Vitjat, että voi olla hölmö olo. Tiedättekö tän älyttömän kissa ja hiiri-leikin miesten ja naisten välillä. Miks halvatussa sitä pitää pelata vielä 30-vuotiaanakin?
Kuitenkin pari vuotta ollaan tunnettu ja joskus sitä rakkauttakin toisillemme vannottu. Sittemmin erottu, ja sen jälkeen "ystävinä" tapailtu.
No.....en minä ainakaan mikään kaveri voinut reilusti olla missään vaiheessa, liikaa tunteita pelissä. Vaikeaa.
Hän omien sanojensa mukaan edelleenkin ajattelee minua päivittäin, haluaa tavata (silloin kun hänelle sopii, minulle sopii aina (prkl..koska en osaa sanoa ei), on yhteydessä silloin kun huvittaa, joskus joka päivä, toisinaan kuukauden päästä kuulen jotakin.
Viimeisimpänä tempauksena olinkin hänen armoitettu tukijansa, kun tuli avovaimosta ero. En mitenkään herätelly toiveita tai muita haaveilun kukkasia, kunhan ajattelin, että enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni.
No, pari päivää jaksoin kiinnostaa, nyt taidan olla taas unohdettu. Kuka lie kiinnostavampi tullut tilalle.
Sitten, kun tämä kiinnostava taas lähtee, saan varmaan puhelun täynnä kauniita sanoja.
Ärsyttävä tilanne. Kertakaikkiaan. Hermo menee.
Etenkin, kun tämä mies ei OIKEASTI ole mikään naistennaurattaja, eikä oikeasti ole mikään hyväksikäyttäjä. Lähinnä eksynyt vaeltaja, joka kerta toisensa jälkeen palaa tuttuun, hieman kierreltyään.
Jooh, nyt tarviin vaan potkua, että pystyn jonain päivänä kieltäytymään hänen seurastaan. Koska joka kerta vaan rikon itseni uudelleen. Aina luulen selvinneeni hänestä, sitten hän tulee ja vie jalat alta.
Mut ei olis silti tarvinnut maalailla kuvia mulle yhteisistä mökkireissuista kesällä. Nyt ei taas kesä tunnu miltään ja sydäntä kivistää.
Mies, yritetään kääntää nää magneetit väärinpäin jatkossa, ettei se vetovoima imasis mua koko ajan sun luokse. Työntäis pois päin vaan. Ei tätä oikeesti kestä kukaan.
Kuitenkin pari vuotta ollaan tunnettu ja joskus sitä rakkauttakin toisillemme vannottu. Sittemmin erottu, ja sen jälkeen "ystävinä" tapailtu.
No.....en minä ainakaan mikään kaveri voinut reilusti olla missään vaiheessa, liikaa tunteita pelissä. Vaikeaa.
Hän omien sanojensa mukaan edelleenkin ajattelee minua päivittäin, haluaa tavata (silloin kun hänelle sopii, minulle sopii aina (prkl..koska en osaa sanoa ei), on yhteydessä silloin kun huvittaa, joskus joka päivä, toisinaan kuukauden päästä kuulen jotakin.
Viimeisimpänä tempauksena olinkin hänen armoitettu tukijansa, kun tuli avovaimosta ero. En mitenkään herätelly toiveita tai muita haaveilun kukkasia, kunhan ajattelin, että enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni.
No, pari päivää jaksoin kiinnostaa, nyt taidan olla taas unohdettu. Kuka lie kiinnostavampi tullut tilalle.
Sitten, kun tämä kiinnostava taas lähtee, saan varmaan puhelun täynnä kauniita sanoja.
Ärsyttävä tilanne. Kertakaikkiaan. Hermo menee.
Etenkin, kun tämä mies ei OIKEASTI ole mikään naistennaurattaja, eikä oikeasti ole mikään hyväksikäyttäjä. Lähinnä eksynyt vaeltaja, joka kerta toisensa jälkeen palaa tuttuun, hieman kierreltyään.
Jooh, nyt tarviin vaan potkua, että pystyn jonain päivänä kieltäytymään hänen seurastaan. Koska joka kerta vaan rikon itseni uudelleen. Aina luulen selvinneeni hänestä, sitten hän tulee ja vie jalat alta.
Mut ei olis silti tarvinnut maalailla kuvia mulle yhteisistä mökkireissuista kesällä. Nyt ei taas kesä tunnu miltään ja sydäntä kivistää.
Mies, yritetään kääntää nää magneetit väärinpäin jatkossa, ettei se vetovoima imasis mua koko ajan sun luokse. Työntäis pois päin vaan. Ei tätä oikeesti kestä kukaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sulla taitaa olla jokin äidillinen vietti tätä "raukkaa" kohtaan. Tai sitten kuulut niihin ylitunteellisiin naisiin, jotka kestää mitä tahansa kun mies vähän juoksujen ja paskan käytöksen välissä käy lirkuttelemaan ja esittelemään magneettiaan.
En mä nyt tiedä, onko se "magneetti" nyt just se juttu tässä. Ei se oo ollu missään vaiheessa pointti tässä jutussa, sopiva lisäbonus vaan sopivissa tilanteissa. Mutta ei nyt esim. viimeaikoina mitenkään.
Eli varmasti olet oikeassa, mä olen vaan "äiti".
Huolehtiva ja turvallinen, kiva käpertyä viereen ja pitää kiinni. Nätti katsella ja esitellä kavereille, mutta siihen se sitten jääkin.
Hyvä että tajuat sen itsekin. Nyt sun on vaan tehtävä se päätös ja irtauduttava siitä tyypistä. Näytät että kyllä sulla sitä selkärankaa löytyy.
Toistekkin päin ei tunnut toimivan ?
Suora toiminta lyhyellä aikavälillä varmistaa sen et toinen häviää sen siliän tien.