En ymmärrä miksi en pääse irti, häntä en oo ees nähny yli 1.5 vuoteen, silti melkein joka päivä ajatuksissa. Odotan viestiä, soittoa, mitään ei tule. Tässä välissä on ollut jotain juttuja, mutta ei mitään sen vakavempaa. Tahtoisin vaan unohtaa, selvästi se toinen osapuoli on jo miut jättäny taakseen. Mikä tähän auttas? En vaan jaksa tätä enää. Ei helvetti nainen mitä miulle teit, ei edes seurusteltu pitkään. Argh! Kun tulis vaan joku toinen nainen ja veis jalat alta, sitten ehkä hänkin poistuisi mielestä.
Janottaa
vieläkin..
123088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko itse soittanut tai viestittänyt?!
heti jos ois vielä numero. Eikä sitä saa mistään. Numero on salainen.
kerro! Ehkä olen juuri minä(?)
Tiedätkö jotain kaveria tai vanhempia jolta kysyä, harrastuspiiriä. Toisaalta joku muukin voi tulla, viedä jalat ehkäpä.
Monille haittaa. ku täälläkin asioivat eivät liiku juuri koneeltan
Vastapuoli vaan on mies. Elämä menee täysin hukkaan tällasessa murehtimisessa, mutta tuntuu vaan ettei sille miehelle löydy korvaavaa..
Täälläkin myöskin yksi sellainen, mutta minäkin haikailen miehen perään. Vuosi sitten oltiin kuukausi yhdessä ja se aika oli elämäni parasta. Kun tapasin tämän miehen olin juuri kuullut samana päivänä, että silloinen poikaystäväni petti minua ja siksi luulin, että tämä "uusi" olisi ollut joku korvike ja sen takia tämä tapailu jäi vain kk mittaiseksi. Mutta nyt kun olen saanut asiat mietittyä ja elämän raiteilleen huomaan, että tämä 2uusi" mies on melkein joka päivä ajatuksissani ja että hän ei ollut mikään korvike vaan haluan hänet oikeasti.
Mitä teen?
tummatukkainen ja ruskea silmäinen. Asustelee ilmeisesti nykyään Helsingis. Ainakin vielä vuosi sitten.
Helpottavaa tietää että muillakin on tällaisia asioita ns. "pinnalla". Seurustelin poikaystäväni kanssa yli neljä vuotta.. kohta erosta melkein vuosi. Ero tuli yhteisestä päätöksestä. Heti tämän jälkeen kaduin asiaa ja edelleen vitu**aa joka päivä mitä olenkaan mennyt tekemään.. kun asioista olisi voinut keskustella paremmin. tuntuu että ei tule ketään hänen vertaistaan eteen, enkä myöskään kyllä halua. mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä. Nään tätä entistä miestä viikottain..mutta silti emme seurustele vaikka jotakin pientä tässä nyt on ollut alusta alkaen. onko muilla vastaavia tilanteita pidemmistä suhteista?
Janottaa täälläkin. Olen nainen ja ex pyörii mielessä. Pari vuotta oltiin yhdessä ja erostakin on jo reilut pari vuotta. Minä vieläpä olin se joka jätin... mutta ex löysi heti uuden! Välillä mulla on jo parempia aikoja, jolloin ex ei pyöri mielessä, mutta välillä taas pyörii... ja valitettavasti mun ajatukset on vielä sellasia että toivon exälle eroa nykyisestään ja meille paluuta yhteen. Näen exää suht. usein, mutta aina niin kaukaa etten pääse juttelemaan. Silloin kun nähdään, niin exkin on jotenkin oudon oloinen... varmaan hänellekin tulee muistoja mieleen. Itselleni tulee näkemisestä aina kauhea ikävä. :/ Joka tapauksessa exäni ja hänen uuden naisensa suhde on jo tosi vakava (kihlat ja avoliitto) ja hyvin tuntuu heillä menevän... En vaan voi millään olla iloinen heidän puolestaan, kun haluaisin mieheni takaisin. :( En myönnä tätä juuri koskaan kenellekään... Naurettavaahan se on edelleen kaivata! Sitäpaitsi itsekin olen jo seurustellut lähes kaksi vuotta. Tykkään kyllä kovasti nykyisestänikin, mutta silti en unohda exää. :/ Voi kunpa me saatais uus tilaisuus olla yhdessä!!!
V..uttaa sen takia kun tapasin elämäni rakkauden vähän yli pari vuotta sitten, suhdetta kesti pari kuukautta ja sitten lähdin lätkimään, kun en voinut jostain syystä luottaa siihen ihmiseen. Todellisena syynä oli oma epävarmuuteni ja samanaikainen ero toisesta naisesta. Nyt olen palannut tuon toisen naisen kanssa yhteen ja v-tuttaa joka päivä, koska minusta tuntuu jatkuvasti, että olisi pitänyt pysyä yhdessä tuon parin kuukauden tuttavuuden kanssa.
Ajattelen häntä joka päivä, mutta tokkopa hän ikinä enää haluaa ottaa yhteyttä. Toivottavasti joskus pääsen hänen ajattelemisesta eroon.
pitipä nyt tulla kirjoittaa, kun tutulta kuullostaapi. En näköjään ole ainoa, jota on jäänyt harmittaa.
Seurustelin kyseisen tyypin kanssa vähän päälle 2kk, enkä vieläkään tiedä miksi hän lopetti yhteydenpidon.. Kaiken lisäksi kyseisellä tyypillä oli pokkaa pyytää mua takas vuoden päästä...
Mutta itse asiaan edellään kyseinen ihminen kummittelee mun mielessä, vaikka olen jatkanutkin elämääni.