Ovatko ulkomaalaiset puolisonne olleet kuinka inokkaita esittelemään teidät perheelleen? Oletteko tavanneet puolisonne kotimaassa asuvia sukulaisiaan ja millainen oli tapaaminen? Miten puolisonne perhe ja oma perheenne on hyväksynyt suhteenne?
puolison sukulaisista
sarah87
121827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensimmäisten kuukausien aikana tutustuin miesystäväni ydinperheeseen (äitipuoli, isä, sisko, 2Xveli) sekä yhteen enoon ja toisen enon vaimoon ja lapsiin. Nyt hieman alle vuoden seurustelleena olen tavannut kaikki muutkin Suomessa asustavat sukulaiset (eri kaupungissa kuin me) ja ollut puhelinyhteydessä sukulaisiin Saksassa ja Turkissa. Heinäkuussa olen menossa Turkkiin tapaamaan loput sukulaiset face to face :) Suurin kynnys oli kertoa minun olemassaolosta Turkkiin päin isovanhemmille (heidän kulttuurissa ei ole käsitystä "seurustelu") mutta sekin tapahtui joskus alle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Miesystäväni sukulaisten puheissa ja ajatuksissa olen siis miesystäväni vaimo, en mikään "tyttöystävä". Ihan mukavasti ovat ottaneet minut vastaan. Vieraanvaraisuus on ihan yletöntä..Esim. kesän tulevasta matkasta en saa maksaa mitään..Olemme menossa viettämään miesystäväni veljen häitä ja minut on jo "ohjelmoitu" menemään morsiammen mukana vaateostoksille, kampaajalle, meikkaajalle yms hörsötykset hääjuhlaa varten...ja sukulaiset maksaa...
Oma perheeni (vanhempani) eivät hyväksy tätä suhdetta.
Oma mies esitteli perheelleen vasta kun tiesi olevansa vakavissaan, ts. kun kihlauksesta oltiin puhuttu. Sain kyllä puhua siskon (sen ainoan, joka puhuu englantia) ja äidin kanssa puhelimessa sitä ennenkin. Vähän ennen häitä tapasin kaikki perheenjäsenet. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen oli kertonut minusta äidilleen ja äiti oli ollut kovastikin ajatusta vastaan, mutta muutti sitten mielensä kun näki miten vakavissaan poika oli (mm. lopetti tupakoinnin ja laihtui huomattavasti kun oltiin useampi kuukausi tapaamatta).
Miehen perhe otti todella mukavasti vastaan, yhteistä kieltä meillä ei kyllä ollut kuin yhden siskon ja yhden veljen kanssa, jos ei lasketa minun noin viittä arabian sanaani ;) Mies sai toimia tulkkina. Kaikista kuitenkin huomasi että suhtautuivat avoimen ystävällisesti eivätkä ainakaan enää siinä vaiheessa pitäneet huonona, että valinta osui eurooppalaiseen ja ei muslimiin. Nykyisin anoppi kehuu minua aina kun puhuvat puhelimessa (minä harvoin hänen kanssaan kun arabiani on edelleen hyvin rajallinen), mutta osasyy on varmaan se, että toisen, kotimaisen miniänsä kanssa on niin tulehtuneet välit..
Erään kerran anoppi soitti, olin töissä ja sanoin hänelle arabiaksi että mieheni on kotona, sitä piti kyllä pari kertaa toistaa, että ymmärsi mitä tarkoitin, mutta sitten ymmärrettyään innostui ja toisteli 'kotona, kotona'. Oli sitten soittanut miehelle ja kehunut innoissaan, että 'sun vaimo puhuu arabiaa!'
Oma äitini tapasi mieheni ennen kuin aloimme seurustella ja kannusti menemään hänen kanssaan ulos, että hyväksyi varmaan ;) Muut sukulaiset eivät olleet aivan yhtä innoissaan arabimuslimimiehestä, vaikea sanoa miksi.. Isä oli aluksi hyvinkin vastaan. Ennen naimisiinmenoa juteltiin isän kanssa perin pohjin siitä, miksi valitsin juuri tuon miehen, ja isä hyväksyi asian eikä sittemmin valittanut. Kaikki ovat hyväksyneet miehen viimeistään ensitapaamisen jälkeen ja tuntuu olevan monelle suosikkisukulaisia, äidin lempivävy on varmasti. Eniten suhdettamme tuomitsevat tämän palstan puskistahuutelijat. Onneksi niiden kanssa ei tarvitse kuluttaa aikaansa oikeassa elämässä.
Minulle on käynyt nimittäin ihan sama episodi kuin sinullekin. Eli olin töissä ja miehen äiti soitti minulle. Arabiaksi sitten sönkkäsin, että mies on kotona, minä en. Ja lähettelin vielä terveisiä koko perheelle :D Anoppi nauraa hekotti puhelimessa ja innoissaan kertoi myöhemmin miehelleni,että keskustelimme arabiaksi puhelimessa ;) Käytin siis about koko sanavarastoni minuutin puhelun aikana.
Mutta itse asiasta...olen tavannut koko miehen perheen, todella hyvin on otettu vastaan. Ja myös toisin päin, eli mies on erittäin pidetty minun suvussani.
Jep, miehen veljet aina soittavat. He kyllä osaavat puhua englantiakin mutta joskus olen keskustellut bengaliksi sen mitä osaan, pysyy edes joten kuten muistissa ja tavallaan se on ihan kohteliasta osata toisen kieli ja käyttää sitä...
Ei mieskään juttele äidilleni englanniksi vaan puhuvat ihan suomea jos tulee jotain asiaa. Miehen kavereiden kanssa en viitsi bengalia puhua kun puhuvat suomea ihan sujuvasti. Onhan tuo vähän ruostunut siitä mitä se oli silloin kun opettelin itse opiskeluna, kirjoittaminen onnistuu paremmin ja pitihän tuossa yksi miehen runokin suomentaa.
Joskus olen puhunut myös miehen äidin kanssa puhelimessa mutta hän ei osaa yhtään englantia ja muutenkin kuuluvuus on niin huono että mitään kummoista ei tule sanottua. Silloin Bangladeshissa käydessäni tietysti yritin enemmän puhua miehen äidin kanssa mutta eniten tuli kuitenkin juteltua miehen siskon tyttären ja muiden lapsien kanssa jotka puhuivat englantia... miehen sisko ei osannut yhtään joten hänelle piti sitten selittää kaikki bengaliksi, jos ei ollut mies tai siskon lapset tulkkaamassa... Meni aika nauruksi ja tuli monia väärin käsityksiä mutta eipä myö mistään hirmu vakavista juteltukaan.
Eipä tuo siskon mieskään osannut englantia... ei ainakaan puhunut minun kanssa englantia vaan käytti miestäni tulkkina ja yritti opettaa minulle uusia bengalin sanoja.
Erittäin ystävällisiä olivat kaikki varsinkin siskon mies, joka lähti kaupungilta asti hakemaan minulle kanahampurilaisen kun arveli, että en voi syödä heidän tulisia perinneruokiaan... oli vähän vaivaannuttavaa. Jos olisin tiennyt, että lähti niin olisin kyllä sanonut että ei tarvitse mutta kun kerran haki niin mikäs siinä enää...
Toinen paha moka oli kun kehuin erästä jälkiruokaa josta en oikein tykännyt (kehuin koska siskon mies oli ostanut sitä minulle ja on kuulema kallis ja paras herkku siellä päin)... söin sen sitten hymyillen ja toivoin etteivät enää tuo sitä... no mitäs sitä muuta oli siskon mies seuraavana päivänä kaupasta ostanut kuin juuri tuota herkkua ja minun tietysti oletettiin syövän kaikki... Jotenkin livahdin tilanteesta ja sanoin, että onpa hyvää mutta, koska tämä on teilläpäin kallis herkku, on väärin, että minä yksin syön sen, ehdottomasti haluan tarjota tästä kaikille;D Ja kaikki kehuvat miten kiltti taas olinkaan;D
Kanapurilainen oli kyllä maittava kaiken sen riisin syömisen jälkeen.
Bangladeshissa käyntini tarkoitus oli varmaankin näyttää minua perheelle... ainakin koko miehen suku oli kutsuttu paikalle ja miehen äitikin tuli. muutama veli taisi jäädä esittelemättä silloin kun olivat töissä Italiassa mutta nyt hekin ovat tuttuja kun olivat täällä Suomessa käymässä ja yksi veli on taas tulossa. Se hyvä noissa veljien vierailuissa on kun aina on jotain tuliaisia ja jos ei ole niin sitten keksivät jotain...
Eräs oli aika tyly kun ei ollut mitään varannut vieraslahjaksi kun halusi ensin nähdä millainen vaimo pikkuveljellä on. Ja aika hyvän vaikutuksen onnistuin tekemään kun tarvitsi makeilla vain viisi päivää...
Vanhempi veli toi samalla reissulla minulle ja äidille huivit tietämättä edes millaisia ollaan. Nyt kuulema pitäisi tulla tältä eräältäkin kulta kaulaketju mutta nuo nyt on taas noita miehen höpöjuttuja... en usko ennen kuin näen... niin ja toi se vanhempi veli farkutja rikkalapionkin (liekö mies kertonut kun rikoin edellisen).
Kaikki siskot ja heidän lapsensa tapasin jo Bangladeshissa... näiden kahden italiassa asuvan perhettä en ole kylläkään nähnyt...
Äiti pitää miehestäni isäkin myös mutta tietysti heitä kaivaa kun olen näin nuorena naimisissa ja niin tietysti sekin arveluttaa kun mies on muslimi. Kaikki nyt toivovat parasta ja pelkäävät pahinta;D
Äiti on tavannut myös miehen veljet (ainakin toisen heistä). Mies on tavannut kaikki minun sukulaiset (melkein) ollessaan mukana "sukujuhlilla" (esim. lakkiaiset, tätien ryyppyiltamat jne.)
Filippiineille tapaamaan naisystäväni perhettä ja muita sukulaisia ensinmäistä kertaa.
Kohteena on sisämaassa pieni, asukasluvultaan alta 9000 ihmisen kylä. Tätä ennnen olemme tavanneet aina toisessa maassa, joten aika seikkailu on edessä.
Sielä päässä kuulemma jännitetään yhtä paljon;)
Lähinnä ilmoitusluonteisesti on tiedoksi saatettu puolin ja toisin. Ei sen kummempaa. Sukulaisten hyväksyntää ei ole kyselty. Ei kuulu kummankaan tapoihin.
Asuin vaihtariaikani poikaystäväni luona (siten tapasimme), joten esittelyongelmia ei ollut. Muut sukulaiset, joita tuli tavattua menivät siinä sivussa. Nyt lähettelevät terveisiä "suomalaiselle tyttöystävälle" ja ovat käsitykseni mukaan ainakin hieman uteliaita meikäläisen suhteen. Kotiin lähtiessäni perhe hyvästeli lahjoin ja poskipusuin useampaankin kertaan. Itse en valitettavasti voi edes kertoa poikaystävästäni omalle perheelleni, kun eivät hyväksyisi ja välit katkeaisivat varmaan lopullisesti.
Entä sitten toisin päin, että suomalaisesta "puolisosta" ei ole ilmoiteltukaan ulkomailla asuville sukulaisille, vai onko tämä ongelma lähinnä toisinpäin että suomessa perhe ei hyväksy ulkomaalaista puolisoa?
Entä miten niillä "pariskunnilla" joilla suhde ei sitten sen pidemmälle kestänyt, oliko siellä taustalla millaisia valheita ja salaisuksia, ja miten nyt sitten jälkikäteen mietittynä olisi olleet "tunnusmerkkejä" joita ei vain sitten kyennyt näkemään? (esim jotain minkä ajatteli "vain kuuluvan toisen kulttuuriin" ja näin ollen katsoi asiaa läpi sormien)
Joko luotat tai et. Välimuotoja ei taida oikein olla.
Harmittaa vähän sellainen meininki, että tarkkaillaan mahdollisia vihjeitä ja merkkejä, olisiko kaveri sittenkin täysi kusipää.
Aika rassaavaa suhteelle. Olisiko mitään se, että jutteliisitte keskenänne asiasta ja kertoisit avoimesti, mikä sinusta tuntuu pahalta.
Täällä palstalla miehen kyttäysvinkkien metsästys jotenkin etoo ja minusta kertoo siitä, että et luota mieheesi ja suhteeseenne. Miltä sinusta tuntuisi, jos hän noin epäilisi sinun tarkoitusperiäsi ja vetäisi johtopäätöksiä summamutikassa ottamatta mieltään vaivaavaa asiaa oikeasti puheeksi kanssasi?
Meillä sukulaiset eivät ole lähellä ja kummallakin he ovat tottuneet luottamaan arvostelukykyymme. Eikä minullekaan tulisi mieleen ottaa kantaa sukulaisteni kumppaninvalintaan. Ei edes kiinnosta tarpeeksi. Hyvähän se on, jos jonkun itselleen mieluisan ovat löytäneet.
Taas mentiin henkilökohtaisuuksiin.....
Asettelen kysymyksen sitten toisella tavalla eli:
Onko/oliko ulkomaalaisella puolisollanne tapoja yms, joiden luulitte liittyvän heidän kulttuuriinsa tms mutta loppupeleiissä osoittautuivatkin "väärinkäsitykseksi"???
Olen tavannut mieheni sukulaisia jo ennen häitä,
avioliitto vuosien varella ollaan vierailtu, sekä minun että miehen sukulaisten luona,
niidenkin jotka asuvat eri maissa.
Kummankin sukulaiset hyväksyivät täysin meidän seurustelun ja avioliiton.
Miehen suku on hyväksynyt minut täysin, käymme noin kerran vuodessa mieheni kotimaassa.
Minun sukulaiset hyväksyvät täysin mieheni.
Pieni sivuhuomautus ei kaikki muslimimiehet ole Pizzan pyörittäjiä, tai työttömiä.
Kuten ei minunkaan mies.