Miten sanoa se miehelle, joka masentunut? Kun olen itsekin masentunut, ja omaan masennuksen aiheuttaa niin moni asia. Miten sanoa se miehelle, että "Hei, mä en jaksa enää. En jaksa, että sinäkin olet masiksessa. Haluaisin itse tukea sinulta...mun on paha olla...."
Se ei ole meidän suhteessa niin helppoa, koska mies kääntää kaikki syytökseksi itseään kohtaan. Suuttuu ja masentuu yhä enemmän.
Miten sanoa tällaiselle miehelle, että "Hei, mä en enää jaksa."
Koko suhde taitaa kuolla meidän molempien masennuksiin, tai sitten me vain olemme aivan väärät henkilöt toisillemme.
Se ei ole meidän suhteessa niin helppoa, koska mies kääntää kaikki syytökseksi itseään kohtaan. Suuttuu ja masentuu yhä enemmän.
Miten sanoa tällaiselle miehelle, että "Hei, mä en enää jaksa."
Koko suhde taitaa kuolla meidän molempien masennuksiin, tai sitten me vain olemme aivan väärät henkilöt toisillemme.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onks jotain erityisiä syitä,jotka mättää?
Enpä osaa muuta sanoa,kuin että toivon asioiden korjaantuvan!!Kirjoita jos se helpottaa.
omassa elämässäni masentaa monia asia. Olen ensinnäkin sairastanut kovan masennuksen, toipunut siitä, mutta aina elämän tilanteiden muutokset tuntuvat kovilta. Tällä hetkellä työn loppuminen, lapsen lentäminen pesästä, ja rahattomuus.
Miehelläni suurin syy on varmaankin juuri taloustilanteen vaikea tilanne, työttömyys....
Hän on herkkä ihminen kuten minäkin. Juttelimme vkl ja hän sanoi, että ei halua menettää meitä, perhettään. Että olemme tärkeintä hänelle. Miksi se ei tunnu sitten sille? Olen koettanut olla vahva, olla veturina tässä perheessä, varmasti liikaakin Kun tarvitsen tukea, en saa sitä! Missä teen väärin, mitä minun pitäisi tehdä???
täytyy sanoa, että sinun pitää "vain" ylittää itsesi. Miettiä mistä masennuksesi johtuu ja yrittää korjata tilannetta, ihan yksin. Toiselta ei voi odottaa tukea ja ymmärtämystä silloin, kun tietää, ettei häneltä niitä voi saada.
Nyrkkisääntönä voi pitää muutenkin, ettei kumppani ole toisen terapeutti. Kukaan muu ei voi tuntea sinua paremmin kuin sinä itse ja ammattiauttajilta voi tarpeen mukaan pyytää apua silloin kun omat rahkeet ei riitä.
tietnkään. Sen olen jo oppinut tähän ikään, ja kovien kokemusten kautta. Tarkoitankin tuella sitä, että toinen voisi auttaa olemalla olemassa, olemalla mukana arkipäivässä ja olemalla olemassa minua varten. Ei kokoaikaisesti, eihän sitä mikään liitto kestä, mutta juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee.
Mutta miten sanoa se miehelle, joka on masentunut myös? Ja joka ennenkaikkea kääntää kaiken negatiiviseksi ja jos ei muuta, niin alkaa syyttämään itseään...kaikesta.
mutta pitää ymmärtää se, ettei toinen masentunut voi auttaa ja tukea toista juuri silloin (eikä ehkä vielä pitkään aikaan!), kun itse eniten tuntee sitä tarvitsevansa. Pitää uskoa, että hän varmasti auttaisi jos suinkin vain siihen kykenisi. Varmasti ihan yhtä paljon tai vielä enemmän miehesi kaipaa apua ja tukea sinulta. Mitä tahansa sanotkin, hän ottaa ne syytöksenä tai muuten vain itseensä, koska hänen on paha olla ja vielä pahempi, kun ei pysty auttamaan sinuakaan.
Sinun itsesi on hyvä yrittää hoitaa omaa masennustasi, mieluiten pyrkimällä toisten ihmisten ilmoille ja keskittymällä tekemään kivoja asioita. Masennus on tarttuva tauti silloin jos kumppani tai muu perheenjäsen on masentunut. Pitää kamppailla masennusta vastaan, ei sitä perheenjäsentä. Kun sinä olet iloisempi, tulee miehestäsikin onnellisempi. Vältä kertomasta miehellesi negatiivisia asioita tai ainakin kerrot monta positiivista niiden vastapainoksi. Ellei keksi mitään positiivista kannattaa keskittyä hakemaan juttujen aiheita vaikkapa iltapäivälehdistä.
jotka tepsii johonkuhun,mutta ei kaikkiin,tietenkään.Meitä on niin moneen lähtöön.Meillä painitaan aika samanlaisten asioiden kanssa,mies on aika alamaissa-oleellista syystä ei ole...tai siis tietysti on jotain...mut minä en tiedä mitä!!Tai ehkäpä tiedänkin,mutta hullua että syy voisi olla se että;muutaman vuoden kotiäitinä olona jälkeen lähdin töihin ja sen jälkeen mies muuttui...itse muutuin myös;energia ja hyväntuulisuus lisääntyi-ikäänkuin nuorruin...vähäksi aikaa.
Nyt mies on apea ja tekemätön,juo paljon...ja samalla on oma mieli painunut alas...hän sanoo kaiken olevan hyvin,mutta näenhän ettei niin ole!
Alkaa olla keinot lopussa...
No joo,ajatus alkoi pätkiä...lopetan,voimia muille!
Tuo on miehelle suuri muutos, kun vuosien kotiäitinäolon jälkeen palaat töihin. Se on sinulle ihana tapahtuma, mutta voin kuvitella, että se saattaa masentaa miehen. Tietyntyyppisen miehen.
olin kotona vain vähn alle 2vuotta.Yhdessä olemme olleet jo 18vuotta ja koko sen ajan olen ollut töissä.Paitsi kahta äitiyslomaa lukuunottamatta.Edelliset parisen vuotta olin kotona yhteisestä sopimuksesta,rakensimme talon ja muutimme aiemmasta työpaikasta niin kauas ettei ollut mahdollista sitä paikkaa pitää.
Ehkä hän tottui siihen että olin kotona...onhan pari vuotta toisaalta pitkä aika...hän tekee itse töitä kotoa käsin...
Sama ongelma, olen täysin ulkona siitä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä. En osaa tukea toista hänen pahassa olossaan, kun itsenikin kanssa on jo tekemistä. Olen sanonut etten enää jaksa, mutta minusta tuntuu, että hän ajattelee minun olevan vahvempi ja ajattelee minun jaksavan kaiken tai ainakin enemmän. Hän sanoo, etten enää välitä hänestä, ehkä siksi ajattelee niin kun en osaakaan enää helpottaa hänen oloaan..
En tiedä mikä helpottaisi enkä osaa sinuakaan ongelmassasi auttaa, mutta tiedätpähän ainakin ettet ole ainoa joka sellaisessa elää.
sinulle kirjoituksestasi. Toivon, että tekin saatte elämänne kuntoon, tavalla tai toisella.
Ja kiitos, että jaksoit omasta pahasta olostasi huolimatta kirjoittaa, yritit siis auttaa samassa veneessä olijaa.
En itsekään tiedä muuta kuin sen, että elämä on vaikeaa ja toisilla se on vielä tätäkin vaikeampaa.
elämäntilanteiden vuoksi itsekin olen ollut masentunut. Perhe on auttanut ja kun puoliso on aivan toisenlaisista kotioloista, häntä masennus ei vaivaa. Vaikka itsekin olen selvinnyt siitä hyvin jo vuosia sitten, elämän vastoinkäymiset helposti tuovat kaiken taas uudelleen pintaan ja masentuu. uskonkin että taipumus masentumiseen vastoinkäymisissä on osa minua elämäni loppuun asti. Mutta tiedän miten sitä voi välttää. Tiedän senkin mikä sen on aiheuttanut. Nämä oivallukset auttaa niin paljon, että masennus ei vaivaa arkea oikeastaan ollenkaan.
Masentunut ihminen menee aloitekyvyttömäksi. Työpaikan saa yleensä positiivinen ihminen joka säteilee tarmoaan ulkopuolelle: masentunut ei saa siis töitäkään helposti. Vaikka hän olisikin hyvä työntekijä. Ja töiden kautta hän jopa parantuisi masennuksestaan onnistumisten kautta.
Masennuksesta kannattaa pyrkiä eroon kuin kesällä herhiläisistä. Puhukaa siitä keskenänne, keksikää yhdessä keinoja miten elämää voisi muuttaa. Voisitteko opiskella, voisitteko saada jostakin edes pätkätöitä... Löytäkää masennuksen syy ja pyrkikää poistamaan se. Ammattiauttajalle meno on myös hyvä ajatus, saa muitakin näkemyksiä ongelmiin.
Uskoisin että miehellesi on aivan oikeasti perhe suurinta mitä on. On hyvä muistaa että masentuneet ovat monestikin tahtomattaan aika tylyjä muita ihmisiä kohtaan. Toisaalta masentuneen kanssa ei varmaankaan jaksa olla vuodesta toiseen, siksi elämää pitää pyrkiä muuttamaan parempaan päin. Silloin myös masennus väistyy.
Onko miehelläsi mitään harrastusta, jossa voisi päteä tai tuntea itsensä hyväksi ? Hänet pitäisi saada kiinnostumaan jostain, mitä hän on ehkä nuorempana harrastanut tai jostain, mistä hän on haaveillut. Miehellä pitää olla jotain tekemistä, pelkkä ajan tappaminen masentaa kenet tahansa.
että me molemma tarvitsemme "omaa aikaa". Miehelläni on ikäviä kokemuksia ns. ystävistään, joten hänen pitää ensin aloittaa taas luottamaan ihmisiin, ja sitä kautta mennä harrastuksiin mukaan. Toisekseen, hänellä on valtavan lyhyt pinna, kyllästyy todella nopeasti kaikkeen...itse tuskaili juuri tätä piirrettään. Samoin kuin musta-valkoista maailmankatsomustaa.
Itselläni sama juttu, ei ole mitään "omaa" joten on parantamista minullakin sillä alueella.
ota hänestä kiinni ja vie hänet kaupungiin syömään kanssasi jädee ja hymyilkää kun aurinkokin paistaa. jutelkaa siitä että haluatte nyt aloittaa uudestaan ja unohtaa kaiken masennuksen ja muun. Jutelkaa ja sano myös hänelle että sinulla on paha olla! Mutta että haluat hänet niinkuin hän oli. Onnellinen mies joka teki myös sinut onnelliseksi!
tsemppiä!
mutta...en taida enää jaksaa. Olen nyt miettinyt, eikö minun olisi todellakin parempi olla yksin, olla ja elää itselle, eikä vetää enää aikuista miestä perässä? Oma terveys on otettava huomioon, ja kun tuntuu, että teen niin tai näin, aina teen väärinpäin. Vai auttaisiko se, että heittäydyn kertakaikkisen välinpitämättömäksi??En kysy, en yritä, en ennen kuin hän sanoo/pyytää/toivoo tai kenties k y s y y mikä sinun(nyt!)on?
Tiedättekö, en jaksa enää ottaa negatiivisia katseita vastaan kun lasken leikkiä ja olen juuri sillä hetkellä iloinen.
Nyt minulla on hyvin vahvasti tunne, että hukkukoot tuo ukko vaikka paskaan, en jaksa välittää enää. Elämällä on helvetin huono huumorintaju!