kodin seinät, kirjahylly, pöydän päälliset ym paikat täynnä, meinaan minun miniällä. Vauvan kuvat vauvan vitriinissä, muuten vain miniän omia pieniä ja suuria kuvia. Uskomattoman oloista, en ole muilla ihmisillä huomannut samanlaista juttua.
Itserakkaus on huipussaan , niin puheissa kuin teoissakin...
En sitä sano etteikö saa olla, jokainen pitää seinillään ym ym mitä haluaa, mutta kunhan tässä ihmettelen...
Itserakkaus on huipussaan , niin puheissa kuin teoissakin...
En sitä sano etteikö saa olla, jokainen pitää seinillään ym ym mitä haluaa, mutta kunhan tässä ihmettelen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitäisikö siellä olla anopin kuvia? En minä kyllä tahdo anopin kuvia pitää missään, en halua häntä muistella. Ei ole kyllä omiakaan kuvia kuin jos lapsi on sylissä, mutta jotkut pitävät omasta ulkonäöstään. Suotakoon se heille. Ei kai ole suuri synti.
anopin kuvia, hui kauhistus !
Mutta kun tytöllä on sentään siskoja ja veljiä ja kaikilla perheitä, ja vanhemmat ja isovanhemmat jne
Toki ne omat kuvat voi pitää, oma on asiansa, mutta sellainen kyllä kertoo ihmisestä jotain, narsistinen tyyppi on.
niin on minunkin miniälläni pilvin pimein omia kuvia ympäriinsä, ihmeellistä. Itseään saa ja pitääkin rakastaa, mutta rajansa kaikella. Itse en ole ikinä pitänyt itsestäni kuvia esillä, hääkuva poikkeuksena.
Kyllä on todistanut jo muutenkin, että jollain tavalla on häiriintynyt persoona.
Kyllä on minustakin oudon kuulosta. Itselläni on esillä kuvia itsestäni vain yhteisissä perhekuvissa.
Yksi kiva kuva on esillä, mistä pidän kaikkein eniten, siinä on minä ja lapsenlapseni kahdestaan yhdessä.
Ei sinua haittaa, "jokainen voi pitää seinällään"....mutta kuitenkin kirjoittelet päivittelysi tänne.
Minkähän takia?
on terveellistä :) Itseäni rassaa taas ylipäätään valokuvilla kuormitetut pinnat, elleivät kyseessä ole tasokkaat taidekuvat. Lapsukaisten rakohampaiset amatööriosumat aiheuttavat vain kylmiä kauhunväreitä...
Niin, ketä varten ne kuvat ovat kotona? Toki niitä itsekin joskus katselee, mutta ajattelisin myös että vieraita varten. Itse ainakin katselen kylässä kuvia, hauska nähdä esim. ystävien lapsuuskuvia, mikäpä siinä jos ne ovatkin näkösällä! No, mutta huolensa kullakin....
Puolisen vuotta sitten jollakin anopinhaukkumispalstalla päiviteltiiin valokuvia, joita anoppi oli asetellut, oli entisten, nykyisten, edellisten avioliittojen, nykyisten lapsia, tyttöystäviä, poikia jne.
Jokaisella kirjoittajalla oli hampaankolossa joku valokuva, joka kirjoittajaa rassasi. Anoppiparka oli taas tehnyt oharin ja jättänyt kirjoittajan kuvan sivupöydälle, tai mitä! - olikin se entinen - eikä kirjoittajatarta lainkaan.
Minä otin onkeeni ja katsoin kaikki esillä olevat valokuvat. Panin esille tasapuolisesti jokaisen lähiomaisen kuvan, hyvät ja huonot sekaisin, eikä niin kuin aikaisemmin, vain hyviä otoksia.
Ehkä mainitsemissanne perheissä on myös sama tasapuolisuuden ajatus ensimmäisenä. Pakko panna sitten vaan se heilahtanut harvahammaskuva, kun ei muuta ole!
valokuvat tehtiin huolella, niihin valmistuduttin ja kuvat kehystettiin kauniisti, niitä kuvia kehtasi seinilleen asetellakin. Joskus antiikkiliikkeesä jopa tekee mieli hankkia jonkun aivan tuntemattoman kuva seinälle, kun on niin kaunis, mutta ei oikein tohdi.
Nämä kuvat mitä sukulaiset nykyisin (harvoin onneksi, kaikki tuntevat minut) lähettelevät vilkaistaan, kiitetään ja työnnetään albumin väliin.