Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa muutaman vuoden. Suurin alkuhuuma on jo siis laantunut, mutta muuten meillä menee kaikin puolin hyvin. Meillä on mukavaa yhdessä ja pystymme suunnittelemaan esim. yhteisiä menoja pitkälle eteenpäin. Uskon siis poikaystäväni olevan tosissaan kanssani. Olemme aikuisia. Minä asun yksin, poikaystäväni äitinsä kanssa. Poikaystäväni mielestä näin on hyvä, mutta minä haluaisin jo edetä. Biologinen kellokin alkaa tikittää ja sitä ennen haluaisin asua ihan kahdestaankin. Muutaman kerran hän on minulle lupaillut, koska voisimme miettiä yhteen muuttamista, mutta eipä mitään ole tapahtunut.
Olen tehnyt hänelle selväksi, että haluaisin viettää hänen kanssaan elämäni, mutta näin emme voi jatkaa. Jokin ratkaisu on tehtävä. Mitä teen, kauanko minun pitää odottaa? En haluaisi lopettaa hyvää suhdetta. Onko kokemuksia tai muuten hyviä vinkkejä? Uskon, että poikaystäväni haluaa minut, mutta ongelma on se, miten saan hänet muuttamaan erilleen äidistään. Poikaystäväni on kuitenkin itsenäinen ja hänen äitinsäkin pärjää varmasti, vaikka hänen elämässään on ollut melko paljon surua. Pitäisikö yrittää puhua asiasta esim. poikaystäväni äidin tai sisarusten kanssa? Olisiko esim. aikuinen veli sopiva keskusteluun... Vai sotkeeko se vain asioita... He todennäköisesti luulevat minun(kin) olevan tyytyväinen näihin olosuhteisiin. Rakentavia kommentteja kiitos, tarvitsen oikeasti apua.
Olen tehnyt hänelle selväksi, että haluaisin viettää hänen kanssaan elämäni, mutta näin emme voi jatkaa. Jokin ratkaisu on tehtävä. Mitä teen, kauanko minun pitää odottaa? En haluaisi lopettaa hyvää suhdetta. Onko kokemuksia tai muuten hyviä vinkkejä? Uskon, että poikaystäväni haluaa minut, mutta ongelma on se, miten saan hänet muuttamaan erilleen äidistään. Poikaystäväni on kuitenkin itsenäinen ja hänen äitinsäkin pärjää varmasti, vaikka hänen elämässään on ollut melko paljon surua. Pitäisikö yrittää puhua asiasta esim. poikaystäväni äidin tai sisarusten kanssa? Olisiko esim. aikuinen veli sopiva keskusteluun... Vai sotkeeko se vain asioita... He todennäköisesti luulevat minun(kin) olevan tyytyväinen näihin olosuhteisiin. Rakentavia kommentteja kiitos, tarvitsen oikeasti apua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Piti vielä kysyä mielipidettänne. Pitäisikö jo alkuhuumassa muuttaa yhteen? Silloin poikaystäväni suunnitteli oman asunnon hankkimista, mutta sitten tapahtui arvaamattomia ikäviä asioita, jotka omalta osaltaan varmasti ovat vaikuttaneet siihen, ettemme vieläkään asu yhdessä...
No jos miehellä on kotona sellaiset oltavat, että mamma tekee kaiken hänen puolestaan, niin tuskin haluaakaan äidin helmoista pois. Tuollainen vaan ei kovin aikuismaista ole. Käske miehen tehdä valinta, joko aikuistuu ja valitsee sinut, jos sinut haluaa, tai sitten jää ikuiseksi äidin pojaksi, sillä harva aikuinen nainen haluaa miestä, joka vielä aikuisiällä asuu äidin helmoissa.
Paljon äiti tosiaan tekee pojalleen valmiiksi, vaikka myös poikaystävälläni on omat hommansa talossa. Ja tuohon "äidin helmoissa" -asumiseen kun viittaan, vastaus on aina sama: hän ei asu kenenkään helmoissa, vaan omistaa osan talosta. Päin vastoin minä asun "vain" vuokralla. Eli minä olenkin hänen mielestään se, joka on "huonommassa" asemassa.
Täällä sama tilanne. Ollaan seurusteltu n 2,5 vuotta. Muutaman kerran ollaan jo meinattu erota. Mut ei kuitenkaan päästä toisistamme eroon. Molemmilla on omat asunnot ja minä olen se joka enemmänkin "kyläilee" hänen luona. Olen monta kertaa sanonut,että jos tämä ei muutu tästä,että asuisimme saman katon alla niin minä kyllä lähden kävelemään. Niinhän sitä saa sanoa,vaan teot on eri juttu. Oikeesti rakastan tätä miestä ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan,mut ei tämmöisessä suhteessa missä en tunne eläväni ihan täysillä. En tiedä mikähän näitä miehiä pelottaa mennä asioissa eteenpäin. Ainakin itse kaipaisin vaan,että voitaisiin jakaa arkea yhdessä. En ainakaan tulisi rajottamaan miehen elämää sen enempää kuin tähän astikaan erillään asuessa. Haluaako sinun miehesi äiti pitää poikansa lähellään ettei mielellään päästäisi häntä muuttamaan pois? Jos näin on niin tuskin hänen äitinsä kanssa juttelu tulee ainakaan auttamaan asiaa,riippuen tietysti minkälaiset välit sinulla on hänen kanssaan. Vaikeita asioita....
niin et voi kyllä pakottaa muuttamaan kanssasi yhteen ja voiko olla joku syy että hän ei halua muttaa kanssasi esim että hän ei ole varma mitä haluaa mutta sinun painostuksesta lupailee sinulle yhteenmuutto joka on oikesti iso asia jos hän asuu vielä kotonakin...