista loukkaannutaan helposti.

        En nyt puutu enempiä sinun tapaukseesi, mutta omastani pieni palanen. Aikoinaan mittani täyttyi anopin kanssa useikin ja se viimeinen pisara saattoi olla aika pieni ja jonkun mielestä mitätönkin. Kun takana on monenlaista sanomista ja painolastia, niin lopulta menee yli ja viimeisin juttu voi olla vaikka naurettavan pieni.

        Anoppi pääsi sitten lohkaisemaan, että kylläpäs se on herkkänahkainen ja lapsellinen ja vaikka mitä mitätöntä, kun ei tuollaista pientä sanomista kestä.

      • jippii
        kuin suullinen viestintä kirjoitti:

        Oletko varma ettet antanut jotakin singnaalia eleillä, ilmeillä, äänenpainolla, tms.
        Joskus ihmiset eivät tajua loukkaavansa toisia, hehän puhuvat ihan asiallisesti mutta muut signaalit ovatkin sitten kaikkea muuta.
        Esim. nyrpistelet nenääsi jostakin asiasta oikein näyttävästi ja sitten perään tokaiset että yleensä nuoret eivät osaa tehdä jotakin asiaa.
        Kyseinen viesti ymmärretään siten että nyrpistelyllä kohdistat paheksunnan ensin tiettyyn kohteeseen ja puhe sen jälkeen ikäänkuin jatkuu samasta aiheesta vaikka naamioitkin sen kuuluvan jollekkin muulle.
        Sitten kun vastapuoli suuttuu niin alat ruotimaan vain suullista ilmaisua, ja sitä että sinut on ymmärretty väärin.

        Sinullahan on ennustuskorttiakin paremmat välineet, sinä olet ajatustenlukija!

      • riippuu.....
        Wetabix kirjoitti:

        Olen täysin eri mieltä yhdestä asiasta. Kirjoitat, että normaalisti ihmiset eivät loukkaannu, vaikka toiset sanovat mitä tahansa mistä tahansa.

        Oma kokemukseni on, että ihmisen mieli on hyvinkin herkkä. Myös oma mieleni on, joten puhun kokemuksesta. Ja hyvin selvästi asian näkee myös täällä palstoilla, kun tuntemattomienkin kommenteista loukkaannutaan helposti.

        En nyt puutu enempiä sinun tapaukseesi, mutta omastani pieni palanen. Aikoinaan mittani täyttyi anopin kanssa useikin ja se viimeinen pisara saattoi olla aika pieni ja jonkun mielestä mitätönkin. Kun takana on monenlaista sanomista ja painolastia, niin lopulta menee yli ja viimeisin juttu voi olla vaikka naurettavan pieni.

        Anoppi pääsi sitten lohkaisemaan, että kylläpäs se on herkkänahkainen ja lapsellinen ja vaikka mitä mitätöntä, kun ei tuollaista pientä sanomista kestä.

        Ihmisen iästä, elämänkokemuksesta ja kasvatuksestakin riippuu, miten tuo puhuminen ja kanssakäyminen toisten kanssa menee. Näin viisikymppisenä olen kyllä samaa mieltä aloittajan kanssa. Voi puhua asiasta kuin asiasta loukkaamatta, koska olemme oppineet, että asiat voivat riidellä ja siitä huolimatta ihmiset sen asian ympärillä olla sovussa.
        Eri mieltä saa olla ja pitääkin, eihän muuten edes synny keskustelua. Näin vanhempana sitä ei vedä hernettä nenäänsä ihan pienistäkin sanomisista eikä ota kaikkea niin henk.koht. ja toisaalta vaikka ottaakin, hyväksyy sen, että toinen voi arvostella ja sanoa milipiteensä minustakin ja minun ajatuksistani tai tekemisistäni. Onhan ihan mukava kuulla mitä ihmiset oikeasti minusta ajattelevat ja mitä mieltä ovat ajatuksistani. Itse joskus jopa haastan kavereita inttämään ja väittelemään asioista. Olisi tylsää kanssakäyminen jos aina vain puolin ja toisin myötäiltäisiin toisen sanomisia.
        Sitäpaitsi avoimuudella ja rehellisellä keskustelulla ystävyys vain lujittuu.

        Näin vanhempana ihmisenä voin sanoa, että iän ja kokemuksen myötä ne ihmisen taidot karttuu kaikessa. Mitä enemmän olet erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä sitä peremmin tulet ihmisten kanssa toimeen, edellyttäen, että sinulla itselläsi on halu ja kyky kasvaa ja kehittyä.

      • Wetabix
        riippuu..... kirjoitti:

        Ihmisen iästä, elämänkokemuksesta ja kasvatuksestakin riippuu, miten tuo puhuminen ja kanssakäyminen toisten kanssa menee. Näin viisikymppisenä olen kyllä samaa mieltä aloittajan kanssa. Voi puhua asiasta kuin asiasta loukkaamatta, koska olemme oppineet, että asiat voivat riidellä ja siitä huolimatta ihmiset sen asian ympärillä olla sovussa.
        Eri mieltä saa olla ja pitääkin, eihän muuten edes synny keskustelua. Näin vanhempana sitä ei vedä hernettä nenäänsä ihan pienistäkin sanomisista eikä ota kaikkea niin henk.koht. ja toisaalta vaikka ottaakin, hyväksyy sen, että toinen voi arvostella ja sanoa milipiteensä minustakin ja minun ajatuksistani tai tekemisistäni. Onhan ihan mukava kuulla mitä ihmiset oikeasti minusta ajattelevat ja mitä mieltä ovat ajatuksistani. Itse joskus jopa haastan kavereita inttämään ja väittelemään asioista. Olisi tylsää kanssakäyminen jos aina vain puolin ja toisin myötäiltäisiin toisen sanomisia.
        Sitäpaitsi avoimuudella ja rehellisellä keskustelulla ystävyys vain lujittuu.

        Näin vanhempana ihmisenä voin sanoa, että iän ja kokemuksen myötä ne ihmisen taidot karttuu kaikessa. Mitä enemmän olet erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä sitä peremmin tulet ihmisten kanssa toimeen, edellyttäen, että sinulla itselläsi on halu ja kyky kasvaa ja kehittyä.

        ÖÖ ontanko loukkauksena vai kohteliaisuutena sen, että luulet minun olevan vallan nuori. No nuori minä tunnenkin olevani, mutta jonkun mielestä viisikymppinen on vanha ja elämä ohi - osastossa.

        Okei hyvältä tuntuu - joten otin erheellisen tulkintasi kohteliaisuutena. Ollaan siis molemmat viisikymppisiä.

        Siinä mitä kirjoitit oli tottakai järkeä. Näinhän se menee. Mutta tahalliset ja tahattomat loukkaukset on kuitenkin eri juttu kuin keskustelu.

      • anna elää
        Drilli kirjoitti:

        Anteeksi vaan, ei ole tapana heitellä kommentteja IHMISISTÄ eikä arvostella IHMISIÄ, vaan kun käydään keskustelua toisten ihmisten kanssa niin silloinhan puhutaan normaalisti asioista ja ilmiöistä. Juoruilut on erikseen ja toisten ihmisten haukkumiset, osallistukoon sellaiseen keskusteluun sellaiset ihmiset jotka eivät muuhun kommunikointiin kykene.

        Hei Drilli, et vastannut aiemmin. Eikö tosiaan se ole juoruamista, mitä sinä teit: kokosit listan pahoista piirteistäsi ja sitten kyselit niistä mielipidettä tuttaviltasi? Jos kyseessä tosiaan oli vain jokin asia, josta miniä loukkantui pari vkoa sitten, miten ihmeessä sait aikaiseksi usean kohdan listan?


        Minullakin olisi paljon sanottavaa anopille, mutta en sano, koska hän on mieheni äiti. Hän ei ehkä sano minulle mielipiteitään minusta, koska minä olen hänen poikansa aviovaimo. Minä pidän suuni kiinni anopin talossa, ja hän minun kanssa tekemisissä ollessaan, vaikka olisikin eri mieltä esim. siivoustavoista ja jne. Se ei kuulu minulle miten anoppi talonsa hoitaa, eikä hänelle miten me asiamme hoidamme, vain silloin puutun jos on kyse minusta, ja meistä, miehestäni, meidän kahden asioista. Ei ole tarvinnut juuri puuttua.

        Sanoit aiemmassa viestissäsi, pari viestiä sitten, että HE loukkaantuivat jostain mitä sanoit pari vkoa sitten. Eli kyse ei ole vain miniästä, jos HE loukkaantuvat. Jos sinulla on erimielisyyttä miniän kanssa, sitä ei ratkota puolen kylän avulla listaa kierrättämällä. Ratko riitasi miniän kanssa keskustellen, se on tällaisen miniän neuvo.

        En ole ratkonut elämän mysteeriä vielä kuten sinä, ellei se ole sitten se, että antaa ihmisten elää tavallaan, eikä puutu asioihin, ellei se koske itseä ja meitä, miestäni.

      • irtautunut_
        riippuu..... kirjoitti:

        Ihmisen iästä, elämänkokemuksesta ja kasvatuksestakin riippuu, miten tuo puhuminen ja kanssakäyminen toisten kanssa menee. Näin viisikymppisenä olen kyllä samaa mieltä aloittajan kanssa. Voi puhua asiasta kuin asiasta loukkaamatta, koska olemme oppineet, että asiat voivat riidellä ja siitä huolimatta ihmiset sen asian ympärillä olla sovussa.
        Eri mieltä saa olla ja pitääkin, eihän muuten edes synny keskustelua. Näin vanhempana sitä ei vedä hernettä nenäänsä ihan pienistäkin sanomisista eikä ota kaikkea niin henk.koht. ja toisaalta vaikka ottaakin, hyväksyy sen, että toinen voi arvostella ja sanoa milipiteensä minustakin ja minun ajatuksistani tai tekemisistäni. Onhan ihan mukava kuulla mitä ihmiset oikeasti minusta ajattelevat ja mitä mieltä ovat ajatuksistani. Itse joskus jopa haastan kavereita inttämään ja väittelemään asioista. Olisi tylsää kanssakäyminen jos aina vain puolin ja toisin myötäiltäisiin toisen sanomisia.
        Sitäpaitsi avoimuudella ja rehellisellä keskustelulla ystävyys vain lujittuu.

        Näin vanhempana ihmisenä voin sanoa, että iän ja kokemuksen myötä ne ihmisen taidot karttuu kaikessa. Mitä enemmän olet erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä sitä peremmin tulet ihmisten kanssa toimeen, edellyttäen, että sinulla itselläsi on halu ja kyky kasvaa ja kehittyä.

        Tuollaisesta iän paremmuuden korostamisestakin saa äkkiä aika loukkaavan kuvan. Sitä et varman tarkoittanut, mutta sellainen viestisi on.

        Ei nämä vuorovaikutustaidot mitään iän sanelemia juttuja ole. Vuorovaikutustaidot riippuu ihan jostain muusta kuin ihmisen biologisesta iästä.

      • irtautunut_
        jippii kirjoitti:

        Sinullahan on ennustuskorttiakin paremmat välineet, sinä olet ajatustenlukija!

        Etkö todella ole ikinä kuullut sanattomasta viestinnästä!? Se on noin 70% kaikesta viestinnästä ja usein huomattavasti suuremmassa osassa, kuin ääneen puhuttu.

        Eopä tuohon nyt mitään ennustajantaitoja tarvita, sellainen asian ymmärtämiseen.

      • Wetabix
        irtautunut_ kirjoitti:

        Tuollaisesta iän paremmuuden korostamisestakin saa äkkiä aika loukkaavan kuvan. Sitä et varman tarkoittanut, mutta sellainen viestisi on.

        Ei nämä vuorovaikutustaidot mitään iän sanelemia juttuja ole. Vuorovaikutustaidot riippuu ihan jostain muusta kuin ihmisen biologisesta iästä.

        Ehkä luit tuosta seuraavasta viestistäni, että olen myös viisikymppinen. Mutta jos olisin nuori, niinkuin vastaaja oletti, niin olisinko loukkaantunut? Enpä tiedä, mutta ehkä jotenkin saattaisi sapettaa. Epämääräisesti kaihertaa.

        Ihmissuhteet ovat vaikea ja mielenkiintoinen laji. Ihmisen mieli on kovin hauras ja toisaalta taas uskomattoman vahva.

      • jippii
        irtautunut_ kirjoitti:

        Etkö todella ole ikinä kuullut sanattomasta viestinnästä!? Se on noin 70% kaikesta viestinnästä ja usein huomattavasti suuremmassa osassa, kuin ääneen puhuttu.

        Eopä tuohon nyt mitään ennustajantaitoja tarvita, sellainen asian ymmärtämiseen.

        Silloin sinulla on ongelmia sen kanssa. Osaat tulkta sanattomia viestejä, mutta et osaa niitä itse lähettää.

        Jos huomaa saavansa sanattoman viestin, eikös siihen vasta sanattomasti takaisin? Hassua jos sitä osaa taitoa osaakin vain yksipuolisesti.

        Silloinhan ongelma ratkeaa opettelemalla lähettämään sanattomia viestejä, eikä kirjoittelemalla asiasta täällä näillä viestivälineillä.

      • riippuu.....
        irtautunut_ kirjoitti:

        Tuollaisesta iän paremmuuden korostamisestakin saa äkkiä aika loukkaavan kuvan. Sitä et varman tarkoittanut, mutta sellainen viestisi on.

        Ei nämä vuorovaikutustaidot mitään iän sanelemia juttuja ole. Vuorovaikutustaidot riippuu ihan jostain muusta kuin ihmisen biologisesta iästä.

        Just, mutta tässä näemme miten eri tavalla me kaikki suhtaudumme asioihin. Minusta on täysin luonnollista että ihminen jolla on paljon ihmissuhteita takana, monenlaisia, on kykenevämpi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kuin sellainen joka on juuri lähtenyt kotoaan maailmalle eikä vielä oikein tiedä, mitä siellä maailmalla on ja monet tilanteet tulevat yllätyksenä ja monet ihmiset vaikuttavat niin erilaisilta kuin mitä itse olen.
        Minulle on mieleinen haaste tavata erilaisia ihmisiä toisille se voi olla rasite ja piina.
        Mielestäni voi ajatella että ikä tuo kokemusta ja kokemus taitoja.
        Tietysti on ihmisiä jotka vanhenevat satavuotiaaksi omassa kotipirtissään lähes yksin, mutta niistä me emme nyt puhu.

        Mistä sinun mielestäsi vuorovaikutustaidot tulevat jos ei iän ja kokemuksen kautta ?
        Väitän, että kirjoista niitä ei opita.

      • riippuu....
        Wetabix kirjoitti:

        ÖÖ ontanko loukkauksena vai kohteliaisuutena sen, että luulet minun olevan vallan nuori. No nuori minä tunnenkin olevani, mutta jonkun mielestä viisikymppinen on vanha ja elämä ohi - osastossa.

        Okei hyvältä tuntuu - joten otin erheellisen tulkintasi kohteliaisuutena. Ollaan siis molemmat viisikymppisiä.

        Siinä mitä kirjoitit oli tottakai järkeä. Näinhän se menee. Mutta tahalliset ja tahattomat loukkaukset on kuitenkin eri juttu kuin keskustelu.

        älä ota kumpanakaan, sillä sinun ikääsi en tainnut puuttua mitenkään.

        Minä lähden näissä keskusteluissa siitä, että kun on joku mielenkiintoinen aloitus ja siellä monenlaisia kommentteja, minä kommentoin itse kenelle haluan mutta en puutu henkilökohtaisesti kenenkään persoonaan, koska en teitä ketään tunne.
        Pohjana kuitenkin on aina se alkuperäinen viesti ja siitä johdatellut asiat, ei ihmiset jotka niitä juttuja heittvät.
        Jos käsitit jotenkin muuten ja otit vähän itseesi, niin minulla on edelleen varaa ja tarve harjoitella tätä vuorovaikutusta vaikka ikää onkin ;)

        Tahallisia ja tahattomia loukkauksia kestetään jo tässä iässä ja niissä on haaste, johon mielellään vastataan. Luulenpa, että tämän ketjun aloittajalla oli sama ajatus. Hän halusi lähteä tutkimaan itseään kun sai tietää itsestään jotain uutta joka hänelle oli vierasta.

        PS. Viisikymppinen ei ole vanha.....ainakaan seitsenkymppisten mielestä....ja parikymppisiltä emme edes kysy ;)

      • Wetabix
        riippuu.... kirjoitti:

        älä ota kumpanakaan, sillä sinun ikääsi en tainnut puuttua mitenkään.

        Minä lähden näissä keskusteluissa siitä, että kun on joku mielenkiintoinen aloitus ja siellä monenlaisia kommentteja, minä kommentoin itse kenelle haluan mutta en puutu henkilökohtaisesti kenenkään persoonaan, koska en teitä ketään tunne.
        Pohjana kuitenkin on aina se alkuperäinen viesti ja siitä johdatellut asiat, ei ihmiset jotka niitä juttuja heittvät.
        Jos käsitit jotenkin muuten ja otit vähän itseesi, niin minulla on edelleen varaa ja tarve harjoitella tätä vuorovaikutusta vaikka ikää onkin ;)

        Tahallisia ja tahattomia loukkauksia kestetään jo tässä iässä ja niissä on haaste, johon mielellään vastataan. Luulenpa, että tämän ketjun aloittajalla oli sama ajatus. Hän halusi lähteä tutkimaan itseään kun sai tietää itsestään jotain uutta joka hänelle oli vierasta.

        PS. Viisikymppinen ei ole vanha.....ainakaan seitsenkymppisten mielestä....ja parikymppisiltä emme edes kysy ;)

        Totta on et puuttunut ikääni, mutta myönnätkö, että oletit minun olevan paljon nuorempi, kuin itse olet?

        Jos myönnät tämän, niin tekstistäsi ikäänkuin kuultaa läpi, kuinka opastat nuorempaa, joka ei vielä tiedä eikä osaa.

        Jos taas on pelkästään minun luuloani ja tulkintaani, että oletin sinun pitävän minua nuorena, niin tämäkin kertoo paljon. Nimittäin siitä, kuinka helposti syntyy väärinkäsityksiä ja kuinka paljon tulkitsemme tekstiä ja puhetta omista poteroistamme käsin.

        Anteeksi, että jankutan tästä asiasta, mutta käytän tätä nyt ikäänkuin esimerkkinä, työkaluna, siinä, miten helposti käsitetään väärin.

      • riippuu....
        Wetabix kirjoitti:

        Totta on et puuttunut ikääni, mutta myönnätkö, että oletit minun olevan paljon nuorempi, kuin itse olet?

        Jos myönnät tämän, niin tekstistäsi ikäänkuin kuultaa läpi, kuinka opastat nuorempaa, joka ei vielä tiedä eikä osaa.

        Jos taas on pelkästään minun luuloani ja tulkintaani, että oletin sinun pitävän minua nuorena, niin tämäkin kertoo paljon. Nimittäin siitä, kuinka helposti syntyy väärinkäsityksiä ja kuinka paljon tulkitsemme tekstiä ja puhetta omista poteroistamme käsin.

        Anteeksi, että jankutan tästä asiasta, mutta käytän tätä nyt ikäänkuin esimerkkinä, työkaluna, siinä, miten helposti käsitetään väärin.

        meni niin, että en ajatellut ikääsi sen kummemmin mutta varmaan oletin sinun puhuvan miniän ominaisuudessa.

        Tarkoitukseni ei ole varsinaisesti opastaa ketään, tarkoitukseni on tuoda oma näkökantani asioihin joista täällä keskustellaan.

        Se on totta, että väärinkäsityksiä syntyy kmmunikoinnissa toisten ihmisten kanssa. Eikä vähiten näillä keskustelusivuilla, kun emme tunne toisiamme ja emme tietenkään aina ymmärrä mitä toinen mahtaa tarkoittaa ja sekoilemme kuka kenellekkin kommentoi ja kaikki mahdolliset evää väärinkäsityksille täällä on ;)

      • Wetabix
        riippuu.... kirjoitti:

        meni niin, että en ajatellut ikääsi sen kummemmin mutta varmaan oletin sinun puhuvan miniän ominaisuudessa.

        Tarkoitukseni ei ole varsinaisesti opastaa ketään, tarkoitukseni on tuoda oma näkökantani asioihin joista täällä keskustellaan.

        Se on totta, että väärinkäsityksiä syntyy kmmunikoinnissa toisten ihmisten kanssa. Eikä vähiten näillä keskustelusivuilla, kun emme tunne toisiamme ja emme tietenkään aina ymmärrä mitä toinen mahtaa tarkoittaa ja sekoilemme kuka kenellekkin kommentoi ja kaikki mahdolliset evää väärinkäsityksille täällä on ;)

        Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat ja ajatuksesi tuntuvat selväjärkisiltä ja viisailta.

        Itseäni on auttanut oivallus, että me ihmiset olemme kovin keskeneräisiä. Toiset vielä enemmän kuin toiset. Olen oppinut olemaan armollisempi muita kohtaan ja myös itseäni kohtaan.

        Mutta vaikka on armollinen ja ymmärtäväinen, niin silti ei saa olla liian kiltti, joka nöyränä nielee loukkauksia.

        Loukkaukset, pidän niitä rajan sopimattomina ylityksinä. Ja rajat on eri ihmisillä vähän eri kohdassa. Mutta jos tämä raja ylitetään, eikä henkilö ilmaise, että nyt meni metsään, niin siinä on vaaran paikka ihmissuhteelle. Jos se on yksittäistapaus, niin asia vaivaa ja kaihertaa, mutta siitä pääsee luultavasti yli. Mutta jos rajaloukkaus on jatkuvaa tai usein tapahtuvaa, niin voimat hupenevat pian, jos loukattu alistuu kynnysmatoksi.

      • Drilli
        riippuu..... kirjoitti:

        Ihmisen iästä, elämänkokemuksesta ja kasvatuksestakin riippuu, miten tuo puhuminen ja kanssakäyminen toisten kanssa menee. Näin viisikymppisenä olen kyllä samaa mieltä aloittajan kanssa. Voi puhua asiasta kuin asiasta loukkaamatta, koska olemme oppineet, että asiat voivat riidellä ja siitä huolimatta ihmiset sen asian ympärillä olla sovussa.
        Eri mieltä saa olla ja pitääkin, eihän muuten edes synny keskustelua. Näin vanhempana sitä ei vedä hernettä nenäänsä ihan pienistäkin sanomisista eikä ota kaikkea niin henk.koht. ja toisaalta vaikka ottaakin, hyväksyy sen, että toinen voi arvostella ja sanoa milipiteensä minustakin ja minun ajatuksistani tai tekemisistäni. Onhan ihan mukava kuulla mitä ihmiset oikeasti minusta ajattelevat ja mitä mieltä ovat ajatuksistani. Itse joskus jopa haastan kavereita inttämään ja väittelemään asioista. Olisi tylsää kanssakäyminen jos aina vain puolin ja toisin myötäiltäisiin toisen sanomisia.
        Sitäpaitsi avoimuudella ja rehellisellä keskustelulla ystävyys vain lujittuu.

        Näin vanhempana ihmisenä voin sanoa, että iän ja kokemuksen myötä ne ihmisen taidot karttuu kaikessa. Mitä enemmän olet erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä sitä peremmin tulet ihmisten kanssa toimeen, edellyttäen, että sinulla itselläsi on halu ja kyky kasvaa ja kehittyä.

        Tätä juuri tarkoitin. En vaan todella jaksa ymmärtää miksi toisen ihmisen mielipiteistä voidaan loukkaantua, sillä mielipide on mielipide, ei se ole haukkuminen tai loukkaus.

        Jotkut puhuvat sanallisen ja sanattoman viestinnän ristiriitaisuudesta. Mielestäni ihminen on jokseenkin tasapainoton jos antaa ristiriitaisia viestejä, puhuu toista ja ilmeet kertovat toista. Senhän näkee helposti toisesta ihmisestä jos näin on. Olen puheliasta sorttia ja nauran paljon ja sitten kun olen allapäin niin olen hiljaisempi ja vakava, en hymyile puhuessani. Muistan kun alussa mieheni oli ymmällään ja hän jopa loukkaantui kun joskus olin hiljaisempi ja hymytön. Hän käsitti, että olen vihainen tai tyly. En ole tyly vaan kenties surullinen ja allapäin. Olen huomannut, että jos peruspositiivinen ja iloinen ihminen ei aina olekaan tällainen, niin se tuntuu olevan jonkinlainen uhka ympäristölle.

        Haluan vielä selventää, että kun olen tätä kyselykierrosta tehnyt, niin en ole kenellekään kertonut kuka minut on haukkunut. Ihmiset olettavat automaattisesti, että sen täytyy olla joku työtovereista.

      • eerokans
        Drilli kirjoitti:

        Tätä juuri tarkoitin. En vaan todella jaksa ymmärtää miksi toisen ihmisen mielipiteistä voidaan loukkaantua, sillä mielipide on mielipide, ei se ole haukkuminen tai loukkaus.

        Jotkut puhuvat sanallisen ja sanattoman viestinnän ristiriitaisuudesta. Mielestäni ihminen on jokseenkin tasapainoton jos antaa ristiriitaisia viestejä, puhuu toista ja ilmeet kertovat toista. Senhän näkee helposti toisesta ihmisestä jos näin on. Olen puheliasta sorttia ja nauran paljon ja sitten kun olen allapäin niin olen hiljaisempi ja vakava, en hymyile puhuessani. Muistan kun alussa mieheni oli ymmällään ja hän jopa loukkaantui kun joskus olin hiljaisempi ja hymytön. Hän käsitti, että olen vihainen tai tyly. En ole tyly vaan kenties surullinen ja allapäin. Olen huomannut, että jos peruspositiivinen ja iloinen ihminen ei aina olekaan tällainen, niin se tuntuu olevan jonkinlainen uhka ympäristölle.

        Haluan vielä selventää, että kun olen tätä kyselykierrosta tehnyt, niin en ole kenellekään kertonut kuka minut on haukkunut. Ihmiset olettavat automaattisesti, että sen täytyy olla joku työtovereista.

        Voit kyllä ihan huoletta katsoa peiliin ja miettiä omia tekosiasikin. Ei voi olla niin, että olisit ihan syytön tähän jupakkaasi. Tekstien perusteella saa kyllä kuvan, että olet täynnä itseäsi etkä yhtään empatia-kykyinen.

      • mitä näkyy
        eerokans kirjoitti:

        Voit kyllä ihan huoletta katsoa peiliin ja miettiä omia tekosiasikin. Ei voi olla niin, että olisit ihan syytön tähän jupakkaasi. Tekstien perusteella saa kyllä kuvan, että olet täynnä itseäsi etkä yhtään empatia-kykyinen.

        Peilaile sinä vaan kaikki päivät pitkät, täältä ei sitä heijastusta tule.

      • ....
        Drilli kirjoitti:

        Tätä juuri tarkoitin. En vaan todella jaksa ymmärtää miksi toisen ihmisen mielipiteistä voidaan loukkaantua, sillä mielipide on mielipide, ei se ole haukkuminen tai loukkaus.

        Jotkut puhuvat sanallisen ja sanattoman viestinnän ristiriitaisuudesta. Mielestäni ihminen on jokseenkin tasapainoton jos antaa ristiriitaisia viestejä, puhuu toista ja ilmeet kertovat toista. Senhän näkee helposti toisesta ihmisestä jos näin on. Olen puheliasta sorttia ja nauran paljon ja sitten kun olen allapäin niin olen hiljaisempi ja vakava, en hymyile puhuessani. Muistan kun alussa mieheni oli ymmällään ja hän jopa loukkaantui kun joskus olin hiljaisempi ja hymytön. Hän käsitti, että olen vihainen tai tyly. En ole tyly vaan kenties surullinen ja allapäin. Olen huomannut, että jos peruspositiivinen ja iloinen ihminen ei aina olekaan tällainen, niin se tuntuu olevan jonkinlainen uhka ympäristölle.

        Haluan vielä selventää, että kun olen tätä kyselykierrosta tehnyt, niin en ole kenellekään kertonut kuka minut on haukkunut. Ihmiset olettavat automaattisesti, että sen täytyy olla joku työtovereista.

        Tuo sinun vikalistasi kierrättäminen monella ihmisellä kertoo kyllä valtavasta epävarmuudesta ja sataprosenttisen hyväksynnän hakemisesta. Kovinkaan monella ihmisellä ei ole useita sellaisia ystäviä, jotka sanovat suoraan ja ymmärrettävästi, mitä ajattelevat. Itselläni tällaisia todellisia ystäviä on kaksi. Jos joku muu kuin nämä kaksi tulisivat jonkun "vikalistan" kanssa kyselemään minulta, onko hän esimerkiksi ylimielinen tai pahasuinen, mitäpä siihen voisin vastata. Sanoisinko, että kylläpä se näin taitaa olla vai kiertelisinkö jotain ympäripyöreää, jotten loukkaisi jotenkin? Todennäköisesti jälkimmäinen vaihtoehto. Ensimmäinen siinä tapauksessa, että olisin itsekin ihan kurkkuani myöten täynnä kyseistä kyselijää ja haluaisin kerrankin purkautua. Aika harvassa on kuitenkin ne puolitutut, joita haluaisin alkaa analysoimaan tai haukkumaan.

        Mielestäni tuo sinin vikojesi kysely on selkokielelle käännettynä seuraavaa: "Olenhan minä teidän mielestänne ihana ihminen, olenhan. Eihän minussa ole mitään vikaa, eihän?" Tuollainen kysely on epävarman ihmisen hyväksynnän kerjäämistä.

      • suoraan kysymykseesi
        anna elää kirjoitti:

        Hei Drilli, et vastannut aiemmin. Eikö tosiaan se ole juoruamista, mitä sinä teit: kokosit listan pahoista piirteistäsi ja sitten kyselit niistä mielipidettä tuttaviltasi? Jos kyseessä tosiaan oli vain jokin asia, josta miniä loukkantui pari vkoa sitten, miten ihmeessä sait aikaiseksi usean kohdan listan?


        Minullakin olisi paljon sanottavaa anopille, mutta en sano, koska hän on mieheni äiti. Hän ei ehkä sano minulle mielipiteitään minusta, koska minä olen hänen poikansa aviovaimo. Minä pidän suuni kiinni anopin talossa, ja hän minun kanssa tekemisissä ollessaan, vaikka olisikin eri mieltä esim. siivoustavoista ja jne. Se ei kuulu minulle miten anoppi talonsa hoitaa, eikä hänelle miten me asiamme hoidamme, vain silloin puutun jos on kyse minusta, ja meistä, miehestäni, meidän kahden asioista. Ei ole tarvinnut juuri puuttua.

        Sanoit aiemmassa viestissäsi, pari viestiä sitten, että HE loukkaantuivat jostain mitä sanoit pari vkoa sitten. Eli kyse ei ole vain miniästä, jos HE loukkaantuvat. Jos sinulla on erimielisyyttä miniän kanssa, sitä ei ratkota puolen kylän avulla listaa kierrättämällä. Ratko riitasi miniän kanssa keskustellen, se on tällaisen miniän neuvo.

        En ole ratkonut elämän mysteeriä vielä kuten sinä, ellei se ole sitten se, että antaa ihmisten elää tavallaan, eikä puutu asioihin, ellei se koske itseä ja meitä, miestäni.

        Hän tuli tänne mitä ilmeisimmin kerjäämään sääliä ja pisteitä. Hmph.

        Olisi todella hauska kuulla sen toisen osapuolen tarina. Voisi hiukan valottaa tilannetta.

      • ei halua tietää
        suoraan kysymykseesi kirjoitti:

        Hän tuli tänne mitä ilmeisimmin kerjäämään sääliä ja pisteitä. Hmph.

        Olisi todella hauska kuulla sen toisen osapuolen tarina. Voisi hiukan valottaa tilannetta.

        en todella odotakaan, että vastaa. Johan tästä on aikaa kulunut. Hän ehkä kyselee asioita vian niiltä, joilta tietää saavansa mieleisen vastauksen.

      • irtautunut_
        riippuu..... kirjoitti:

        Just, mutta tässä näemme miten eri tavalla me kaikki suhtaudumme asioihin. Minusta on täysin luonnollista että ihminen jolla on paljon ihmissuhteita takana, monenlaisia, on kykenevämpi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kuin sellainen joka on juuri lähtenyt kotoaan maailmalle eikä vielä oikein tiedä, mitä siellä maailmalla on ja monet tilanteet tulevat yllätyksenä ja monet ihmiset vaikuttavat niin erilaisilta kuin mitä itse olen.
        Minulle on mieleinen haaste tavata erilaisia ihmisiä toisille se voi olla rasite ja piina.
        Mielestäni voi ajatella että ikä tuo kokemusta ja kokemus taitoja.
        Tietysti on ihmisiä jotka vanhenevat satavuotiaaksi omassa kotipirtissään lähes yksin, mutta niistä me emme nyt puhu.

        Mistä sinun mielestäsi vuorovaikutustaidot tulevat jos ei iän ja kokemuksen kautta ?
        Väitän, että kirjoista niitä ei opita.

        Mielestäni vuorovaikutustaitoja opitaan niin, että ollaan ylipäätään kiinnostuneita ko asiasta. Halutaan tietää, olla siinä hyviä. Mielestäni sosiaalinen älykkyys on yhtälailla sellainen älykkyyden muoto, jota toisilla on luontaisesti enemmän kuin toisilla. Sitä voi myös opetella, kuten mitä tahansa muutakin älykkyyden muotoa. Mutta jos ko taitojen opettelu/ käyttäminen ei kiinnosta, tuskin siinä ihan niin hyväkään on, kuin voisi olla.

        Biologinen ikä ei siis takaa mitään sillä saralla, mielestäni.

        Lisäksi ihmisillä on elämää takana useita vuosia jo ennen lapsuudenkodista muuttoa. Mistä sitä kukaan tietää, onko olosuhteet lapsuuden kodissa olleet sellaiset, että sosiaalista älykkyyttä, empaattisuutta ja vuorovaikutustaitoja on alkanut ihminen oppia jo ihan pienestä pitäen? Syitä kai tähän voi olla monia, pääpointtina kuitenkin se, että ko taitojen opettelusta on ollut jo lapsena hyötyä tai niitä on arvostettu. Toisin sanoen, toiset alkavat kiinnostua ko asioista jo paljon ennen kuin toiset.

      • sotkee tekstiä
        irtautunut_ kirjoitti:

        Mielestäni vuorovaikutustaitoja opitaan niin, että ollaan ylipäätään kiinnostuneita ko asiasta. Halutaan tietää, olla siinä hyviä. Mielestäni sosiaalinen älykkyys on yhtälailla sellainen älykkyyden muoto, jota toisilla on luontaisesti enemmän kuin toisilla. Sitä voi myös opetella, kuten mitä tahansa muutakin älykkyyden muotoa. Mutta jos ko taitojen opettelu/ käyttäminen ei kiinnosta, tuskin siinä ihan niin hyväkään on, kuin voisi olla.

        Biologinen ikä ei siis takaa mitään sillä saralla, mielestäni.

        Lisäksi ihmisillä on elämää takana useita vuosia jo ennen lapsuudenkodista muuttoa. Mistä sitä kukaan tietää, onko olosuhteet lapsuuden kodissa olleet sellaiset, että sosiaalista älykkyyttä, empaattisuutta ja vuorovaikutustaitoja on alkanut ihminen oppia jo ihan pienestä pitäen? Syitä kai tähän voi olla monia, pääpointtina kuitenkin se, että ko taitojen opettelusta on ollut jo lapsena hyötyä tai niitä on arvostettu. Toisin sanoen, toiset alkavat kiinnostua ko asioista jo paljon ennen kuin toiset.

        vaikealukuiseksi.

      • irtautunut_
        sotkee tekstiä kirjoitti:

        vaikealukuiseksi.

        Ko = kyseinen. Ihan yleisesti käytetty ja suomen kielessä oleva lyhenne.

      • irtautunut_
        jippii kirjoitti:

        Silloin sinulla on ongelmia sen kanssa. Osaat tulkta sanattomia viestejä, mutta et osaa niitä itse lähettää.

        Jos huomaa saavansa sanattoman viestin, eikös siihen vasta sanattomasti takaisin? Hassua jos sitä osaa taitoa osaakin vain yksipuolisesti.

        Silloinhan ongelma ratkeaa opettelemalla lähettämään sanattomia viestejä, eikä kirjoittelemalla asiasta täällä näillä viestivälineillä.

        Häh?

        En ymmärtänyt tuosta tekstistäsi mitään, eikä se avautunut vastaamaan/ kysymään mitään. Meidän viestintä taitaa nyt olla niin eri aaltopituuksilla, ettei ymmärtäminen onnistu kumminkaan puolin :D

      • kommunikointia
        irtautunut_ kirjoitti:

        Häh?

        En ymmärtänyt tuosta tekstistäsi mitään, eikä se avautunut vastaamaan/ kysymään mitään. Meidän viestintä taitaa nyt olla niin eri aaltopituuksilla, ettei ymmärtäminen onnistu kumminkaan puolin :D

        Ompas sinulla vaikea nyt ymmärtää, kun et voi niitä sanattonia viestejä tälläkertaa lukeakkaan.

        Mene olettelemaan kommunikointia.

      • miniän sanomisista
        Drilli kirjoitti:

        Tätä juuri tarkoitin. En vaan todella jaksa ymmärtää miksi toisen ihmisen mielipiteistä voidaan loukkaantua, sillä mielipide on mielipide, ei se ole haukkuminen tai loukkaus.

        Jotkut puhuvat sanallisen ja sanattoman viestinnän ristiriitaisuudesta. Mielestäni ihminen on jokseenkin tasapainoton jos antaa ristiriitaisia viestejä, puhuu toista ja ilmeet kertovat toista. Senhän näkee helposti toisesta ihmisestä jos näin on. Olen puheliasta sorttia ja nauran paljon ja sitten kun olen allapäin niin olen hiljaisempi ja vakava, en hymyile puhuessani. Muistan kun alussa mieheni oli ymmällään ja hän jopa loukkaantui kun joskus olin hiljaisempi ja hymytön. Hän käsitti, että olen vihainen tai tyly. En ole tyly vaan kenties surullinen ja allapäin. Olen huomannut, että jos peruspositiivinen ja iloinen ihminen ei aina olekaan tällainen, niin se tuntuu olevan jonkinlainen uhka ympäristölle.

        Haluan vielä selventää, että kun olen tätä kyselykierrosta tehnyt, niin en ole kenellekään kertonut kuka minut on haukkunut. Ihmiset olettavat automaattisesti, että sen täytyy olla joku työtovereista.

        Olet sitä mieltä, että sinä voit sanoa asiat suoraan ja asiat on asioita. Kenenkään ei pidä loukkaantua sinun sanomisistasi. Minkä takia et suo moista suoraa kommunikointia muille? Miksi loukkaannut miniäsi sanomisista? Tunnen itse kaksi kaltaistasi suorasuuta. Heillä on tuo ihan sama ongelma kuin sinullakin. Kyseiset henkilöt sanovat suoraan, mutta ovat itse erittäin herkkähipiäisiä muiden sanomisille.

      • ihmettelen.
        irtautunut_ kirjoitti:

        Ko = kyseinen. Ihan yleisesti käytetty ja suomen kielessä oleva lyhenne.

        Jos tarkoitat lyhennettä "ko." niin siihen kuuluu piste. Sitäkään ei pidä jatkuvasti käyttää tavallisessa tekstissä - jos ollenkaan. Pelkkä ko taas ei ole mikään oikea lyhenne. Mistä tuommoisen toistotartunnan olet saanut?

        Näin sanoo Terho Itkosen Uusi kielenopas, s. 195:

        ko. lyh. kyseessä oleva. Paperikielelle ominainen tarpeeton lyhenne: "olen ko. ehdotuksesta [par. tästä ehdotuksesta t. pelkästään ehdotuksesta] eri mieltä"; "ko. iltana [par. kyseisenä iltana, tuona iltana] karkulainen on nähty Iissä"

      • irtautunut_
        ihmettelen. kirjoitti:

        Jos tarkoitat lyhennettä "ko." niin siihen kuuluu piste. Sitäkään ei pidä jatkuvasti käyttää tavallisessa tekstissä - jos ollenkaan. Pelkkä ko taas ei ole mikään oikea lyhenne. Mistä tuommoisen toistotartunnan olet saanut?

        Näin sanoo Terho Itkosen Uusi kielenopas, s. 195:

        ko. lyh. kyseessä oleva. Paperikielelle ominainen tarpeeton lyhenne: "olen ko. ehdotuksesta [par. tästä ehdotuksesta t. pelkästään ehdotuksesta] eri mieltä"; "ko. iltana [par. kyseisenä iltana, tuona iltana] karkulainen on nähty Iissä"

        Hyvä, kun selvensit. Sillä varmasti on paljon merkitystä tässä ketjussa asian kannalta :)

        Itse olen niin laiska, etten jaksa nopeasti näpytellessä edes tarkistaa onko kaikki kirjaimet oikeilla kohdilla; pääasia, että lausesisällöt on ymmärrettävät ja yleisesti ottaen helposti luettavissa. Puhumattakaan nyt tarkemmista kielioppisäännöistä.

      • irtautunut_
        kommunikointia kirjoitti:

        Ompas sinulla vaikea nyt ymmärtää, kun et voi niitä sanattonia viestejä tälläkertaa lukeakkaan.

        Mene olettelemaan kommunikointia.

        Yritän. Tosin se on kaksisuuntainen tie sekin. Yleensä on viestin lähettäjän vstuulla se, miten viesti kuullaan/ ymmärretään. Joten tuskin minun opettelulla selviää se, että joku muu lähettää epäselviä viestejä. Tai etten yksikseni yksipuolisesti niitä ymmärrä. Tarvitaan vähän yritystä siltä toisestakin suunnasta.

        Omalta osaltani anna olla tässä; en ole yhtään vittuilutuulella, mikä tuntuu sinulle olevan tärkein päämäärä viesteissä. Heippa!

      • jippii
        irtautunut_ kirjoitti:

        Yritän. Tosin se on kaksisuuntainen tie sekin. Yleensä on viestin lähettäjän vstuulla se, miten viesti kuullaan/ ymmärretään. Joten tuskin minun opettelulla selviää se, että joku muu lähettää epäselviä viestejä. Tai etten yksikseni yksipuolisesti niitä ymmärrä. Tarvitaan vähän yritystä siltä toisestakin suunnasta.

        Omalta osaltani anna olla tässä; en ole yhtään vittuilutuulella, mikä tuntuu sinulle olevan tärkein päämäärä viesteissä. Heippa!

        Hyvä.

      • ns. lyhenteellä
        irtautunut_ kirjoitti:

        Hyvä, kun selvensit. Sillä varmasti on paljon merkitystä tässä ketjussa asian kannalta :)

        Itse olen niin laiska, etten jaksa nopeasti näpytellessä edes tarkistaa onko kaikki kirjaimet oikeilla kohdilla; pääasia, että lausesisällöt on ymmärrettävät ja yleisesti ottaen helposti luettavissa. Puhumattakaan nyt tarkemmista kielioppisäännöistä.

        Jos tarkoituksesi on kirjoittaa mahdollisimman selkeästi, silloin toki jätät turhat kiemurat pois kokonaan.

        Olet falski.

      • on keksitty
        Wetabix kirjoitti:

        ÖÖ ontanko loukkauksena vai kohteliaisuutena sen, että luulet minun olevan vallan nuori. No nuori minä tunnenkin olevani, mutta jonkun mielestä viisikymppinen on vanha ja elämä ohi - osastossa.

        Okei hyvältä tuntuu - joten otin erheellisen tulkintasi kohteliaisuutena. Ollaan siis molemmat viisikymppisiä.

        Siinä mitä kirjoitit oli tottakai järkeä. Näinhän se menee. Mutta tahalliset ja tahattomat loukkaukset on kuitenkin eri juttu kuin keskustelu.

        sitä varten, jotta sopu säilyisi.

        Sukua ei voi vaihtaa vaikka se laukoisi ilkeyksiä, mutta vieras ihminen (miniä) vetäytyy kuvioista, jos kohtelu on epäasiallista.
        Ja ihan oikeutetusti.

      • ihmettelen vielä enemmän
        ihmettelen. kirjoitti:

        Jos tarkoitat lyhennettä "ko." niin siihen kuuluu piste. Sitäkään ei pidä jatkuvasti käyttää tavallisessa tekstissä - jos ollenkaan. Pelkkä ko taas ei ole mikään oikea lyhenne. Mistä tuommoisen toistotartunnan olet saanut?

        Näin sanoo Terho Itkosen Uusi kielenopas, s. 195:

        ko. lyh. kyseessä oleva. Paperikielelle ominainen tarpeeton lyhenne: "olen ko. ehdotuksesta [par. tästä ehdotuksesta t. pelkästään ehdotuksesta] eri mieltä"; "ko. iltana [par. kyseisenä iltana, tuona iltana] karkulainen on nähty Iissä"

        Olipa yllättävä veto tuo ko ja piste. Juuri noin minun anoppinikin kaivaa oikein tikulla ojentamisen aihetta jostakin aivan mitättömästä asiasta. Ihan yht¨äkkiä ja yllättäen.

        Ylemmyyskompleksia on kyllästyttävää seurata.

      • miten voitkaan
        Drilli kirjoitti:

        Olin joskus viikkoja aiemmin sanonut heille eräästä asiasta, josta he ilmeisesti loukkaantuivat. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että olin ollut asiassa ihan oikeassa.

        Sanoin taas kerran jotain ihan ajattelematonta, koska miniä loukkaantui siitä. Sanoin, että nykyajan ihmiset eivät enää tee...(erästä asiaa). Miniä ilmeisesti otti sen syytöksenä itseään kohtaan ja siitä se sitten alkoi kun kysyin, että oletteko tosiaankin sitä mieltä, että minun, mummun ja vanhenevan naisen pitää istua sohvan nurkalla hiljaa ja mykkänä? Saan toimia ja puhua vasta sitten kun minulle annetaan lupa. En saa puhua omasta halustani ja minun pitää olla myös sokea ja kuuro.

        Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu. Miksi joidenkin ihmisten seurassa pitää aina punnita sanojaan ja sanoitpa oikeastaan mitä tahansa niin tietyt ihmiset löytävät toisten satunnaisista puheista loukkauksia ja arvosteluja itseään kohtaan.

        Näyttää siltä, että varsinkin anopin puheita ja tekemisiä analysoidaan ja niihin tartutaan heti.

        Omituista sinällään tämä kaikki sillä olemme kuitenkin miniän kanssa samaa mieltä niin monista asioista ja meillä on hyvin samanlainen elämänkatsomus. Pidämme jopa samoista asioista, mutta sitten on joitakin eroavaisuuksia ja miniä ei ilmeisesti voi hyväksyä, että ajattelen joistakin asioista eri tavalla.

        Ajattelen, että ehkä selkein ero meissä on se, että minä olen omalta osaltanut ratkaissut elämän tarkoituksen ja ihmisen olemassaolo ei ole minulle mysteeri eikä elämä yleensäkään ole mikään mysteeri tai arvoitus. Ehkä jotkut kokee sen uhkaavana, koska olen realisti ja elän tätä päivää. Elämä on niin lyhyt. Minulla on oma hengellinen maailmani, enkä etsi elämän tarkoitusta mistään ulkopuolisesta ilmiöstä.

        Kerroit alkuperäisessä viestissäsi miniän alkaneen lähes yhtäkkiä haukkua sinua! Nyt paljastat, että olet tunkenut nenäsi heidän asioihin, josta miniä on tuohtunut! Etkä vieläkään voi rehellisesti kertoa mistä oli kysymys ja tuon perusteella et itsekään ole tyytynyt olemaan hiljaa.. Mitä nyt ensin väitit itkunsekaisena saaneesi inistyä pari sanaa.. Hohhoijaa! Pitää tulla tänne mustamaalaamaan miniääsi? Oletko niin kateellinen nuorelle naiselle, joka on vienyt poikasi sydämen?

      • edelliseen
        miten voitkaan kirjoitti:

        Kerroit alkuperäisessä viestissäsi miniän alkaneen lähes yhtäkkiä haukkua sinua! Nyt paljastat, että olet tunkenut nenäsi heidän asioihin, josta miniä on tuohtunut! Etkä vieläkään voi rehellisesti kertoa mistä oli kysymys ja tuon perusteella et itsekään ole tyytynyt olemaan hiljaa.. Mitä nyt ensin väitit itkunsekaisena saaneesi inistyä pari sanaa.. Hohhoijaa! Pitää tulla tänne mustamaalaamaan miniääsi? Oletko niin kateellinen nuorelle naiselle, joka on vienyt poikasi sydämen?

        "Normaalistihan ihmisillä on sellainen keskusteluyhteys, että sanoivat toiset osapuolet mitä tahansa mistä tahansa niin kukaan ei loukkaannu." Mistä olet päätellyt tuollaista sontaa? Kyllä normaalissa keskusteluyhteydessä saa loukkaantua, mikäli kokee toisen sanovan pahasti.

    • ihan täydellinen?

      Kirjoitit näin "Menin tietenkin shokkiin niiden uskomattomien syytösten edessä ja aloin miettimään, että olenko todella sellainen kuin miniä haukkui? Onko niissä syytöksissä perää? "
      Tietenkin näissä syytöksissä on perää; miniäsi ja poikasi kokevat sinut tuollaisena. Oletko sellainen totuudentorvi, joka muille latelee viisauksia, mutta on itse kaiken arvostelun yläpuolella?

      • päiväkodista

        Tuossa on oivallinen esimerkki päiväkodin viimeisimmän 10vuotta kestäneen lastentarhaopettajien kasvatustulos.

        Lapsen ehdoilla, lapset ensin....

    • suhdettasi miniään?

      En tiedä teistä muista miniöistä ja anopeista, mutta minä en ainakaan pillahtanut itkuun, vaikka sanoi minulle kerran pahasti. Vihastuin vaan, mutta en todellakaan alkanut vääntää itkua. Enkä kirjoitellut niitä "haukkumia" paperille ja kysynyt mielipidettä tuttaviltani, heillä kun varmaan on ihan tarpeeksi ongelmia omassa elämässä, ettei tarvitse minun kommentointia anopista kuulla. Eikä ollut pahemmin aikaakaan alkaa vatvoa asiaa.

      Miten tämä gallup paransi suhdettasi miniään muuten Drilli vai oliko

      iko sen kyselyn tarkoituksena vain vahvistaa käsitystäsi siitä, ettei sinussa mitään vikaa alunperin ollutkaan? Koska ystäviltä kyseltäessä, harvemmin saat vastaukseksi: joo, kyllä sinä olet yksi...

      • Drilli

        Se mitä miniä sanoi minusta, ei mielestäni ollut sivistyneen ihmisen puhetta, ja enimmäistä kertaa elämässäni olin suoranaisen nimittelyn kohteena.

        Välit ovat nyt sillä tavoin, että appi ei halua olla enää koskaan missään tekemisissä miniän kanssa. Hän sanoi, että ne miniän haukkumiset olivat sen verran rajuja, että parempi olla tapaamatta tällaista henkilöä.

        Tämä viestiketju on outo, en oikein osaa tulkita kuka sanoo kenellekin mitä, joten jää varmaan vastaamatta mielenkiintoisiin kommetteihin. No, eihän minulta voi muuta odottakaan: olenhan köyhä, kouluttamaton ja läski.

      • Paha miniä
        Drilli kirjoitti:

        Se mitä miniä sanoi minusta, ei mielestäni ollut sivistyneen ihmisen puhetta, ja enimmäistä kertaa elämässäni olin suoranaisen nimittelyn kohteena.

        Välit ovat nyt sillä tavoin, että appi ei halua olla enää koskaan missään tekemisissä miniän kanssa. Hän sanoi, että ne miniän haukkumiset olivat sen verran rajuja, että parempi olla tapaamatta tällaista henkilöä.

        Tämä viestiketju on outo, en oikein osaa tulkita kuka sanoo kenellekin mitä, joten jää varmaan vastaamatta mielenkiintoisiin kommetteihin. No, eihän minulta voi muuta odottakaan: olenhan köyhä, kouluttamaton ja läski.

        Miniäsi haukkui sinut, mutta onnistuit käännyttämään miehesikin miniääsi vastaan omalla versiollasi tapahtuneesta? Oletko koskaan ajatellut, että meillä jokaisella on oma käsityksemme kokemuksistamme. Vaikkemme edes tietoisesti valehtele, samassa tilanteessa olleet ihmiset kuvailevat tapahtuneen eri tavoin. Kokemus on siis aina subjektiivinen. Katsoit sitten oikeudeksesi levitellä käsitystäsi tapahtuneesta nähtävästi isollekin tuttavapiirille mukaan lukien lähisuku. Jos tuo on jonkun mielestä fiksua, aikuismaista ja kypsää käytöstä, olen iloinen, etten kuulu kyseiseen lähipiiriin. Missä se vanhuuden tuoma viisaus piilee...

        Miniäsi ei ole mielestäsi sivistynyt. Sinä olet mielestäni kyllä käytöstavoiltasi lähinnä moukka.

      • Drilli
        Paha miniä kirjoitti:

        Miniäsi haukkui sinut, mutta onnistuit käännyttämään miehesikin miniääsi vastaan omalla versiollasi tapahtuneesta? Oletko koskaan ajatellut, että meillä jokaisella on oma käsityksemme kokemuksistamme. Vaikkemme edes tietoisesti valehtele, samassa tilanteessa olleet ihmiset kuvailevat tapahtuneen eri tavoin. Kokemus on siis aina subjektiivinen. Katsoit sitten oikeudeksesi levitellä käsitystäsi tapahtuneesta nähtävästi isollekin tuttavapiirille mukaan lukien lähisuku. Jos tuo on jonkun mielestä fiksua, aikuismaista ja kypsää käytöstä, olen iloinen, etten kuulu kyseiseen lähipiiriin. Missä se vanhuuden tuoma viisaus piilee...

        Miniäsi ei ole mielestäsi sivistynyt. Sinä olet mielestäni kyllä käytöstavoiltasi lähinnä moukka.

        Appi oli paikalla kun haukkuminen tapahtui, joten hän sai ihan omin korvin kuulla kaiken ja sai ihan itse muodostaa käsityksensä asian kulusta ja miniästään.

      • eikös?
        Drilli kirjoitti:

        Se mitä miniä sanoi minusta, ei mielestäni ollut sivistyneen ihmisen puhetta, ja enimmäistä kertaa elämässäni olin suoranaisen nimittelyn kohteena.

        Välit ovat nyt sillä tavoin, että appi ei halua olla enää koskaan missään tekemisissä miniän kanssa. Hän sanoi, että ne miniän haukkumiset olivat sen verran rajuja, että parempi olla tapaamatta tällaista henkilöä.

        Tämä viestiketju on outo, en oikein osaa tulkita kuka sanoo kenellekin mitä, joten jää varmaan vastaamatta mielenkiintoisiin kommetteihin. No, eihän minulta voi muuta odottakaan: olenhan köyhä, kouluttamaton ja läski.

        "Tämä viestiketju on outo, en oikein osaa tulkita kuka sanoo kenellekin mitä, joten jää varmaan vastaamatta mielenkiintoisiin kommetteihin. No, eihän minulta voi muuta odottakaan: olenhan köyhä, kouluttamaton ja läski."

        Niin varmaan jääkin vastaamatta semmoisiin kommentteihin, joihin et edes halua vastata. Miksi kiemurtelet? Sano suoraan, ellet halua vastata. Teeskentelyä tuollainen nyyhkiminen ja itsensä mollaaminen kaupan päälle.

      • Drilli
        eikös? kirjoitti:

        "Tämä viestiketju on outo, en oikein osaa tulkita kuka sanoo kenellekin mitä, joten jää varmaan vastaamatta mielenkiintoisiin kommetteihin. No, eihän minulta voi muuta odottakaan: olenhan köyhä, kouluttamaton ja läski."

        Niin varmaan jääkin vastaamatta semmoisiin kommentteihin, joihin et edes halua vastata. Miksi kiemurtelet? Sano suoraan, ellet halua vastata. Teeskentelyä tuollainen nyyhkiminen ja itsensä mollaaminen kaupan päälle.

        Minulle tämä on hyvin outo ketju, koskaan ei tiedä kuka puhuu, koska ei ole nimimerkkejä käytössä. Huh, ei minun aikani kyllä riittäisikään kaikkiin kommentteihin osallistumaan, kävisi ihan työstä sellainen meno.

        Saisinko joltakin asiallista neuvoa, miten pysyä tässä keskustelussa ajan tasalla?

      • punaisia...
        Drilli kirjoitti:

        Minulle tämä on hyvin outo ketju, koskaan ei tiedä kuka puhuu, koska ei ole nimimerkkejä käytössä. Huh, ei minun aikani kyllä riittäisikään kaikkiin kommentteihin osallistumaan, kävisi ihan työstä sellainen meno.

        Saisinko joltakin asiallista neuvoa, miten pysyä tässä keskustelussa ajan tasalla?

        pallukoita otsikon edessä niin niistä alaspäin lähtevät viivat tarkoittavat, että juuri siihen viestiin on kommentoitu.
        Useinhan nämä, kuten olet huomannut, rönsyilevät sinne tänne ja harvemmin pysytään asiassa.
        Jokainen heittää omia olettamuksiaan ja monet alkavat riidellä ihan muista asioista kuin mitä viestiketjun aloitus oli. Niin on käynyt tässäkin.

      • Nyt tajuan
        Drilli kirjoitti:

        Appi oli paikalla kun haukkuminen tapahtui, joten hän sai ihan omin korvin kuulla kaiken ja sai ihan itse muodostaa käsityksensä asian kulusta ja miniästään.

        Te ette siis koskaan ole tavanneet miniän kanssa kahden tai ilman miestäsi, koska miehelläsi on täysin sama kuva haukkumiseen johtaneesta ketjusta. Yhdyn miniäsi mielipiteeseen, olette tosi outo pari. Jos vuosikymmeniä naimisissa ollut pari on kuin siamilaiset kaksoset, on se kyllä minunkin mielestäni outoa.

        Leikki leikkinä. Sinun kuvasi tapahtuneesta on sinun käsityksesi. On vaatinut aikamoista rohkeutta miniältä ottaa asiat puheeksi miehesi kuullen. Kukaan meistähän ei tiedä, onko kyse ollut edes haukunnasta vai totuuden sanomisesta. Hyväksynnän hakeminen tuttaviltasi ja sukulaisiltasi haukkumalla miniää on todella lapsellista.

        On aika erikoista, että väität täällä miniäsi olevan täyspaha ihminen yhden "haukkumisen" perusteella ja meidän kaikkien pitäisi mielipiteeseesi yhtyä. Sinun mielipiteesihän on täysin objektiivinen, vaikkemme ole kuulleet edes, mistä miniäsi sinua syytti. Toisaalta olet sitä mieltä, että miniäsi mielipide on täysin väärä. Miten voi olla mahdollista, että sinun esittämänäsi yksipuolinen totuus on totuus, mutta miniäsi esittämänä valhe. Etkö voisi tutkiskella itseäsi ja tekojasi ihan vilpittömästi ja myöntää, että edes joku osa on totta.

        Luultavasti minunkin appeni asettuisi anoppini puolelle, jos saisin raivarit heidän kotonaan. He ovat aviopari ja minä kerran vuodessa vieraileva tähti. Aika luonnollista, että appeni asettuisi vaimonsa puolelle ja tukisi tätä. Appeni ei edes tiedä kaikesta, mitä minun ja anoppini välillä on vuosien varrella sattunut. Toisaalta appeni tuntien, hän olisi varmaan pistänyt huutamiseni poikki eikä provosoitunut itse eikä myöskään antanut anoppini jatkaa riitaa.

        Miksi et voi vain ajatella (tai sehän on jo liian myöhäistä teidän tapauksessanne), että miniälläsi oli huono päivä. Kypsästi käyttäytyvä aikuinen olisi antanut vihan purkauksen mennä ohi ja ottanut asian käsittelyyn vihan laannuttua.

      • kysymykseni
        Drilli kirjoitti:

        Se mitä miniä sanoi minusta, ei mielestäni ollut sivistyneen ihmisen puhetta, ja enimmäistä kertaa elämässäni olin suoranaisen nimittelyn kohteena.

        Välit ovat nyt sillä tavoin, että appi ei halua olla enää koskaan missään tekemisissä miniän kanssa. Hän sanoi, että ne miniän haukkumiset olivat sen verran rajuja, että parempi olla tapaamatta tällaista henkilöä.

        Tämä viestiketju on outo, en oikein osaa tulkita kuka sanoo kenellekin mitä, joten jää varmaan vastaamatta mielenkiintoisiin kommetteihin. No, eihän minulta voi muuta odottakaan: olenhan köyhä, kouluttamaton ja läski.

        kuuluu:oletko tilanteeseen tyytyväinen? Sivistymättömästä miniästäsi pääsitte miehesi kanssa eroon, mutta entä poikasi, onko välit myös häneen poikki? Yrititkö muuten edes selvittää miniän kanssa asioita ennen tuota suurta riitaa? En edelleenkään usko, että et itse ole tehnyt mitään.

      • Drilli
        Nyt tajuan kirjoitti:

        Te ette siis koskaan ole tavanneet miniän kanssa kahden tai ilman miestäsi, koska miehelläsi on täysin sama kuva haukkumiseen johtaneesta ketjusta. Yhdyn miniäsi mielipiteeseen, olette tosi outo pari. Jos vuosikymmeniä naimisissa ollut pari on kuin siamilaiset kaksoset, on se kyllä minunkin mielestäni outoa.

        Leikki leikkinä. Sinun kuvasi tapahtuneesta on sinun käsityksesi. On vaatinut aikamoista rohkeutta miniältä ottaa asiat puheeksi miehesi kuullen. Kukaan meistähän ei tiedä, onko kyse ollut edes haukunnasta vai totuuden sanomisesta. Hyväksynnän hakeminen tuttaviltasi ja sukulaisiltasi haukkumalla miniää on todella lapsellista.

        On aika erikoista, että väität täällä miniäsi olevan täyspaha ihminen yhden "haukkumisen" perusteella ja meidän kaikkien pitäisi mielipiteeseesi yhtyä. Sinun mielipiteesihän on täysin objektiivinen, vaikkemme ole kuulleet edes, mistä miniäsi sinua syytti. Toisaalta olet sitä mieltä, että miniäsi mielipide on täysin väärä. Miten voi olla mahdollista, että sinun esittämänäsi yksipuolinen totuus on totuus, mutta miniäsi esittämänä valhe. Etkö voisi tutkiskella itseäsi ja tekojasi ihan vilpittömästi ja myöntää, että edes joku osa on totta.

        Luultavasti minunkin appeni asettuisi anoppini puolelle, jos saisin raivarit heidän kotonaan. He ovat aviopari ja minä kerran vuodessa vieraileva tähti. Aika luonnollista, että appeni asettuisi vaimonsa puolelle ja tukisi tätä. Appeni ei edes tiedä kaikesta, mitä minun ja anoppini välillä on vuosien varrella sattunut. Toisaalta appeni tuntien, hän olisi varmaan pistänyt huutamiseni poikki eikä provosoitunut itse eikä myöskään antanut anoppini jatkaa riitaa.

        Miksi et voi vain ajatella (tai sehän on jo liian myöhäistä teidän tapauksessanne), että miniälläsi oli huono päivä. Kypsästi käyttäytyvä aikuinen olisi antanut vihan purkauksen mennä ohi ja ottanut asian käsittelyyn vihan laannuttua.

        Olemme tunteneet miniän vasta vähän aikaa, appi on tavannut hänet kolme kertaa ja sanoi, että ei enää koskaan halua nähdä kyseistä henkilöä. Sinä saat itse tehdä kuinka haluat, sanoi appi, jos haluat jatkaa tätä "kommunikointia". Hän on sitä mieltä, että henkisesti sairaan ihmisen kanssa on turha alkaa enempää seurustelemaan sillä tiedossa on todennäköisesti lisää ikävyyksiä. Se on hänen näkemyksensä asiasta ja siihen en juuri voi vaikuttaa.

        En tiedä kuinka rohkeaksi miniä tuntee itsensä kun uskalsi ihan apen kuulleen haukkua anopin. Miniän pahuudesta ja hyvyydestä en juurikaan osaa sanoa mitään koska en häntä niin hyvin tunne, sen vain osaan kertoa miten hän kohteli minua. Hän sanoi minua köyhäksi (rahallisesti, esineellisesti), kouluttamattomaksi ja läskiksi. Nämä kaikki taitavat olla totta, nykyisten mittapuiden mukaan, eli miniä oli täysin oikeassa. Koulutukseni on auttamattomasti vanhentunut ja painoakin on tullut iän myötä lisää (olen kokoa 44). En omista kiinteää omaisuutta, mutta ihan tyhjätasku en kuitenkaan ole. Velkaa ei ole ja itsemme pystymme elättämään eikä koskaan ole tarvinnut almuja anella. Hän haukkui anopin ystävät (ei ole koskaan tavannut), anopin kodin (ei ole koskaan käynyt) jne.

        Todella ikävää, että miniän paha päivä sattui juuri minun ja apen kohdalle. Olisipa sattunut vaikka hänen omien sukulaistensa tai läheistensä kohdalle niin me olisimme säästyneet kaikelta tältä sotkulta.

      • Drilli
        Drilli kirjoitti:

        Olemme tunteneet miniän vasta vähän aikaa, appi on tavannut hänet kolme kertaa ja sanoi, että ei enää koskaan halua nähdä kyseistä henkilöä. Sinä saat itse tehdä kuinka haluat, sanoi appi, jos haluat jatkaa tätä "kommunikointia". Hän on sitä mieltä, että henkisesti sairaan ihmisen kanssa on turha alkaa enempää seurustelemaan sillä tiedossa on todennäköisesti lisää ikävyyksiä. Se on hänen näkemyksensä asiasta ja siihen en juuri voi vaikuttaa.

        En tiedä kuinka rohkeaksi miniä tuntee itsensä kun uskalsi ihan apen kuulleen haukkua anopin. Miniän pahuudesta ja hyvyydestä en juurikaan osaa sanoa mitään koska en häntä niin hyvin tunne, sen vain osaan kertoa miten hän kohteli minua. Hän sanoi minua köyhäksi (rahallisesti, esineellisesti), kouluttamattomaksi ja läskiksi. Nämä kaikki taitavat olla totta, nykyisten mittapuiden mukaan, eli miniä oli täysin oikeassa. Koulutukseni on auttamattomasti vanhentunut ja painoakin on tullut iän myötä lisää (olen kokoa 44). En omista kiinteää omaisuutta, mutta ihan tyhjätasku en kuitenkaan ole. Velkaa ei ole ja itsemme pystymme elättämään eikä koskaan ole tarvinnut almuja anella. Hän haukkui anopin ystävät (ei ole koskaan tavannut), anopin kodin (ei ole koskaan käynyt) jne.

        Todella ikävää, että miniän paha päivä sattui juuri minun ja apen kohdalle. Olisipa sattunut vaikka hänen omien sukulaistensa tai läheistensä kohdalle niin me olisimme säästyneet kaikelta tältä sotkulta.

        Sitä vielä ihmettelen, että miksi anoppi joutuu kohtaamaan kaikki miniän entisen elämän ja jopa lapsuuden mahdolliset traumat. Anoppihan on tullut miniän elämään myöhemmin, joten eihän hänen syykseen voi laittaa kaikkea sitä mitä miniä on elämässään kokenut. Eikö näissä asioissa voisi vihansa ja kaunansa suunnata niihin ihmisiin jotka ovat niissä osallisina? Mielestäni on hyvin irvokasta ja raukkamaista, että anoppi, miniälle vieras ihminen, joutuu sitten kaiken vihan ja turhautumien kohteeksi ja häneen suunnataan kaikki mikä miniää ahdistaa. Se on niin väärin!

        Anopillakin on ollut omat ongelmansa ja murheensa omassa elämässään, mutta ei tulisi mieleenkään syytää ahdistuksen tunteita vieraiden ihmisten niskaan. Ne pitää osaa käsitellä muulla tavalla eikä panna viattomien kärsittäväksi.

        Vaikuttaa siltä, että anoppi on luotu ihan miniöiden roska-astiaksi. Sinne voi syytää kaiken jätteen ja paskan mitä miniä tuottaa eikä miniällä omatunto kolkuta, koska anoppihan se kaiken on aiheuttanut. Anopista on tullut syyllinen kaikkeen sillä siunaamalla hetkellä kun on sattunut yhteiselle taipaleelle miniän kanssa. Anoppi ei ole miniää valinnut, mutta joutuu kuitenkin tahtomattaan osalliseksi miniänkin elämään.

      • olla
        Drilli kirjoitti:

        Olemme tunteneet miniän vasta vähän aikaa, appi on tavannut hänet kolme kertaa ja sanoi, että ei enää koskaan halua nähdä kyseistä henkilöä. Sinä saat itse tehdä kuinka haluat, sanoi appi, jos haluat jatkaa tätä "kommunikointia". Hän on sitä mieltä, että henkisesti sairaan ihmisen kanssa on turha alkaa enempää seurustelemaan sillä tiedossa on todennäköisesti lisää ikävyyksiä. Se on hänen näkemyksensä asiasta ja siihen en juuri voi vaikuttaa.

        En tiedä kuinka rohkeaksi miniä tuntee itsensä kun uskalsi ihan apen kuulleen haukkua anopin. Miniän pahuudesta ja hyvyydestä en juurikaan osaa sanoa mitään koska en häntä niin hyvin tunne, sen vain osaan kertoa miten hän kohteli minua. Hän sanoi minua köyhäksi (rahallisesti, esineellisesti), kouluttamattomaksi ja läskiksi. Nämä kaikki taitavat olla totta, nykyisten mittapuiden mukaan, eli miniä oli täysin oikeassa. Koulutukseni on auttamattomasti vanhentunut ja painoakin on tullut iän myötä lisää (olen kokoa 44). En omista kiinteää omaisuutta, mutta ihan tyhjätasku en kuitenkaan ole. Velkaa ei ole ja itsemme pystymme elättämään eikä koskaan ole tarvinnut almuja anella. Hän haukkui anopin ystävät (ei ole koskaan tavannut), anopin kodin (ei ole koskaan käynyt) jne.

        Todella ikävää, että miniän paha päivä sattui juuri minun ja apen kohdalle. Olisipa sattunut vaikka hänen omien sukulaistensa tai läheistensä kohdalle niin me olisimme säästyneet kaikelta tältä sotkulta.

        keksitty koko Drilli!Miniä ei ole koskaan käynyt appivanhempiensa luona kylässä!!?? Ei edes häissä tavannut heidän ystäviäään?

      • Drilli
        olla kirjoitti:

        keksitty koko Drilli!Miniä ei ole koskaan käynyt appivanhempiensa luona kylässä!!?? Ei edes häissä tavannut heidän ystäviäään?

        Asia on näin. Drilli on olemassa, elää ja hengittää tälläkin hetkellä. Tietääkseni häitä ei ole vietetty tai jos on, niin ei ainakaan anopille ole kerrottu eikä anoppia ja anopin ystäviä ole kutsuttu.

      • läpikäytyäsi huomaat,
        Drilli kirjoitti:

        Minulle tämä on hyvin outo ketju, koskaan ei tiedä kuka puhuu, koska ei ole nimimerkkejä käytössä. Huh, ei minun aikani kyllä riittäisikään kaikkiin kommentteihin osallistumaan, kävisi ihan työstä sellainen meno.

        Saisinko joltakin asiallista neuvoa, miten pysyä tässä keskustelussa ajan tasalla?

        että ihmiset haluaisivat antaa viisaita neuvoja, mutta eivät osaa. Hyvä kun tulee mielipiteitä. Huomaat myös, että nyt on " kädet täynnä sontaa"
        noin kuvaannollisesti suurella joukolla ihmisiä ja ne on putsattava. Ei ihmissuhteissa gallup-kyselyt auta. Ei niillä saa käsiään putsattua. Eiköhän olisi parempi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja yrittää palauttaa puhevälit kun pöly on laskeutunut. Yrittäkää edes. Tsemppiä.
        Nimimerkki. Kaksi kertaa kolistettu.

      • nyt enemmänkin
        Drilli kirjoitti:

        Asia on näin. Drilli on olemassa, elää ja hengittää tälläkin hetkellä. Tietääkseni häitä ei ole vietetty tai jos on, niin ei ainakaan anopille ole kerrottu eikä anoppia ja anopin ystäviä ole kutsuttu.

        Vähän kummastuttaa. Puhut, ettei anopille ole kerrottu, ettei anoppia ja anopin ystäviä ole kutsuttu. Miksi et sano, ettei minulle ole kerrottu, ettei minua ja minun ystäviä ole kutsuttu? Kuka oikein olet? Sitäpaitsi, ei miniä kutsu häihinsä anopin ystäviä, jos miniä ja miehensä maksaa häät itse. Jos miniä menee naimisiin, ja maksavat itse häät, he saavat valita kenet kutsutaan. Muutat tarinaasi, ja kirjoitat niin epäilyttävästi, tarinasi on keksitty.

        Olette tavanneet miniän vain muutaman kerran, ja kuitenkin kirjoitit listan miniän haukuista, ja kyselit tuttaviltasi mielipidettä näistä? Ei oikein voi pitää paikkaansa, että kyselee näin, jos hädintuskin tuntee haukkujaa, eikä välitä tippaakaan tästä, silloin ei oikeasti välitä haukuistakaan.

      • täynnä ristiriitoja
        nyt enemmänkin kirjoitti:

        Vähän kummastuttaa. Puhut, ettei anopille ole kerrottu, ettei anoppia ja anopin ystäviä ole kutsuttu. Miksi et sano, ettei minulle ole kerrottu, ettei minua ja minun ystäviä ole kutsuttu? Kuka oikein olet? Sitäpaitsi, ei miniä kutsu häihinsä anopin ystäviä, jos miniä ja miehensä maksaa häät itse. Jos miniä menee naimisiin, ja maksavat itse häät, he saavat valita kenet kutsutaan. Muutat tarinaasi, ja kirjoitat niin epäilyttävästi, tarinasi on keksitty.

        Olette tavanneet miniän vain muutaman kerran, ja kuitenkin kirjoitit listan miniän haukuista, ja kyselit tuttaviltasi mielipidettä näistä? Ei oikein voi pitää paikkaansa, että kyselee näin, jos hädintuskin tuntee haukkujaa, eikä välitä tippaakaan tästä, silloin ei oikeasti välitä haukuistakaan.

        Mielestäni myös henkilöllä, joka ei kykene puhumaan itsestään sanomalla "minä tein, minä sanoin" jne vaan käyttää itsestään kolmatta persoonaa ja titteliä (anoppi tässä tapauksessa), vaikuttaa jotenkin epätasapainoiselta.

        En kyllä usko, että kukaan nainen alkaa haukkua poikaystävänsä äitiä, tämän kotia ja ystäviä ym, niin kovasti, että poikaystävän isä heti panee välit poikki ja poikaystävän äiti kirjoittaa jonkin ihme listan, jota alkaa kierrättää tuttaviensa piirissä.

        Ei, kyllä tää juttu on ihan selvästi provo tai sitten kirjoittaja on henkisesti raiteiltaan.

      • jippii
        täynnä ristiriitoja kirjoitti:

        Mielestäni myös henkilöllä, joka ei kykene puhumaan itsestään sanomalla "minä tein, minä sanoin" jne vaan käyttää itsestään kolmatta persoonaa ja titteliä (anoppi tässä tapauksessa), vaikuttaa jotenkin epätasapainoiselta.

        En kyllä usko, että kukaan nainen alkaa haukkua poikaystävänsä äitiä, tämän kotia ja ystäviä ym, niin kovasti, että poikaystävän isä heti panee välit poikki ja poikaystävän äiti kirjoittaa jonkin ihme listan, jota alkaa kierrättää tuttaviensa piirissä.

        Ei, kyllä tää juttu on ihan selvästi provo tai sitten kirjoittaja on henkisesti raiteiltaan.

        Virhe! Väärin, ei epätasapainoinen, vaan tasapainoton. Kuuluu muuten myös lukion äidinkielen oppimäärän suorittaneen tuon verran osata.

      • Drilli
        nyt enemmänkin kirjoitti:

        Vähän kummastuttaa. Puhut, ettei anopille ole kerrottu, ettei anoppia ja anopin ystäviä ole kutsuttu. Miksi et sano, ettei minulle ole kerrottu, ettei minua ja minun ystäviä ole kutsuttu? Kuka oikein olet? Sitäpaitsi, ei miniä kutsu häihinsä anopin ystäviä, jos miniä ja miehensä maksaa häät itse. Jos miniä menee naimisiin, ja maksavat itse häät, he saavat valita kenet kutsutaan. Muutat tarinaasi, ja kirjoitat niin epäilyttävästi, tarinasi on keksitty.

        Olette tavanneet miniän vain muutaman kerran, ja kuitenkin kirjoitit listan miniän haukuista, ja kyselit tuttaviltasi mielipidettä näistä? Ei oikein voi pitää paikkaansa, että kyselee näin, jos hädintuskin tuntee haukkujaa, eikä välitä tippaakaan tästä, silloin ei oikeasti välitä haukuistakaan.

        Kun joku kertoo täällä omasta elämästään juttua, niin onhan aika merkillistä, että täälläkin nimettömien ja kasvottomien palstalla löytyy joku joka tietää asiat kuitenkin paremmin kuin itse asianomainen.

        Eikö toisten mielipiteitä voi lukea niin, että ei käännä niitä omia tuntemuksia ja oletuksia jutun sisällöksi, vaan hyväksyy kylmästi sen toisen mielipiteen sellaisena kuin se on kirjoitettu. Ei niitä toisten tarinoita kannata tehdä sen monimerkityksellisemmiksi, ne ovat mitä ovat, ei niitä omilla oletuksilla kannata värittää.

      • selvästi
        Drilli kirjoitti:

        Kun joku kertoo täällä omasta elämästään juttua, niin onhan aika merkillistä, että täälläkin nimettömien ja kasvottomien palstalla löytyy joku joka tietää asiat kuitenkin paremmin kuin itse asianomainen.

        Eikö toisten mielipiteitä voi lukea niin, että ei käännä niitä omia tuntemuksia ja oletuksia jutun sisällöksi, vaan hyväksyy kylmästi sen toisen mielipiteen sellaisena kuin se on kirjoitettu. Ei niitä toisten tarinoita kannata tehdä sen monimerkityksellisemmiksi, ne ovat mitä ovat, ei niitä omilla oletuksilla kannata värittää.

        Sellaiset kirjoittajat, joista kerroit ovat sairaita, heillä on epäluuloinen persoonallisuus.

        Ja se etenee pikkuhiljaa ja pahenee vuosi vuodelta, todennäköisesti he eivät ymmärrä mennä hoitoon.

      • kiertelet "anoppi"
        Drilli kirjoitti:

        Kun joku kertoo täällä omasta elämästään juttua, niin onhan aika merkillistä, että täälläkin nimettömien ja kasvottomien palstalla löytyy joku joka tietää asiat kuitenkin paremmin kuin itse asianomainen.

        Eikö toisten mielipiteitä voi lukea niin, että ei käännä niitä omia tuntemuksia ja oletuksia jutun sisällöksi, vaan hyväksyy kylmästi sen toisen mielipiteen sellaisena kuin se on kirjoitettu. Ei niitä toisten tarinoita kannata tehdä sen monimerkityksellisemmiksi, ne ovat mitä ovat, ei niitä omilla oletuksilla kannata värittää.

        Minkähän takia sinä Drilli muuten kirjoitat tuolla alhaalla itsestäsi anoppina kolmannessa persoonassa? Et kirjoita "miniä ei kutsunut minua ja ystäviäni häihin", vaan "miniä ei kutsunut anoppia ja anopin ystäviä häihin". Kummallista. Kiertelet, etkä vastaa kysymyksiin suoraan. Ehkä olisi aika taas sinun tehdä kierros kylällä lista kädessä.

      • valitettavasti!
        jippii kirjoitti:

        Virhe! Väärin, ei epätasapainoinen, vaan tasapainoton. Kuuluu muuten myös lukion äidinkielen oppimäärän suorittaneen tuon verran osata.

        Hyvä kun edes jotakuinkin pystyy pitämään äidinkieltään yllä. Täällä kaikki suomenkielinen pyritään painamaan alas kaikin keinoin.

        Olen kateellinen suomalaisille, joilla on niin hyvät koulut.

      • seurannut....
        kiertelet "anoppi" kirjoitti:

        Minkähän takia sinä Drilli muuten kirjoitat tuolla alhaalla itsestäsi anoppina kolmannessa persoonassa? Et kirjoita "miniä ei kutsunut minua ja ystäviäni häihin", vaan "miniä ei kutsunut anoppia ja anopin ystäviä häihin". Kummallista. Kiertelet, etkä vastaa kysymyksiin suoraan. Ehkä olisi aika taas sinun tehdä kierros kylällä lista kädessä.

        huomauttaa, että älä lainaa toisen kirjoittajan tekstiä jos et lainaa sitä sanasta sanaan. Muunneltuna asia vääristyy ja karkaa käsistä.
        Tässä aloittajan teksti johon kai viittaat:
        "Tietääkseni häitä ei ole vietetty tai jos on, niin ei ainakaan anopille ole kerrottu eikä anoppia ja anopin ystäviä ole kutsuttu."

        Asioista olisi mukavampi keskustella, mikäli meistä kukaan ei alkaisi vääristellä toisten sanomisia eikä puhuisi olettamuksiaan toisen totuutena.

        Tuohon kommenttiisi kolmannesta persoonasta. Jos kirjoittaisimme tarjoamallasi tavalla: "miniä ei kutsunut minua ja ystäviäni häihin"....
        Pitkissä keskusteluketjuissa heräisi kysymys, kuka on tuo minä ja missä suhteessa hän on mainittuun miniään.
        Eli kyllä aina on selvintä puhutella itseään kolmannessa persoonassa, ihan vain selvyyden vuoksi, että tietäisimme missä suhteessa minä eli kirjoittaja olen kyseiseen miniään eli tuohon keskustelun henkilöön.

      • 3.persoonassa sinäkin
        seurannut.... kirjoitti:

        huomauttaa, että älä lainaa toisen kirjoittajan tekstiä jos et lainaa sitä sanasta sanaan. Muunneltuna asia vääristyy ja karkaa käsistä.
        Tässä aloittajan teksti johon kai viittaat:
        "Tietääkseni häitä ei ole vietetty tai jos on, niin ei ainakaan anopille ole kerrottu eikä anoppia ja anopin ystäviä ole kutsuttu."

        Asioista olisi mukavampi keskustella, mikäli meistä kukaan ei alkaisi vääristellä toisten sanomisia eikä puhuisi olettamuksiaan toisen totuutena.

        Tuohon kommenttiisi kolmannesta persoonasta. Jos kirjoittaisimme tarjoamallasi tavalla: "miniä ei kutsunut minua ja ystäviäni häihin"....
        Pitkissä keskusteluketjuissa heräisi kysymys, kuka on tuo minä ja missä suhteessa hän on mainittuun miniään.
        Eli kyllä aina on selvintä puhutella itseään kolmannessa persoonassa, ihan vain selvyyden vuoksi, että tietäisimme missä suhteessa minä eli kirjoittaja olen kyseiseen miniään eli tuohon keskustelun henkilöön.

        Drilli kirjoitti tuon viittauksen miniän häihin omalla nimmarilla, joten hän puhui itsestään, koska on koko ketjun ajan motkottanut miniästään. Tuntui kummalliselta ainakin minusta, ei ilmeisesti sinusta, että hän kirjoittaa itsestään välillä kolmannessa persoonassa, se antaa valheen vaikutelman.

        Miten niin on epäselvää kirjoittaa, miniä ei kutsunut minua ja ystäviäni häihin? Miniä on miniä vain anopille, ei miniä ole miniä muille. Vain anoppi voi kirjoittaa, että miniä ei kutsunut minua, anoppia, häihin. Minä olen miniä, ja en ole miniä äidilleni, en miehelleni, en siskolleni, en veljelleni, en ole miniä lapsilleni, olen miniä vain anopille.

        Kun keskustelet kavereidesi kanssa, oletetaan, että nimesi on Minna, sanotko heille, Minna menee nyt kahville, koska on selvempää puhua itsestään 3. persoonassa? ilmeisesti.

    • sama

      mullakin. Panin heti välit poikki kyseiseen henkilöön.

      • ei anoppia tavata enää

        Se riipaisi varmaan miniää syvältä. Pahus, ei enää välejä anoppiin. Damn it. Pahus pahus pahus. Oh, well.

    • harkittu

      Olen miettinyt ratkaisua ongelmaasi, ja nyt aamulla ajattelin yhtäkkiä tällaista ohjetta.

      Hillitse tunteesi ja hanki "lahja". Hakeudu miniän seuraan viemään "lahjaa" silloin, kun poikasi on myös paikalla. Ja anna miniän vaan uudelleen haukkua ja räksyttää. Käyttäydy harkitusti ja tyynesti, vie piruuttasi "anteeksipyynnönlahjaksi" kaukkua tai jotain muuta pojan lempi ruokaa.

      Tavoite: kun miniä ei lahjaasi kuitenkaan arvosta, vaan haukkuu sinua edelleen sinun "hyvää" tarkoittavista eleistäsi huolimatta, poikasi silmät avautuvat. Näin poikasi havaitsee näkemään minijän hirvittävän pahan luonteen ja hän ottaa siitä eron.

      Sinulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta yrittääkkään jotain kommunikaatiota sellaisen ihmisen kanssa. Sinulla on ainoa mahdollisuus pelata miniän omaa sairasta peliä.

      Joten onnea matkaan ja alahan huolella suunnitella "lahjaa".

      • oma mies ei anopille riitä

        Mitä uutta tässä on? Vanhin anopin keksimä temppu.

      • ......
        oma mies ei anopille riitä kirjoitti:

        Mitä uutta tässä on? Vanhin anopin keksimä temppu.

        Kerroit että kaikki alkoi siitä kun olit viikkoja aikaisemmin sanonut jotain mikä oli loukannut "heitä" siis ilmeisesti miniäsi lisäksi myös poikaasi. Olit sitten heidän luona kylässä ja onnistuit taas loukkaamaan miniäsi tunteita. Sinun mielestä ihmisillä on normaalisti sellainen keskusteluyhteys että voi sanoa mitä vain loukkaamatta toista, kuitenkin miniän raivonurkaus loukkasi sinua.

        Minusta ainakin tuo purkausta edeltänyt "pitaisikö mummojen istua hiljaa sohvannurkassa"-tyyppinen kommentti on todella provosoiva ja jos olit jo sitä ennen ehtinyt loukkaamaan miniääsi, oli se varmasti vain viimeinen pisara. Onko sinulla useinkin tapana käyttäytyä tuolla tavalla kun vierailet muiden ihmisten luona, vai vain ja ainoastaan poikasi ja miniäsi kodissa?

    • Miten kohtelet miniää?

      Miniä on vieras aikuinen ja sietää sinulta tasan samanlaisia suorasanaisia arvosteluita ja päällepäsmäröintejä kuin esim. naapurin emäntä. Siis EI siedä, eikä tarvitse sietää.

      Hänellä on samat oikeudet kuin sinullakin: esim. oikeus päättää itse asioistaan tasan oman makunsa mukaan, oikeus saada asiallista kohtelua vierailta ihmisiltä, myös sinulta, jne.

      Te anopit usein tykkäätte, että sukupolvea nuoremmalle ihmiselle ei tarvitse olla kohtelias. Vaikka olette miniän, vieraan ihmisen kodissa KYLÄSSÄ, suhtaudutte siihen niinkuin se olisi vain teidän poikanne viikkokämppä. Jonka asiat te päätätte, josta te vastaatte, jota on lupa arvostella mielin määrin.
      Näinkö muka käyttäydytte muissakin tuttavapiireissänne?
      Säilyisivätkö välit näin?

      Muuttakaa käytöstänne! Vaihtakaa kohteliaasti kuulumisia kyläillessänne miniällä, lopettakaa puuttumiset ja pomoasenne. Taatusti huomaatte heti eron miniässä!

    • ....

      Jos lukee tämän viestiketjun läpi saa kyllä asioista aivan erilaisen kuvan kuin alkuperäisestä viestistä. Kysehän ei ole edes miniästä vaan kolme kertaa tavatusta nuoresta naisesta. En ainakaan itse ota kovin vakavasti poikani tyttöystävää, jonka olen tavannut kolme kertaa enkä todellakaan käyttäisi hänestä sanaa miniä. Varmasti miniä-sanalla on eri merkityksiä ihmisille, mutta minulle tyttöystävä muuttuu miniäksi vasta yhteenmuuton jälkeen. Ainakin itse oletin Drillin ja miniän suhteen olevan jo vakiintunut. Ketjun jatkuessa saa vaikutelman, että Drilli on todellakin tehnyt kärpäsestä härkäsen. Hän on itse omien sanojensa mukaan suorasanainen tyyppi. Nyt joku puolituntematon henkilö on pahoittanut mielensä Drillin sanomisista ja Drilli on ensimmäistä kertaa elämässään saanut kovan kovaa vastaan yllättävältä taholta. Nykynuorethan eivät ole samanlaisia alustujia kuin me aikaisemman polven naiset. Tämä pätee myös nuoriin miehiin.

      Eiköhän Drilli olisi aika katsoa peiliin ja miettiä omiäkin tekemisiä.

      • Drilli

        Sattuneesta syystä APPI on tavannut miniänsä vain KOLME kertaa. Käsitykseni mukaan suhde on vakiintunut, kun asutaan yhdessä.

        Miniän suhde meihin ei ole päässyt muodustumaan kovin läheiseksi koska on käynyt ilmiselväksi se, että miniä ja poikamme voivat (miniän vaatimiksesta) pitää läheiset suhteet miniän vanhempiin ja sukuun, mutta meihin päin yhteydenpitoa rajoitetaan. Miniän takia ennen niin läheiset ihmissuhteet ovat täysin romuuttuneet, miniä valvoo tiukasti puolisonsa ajankäyttöä, ystäviä ja tapaamisia.

        Oletan, että jokaisen vanhemman hartaimpana toiveena on, että lapset olisivat onnellisia ja saisivat elää onnellista ja tasapainoista elämää. Muulla ei ole väliä. Anoppien ja appien ja muun suvun on annettava tilaisuus siihen, että nuoret parit saavat elää omaa eläämäänsä ja arkeansa niin kuin haluavat. Me olemme antaneet heille tämän mahdollisuuden, puuttumatta heidän elämäänsä ja arkeensa millään tavoin, mutta sekään ei ole hyvä. Emme ole koskaan tunkeneet itseämme heidän seuraansa, kutsusta olemme menneet ja aina toimittu niin kuin he haluavat. Ei hyvä näinkään! Siitä huolimatta on toimittu väärin ja siten, että miniällä on ollut aihetta purkaa patoutumansa meidän päällemme.

        Miksi näitä asioita ei voida selvittää ihan perhepiirissä ja suunnata ne vihansa ja kaunansa muuhun kohteeseen eikä vieraisiin ihmisiin. Me, anoppi ja appi, olemme miniälle vieraita ihmisiä, joten eikö meitä voisi kohdella arvostuksella ja kunnioituksella.

      • tiedät,
        Drilli kirjoitti:

        Sattuneesta syystä APPI on tavannut miniänsä vain KOLME kertaa. Käsitykseni mukaan suhde on vakiintunut, kun asutaan yhdessä.

        Miniän suhde meihin ei ole päässyt muodustumaan kovin läheiseksi koska on käynyt ilmiselväksi se, että miniä ja poikamme voivat (miniän vaatimiksesta) pitää läheiset suhteet miniän vanhempiin ja sukuun, mutta meihin päin yhteydenpitoa rajoitetaan. Miniän takia ennen niin läheiset ihmissuhteet ovat täysin romuuttuneet, miniä valvoo tiukasti puolisonsa ajankäyttöä, ystäviä ja tapaamisia.

        Oletan, että jokaisen vanhemman hartaimpana toiveena on, että lapset olisivat onnellisia ja saisivat elää onnellista ja tasapainoista elämää. Muulla ei ole väliä. Anoppien ja appien ja muun suvun on annettava tilaisuus siihen, että nuoret parit saavat elää omaa eläämäänsä ja arkeansa niin kuin haluavat. Me olemme antaneet heille tämän mahdollisuuden, puuttumatta heidän elämäänsä ja arkeensa millään tavoin, mutta sekään ei ole hyvä. Emme ole koskaan tunkeneet itseämme heidän seuraansa, kutsusta olemme menneet ja aina toimittu niin kuin he haluavat. Ei hyvä näinkään! Siitä huolimatta on toimittu väärin ja siten, että miniällä on ollut aihetta purkaa patoutumansa meidän päällemme.

        Miksi näitä asioita ei voida selvittää ihan perhepiirissä ja suunnata ne vihansa ja kaunansa muuhun kohteeseen eikä vieraisiin ihmisiin. Me, anoppi ja appi, olemme miniälle vieraita ihmisiä, joten eikö meitä voisi kohdella arvostuksella ja kunnioituksella.

        että miniä haluaa etäiset välit? Jospa se onkin poikasi?

      • sinulta
        tiedät, kirjoitti:

        että miniä haluaa etäiset välit? Jospa se onkin poikasi?

        joka et tiedä kuinka läheiseksi poika äitinsä kokee, oli tämä millainen tahansa. Sehän niitä miniöita nimenomaan mättää.....

      • kerropa lisää
        sinulta kirjoitti:

        joka et tiedä kuinka läheiseksi poika äitinsä kokee, oli tämä millainen tahansa. Sehän niitä miniöita nimenomaan mättää.....

        Mitä tarkoitat tällä, että poika kokee olevansa lähellä äitiä, oli tämä millainen tahansa? Miten se ilmenee? Soitteleeko poika, äiti toisilleen, kysyvätkö toistensa elämästä? Antaako poika anteeksi äitinsä puutteet, no tietenkin antaa ja kysyy tämän elämästä, hehän ovat sukua toisilleen, niin minäkin annan anteeksi äitini puutteet ja hän ne minulle. Kukaan ei ole täydellinen, me olemme ihmisiä kaikki. Mieheni soittelee vanhemmilleen, he hänelle. Tämä on ihan normaalia.

        Vai tarkoitatko tällä, että poikasi kokee sinut ihan ystäväkseen, että kertoilee asioita, jotka kuuluvat vain tuolle pojalle ja tämän vaimolle, perheelle, heille, jotka asuvat yhdessä joka päivä? Tällaisesta pojasta en olisi kovinkaan ylpeä.

        Asuuko poikasi luonasi vai vaimonsa luona? Hän voi soitella sinulle, kutsua kylään, mutta poikasi asuu vaimonsa kanssa. Sen lähemmäksi ihmistä ei pääse. Poikasi asui luonasi aikansa, nyt hän on aloittanut uuden elämän, jatkaa sitä jo aloitettu elämää vaimonsa kanssa.

        Ja ei, minulla ei ole ongelmia, mitään toiveunia mieheni suhteen. Elämme tätä päivää yhdessä, molemmat pidämme yhteyttä vanhempiinne, mutta tietyt asiat pidämme omana tietonamme.

      • puolesta äiti
        sinulta kirjoitti:

        joka et tiedä kuinka läheiseksi poika äitinsä kokee, oli tämä millainen tahansa. Sehän niitä miniöita nimenomaan mättää.....

        Et voi varmuudella tietää, kuinka läheiseksi poikasi sinut kokee. Mitä hän ajattelee sinusta kaikesta, elämästä. Et voi puhua toisen ihmisen puolesta, koska et tiedä mitä hän oikeasti ajattelee. Minäkään en voi puhua äitini puolesta, enkä mieheni puolesta. Koska minä olen minä.

      • kovin
        Drilli kirjoitti:

        Sattuneesta syystä APPI on tavannut miniänsä vain KOLME kertaa. Käsitykseni mukaan suhde on vakiintunut, kun asutaan yhdessä.

        Miniän suhde meihin ei ole päässyt muodustumaan kovin läheiseksi koska on käynyt ilmiselväksi se, että miniä ja poikamme voivat (miniän vaatimiksesta) pitää läheiset suhteet miniän vanhempiin ja sukuun, mutta meihin päin yhteydenpitoa rajoitetaan. Miniän takia ennen niin läheiset ihmissuhteet ovat täysin romuuttuneet, miniä valvoo tiukasti puolisonsa ajankäyttöä, ystäviä ja tapaamisia.

        Oletan, että jokaisen vanhemman hartaimpana toiveena on, että lapset olisivat onnellisia ja saisivat elää onnellista ja tasapainoista elämää. Muulla ei ole väliä. Anoppien ja appien ja muun suvun on annettava tilaisuus siihen, että nuoret parit saavat elää omaa eläämäänsä ja arkeansa niin kuin haluavat. Me olemme antaneet heille tämän mahdollisuuden, puuttumatta heidän elämäänsä ja arkeensa millään tavoin, mutta sekään ei ole hyvä. Emme ole koskaan tunkeneet itseämme heidän seuraansa, kutsusta olemme menneet ja aina toimittu niin kuin he haluavat. Ei hyvä näinkään! Siitä huolimatta on toimittu väärin ja siten, että miniällä on ollut aihetta purkaa patoutumansa meidän päällemme.

        Miksi näitä asioita ei voida selvittää ihan perhepiirissä ja suunnata ne vihansa ja kaunansa muuhun kohteeseen eikä vieraisiin ihmisiin. Me, anoppi ja appi, olemme miniälle vieraita ihmisiä, joten eikö meitä voisi kohdella arvostuksella ja kunnioituksella.

        läheinen suhde poikaanne ole ollut ennenkään, jos mieheis on vain kolme kertaa tavnnut miniä-kokelaanne. Jos he asuvat jo yhdessä, luulisi niitä tapaamisia tulleen jo ihan väkisinkin enemmän. Hyväksy vaan, että nyt poikasi on vihdoinkin saanut rinnalleen naisen, joka on antanut hänelle rohkeutta irrottautua sinusta ja miehestäsi. Onhan noin omistushaluiselle naiselle katkeraa, kun lapsi haluaa elää omaa elämäänsä. Mistä tiedät, että miniä vaatii etäisiä suhteita? Poikasiko sen on kertonut?

      • kommentti
        kovin kirjoitti:

        läheinen suhde poikaanne ole ollut ennenkään, jos mieheis on vain kolme kertaa tavnnut miniä-kokelaanne. Jos he asuvat jo yhdessä, luulisi niitä tapaamisia tulleen jo ihan väkisinkin enemmän. Hyväksy vaan, että nyt poikasi on vihdoinkin saanut rinnalleen naisen, joka on antanut hänelle rohkeutta irrottautua sinusta ja miehestäsi. Onhan noin omistushaluiselle naiselle katkeraa, kun lapsi haluaa elää omaa elämäänsä. Mistä tiedät, että miniä vaatii etäisiä suhteita? Poikasiko sen on kertonut?

        Miten todistaa äidin läheisistä tai ei läheisistä suhteista poikaansa se, että mies ei ole tavannut miniäkokelastaan useasti ???? Asuivatpa yhdessä tai ei, onhan mahdollista että asuvat toisella puolen Suomea tai jopa toisella puolen maapalloa. Tapaamiset jäävät läheisilläkin ihmisillä harvoiksi jos välimatkaa on paljon.
        Mistä muuten päättelet aloittajan omistushaluisuuden ? En ole ketjun edetessä huomannut kirjoittajalta yhtään kommenttia joka edes viittaisi sellaiseen.
        Kenellekkään äidille ei ole katkeraa kun lapset elää omaaa elämäänsä, päinvastoin se on äidille onni. Jos vielä on kumppani joka on lapselle mieleinen ja rakas niin sitä onnellisempi on lapsen äiti.
        Nuo puheet katkerista, omistavista äideistä on vain kateellisten ja epävarmojen miniöiden ja tyttöystävien keksintöä, ei elävää elämää.

      • pirttihimuja, eivät anopitkaan
        kommentti kirjoitti:

        Miten todistaa äidin läheisistä tai ei läheisistä suhteista poikaansa se, että mies ei ole tavannut miniäkokelastaan useasti ???? Asuivatpa yhdessä tai ei, onhan mahdollista että asuvat toisella puolen Suomea tai jopa toisella puolen maapalloa. Tapaamiset jäävät läheisilläkin ihmisillä harvoiksi jos välimatkaa on paljon.
        Mistä muuten päättelet aloittajan omistushaluisuuden ? En ole ketjun edetessä huomannut kirjoittajalta yhtään kommenttia joka edes viittaisi sellaiseen.
        Kenellekkään äidille ei ole katkeraa kun lapset elää omaaa elämäänsä, päinvastoin se on äidille onni. Jos vielä on kumppani joka on lapselle mieleinen ja rakas niin sitä onnellisempi on lapsen äiti.
        Nuo puheet katkerista, omistavista äideistä on vain kateellisten ja epävarmojen miniöiden ja tyttöystävien keksintöä, ei elävää elämää.

        Kuten sanoin tuolla aiemmin, ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Et voi puhua kaikkien äitien puolesta etkä edes tuon ketjun aloittajan puolesta. Voi olla, että sinä äitinä et ole katkera lapsiesi löytämästä onnesta, mutta joku toinen äiti voi sitä hyvinkin olla.

        Riidat anoppit ja miniöiden välillä eivät ole mitään uutta, nykypäivänä ja historiassa. Et voi sanoa, yleistäen, että nämä riidat ovat vain kateellisten ja epävarmojen miniöiden ja tyttöystävien keksintöä, eivät elämää elämää. Oletko yhtään lukenut tätä anoppi ja appi -palstaa, tuhannet miniät ja anopit ovat kirjoittaneet tänne ongelmistaan elävästä elämästä.

        Spekulaatio seuraavaksi. On se aikamoinen shokki varmaan äidille, jos 20-vuoden huolehtimisen, pyykkäämisen, kokkailun, erinäisten suhteiden jälkeen, poika muuttaakin pois kotoa, vakiNaisen luo, joka ei osaa kokata, ei siivota, ei huolehdi pojasta kuten vain äiti osaa. Niin, tässä ongelma: se miniä ei ole sen pojan äiti. Tällainen äiti voi soitella pojalleen useasti, pyrkiä saamaan tietoja, jotka kuuluisivat vain pojan vaimon tietoon. En puhu nyt itsestäni ja miehestäni, vaan erästä toisesta parista, jota olen seurannut läheltä jo vuosia.

      • Drilli
        pirttihimuja, eivät anopitkaan kirjoitti:

        Kuten sanoin tuolla aiemmin, ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Et voi puhua kaikkien äitien puolesta etkä edes tuon ketjun aloittajan puolesta. Voi olla, että sinä äitinä et ole katkera lapsiesi löytämästä onnesta, mutta joku toinen äiti voi sitä hyvinkin olla.

        Riidat anoppit ja miniöiden välillä eivät ole mitään uutta, nykypäivänä ja historiassa. Et voi sanoa, yleistäen, että nämä riidat ovat vain kateellisten ja epävarmojen miniöiden ja tyttöystävien keksintöä, eivät elämää elämää. Oletko yhtään lukenut tätä anoppi ja appi -palstaa, tuhannet miniät ja anopit ovat kirjoittaneet tänne ongelmistaan elävästä elämästä.

        Spekulaatio seuraavaksi. On se aikamoinen shokki varmaan äidille, jos 20-vuoden huolehtimisen, pyykkäämisen, kokkailun, erinäisten suhteiden jälkeen, poika muuttaakin pois kotoa, vakiNaisen luo, joka ei osaa kokata, ei siivota, ei huolehdi pojasta kuten vain äiti osaa. Niin, tässä ongelma: se miniä ei ole sen pojan äiti. Tällainen äiti voi soitella pojalleen useasti, pyrkiä saamaan tietoja, jotka kuuluisivat vain pojan vaimon tietoon. En puhu nyt itsestäni ja miehestäni, vaan erästä toisesta parista, jota olen seurannut läheltä jo vuosia.

        Varmaan monet nuoret muuttavat suoraan äidin helmoista tyttöystävän luokse asumaan ja niinhän se useimmiten menee. Poikani muutti kotoa jo kuusitoistavuotiaana kun lähti opiskelemaan muualle ja on siitä lähtien asunut itsekseen. Olemme asuneet eri katon alla jo viisitoista vuotta, joten ihan uusi asia ei ole nuoren kotoa pois muuttaminen.

      • hyvä ihminen!
        Drilli kirjoitti:

        Sattuneesta syystä APPI on tavannut miniänsä vain KOLME kertaa. Käsitykseni mukaan suhde on vakiintunut, kun asutaan yhdessä.

        Miniän suhde meihin ei ole päässyt muodustumaan kovin läheiseksi koska on käynyt ilmiselväksi se, että miniä ja poikamme voivat (miniän vaatimiksesta) pitää läheiset suhteet miniän vanhempiin ja sukuun, mutta meihin päin yhteydenpitoa rajoitetaan. Miniän takia ennen niin läheiset ihmissuhteet ovat täysin romuuttuneet, miniä valvoo tiukasti puolisonsa ajankäyttöä, ystäviä ja tapaamisia.

        Oletan, että jokaisen vanhemman hartaimpana toiveena on, että lapset olisivat onnellisia ja saisivat elää onnellista ja tasapainoista elämää. Muulla ei ole väliä. Anoppien ja appien ja muun suvun on annettava tilaisuus siihen, että nuoret parit saavat elää omaa eläämäänsä ja arkeansa niin kuin haluavat. Me olemme antaneet heille tämän mahdollisuuden, puuttumatta heidän elämäänsä ja arkeensa millään tavoin, mutta sekään ei ole hyvä. Emme ole koskaan tunkeneet itseämme heidän seuraansa, kutsusta olemme menneet ja aina toimittu niin kuin he haluavat. Ei hyvä näinkään! Siitä huolimatta on toimittu väärin ja siten, että miniällä on ollut aihetta purkaa patoutumansa meidän päällemme.

        Miksi näitä asioita ei voida selvittää ihan perhepiirissä ja suunnata ne vihansa ja kaunansa muuhun kohteeseen eikä vieraisiin ihmisiin. Me, anoppi ja appi, olemme miniälle vieraita ihmisiä, joten eikö meitä voisi kohdella arvostuksella ja kunnioituksella.

        Hyvä ihminen, poikasi on aikuinen mies! Opettele päästämään irti! Hän on puolisonsa valinnut, ei hän suhteessa pysyisi ellei olisi onnellinen. Olen 54-vuotias anoppi itsekin ja uskallan myöntää tilanteesi olevan erikoinen sinun aiheuttamanasi. Et voi huolehtia aikuisen miehen kavereiden tapaamisesta ym. Hyväksy hyvä nainen, että elämä kuljettaa.

    • ErikaToivo

      Ja se että poika jatkaa miniän kanssa yhteiseloa kertoo senkin, että poika pitää tyttöä kunnollisena tyttönä eikä mene äitinsä puolelle. Että pojan äidin yrittämiset erottaa nuoret, ei mene läpi pojankaan kautta. Miksi anopit eivät voi ottaa tätäkään huomioon, että vaikka kuinka yrittää erottaa toiset niin poika rakastaa tyttöä. Että tyttö on kunnollinen. Jos tyttö olisi jonkinmoinen kiero ja riidan hankkija, niin kai se poika tytön jättäisi. Kyllä se anoppi tässä kieroilee.

      Harmi että äidit eivät ymmärrä, että joskus se poikakin rakastuu ja perustaa perhettä. Että yrittäisivät tulla toimeen eivätkä vain kylväisi riitaa. Että ottaisivat miniän niinkuin ystävän vastaan. Miniäkin on ihminen.

    • ei ole omasi

      "Poikasi on omasi kunnes menee naimisiin, mutta tyttäresi on omasi ikuisesti." Mummon tai anopin on ymmärrettävä astua syrjään tietyssä vaiheessa poikansa elämää ja antaa poikansa puolisolle tämän ansaitsema tila. Ei kukaan voi vaatia pariskuntaa elämään anopin tai äidin tahdon ja ohjeiden mukaan, jokaisen on tehtävä omat virheensä ja kokea omat onnistumisensa elämässä. Anopilla on ollut oma mahdollisuutensa oman miehensä ja lastensa suhteen, ei anopin tarvitse enää puuttua miniän rooliin vaimona tai äitinä. Anopin tulisi hyväksyä, että mummo on mummo, ei mummon kuulu kasvattaa enää lastensa lapsia, isovanhempien tehtävä on aivan toinen. Eikä pidä lapsellisesti ajatella, että "Minun poikani ei tee mitään väärää, eikä ainakaan ajattele omasta äidistään mitään pahaa, paha miniä kieltää lapsenlapsia tapaamasta mummoa", ei pelkästään äidillä ole se sanavalta, VAAN MYÖS TEIDÄN KATKERIEN ANOPPIEN RAKKAILLA POJILLA! Hyväksykää nyt herran tähden ikäkriisissänne, että te ette voi kasvattaa mummotettavianne, teidän roolinne on aivan toinen!


      t. nuori avopuolisonsa mieheksi kasvattanut nainen

    • anoppi,

      oletkohan omani? Kaksinaamainen kansankynttilä- anoppini on nimittäin pikku asuinkunnassaan arvostettu ihminen. Kukaan ei voi käsittää, millaista on ollut elää ei-toivottuna miniänä, vaikka olemme neljä mukavaa lastakin, ekat lapsenlapset, saaneet. Tosin nuorin tytär kun teki mukulan, niin siihen loppui vähäinenkin kiinnostus meidän lapsiamme kohtaan; saihan tytär poikansa kirkon miehen kanssa, ja tästä ihmelapsesta onkin kuvia joka huoneen seinällä, meidän lastemme kuvat, joita vielä ennen lopullista välirikkoa läheteltiin ahkerasti, lepäilevät laatikossa.

      Olen ollut usein läsnä, kun appivanhemmat herjaavat rumasti naapureitaan/ystäviään, jotka ovat hetken kuluttua tulossa vierailulle. Esim ihmisten ulkomuotoon puututaan todella julmasti, ja sitten näytetään päin naamaa yliystävällistä.

      Anoppini on taitava kokki, niinpä häntä pyydetään usein auttamaan juhlien järjestelyssä. Selän takana tämä leipomaan lupautunut marttyyri sitten itkee, kuinka mihinkään juhliin ei voi mennä pelkkänä vieraana. Meidän neljäntemme kastejuhlat tilattiin kokonaisuutena juhlapalvelusta, jotta kenenkään ei tarvitsisi muuta kuin nauttia juhlasta. Voitte kuvitella tyrmistystä, kun häneltä ei pyydettykään kinuskikakkua, eikä laiska miniä järjestänyt kekkereitä itse.

      Pahinta, mitä olen kuullut anopiltani:onko hänen poikansa lastemme isä?

      Mikä surettanut eniten: kuinka kukaan äiti voi kohdella omaa poikaansa noin? Lapsi rakastaa luontaisesti vaikka vajaatakin äitiään, mutta on löytänyt rinnalle vaimon, jota rakastaa myös, ja keikkuu sitten kahden naisen välissä.

      Kesti melkein 20 vuotta, ennenkuin poika uskalsi sanoa tilanteen kurjuudesta äidilleen. Äitinsä ei voinut ymmärtää kuulemaansa. Emme ole tekemisissä keskenämme, silloin tällöin äiti soittelee pojalleen ja kertoilee lähinnä säästä.

      Niin että ei sinua, anoppi kukaan turhaan hauku ja syyttä, olet itse aiheuttanut omalla käytökselläsi tilanteen, mutta onneksi sinulla on "ystäviä", joille voit avautua.

      E

    • Anonyymi

      Voi kuinka tutulta kuulostaa.
      Kiitos että kerroit tilanteestasi, sillä olen luullut että olen ainoa huono anoppi tässä maailmassa.

    • Anonyymi

      Henkinen väkivalta jää monesti neljän seinän sisälle. Se että monet muut ihmiset kokevat sinut mukavana ei tarkoita sitä ettet syyllistyisi henkiseen väkivaltaan. Itse haluaisin kuulla molempien kannan ennen kuin päättäisin mitä mieltä asiasta olen.

    • Anonyymi

      Anna ajan kulua, Kun miniä tutustuu sinuun paremmin ja lapsi alkaa vaatia enemmän ja rasittaa ,voi olla että apu vielä kelpaa . Miniäsi on vielä kehittymätön ja nuori. Älä hössötä perheessään, anna hoitaa omat asiansa ja tehdä virheensä itse.
      Anna siis tilaa,vaikka haluaisit kipeästi olla läsnä ,sillä nuori perhe tarvitsee tilaa hiottua yhteen . Ehkä vielä koittaa parempi jakso,odota sitä.

    • Anonyymi

      Kuulostat tekstisi perusteella ihan punaisen värin edustajalta: dominoivalta ja äkkipikaiselta, joten sinun tuttavat eivät varmaan uskaltaneet suoraan kertoa sinusta mielipidettään raivokohtauksen pelossa.

      Jos sinun miniä on tuollaisen listan sinusta kirjoittanut niin se varmaan pitää paikkansa ja sinun käytös sinun miniää kohtaan oikeastikkin on ilkeää ja siinä olisi korjattavaa, kun ei tuollaiset syytökset ilmastakaan tule. Jos olisit ollut miniääsi kohtaan kiltti ja asiallinen niin ei se olisi mitään tuollaista listaa ikinä kirjoittanut.

      Sinusta tulee ihan minun "anoppikokelas" mieleen, joka on minua miniä kokelasta kohtaan ilkeä ja on kohta kokonaisen vuosikymmenen nälvinyt minua, mutta muille se esittää niin kauhean mukavaa. -.-"

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      1
      2651

    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      147
      1192

    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      49
      1095

    4. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      964

    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      124
      961

    6. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      205
      911

    7. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      296
      833

    8. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      825

    9. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      13
      815

    10. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      39
      802
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt