Minä olen luonteeltani jonkin verran ujo. Viihdyn aika paljon itsekseni tai sitten kaverin tai parin kanssa. En siis ole mikään ryhmäsielu. Olen kylläkin masentunut johon syön lääkkeitä ja voin toimia ainakin suht normaalisti. Nyt sitten olen tavannut miehen joka on todella sosiaalinen ja tykkää mennä. Kun ollaan näin erilaisia niin voiko tälläinen mielestänne toimia pidemmän päälle? Onko henkilökohtaisia kokemuksia? En haluaisi olla se tylsempi osapuoli tai että sen miehen mielestä mun kanssa on tylsää. Useinhan sanotaan että olisi hyvä olla samanlaisia mielenkiinnonkohteita ja arvoja ja sitten toisaalta sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan. Ainahan sitä tietenkin täytyy toisen elämään mukautua puolin ja toisin. Muuten kyllä tykkään siitä miehestä ja viihdyn hänen kanssaan. Olenkin miettinyt että missä asioissa olisi hyvä olla samanlainen ja missä se ei ole niin tärkeää.
sovitaanko
yhteen?
6524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vastakohdat kiinnostavat ainoastaan tutustumisvaiheessa. Ajan päälle ei ole helppoa. Kyllä pitkän hyvän suhteen perustana on samankaltaisuus.
Muuten en osaa oikein erotella, että missä pitäisi olla minkäkinlainen, mutta työllä nyt ei ole niin väliä.
Tärkeää on pukeutua samantapaisesti... siis jos toinen on kiinnostunut muodista ja haluaa olla tyylikäs ja toinen käyttää jotain 10 vuotta vanhoja riepuja ja suomiverkkareita kaupungillakin, niin eipä oikein ole hyvä sekään (kuulostaa pinnalliselta, mutta totta).
Samat kiinnostuksen aiheet ovat tärkeitä:
- kulttuuri
- ulkonakäynti
- alkoholin käyttö
- ruoka
- ystäväpiirit... miten tulee toimeen toisen ystävien kanssa jne.
Olemme kaikkien mainitsemiesi osa-alueiden suhteen sekä pukeutumistyyleiltämme hyvin erilaisia, ja olemme olleet onnellisesti yhdessä seitsemän vuotta. Toki joku on ollut pidempäänkin, mutta tässä iässä tuo on jo saavutus =) Eikä suunnitelmissa ole muuttaa tilannetta. Kompromissi on se avainsana.
Emmekä muuten ole ainoa pitkään yhdessä ollut vastakohtapariskunta jonka tiedän.
Tärkeää on, että mielipiteet yhtenevät tai ne saadaan sovitettua yhteen seuraavissa asioissa
- perheenlisäys
- talousasiat
- keskeiset elämän- ja parisuhteen arvot
Vastakohdat täydentävät toisiaan toki.. niinkuin ed. kirjottaja sanoi, että tutustumisvaiheessa.. Tuntuu ihanalta, kuinka olisimme "täydellinen pari" kun toinen tekee vastakohtaisestki kaiken, minkä minä.
Itse minä en käy baareissa - mies käy.
Enkä juo alkoholia - mies juo.
Elämäntilanne muuten on ihan sama (työ, opiskelu molemmilla).
Itse en juuri viihdy kotona arkisin - mies viihtyy.
Itse harrastan liikuntaa - mies löhöilee.
Vaikka kuulostaa pinnalliselta, nämä asiat tekevät suhteesta todella rasittavan. Kun toinen haluaa omaa aikaa, kaipaa toinen sitä juuri silloin, kun toinen ei haluaisikaan.
Itsekin tykkäsin ko. miehestä todella paljon. Erosimme siksi, koska olimme kuitenkin niin erilaisia ihmisiä. Henkiseltä tasolta olimme lähes sielunkumppaneita. Sisinmpäänhän sitä ihastuttiinkin, kunnes todettiin olevamme niin erilaisia.
Tietenkin riippuu ihmisistä, mutta tässä kokemukseni. Ko. asioista emme kertaakaan toisillemme valittaneet, mutta muutoin suhteessamme riideltiin aina samoista asioista. Nuo me hyväksyimme, mutta silti ne olivat ne todellinen syy eroon ja niihin riitoihin "ajanpulasta" ja siitä, ettemme kerenneet suunnittelemaan mitään yhteistä.
Antakaa palaa vaan, ei niitä piruja kande maalata etukäteen seinille. Mistäs tiedät vaikka juuri se mies ja sen erilainen luonne olis se jutska joka parantaa sut masennuksesta, vapauttaa ja avaa sut lukoistasi rakastavalla kannustuksellaan. :)
Onnea ja auringonpaistetta vaan teille!
Olipa ihana viesti!
Sen tiedät vain kokeilemalla! Minä kokeilin ja hyvä tuli =) Olemme hyvin (!) erilaisia ja myös hyvin (!) onnellisia yhdessä.