Haluaisin tietää kokemuksestanne.. Toimiiko ystävyys eron jälkeen. Siis, jos molemmat osapuolet ovat todenneet, että suhde ei toiminut eikä sitä saa toimimaan, kun molemmat ovat niin erilaisia ihmisiä.
Kuitenkin suhteessamme oli yksi hyvä asia: se, että pystyimme keskustelemaan tunteista lähestulkoon täydellisesti. Sen vuoksi voisimme ehkä auttaa toinen toisiamme tällä tunnepuolella ihmissuhde-asioissa, vaikkei suhteemme seurustelu-mielessä toiminutkaan.. Oppimisimme luottamaan toiseen sukupuoleen paremmin. Mitään uudelleen yhteen -suhdetta emme meinaa todellakaan..
Voiko se olla mahdollista..? suhde kesti alle puoli vuotta, että sinänsä siinä ajassa ei kerinnyt kauheasti kiintymäänkään tai kunnolla tutustumaankaan.
Vai voiko käydä niin, että olemalla ystäviä, myöhemmin se kääntyisi jopa rakkaudeksi ja huomaisimmekin olevanne henkisesti niin samalla tasolla.
Kuitenkin suhteessamme oli yksi hyvä asia: se, että pystyimme keskustelemaan tunteista lähestulkoon täydellisesti. Sen vuoksi voisimme ehkä auttaa toinen toisiamme tällä tunnepuolella ihmissuhde-asioissa, vaikkei suhteemme seurustelu-mielessä toiminutkaan.. Oppimisimme luottamaan toiseen sukupuoleen paremmin. Mitään uudelleen yhteen -suhdetta emme meinaa todellakaan..
Voiko se olla mahdollista..? suhde kesti alle puoli vuotta, että sinänsä siinä ajassa ei kerinnyt kauheasti kiintymäänkään tai kunnolla tutustumaankaan.
Vai voiko käydä niin, että olemalla ystäviä, myöhemmin se kääntyisi jopa rakkaudeksi ja huomaisimmekin olevanne henkisesti niin samalla tasolla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itsellä semmoinen kokemus että seurustelin vuoden ja sitten muutettiin yhteen ja parin kuukauden päästä huomattiin ettei homma toimi ja erottiin..ja sanotaanko näin että minulle tämä entinen on todella hyvä ystävä...sille voi kertoa kaikkea mikä esim nykysuhteessa vaivaa jne..
onnistu ainakaan mulla haluan lopullisesti unohtaa exän enkä olla enää ikinä missään tekemisissä tulee vaan paha mieli ja tunteet nousee pintaan...
ystäväni on exäni. Ensin eron jälkeen hän suuttui ja emme olleet tekemisissä kahteen vuoteen. Sen jälkeen ystävystyimme kovin. Mitään romanttista mielenkiintoa ei minulla häntä kohtaan ole mutta ystävyys on hyvä, avoin ja rehellinen.
Riippuu siis kovin kuinka hyviä ihmiset ovat käsittelemään tunteitaan.
Mä olen tosiaan aikasemmin jättäny kaikki suhteet seinään.. Tiedän, että olen siten kaivanut omaa hautaani ihmissuhdemarkkinoilla ja menettänyt luottamuksen kokonaan miehiin. "Miehet ovat sikoja" Mutta nyt kun mietin, jos toinen vain tekee sen palveluksen ja jää ystäväkseni tai siis minä teen sen, että jään ystäväksi..
Niin minulla olisi nyt kasvun paikka ja mahdollisuus alkaa luottaakin ehkä miespuoleisiin ihmisiin. En tiedä kuulostaako tyhmältä.
Mutta siis aikaisempi näkökantani on ollut aina ehdoton EI!!
Kiitoksia.. ilmeisesti on siis suht yleistä, että jää ystäväksi..
Oma eksäni jäi ystäväksi viiden vuoden seurustelun jälkeen. Kertakaikkisesti vain rakkaus lopahti ja tilalle tuli ystävyys ja välittäminen, mutta ei mitään romanttisuuden häivääkään.
Hänen kanssaan nähdään silloin tällöin kaffekupin ääressä ja soitellaan pari kertaa kuukaudessa. Molemmilla on omat kumppanit, jotka kyllä tietävät ja hyväksyvät nämä yhteydenpidot.
Jotenkin kun viisikin vuotta notkui saman ruokapöydän ääressä, niin siitä vaan jotenkin toinen ihminen jäi omaan elämään tärkeäksi persoonaksi. Tuntuisi tosi kummalliselta, ettei yhtäkkiä enää tunnettaisikaan.
Ei me mitään kovinkaan syvällisiä jutskailla, sellaista tavallista vaan, mutta on ihan hauska kuulla silti kuulumisia.
Sen olen tosin huomannut, että jos rakkaus on joskus kadonnut, niin eipä se siitä enää virkoa mihinkään. Tunnen vain sisarellista välittämistä ja toivon vilpittömästi ihmiselle hyvää elämää. Eipä siinä muuta.
Muutama kysymys niille, joiden paras ystävä on ex-puoliso.
1. Kuka oli paras ystävänne silloin kun olitte vielä ex:n kanssa yhdessä?
2. Jos ex on paras ystävä, niin mitä jää nykyiselle / uudelle puolisolle?
Mulle on ihan ok, jos tyttöystävä tietää mitä hänen exän elämään kuuluu, voi muutaman kuukauden välein pohtia, että mitenköhän sillä menee ja aina tietää, että jos elämässä käy tosi huonosti ja kolahtaa pahasti leukaan, niin aina voi soittaa exälle ja se kyllä kuuntelee ja auttaa. Mutta että exä olisi "paras ystävä" ja tuki ja turva arjessa?? Hell no! Exä ei enää kuulu arkeen, vaan historiaan. Get over it ja keskity elämään nykyisyydessä antaen täysillä kaikki niille ihmisille, jotka sinua nyt rakastavat... naisena, kumppanina, ystävänä, puolisona.