Anoppini kutsuu minua "vahingossa" mieheni ex-vaimon nimellä, ja anopin puheenaihe kanssani on useimmiten juuri tämä ex. En kehtaa asiasta suuttua, koska vanhempaa pitää kunnioittaa. Ainoa keinoni olla kuulematta on olla käymättä anoppini luona ja mieheni ihmettelee miksi en siellä usein käy. Silloin käyn kun anoppini tarvitsee asioidensa hoidossa apua...
Ja mietityttää myös että hän ehdottomasti kieltää minua kertomasta miehelleni asioita joita hän minulle juoruaa, ja itsetuhoisista ajatuksistaan, enkä ole miehelleni asioista puhunut.
Tunnen olevani välikädessä ja inhottaa että joudun salaamaan asioita mieheltäni.
En halua loukata miestäni, enkä aiheuttaa hänelle lisää huolta.
Enkä halua loukata myöskään anoppiani.
Pitäisikö puhua asiasta anoppini tai mieheni kanssa, vai olla välittämättä?
Miksi anoppini käyttäytyy näin.
Neuvoja, kokemuksia.
Ja mietityttää myös että hän ehdottomasti kieltää minua kertomasta miehelleni asioita joita hän minulle juoruaa, ja itsetuhoisista ajatuksistaan, enkä ole miehelleni asioista puhunut.
Tunnen olevani välikädessä ja inhottaa että joudun salaamaan asioita mieheltäni.
En halua loukata miestäni, enkä aiheuttaa hänelle lisää huolta.
Enkä halua loukata myöskään anoppiani.
Pitäisikö puhua asiasta anoppini tai mieheni kanssa, vai olla välittämättä?
Miksi anoppini käyttäytyy näin.
Neuvoja, kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mennä paikkaan missä masentuu?
"En kehtaa asiasta suuttua, koska vanhempaa pitää kunnioittaa. Ainoa keinoni olla kuulematta on olla käymättä anoppini ja mieheni ihmettelee miksi en siellä usein käy."
Itse tiedät rajasi, milloin riittää. Kunnioitus on oltava molemminpuolista, sillä miten kunnioitat jos pelkäät?
"Pitäisikö puhua asiasta anoppini tai mieheni kanssa, vai olla välittämättä? "
"Ja mietityttää myös että hän ehdottomasti kieltää minua kertomasta miehelleni asioita joita hän minulle juoruaa, ja itsetuhoisista ajatuksistaan, enkä ole miehelleni asioista puhunut."
Keskustelemalla asioista ihan suoraan ja suomeksi voitat eniten.
Itsetuho puheet ovat vakavasti otettavia, älä missään nimessä salaa asiaa. Miehesi kanssa voitte keskustella myös äidin lääkärin kanssa asiasta. Älkää salailko.
Kun tänne jo tunsit tarvetta kirjoittaa, et voi olla välittämättä. Se on ihan normaalia, sillä epänormaalimpaa olisi ettet reagoisi kipuun, joka tulee nöyryyttämisestäsi.
Miksi anoppi käyttäytyy niin tai näin. Kysy mieluummin, miksi itse käyttäydyt tavallasi.
Tunnettu juttu kuitenkin on, ettet voi muuttaa toisia. Itseäsi ja ajatuksiasi tekoihin asti voit, siitä se kaikki lähtee.
Uskalla ajatella itse. Jos et pidä kengän jäljistä selässäsi, nouse ylös, se on siinä!
Niin, tiedän että vain itseään voi muuttaa. Tiedän olevani liian kiltti ja ymmärtäväinen, ja opettelen joka päivä asettamaan rajat kohtelulleni.
Pelkään sanoa vastaan koska se voisi loukata toista. Olen aina ennen juossut ennemmin tilanteesta pois kuin pitänyt puoleni.
Mutta olen oppinut ettei vanhempien ihmisten tarvitse ansaita kunnioitusta, heitä pitää automaattisesti kunnioittaa.
Jos ihmissuhteet olisikin helppoja!
No, opettelen ja opin koko ajan.
Eli, paras puhua suoraan asioista niiden oikeilla nimillä. Sen teen, kun kerään ensin rohkeutta.
Olet herkkä ja kiltti ihminen, älä yhden ihmisen takia koveta itseäsi. Niitä kovia itsekkäitä kun tuntuu olevan jo ihan riittämiin, niin nuorissa kuin vanhemmissakin.
Voin vakuuttaa että ympäristö pitää enemmän mukavista ja herkistä kuin koviksista.
Voimia elämääsi :)
Vanhempien kunnioitus kuuluu sivistykseen, sinut on kasvatettu hyvin.
Tuo alkuperäisen anoppi on selvästikin sairas ja tarvitsee ammattiapua, ei sitä, että nurisee miniälleen ja loukkaa tätä jatkuvasti.
On myös ilkeää komentaa miniää olemaan puhumatta omalle miehelleen. Se nyt kai sentään on miniän itsensä päätettävissä, mitä hän oman miehensä kanssa puhuu?
vaatiikin, että erottaa rajansa, eikä yritä hakea itsensä ulkopuolelta hyväksyntää olemassa olollensa- ainakaan ihmisiltä.
Itsekkyyttä on se, että yrittää manipuloida ihmisiä joko tiedostamattaan tai tiedostaen. Eli marttyyrit hakevat oikeutta käyttämällä hyväkseen olemalla hyväksikäyttettyjä. esim. läheisriippuvuus.
Terve itsekunnioitus vaatii joskus kovuutta, kovuutta kieltäytyä jos tuntee, että omia rajoja rikotaan.
Siitä ei välttämättä kiitosta tule ympäristöltä, etenkin jos ympäristö on tottunut, että saa käyttää jotakuta syntipukkina ja roskakorina.
Mukava ja herkkäihminen on mielestäni ensin mukava ja herkkä omille tarpeilleen, arvostaa itseään ja rajojaan. Silloin kunnioittaa toistenkin arvoa ja rajoja.
Se vasta vakuuttaa myös muista arvostamaan ja kunnioittamaan vuorovaikutteisesti myös. Tulee ns, kehäreaktio. Turvallisuudentunne lisääntyy suhteessa, jossa kyetään luottamaan siihen, että vaikka erimieltäkin voi ja saa olla, silti ei joudu hylätyksi tai alistetuksi.
Vanhempien kunnioitus, mitä se pitää sisällään?
Voimme aina kunnioittaa ja ymmärtää, muttei se tarkoita mielestäni sitä, että hyväksyy itseen tai toiseen kohdistuvan alistamisen, manipuloimisen, väkivallan tms. ihmisarvoa loukkaavan toiminnan.
Siinä sitä sivistystä kerrakseen. Minua kuten monia muitakin naisihmisiä on kasvatettu aikoinaan ns. kilteiksi tytöiksi. Manipuloitu uskomaan, että ole kiltti, silloin kehutaan ja rakastetaan, jopa hyväksyminen on ehdollistettu kiltteyteen.
No, nyt sitten ihmetellään, miksi naisilla on huonompi palkka, perheväkivallan uhritkin syyllistetään mikäli ei suostu kulissien ylläpitoon, nuoret tytötkin sairastuvat masennukseen jne. jne. voi huokaus...
Aloittajalle edelleen sanon, että vain sinä määräät, saako rajojasi rikkoa. Kuten huomaat, syyllistäjiä kyllä löytyy aina, mutta määritteleekö arvomme kukaan ihminen, ei minun mielestäni.
Minun arvomaailmani perusta on, että kun Jumala loi meidät jokaisen kuvakseen ja sanoi, että hyvä tuli. Olemme siis kaikki Jumalan silmissä hyviä ja arvokkaita. Eikä tätä arvoa ole lupa kenenkään ihmisen vähentää, saati tuhota, ei edes meidän itsemmekään.
Toivon ja rukoilen puolestasi, että löydät hänet, joka sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä. Löydät silloin identiteetin, jota ei poljeta tai alisteta, kenenkään ihmisen toimesta.
Suosittelen lämpimästi jokaiselle raamatusta psalmi 50:15.
Samoin Tommy Hellstenin kirja Saat sen mistä luovut on mielestäni lukemisen arvoinen, aivan kuin muutkin Hellstenin oman kasvun kirjat.
Ei muuta kun eteenpäin, rohkeasti. Älä pelkää, usko vain.