Että voi olla ihmisen tunteet sekaisin. Olen ollut nyt reilun vuoden verran parisuhteessa ja kaikki toimii täydellisesti. Seksi on hyvää ja meillä on todella hauskaa keskenämme, kummatkin rakastaa toisiansa. Mutta nyt.. Tapasin erään miehen, joka saa pääni pyörälle. Tiedän että koskaan emme suhdetta saa aikaseksi, vaan todennäköisesti se on vaan pelkkää seksiä. Kyllä minä ehkä haluaisin jotain muutakin, mutta mies on niin levottoman oloinen, että en usko, että hän mihinkään pysyvämpään pystyy, eikä se minua haittaa. Mutta mitä voi tunteilleni.. Tämä pieni hairahdun on pilaamassa melkeinpä täydellisen suhteen.. mitä ihmettä voin tehdä..
Kun ei tiedä mitä haluaa
pave23
251588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ainahan niitä kiusauksia tulee eteen ja niistä on vaan päästävä yli ellei halua mutkia matkaan.
Sähän saat jo hyvää seksiäkin, joten mihin ihmeeseen tarvisit toisen seksisuhteen? Ehkä siinä toisessa vaan viehättää se erilaisuus, vaarallisuuskin, nyt kun olet turvallisessa suhteessa ja tyytyväinen. Se toinen on vaan erilainen ihminen, mutta ei välttämättä mitään sen ylentävämpää kumppanina.
Ei se kokemus ehkä antais sulle mitään uutta ja jos se vieläpä päättyisikin epämiellyttävästi, niin on ihan selvää, että silloin katuisit koko tekoa.
Pitää osata nauttia siitä mitä itsellä JO on, eikä aina vaan haaveilla jostain vielä erilaisemmasta. Pitää käyttää päätään, sillä tunteet vie kyllä mukanaan minne vaan, jos niille antaa kaiken vallan.
Hetkellisen ihastuksen takia ei kannata pilata hyvää suhdetta...eikä kannata pettää.. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella,mutta sitä samaa se kuitenkin on..Jos kaikki sun nykyisessä suhteessa hyvin,niin miksi edes mietit tuollaisia?
että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Kaikki tuntuu niin tavanomaiselta tässä suhteessa ja sitä melkein uskoo että menettää jotain(jonkun kokemuksen tai vastaavaa) jos pysyttelee vanhassa. Tunteet vetää uuteen suhteeseen ja järki käskee pysyä vanhassa. Jos kuitenkin tyydyn vanhaan niin koko aika tuntuu etten voi nauttia kunnolla mistään kun en tiedä miten sen toisen kanssa olisi. Katkasen kohta pääni, ku en osaa päättää..
Moni on kateellinen menneisyydestäni, niin työelämässä kuin ykstyisellä puolellakin. Todella monessa olen mukana ollut, mutta ei minusta mikään tunnu näin jälkeenpäin sellaiselta, mikä on pitänyt välttämättä kokea.
Ihmissuhderintamalla olen töppäykseni tehnyt. Kai minun piti kaikki mennyt kokea, jotta voin arvostaa nykyistä, tasapainoista suhdettani.
Eli kannattaisi vaan ottaa riski. Syteen taikka saveen ja katua vasta jälkeenpäin? Eikö kokemuksia kannata haalia, kun eikös niistä opi?
Ymmärrän hyvin ns. nettimiehiä. Nainen vaihtuu vähänväliä, ja seksi sujuu. Itsellänikin olisi ollut mahdollisuus sellaiseen touhuun eroni jälkeen, mutta hakeuduin kiinteään suhteeseen.
Ei hyvää ihmissuhdetta kannata riskeerata. Ei hyvän seksinkään takia. Täydellistä ihmistä ja täydellistä parisuhdetta ei ole.
Kokemuksia saa kyllä riittävästi muiden elämänmenoa seuraamalla.
"Eikö kokemuksia kannata haalia, kun eikös niistä opi?"
Tottakai kai niistä oppii. Mutta onko mitään järkeä tuhota hyvä suhde johonkin hetken huumaan vain sen takia, että haluaa saada uuden kokemuksen (onko tämä nyt sitä kuuluisaa "naisen logiikkaa")?
Puhu miehesi kanssa asiasta ja pyydä häntä järjestämään vastaavanlaista tunnetta jollakin keinolla ;).
Tää ei oo naisen logiikkaa, vaan se on ääliömäistä ihastus hömpötystä. Mut miks helvetis näitten tunteiden tarvii olla näin vahvoja.. Tekee mitä tahansa, niin jossain vaiheessa sattuu ja jossain vaiheessa tekee hyvää. Sääli vain on, että yleensä ne hyvän olon tunteet on paljon lyhempi kestosempia kuin noi huonon olon..
Kerroit, että sinulla on hieno suhde, jossa on hyvä olla. Nyt olet valmis riskeeraamaan sen jonkin "panon" kanssa. Enpä haluaisi olla miehesi housuissa.
Mutta kun en vaan pysty ajatteleen tällä hetkellä mitään muuta kuin tätä "panoa".. Se ei olisi oikein nykyistä poikaystävääni kohtaan..
Pitää sinunkin näköjään saada oppisi kantapään kautta.
Onneksi minä vanhana mestarina voin työpaikallani neuvoa nuoria, etteivät tee samoja mokia kuin minä. Saavat tulla "valmiiseen pöytään".
Kerran vain täällä eletään ja se kannattaa käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi. Jos et nyt testaa, katkeroidut myöhemmmin, ja pahimmassa tapauksessa alat syyttää kumppaniasi myöhemmin.
Ala kuitenkaan pahoita nykyisen mieltä kertomalla jos ei uusi suhde onnistukaan. Vaikka varmaan monet antaakin tästä tulla lunta tupaan, näin se on ainut mahdollisuus sun tehdä.
Toki todennäköisesti siinä käy niin että huomaat nykyisen johon olet jo hioutunut yhteen on parempi, mut tulitpahan saaneeksi varmuuden.
Ja nykyiselle kullalle olet sitten entistäkin kiltimpi, jos seikkailuun lähdet. Ja muista pitää suu supussa asiasta, koska se ei ole sun kumppanisi asia kantaa murhetta sun seikkailuista, vaan kärsit sen itse yksin.
Kiitos todella paljon! Olet tainnut itsekin kokea samankaltaisia tuntemuksia, koska selvästikin tiedät mistä puhut.
Ku on se toisten niin helppoo sanoo mua kusipääks, mutta ei se niin helppoo oo tuntee näitä tunteitakaan. Jos se oikeesti olis niin helppoo niin tottakai jatkaisin onnellisena tän nykyiseni kans..
Mutta suhteethan perustuvat ennen kaikkea siihen, että tunteet pidetään aisoissa muita kuin heilansa kohti. Jos ei pysty pitämään tunteitaan kasassa aina kun ruoho vaikuttaisi vihreämmältä, voi yhtä hyvin unohtaa koko seurustelun, sillä miehesi tuskin jaksaisi moista kovin kauaa edes katsoa.
Annat kyllä itsestäsi sellaisen kuvan, että sinut voi vietellä irti kenestä vain, jos meriittejä löytyy. Pieni itsetutkiskelu ja etenkin miehellesi asiasta puhuminen olisi edelleen se ykkösasia. Jos suin päin ryntäilet jonkun hurmion perään, päädyt vain loputtomaan sykliin, missä etsit yhä uusia hetken hurmioita. Lopulta sitten tajuat, että et enään kelpaa kenellekään muuten kuin hetken hurmiona.
Voimakkaita tunteita olen kokenut itsekin ja niistä on helpoiten päässyt ylitse kun on puhunut ja vuodattanut jollekin läheiselle ystävälle. Näiden nettikommentien perusteella suhteen lopettaminen tai pettäminen on keskenkasvuisen ihmisen hommaa.
Se todella on ja en tosiaan arvosta yhtään itseäni sen takia.. Myönnän että mulla on havaittavissa pientä persoonallisuus häiriötäkin tuon asian suhteen, mutta kova on ainakin yritys muuttumiseen. Vanhat tavat vain istuu aika syvällä, kun on kerran antanut niille periksi.. Toivottavasti iän myötä tulis vähän järkeäkin päähän..
Kirjoitat tietäväsi, että ette koskaan suhdetta saisi aikaseksi, että olisi vain pelkkää seksiä suhde tämän miehen kanssa. Mistä olet tullut tähän päätelmään? Jos mies panee pääsi pyörälle ja seksi maistuu taivaalliselta, hän on parempi vaihtoehto kuin nykyinen miehesi, vaikka hänkin tarjoaa hyvää. Anna mennä tunteiden varassa nyt, niistä et kuitenkaan eroon pääse, vaan nälkä jäytää sisälläsi, jos tämän miehen päästät pois käsistäsi.
Samaa mieltä olen.. Se olisi niin väärin tätä nykyistäkin miestä kohtaan, jos yrittäisin jatkaa hänen kanssaan ja silti ajattelisin toista.. Kyllä ero tuntuu olevan ainut mahdollisuus tällä hetkellä ja tarvii vain katsoa mitä tuosta toisesta jutusta aikoinaan tulee..
Sitten kun sinulle joskus käy niin, että olet täysin rakastunut kumppaniisi ja välillenne on sinun käsityksesi mukaan kehittynyt syvä luottamus ja tunneside, ja puolisosi jättää sinut hekumallisen panon takia, niin ehkä sitten silloin muistelet tätä hetkeä kun itse toimit juuri sillä tavalla, etkä katkeroidu tms sillä ymmärrät, että se on juuri oikea tapa toimia silloin, kun panettaa jonkun toisen kanssa.
Niin, ja sano sitten sille uudellekin, että menet sitten panemaan jotain toista, jos joku hekumallisempi osuu kohdalle. Ei sitten kirpaise niin.
Tiedän hyvin riskit tähän asiaan. Se on juuri se syy miksi tämän uuden kanssa se on pelkkää seksiä. En uskalla rakastua koska todennäköisesti hän jättäisi minut toisen takia.
Mutta luuletko että se sitten toimisi, että seurustelisin tämän nykyisen kanssa ja aina hänen kanssaan sängyssä ollessa ajattelisin muita. Mielestäni se on sentään reilua lopettaa suhde. Monet pitää kahtakin miestä. Siksi juuri lopetan nykyisen suhteen, koska en halua niin ihanan miehen kokea vääryyttä.
"Siksi juuri lopetan nykyisen suhteen, koska en halua niin ihanan miehen kokea vääryyttä."
Ehkä minun täytyykin pysyä sinkkuna, kun kerran toimivat suhteet loppuvat noin helposti jonkin hetken hurmion takia. Ihana (huom ihana, ei huono/tylsä!) miehesi joutuu siis tylyn tuomion eteen ilman, että edes kunnolla tajuaa mistä on kysymys. Heikko olet kyllä naiseksi jos noin teet, toivottavasti ei tule moisia minulle vastaan :(.
...ja kasvaa pari vuotta ja yrittää sitten aikuisena uudestaan...
Heti kun arki tulee kuvioon mukaan, huomaat välittömästi, ettei vaihto välttämättä niin fiksua ollutkaan. Tulet takuulla katumaan katkerasti.
Mutta myös minä neuvoisin sinua lähtemään nykyisestä suhteesta -ei itsesi, vaan kumppanisi tähden. Anna hänelle mahdollisuus löytää elämäänsä nainen joka todella osaa kunnioittaa häntä ihmisenä ja miehenä sekä ymmärtää antaa miehelle sen arvon ja rakkauden, jonka hän on ansainnut.
Sinä et ole hänen arvoisensa. Jätä ennenkuin petät uudestaan.
niih.. onhan se noin.. Ja mitään muuta en toivo kuin hyvää tällä nykyiselle kumppanilleni.. Tulee olemaan hänelle vaikea asia erota, koska olin hänen ensirakkautensa, mutta kyllä hän siitä vielä yli pääsee ja löytää oikeasti arvoisensa. Mutta ehkä tämä on vain elämää.. ehkä mäkin löydän joskus vielä sen "omani"..
perimmäinen syy, miksi aiot erota. Oletko mukamas tosissasi niin heikko, että voit laittaa hyvän suhteen katki tuosta nuin ilman "järkevää" syytä?
"ehkä mäkin löydän joskus vielä sen "omani".."
Tuollaisella hurmioasenteella et kyllä löydä ketään pysyvää. Kannattaa nyt vielä miettiä onko seikkailu sen arvosta. Tuollaiset hetken ihasteet yleensä tuppaavat romahtamaan yhtä nopiasti kuin ovat alkaneet.
Tällä hetkellä minun ja mieheni suhteesta ei voi tulla mitään. Molempien tarvii kasvaa.. Minä olen liian levoton parisuhteeseen, enkä halua loukata enää yhtään enempää nykyistäni ja hän ei myöskään halua tulla loukatuksi. Hän kertoi minulle, että hänen luottamuksensa on kokonaan mennyt, mutta ei silti ole heittänyt hukkaan toivoa vielä "meistä". Olen aivan varma että hän olisi se oikea minulle.. 100%:sti.. Haluaisin viettää hänen kanssaan loppuelämäni, mutta jo se saa minut niskuroimaan vastaan, että pelkään itseäni.. pelkään että petän uudelleen.. ja sitä en todellakaan haluaisi tehdä enää.. en tiedä mitään paskempaa tunnetta ja kaiken lisäksi aina kun olen pettänyt niin alkaa tekemään oman mieheni viekkuun... "suojaan pahalta maailmalta".. mutta kumpa se tunne kestäisikin.. niin kuin sanoin, että taas tämä uusi mies saa ajatukseni sen verran paljon valtaansa, että että en pysty seurustelemaan nykyisen kanssa.. enkä haluakaan.. että oon vaikea ihminen.. MÄ VAIN EN TAHDO ENÄÄ SATUTTAA..