suhteen ongelma tuntuu olevan kommunikaatio. Anopit valittavat, että minät haukkuvat suut silmät täyteen ja miniät, että anopit päällepäsmäröivät poikansa ja miniän huushollissa. Mistä se johtuu, että nämä samat ihmiset kykenevät solmimaan muiden ihmisten kanssa ihan toimivia ja antoisia ihmissuhteita? Ehdotan ratkaisuksi kohteliasta henkistä välimatkaa ja edes yritystä kunnoittaa toista. Ainakin aluksi tilanne on usein vaikea, koska anoppi usein taitaa tuntea tulevansa hylätyksi. Miniä(kokelas) on taas rakastuneen euforisessa tilassa. Ollaan siis ihan eri tunteissa.
Anoppi
miniä-
51083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan tosi: antakaa miniän perheineen elää täydelleen omaa elämäänsä.
Ei teitä tarvita muiden elämässä. Kukin eläköön omassa kodissaan, tehköön työnsä ja huvittautukoon ihan itse.
Joko sinä anoppi kävit esim. Thaimassaa ja Malesiassa. Suosittelen.
väärää paikkaa :) Thaimaassa tyttäret hoitaa äitinsä , menevät vaikka ulkomaille naimisiin jotta pystyvät elättämään perheensä, ennenkaikkea äitinsä.
Miehet sielläkin maassa hulttioita kuten muuallakin.
Niin olen anoppi, thai sekä suomalaisen miniän:)
thainainen on ainakin 1000 kertaa mukavampi, huolehtivampi, ihmisystävällisempi, raittiimpi ym hyvää kuin suomalainen malli.
En sekaannu kummankaan asioihin, mutta arvatkaas kaksi kertaa, kumpi kysyy tarvitsenko minä apua ...
nykyisin???mulla on siis TODELLAKIN mahtava anoppi.pari kertaa kuukaudessa käymme yhdessä kapakkakierroksella.mulla sattuu olemaan ikävä kyllä,sellainen lökäpöksy löllykkä ukko joka hoitaa meillä lapset,ja on välillä mukava päästä anopin kanssa ulos.huono puoli vain on se, kun anoppi tulee juovuksiin se haukkuu mun ukon,jos kuka sitä saa haukkua se on tasan tarkkaan minä.
Mikä ihme siinä on, että ladataan niin hirveät odotukset anoppi-miniä -suhteeseen? Kohtelias välimatka on ehdottomasti viisain tie. Siitä sitten rauhallisista asemista käsin voi ruveta tarkastelemaan tilannetta, kun paremmin tutustutaan: onko tämä anoppini/miniäni IHMISENÄ sellainen, että voisimme olla läheisempiäkin. Jos ei ole, niin välimatka pysyköön ja sen myötä korrekti käytös.
En siis tosiaan voi käsittää, miksi oletusarvo on, että anoppi ja miniä loisivat lämpimän ystävyssúhteen ihan tuosta vain. En ole riidoissa yhdenkään työkaverini kanssa, mutten kyllä kyläile yksityisesti kovinkaan monen kanssa. Ihminen voi käyttäytyä kohteliaasti, vaikkei kovin läheinen olisikaan. Jos joku yrittäisi tunkea väkisin "reviirilleni" (kukaan työkaveri ei siis tietenkään yritä), varmaan vihastuisin. Kuitenkin voidaan olettaa, että olen monien työkaverieni kanssa enemmän samalla aaltopituudella kuin anoppini. Työkavereideni kanssa olemme samaa ikäpolvea, saman alan asiantuntijoita, olemme toistemme kanssa useita tunteja päivässä jne. Edes heidän kanssaan emme ole automaattisesti ystäviä vapaa-ajalla. Miten se sitten yhtäkkiä onnistuisi anopin kanssa, jonka kanssa meillä ei ole todellakaan mitään yhteistä ihmisinä ja persoonina? Olisi todellakin parempi tutustua vähitellen eikä odottaa liikoja. Parempi viileät ja asialliset välit kuin läheiset ja riitaiset.