Itseäni on alkanut hieman nämä elämän suuret kysymykset askarruttaa kun alkaa kohta keski-ikä koputella ovelle. Olen siis yli kolmekymppinen mies ja minulla ei ole koskaan ollut varsinaista parisuhdetta. Pelkkiä yhden yön juttuja vuosien varrella.No, niitä on aika paljon ehtinyt kertyä mutta on niidenkin kanssa joskus ollut pitempi tauko.
On sitä joskus todella kaivanut vakavaa suhdetta mutta muutaman kerran kun sellainen olisi käden ulottuvilla ollut niin huomasin, että en sittenkään moista halua.
Uskoani parisuhteeseen heikentää myös se, että melko monet niistä yhden yön jutun naisista ovat olleet varattuja naisia, jotka ovat siis pettäneet miehiänsä. Eihän tuollainen voi olla hyvä asia. Toisaalta, itsenikin kohdalla pysyttely sinkkuna lienee sittenkin se rehellisin vaihtoehto sillä en todellakaan pystyisi lupaamaan kenellekään että pysyisin uskollisena. Aina voi joku mielenkiintoisempi tulla vastaan. Pettäminen kuitenkin olisi mielestäni halpamaista joten parempi pysyä vapailla markkinoilla.
Sitä vaan miettii, että kuinka kauan tällaista pystyy ylläpitämään. Ei minusta mihinkään suhteeseen olisi sillä en suostuisi yhtään mihinkään kompromissiin.
Kokonaan toinen asia on se, että jos muuttaisin mieleni ja haluaisinkin suhdetta niin koska en missään olosuhteissa enkä koskaan halua lapsia tai sellaista naista, jolla on lapsia itsellään niin kyllä siinä saman tien 95% potentiaalisista ehdokkaista katoaa. Toisaalta, olen sitä mieltä, että jos joku nainen minun kanssani lapsen haluaisi niin moinen olisi merkki siitä, että se nainen ei olisi henkisesti kypsä äidiksi.
On sitä joskus todella kaivanut vakavaa suhdetta mutta muutaman kerran kun sellainen olisi käden ulottuvilla ollut niin huomasin, että en sittenkään moista halua.
Uskoani parisuhteeseen heikentää myös se, että melko monet niistä yhden yön jutun naisista ovat olleet varattuja naisia, jotka ovat siis pettäneet miehiänsä. Eihän tuollainen voi olla hyvä asia. Toisaalta, itsenikin kohdalla pysyttely sinkkuna lienee sittenkin se rehellisin vaihtoehto sillä en todellakaan pystyisi lupaamaan kenellekään että pysyisin uskollisena. Aina voi joku mielenkiintoisempi tulla vastaan. Pettäminen kuitenkin olisi mielestäni halpamaista joten parempi pysyä vapailla markkinoilla.
Sitä vaan miettii, että kuinka kauan tällaista pystyy ylläpitämään. Ei minusta mihinkään suhteeseen olisi sillä en suostuisi yhtään mihinkään kompromissiin.
Kokonaan toinen asia on se, että jos muuttaisin mieleni ja haluaisinkin suhdetta niin koska en missään olosuhteissa enkä koskaan halua lapsia tai sellaista naista, jolla on lapsia itsellään niin kyllä siinä saman tien 95% potentiaalisista ehdokkaista katoaa. Toisaalta, olen sitä mieltä, että jos joku nainen minun kanssani lapsen haluaisi niin moinen olisi merkki siitä, että se nainen ei olisi henkisesti kypsä äidiksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sulla taitaa olla todella heikko itsetunto kun et pysty pitempään suhteeseen?ja mikäs vika lapsissa on?mulla on kaks lasta no ei enää niinkään lapsia vaan jo melkeen aikuisia.kannattas kokeilla voit hyvinkin yllättyä positiivisesti ei kai noissa yhen yön jutuissakaan pitemmän päälle ole mitään järkee vai onko?
Sulla taitaa itselläsi olla heikko itsetunto kun selvästikin pidät omaa tapaasi elää ainoana oikeana. Ei minulla mitään lapsia vastaan ole mutta en niitä omaan elämääni halua ja sillä siisti.
Taidat olla mies ,joka ei ole koskaan rakastunut kunnolla.
Tai mies, joka ei uskalla rakastua. Siinähän joutuu laittamaan itsensä alttiiksi, kun ei voi koskaan tietää joutuuko itse pettymään vai ei. Mutta jos ei mitään uskalla, niin mitään ei saakaan.
Minä uskon, että vanhemman ja lapsen välillä on ainoata rakkautta, kaikki muu on vain hetken huumaa ja himoa joka ennen pitkää haihtuu. Ei, en usko mihinkään romanttiseen rakkauteen, tai jos sellaista on olemassa niin ei minua varten.
Tuo nyt on noita kliseitä. Jokaiselle ei tässä maailmassa ole romanttista rakkautta tarkoitettu.
Kyllä minä joskus ihmettelen, että miten jotkut ihmiset sietävät toisiaan vuosikausia mutta nuo on niitä asioita, joita vain parisuhteita kokenut voi ymmärtää. Itseltäni jää ymmärtämättä koska minun elämässäni ei ole koskaan mitään vakavaa suhdetta ollut eikä koskaan tule olemaankaan.
Mutta siis, kyse ei ole mistään rohkeudesta tai sen puutteesta. Olen halunnut tavata jonkun naisen uudestaan ainoastaan sen takia, ettäpano on ollut hyvä. Joskus nainen on ollut samaa mieltä ja hänkin on suostunut uuteen tapaamiseen, joskus taas ei ole ollut ja ei enää olla tavattu.
Kuinkahan monta tuhatta askia kortsuja sitä on elämän varrella kulutettu? No, niille tulee jatkossakin olemaan käyttöä.
Jos koko elämänsä on harrastanut vain lyhyitä suhteita, on todella vaikeaa aloittaa mitään pysyvämpää. Ajatuskin siitä, että viettäisi loppuelämänsä saman ihmisen saa jo mielen ahdistumaan todella paljon tälläisellä persoonalla. Siksi sinunkin kannattaisi lähteä suhteeseen sillä idealla, että katsotaan päiväkerrallaan ja suhde voi loppua, viikon, puolen vuoden, vuoden kuluttua jos on loppuvinaan. Ei sille sitten mitään voi. Sitten lähdetään hakemaan sitä uutta "oikeaa".
Ei siinä mitään muuta voi kuin etsiä ja jos onni on myötä niin kumppani löytyy. Ei mistään omakotitalosta, koirasta ja viidestä mukulasta kannata ottaa paineita. Etsit niin kauan kunnes löytyy se täydellinen nainen joka hyväksyy sen että et halua mukuloita ja on valmis elämään asian kanssa niin kauan kuin suhde kestää. Ei siinä sen kummempaa ole. :)
Kastrointi ja sterilointi vois olla sun juttus. Siihenpä jäis sen viiden sentin seisokin levittely
Hekoheko! Olet varmaan omasta mielestäsi todella vitsikäs. Koeta nyt olla tukehtumatta siihen kateuteesi, amisviiksi!