Olen miettinyt että kuinka useassa tapauksessa mies lähtee eroamaan niin ETTEI ole jo uutta katsottuna? Taitaa olla aikas harvas tapaukset? En yleistä ,mutta en ole KOSKAAN vielä kuullut moisesta.Tällaisia naisia kyllä tiedän,useampiakin.Ihan vaan niinko uteliaisuuttani kyselen joskos joku vaik sellaisen miehen tuntis? :)Ei silti tarvii vetää (miehet) hernet nenään mut näin vaan on.
Pohdintaa???
Mies halusi eron...
101797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
MULLA MUIJA SAI LÄHTEE KUN SE SEKOS JA SEN JÄLKEEN EI AINAKAAN VIELÄ OLE OLLU TARVETTA ETSIÄ UUTTA.
Nalkttava nainen ja liian pehmeä mies, joka on kärsinyt alistettuna kauan, tanssinut naisen pillin mukaan parhaansa mukaan ja ollut samalla muuta kuin naisen haluama MIES, ollut hiiri. Yhtenä päivänä tästä asetelmasta sukeutuu kiivas taistelu vallasta, kun mies uskaltaa vihdoin korottaa äänensä. Nainen pelästyy, mies uhoaa, nainen väistyy ja naisen heikkous saa miehen vihan nousemaan. Hän lyö yhden kerran, kun veri tuntuu kuohuvan päässä. Heti sen jälkeen ei tule suinkaan helpotus vaan häpeä. Siitä on päästävä pois, karattava ulos tilanteesta, koska ei ole muita keinoja selviytyä.
Sille tielle on helppo jäädä. Helpompi kuin tulla takaisin ja pyytää anteeksi sellaista, mitä ei koskaan aikaisemmin ole tapahtunutkaan, kun tietää, että hetkeillinen heikkous ja sen jälkeen koettu isku ovat nostaneet naisen kiukun.
Sillä tiellä on mukavampi nukkua puiston penkillä tai autossa seuraavat yöt, ennen kuin järjestyy tilapäinen asunto. Naisen luokse ei palata. Ei heti uutta naista katsella.
samaa mieltä olen, ei mies lähde, jos ei ole uutta katsottuna "passaamaan" ja hoitamaan taloutta. Mietin vaan sitä toista naista, että ajatteleeko se ollenkaan, että toi jätti perheensä, kun löysi uuden (=hänet), että mitäs jos se jättää minutkin...?
Täytyy myöntää että kauheesti ei oo ainakaan tänne tullu tarinoita joissa mies kertoo lähtevänsä avioliitosta pelkästään siitä syystä että se ei "toimi" (siis liitto).En koita provosoida ketään kirjoittelemaan mutta tätä asiaa on tullut pohdittua useasti.Edellinen mieheni lähti ja uusi oli jo katsottuna.Sitä edellisestä avioliitostaan hän lähti (oli kuulema jo eroamassa) kas kas vain,silloin vasta kun oli taas jo uusi liaani kädessä.OIKEA TARZAN... :) Kyllä se itsellänikin oli kuitenkin takaraivossa että tuskin se tähän jää,ainakin välillä pohdin niin.Olimme pikkasen vajaa 6 vuotta aviossa,erosta nyt 1 1/2 vuotta.Olen ollut yksin ja parannellut haavojani,nyt alkaa tuntumaan että kyllä tästä selvitään.
Joo ei ajattele ainakaan kaikki. Suhdetta ei perusteta entisen raunioille. Menneet ovat muokanneet kummastakin sen ihmisen joka toinen on. Joku voi ottaa keskenkasvuisen ja itsestään epävarman puolisoksi, mutta sitä tapahtuu myös ensimmäisten avioliittojen kohdalla, ja siksi osa kai kariutuukin.
Toinen-nainen ottaa miehen. Ei miehen vanhempia, lapsia, eikä ainakaan exää, vaikka kaikenlaisia uusia sukulaisia ja ystäviä tuleekin. Sitä suhdetta ei rakenneta miehen sen enempää kuin naisenkaan entisyyttä jatkamaan. Vanhoista asioista voi ottaa opiksi. Terve uusi suhde alkaa nollasta ja etenee suhteen puoliskoiden yhteistyönä.
Varmasti joitain exiä helpottaa ajatella pahaa exänsä uuteen suhteeseen. Olen itsekin myös ex enkä ole koskaan sellaista ajatellut. Ennemmin ajattelin että toivottavasti exmieheni tekee joitain asioita toisin ja ajattelee mikä meidän suhteessa meni vikaan. Jollei mies katso peiliin, niin suon hänelle sellaisen puolison joka sietää miestä paremmin kuin minä.
Katkeruus on minulle vieras käsite. Ero rikkoi itsetuntoni, enkä siitä syytä ketään. Mutta koska opin ymmärtämään kukaan ei ole parempi toista on vain erilaisia ihmisiä, ja muillakin on samankaltaisia ongelmia... päätin ryhdistäytyä jatkamaan elämääni ilman sitä miestä. Uusi suhde omalla kohdallani oli mahdollista ilmeisesti vasta kun tapasin tämän mieheni. Kukaan ei koskaan (edes exäni) herättänyt tällaisia tunteita.
Jos ottaa passattavan miehen, kannattaa olla nainen joka haluaa passata tai opetella passaamaan ja olla tyytyväinen siihen mitä mies naisen eteen tekee. Niitäkin on. Exäni väitti passivoituneensa minun seurassani. Vein häneltä liikaa energiaa. Asia jota en koskaan ymmärtänyt. Kyllä hän erilainen olikin alkuvuosina. Luultavasti olin liian voimakas persoona hänelle kuitenkin. Eikä sekään tehnyt minulle hyvää, ajatella olevani liian määräävä. Nykyisessä suhteessa olen kuin eri ihminen.
Jos mies jättää minut, se ei tapahdu hetken mielijohteesta tai uudennaisen löytymisestä. Hän ei ole ollut ennenkään mikään häntäheikki ja helpolla luovuttaja. Päinvastoin. Kyllä meillä on sitten välit jo menneet siihen pisteeseen ettei ole muuta kuin ero. Ja siinä on sitten molemmissa "vikaa" jos vikaa jostain pitää löytyä.
Eroja on monenlaisia, kuten ihmisiäkin.
Minun mieheni on laittanut avioeron vireille jo kaksi kertaa, koska minä olen hänen käsityksensä mukaan "henkisesti väkivaltainen". Ekalla kerralla sanoin, että olet charles, tarkoitin sillä nimittäin sitä, että hän oli samalla tavalla minua kohtaan kylmä ja epäreilu, kuin Dianan Charles oli vaimoaan kohtaan. Toisella kerralla sanoin, että olet r*nkkari, koska hän masturboi. :D
Minua oikeastaan huvittaa koko juttu, vaikka harmihan se tietysti on, että avioliitto ei kestänyt...
Todella epänormaaliltahan se tuntui, että juuri minun mieheni alkoi perumaan aviolupauksiaan. Toisaalta luulen ymmärtäväni kuvion. Pakko silti myöntää, että rakastan rääväsuista itseäni ja elämä maistuu päivä päivältä paremmalta. Jos avioliitot oikeasti kaatuu tuollaisiin asioihin, niin minun puolestani sellaiset liitot saavatkin kaatua.
Useimmat teistä varmastikin paheksuvat minua, kuten miehenikin. En silti osaa pyydellä anteeksi sitä, että olen 80- ja 90-lukujen tuote. Sitä paitsi tykkään ajatella itse, sillä enemmistön mielipide on usein huono.
En usko vuosikymmenlukujen tuotteisiin.
On ihmisiä jotka kunnioittavat ja rakastavat puolisoaan sen verran että eivät lähde haukkumaan, nimittelemään ja mollaamaan. Siitä riippumatta ovatko syntyneet 1900-luvun alussa, keskivaiheilla vai lopussa.
Jos rakastaa vain itseään ei kannata avioliittoon mennäkään. Jo vihkikaavassa (sekä kirkon että siviili-) lupaudutaan kunnioittamaan puolisoaan. Mainitsemasi nimittelyt ja loukkaukset eivät siltä kuulosta.
Kyllä se vaan on niin että nainen on evoluutiossa huomattavasti lähempänä apinaa kuin mies. Ei irroita otettaan liaanista ennen kuin on pitävä ote seuraavasta :-)
Ainuttakaan tapausta ei ole tiedossani että mies olisi aloittanut uuden suhteen aviossa ollessaan.
"Dippaillut" on monikin itseni mukaanlukien mutta toisen kerran lasken jo seurusteluksi.
Vaikka sun tiedossasi ei oo yhtäkään tapausta, ei se tarkoita sitä ettei semmoisia olis yllin kyllin. Minun tiedossani on nimittäin lukuisia tapauksia, joissa mies on pitänyt suhdetta toiseen naiseen (yleensä työkaveriin) yllä, vaikka omassa avioliitto on ollut voimassa. Joillakin on mennyt jopa nk. hyvin, miehen omien sanojen mukaan. Jopa seksiä on harjoitettu vilkkaasti oman vaimon kanssa, söpötelty rakkaudesta ja ylistetty ihanaa perhe-elämää. Sitten kun vaimo on saanut selville tämän kaksoiselämän ja vaatinut miestä tilille ja lopulta eroa, jatkaa mies kuin tyhjää vaan tässä uudessa suhteessaan. Kunnes taas vaihtaa jossain vaiheessa...tai alkaa raapimaan vaimon ovea.
Eikö siis ole lainkaan sellaisia tapauksia että tuo toinen nainen/mies onkin oikea ihminen rinnalle loppuiäksi?