Minun työpaikkani

Meidän työpaikalla kukaan ei uskalla olla sairaslomalla. Tullaan sairaana töihin ja melkein kuollaan työpöydän äärelle. Äitiys- ja isyyslomat ehdottamasti kielletty. Kävin lääkärissä taannoin. Lääkäri kirjoitti viikon sairasloman pyytämättä. En uskaltanut olla pois töistä. Minulla oli "äkillinen stressireaktio"

Työpaikka on hyvä narsistipomosta huolimatta. Työkavereiden ja asiakkaiden kanssa menee hyvin. Pärjään pomon kanssa kun otan
sen kannan, "metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan" (välillä pistää oikein vihaksi pomon käytös, mutta hänelläkin ovat tunteet. Puristusta ylhäältä ja alhaalta ja tulosta pitää tulla)
Tekisi mieli valittaa joskus konsernin johdolle pomosta, mutta mitäs se hyödytää ja ketä, ei minua ainakaan pitkällä juoksulla.
Ja sitä paitsi olen ollut työelämässä 35 v. ja pisin aika yhdessä on ollut 15 v. ja lyhin alle 4 kk. Nyt on kymmenes paikka. Ei se työpaikka vaihtamalla parane, ellei erityistä uraputkea ole luomassa ja haluaa aina vaan ylöspäin.

Olen siis kokenut kaikenlaisia pomoja vuosien varrella. Työpaikka kiusaamista jne. Ajojahtia ja
kateutta.
Nyt on viisautta ja järkeä sen verran päässä, että pikkujutut eivät enää hetkauta.