Eräs asia alkoi tässä mietityttää... monilla tutuilla (joilla on ulkomaalainen mies) on jotenkin ihan selviö, että mies ostaa heille koruja ja muuta ja he jopa vaativat tätä...
Mitä nyt muistelen äidin ja isän avioliittoa
(15 vuotta kesti), niin isän yleisin joululahja oli hiustenkuivaaja tai tehosekoitin tms. (minullekin osti viime jouluna radio-herätyskello-kalenteri- virityksen).
Itsekin olen saanut koruja mieheltä tosin ensimmäisiä piti kinuta mutta seuraavaan lahjaan riitti kun heitin kultaliikkeen mainoksen miestä kiinnostavien mainoslehtien sekaan. Itse en kyllä paljoa koruista perusta mutta toisaalta en halua hävitä kullan määrässä muille vaimoille (muiden ulkomaalaisten miesten vaimoille (kotimaisille tai ulkomaisille) ei tässä nyt mitään polygamiaa sentään harjoiteta;D)
Tuosta siis tulikin mieleen, että kuinka on muilla tilanne?
Onko tämä nyt tämmöinen kulttuuriero mihin ei juuri suomalaisessa avioliitossa törmää (enkä nyt tarkoita ettei suomalaiset ostelisi koruja, rikkaammat varmasti ostavat...) Idea on ehkä se että näissä asioissa varmastikin suomalainen nainen osaa vaatia ulkomaalaiselta mieheltään enemmän kuin suomalaiselta.
Itse en henkilökohtaisesti olisi varmaan edes ajatellut, että suomalaisen miehen tarvitsisi tai että hän edes voisi ostaa minulle koruja... paitsi vihkisormuksen tietysti;D
Mitä nyt muistelen äidin ja isän avioliittoa
(15 vuotta kesti), niin isän yleisin joululahja oli hiustenkuivaaja tai tehosekoitin tms. (minullekin osti viime jouluna radio-herätyskello-kalenteri- virityksen).
Itsekin olen saanut koruja mieheltä tosin ensimmäisiä piti kinuta mutta seuraavaan lahjaan riitti kun heitin kultaliikkeen mainoksen miestä kiinnostavien mainoslehtien sekaan. Itse en kyllä paljoa koruista perusta mutta toisaalta en halua hävitä kullan määrässä muille vaimoille (muiden ulkomaalaisten miesten vaimoille (kotimaisille tai ulkomaisille) ei tässä nyt mitään polygamiaa sentään harjoiteta;D)
Tuosta siis tulikin mieleen, että kuinka on muilla tilanne?
Onko tämä nyt tämmöinen kulttuuriero mihin ei juuri suomalaisessa avioliitossa törmää (enkä nyt tarkoita ettei suomalaiset ostelisi koruja, rikkaammat varmasti ostavat...) Idea on ehkä se että näissä asioissa varmastikin suomalainen nainen osaa vaatia ulkomaalaiselta mieheltään enemmän kuin suomalaiselta.
Itse en henkilökohtaisesti olisi varmaan edes ajatellut, että suomalaisen miehen tarvitsisi tai että hän edes voisi ostaa minulle koruja... paitsi vihkisormuksen tietysti;D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taidat bidrali olla kohtalaisen yksinkertainen.
KULLAN antaminen lahjaksi, niin häissä kuin muutenkin, on käytännössä NAIMISISSA olavan naisen ainoa eläke. Monissa lähi-idän ja Aasian kulttuureissa mies antaa vaimolle kultaa, jotta kun äijästä henki lähtee niin ei tarvitse lesken ruveta kerjäämään. Tämä siksi että monissa kulttuureissa miehillä on ollut tapana potkaista tyhjää kohtalaisen nuorina, ja koska siellä lesket useinmiten eivät saa mennä uudelleen naimisiin, on lahjana saatu kulta se eläke millä leski sitten perheensä elättää.
Eli näikin romanttisesta asiasta on kyse.
Bidralihan puhui omista tutuistaan jotka tuskin tarvitsevat eläkettä miehiltään...vaan sitä romantiikkaa.
Hmm, jos nainen ja mies (molemmat Bangladeshilaisia) asuvat Suomessa (yritääjinä, tosin vaimo nyt "äitiyslomalla") Niin mihin se vaimo sitten niin paljon sitä kultaa Suomessa tarvitsee? Voihan olla että muuttavat joskus takaisin ja sitten tulee kulta tarpeeseen (Suomessa kulta on kuitenkin kalliimpaa... tosin monet ostavat vaimolleen kullat esim. Dubaista)
Alkuperäinen tarkoitus on varmaan ollut juuri tuo naisen ainoa eläke, kuten mainitsit. Miksi sitten näitä lahjoja annetaan työssä käyville naisille? (jotka esim. Suomessa saavat yleensä työstään eläkettä elleivät sitten toimi pimeästi...).
Onko sittten kyse samasta kuin ylensä aina, jos mies antaa lahjan naiselle, eli syyllistämisestä ja vaatimusten oikeutuksesta...
"Minä ostin sulle sen ja sen korun, että kyllä sun nyt pitää vähän jotain kotitöitä tehdä tms. kotimaan vaimo olis ollu onnesta soikee kun oisin sille tommosen korun ostanu ja sinulla vaan on ilme hapan".
Toinen voi olla lepytyslahja (mies ei näitä harrasta mutta tiedän erään jonka exä taitaa saada taas timanttisormuksen kun mies on ollut huonoilla teillä).
"kävinpä tossa kiksauttamassa, ostanpa tämän vaimolle niin saan ainakin nukkua sohvalla"
(Suomalainen mies tuo tässä tapauksessa kuulema ruusuja;D)
Romantiikkahan on kuollut käsite, kaikki hyvä mikä tehdään toiselle on vain oman hyvyyden pönkittämistä, ei sen kummenpaa
Kyse ei ollut siis siitä miten minä tämän asian näen tai miten ja miksi aasian tai lähi-idän maissa toimitaan näin. Ihan Suomen oloissa pysytään tai ainakin liitoissa, joissa toinen osapuoli (tämän kysymyksen asettelussa nainen) on suomalainen. Kaikille lienee tuttu asia tuo eläke lahjaksi kullan antaminen (aika mitätön eläke tulisi minulle, jos pitäisi noita ketjuja ja sormuksia rahaksi muuttaa.)
Kiitos kuitenkin kommentista.
Kokemus, oltiinn pari kertaa tavattu ja mies oli kuumeessa ja pyysi mua siivoamaan hänen huushollinsa. Ei siinä mitään, toki olisin ehkä mennytkin jos oltais edes seurusteltu.
Joo, ei. Kun en juurikaan käytä koruja niin en niitä myöskään mieheltä halua enkä pyydä. Suomalainen exä joskus jouluna jne. osti jotain Aarikan rannekorua ja vastaavaa, kai ajatteli että naiselle pitää ostaa koruja.. mutta kuten todettu, se onkin exä. Toisinaan käytän Fatiman käsi -kaulakorua, jonka sain miehen kaverilta häälahjaksi, ihan rihkamaa mutta kiva. Ja omalta mieheltä sain rannekorun aika pian sen jälkeen kun alettiin seurustella, sittemmin ei ole koruja ostanut kun tietää että tykkään enemmän muista jutuista. Sen sijaan ostaa sellaisia tavaroita mistä tykkään, herätyskello taitaa olla viimeisin, ja olin ihan ylpeä että noin hienon osti vaikka minä en ollut kyseistä esinettä koskaan nähnytkään eli en ollut vinkannut että olisi kiva. Exä ei moiseen pystynyt koko seurustelun aikana ja oltiin sentään useampi vuosi yhdessä.
Näyttää siis siltä että taas menee meillä Bidralin kanssa ihan ristiin kokemukset. Mikäpä siinä. =)
Minä ostin ukolle kulataisenpapukaija hihnan ja nimilaatan, missä tyttären nimi ja syntymäaika ekana isänpäivänä. Mies tykkäsi kovasti. Mies ei kylläkään muslimi ;o)
kotona koruja lahjaksi. siis ihan perisuomalainen perhe. Isä varsinkin ostelee aina. Ja minä kun en niitä oikeastaa edes pidä, joten kultaa löytyy ihan riesaksi asti :D
Nykyinen mieheni ei sitten ostelekkaan mitään...paitsi itselleen. Enkä tässä vaiheessa odotakkaan mitään lahjuksia, tuntuisi vain hölmöltä.