Tiedättehän mainoksen joka aikoinaan tuli (ei siitä kauan ole), jossa mies sanoo naiselle että "mä rakastan sua!" ja nainen on ilostuu tosi paljon tämän kuullessaan. No sitten mies sanookin uudestaan "mä rakastan sua!" ja vielä uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan jne.! Ja nainen kyllästyneenä haukottelee tms...
Minusta tuntuu juuri tältä! Poikaystäväni kanssa ollaan 2v. seurusteltu, ja tuntuu että hänen tunteensa minua kohtaan kasvavat vain aikaa myöten, ja hän ei muuta teekään kun tunnustelee rakkauttaan, kehuu ja ylistää minua maasta taivaisiin, joskus puhuessamme illalla puhelimessa ennen nukkumaanmenoa (emme asu yhdessä vielä), poikaystäväni saattaa vaikka tunnin putkeen vain kehua minua ja kertoa miten ylisuperhyper-hulluna hän on minuun, hän ei ymmärrä että liika on kertakaikkiaan liikaa! Tunnen oloni vaivautuneeksi kun kehuja satelee jatkuvasti, eikö kahden vuoden seurustelun jälkeen voisi alkaa jo hellittää? Olen sanonut suoraan että liika kehuminen ei ole enää edes kivaa, muttä hän kertakaikkiaan ei voi tajuta että liiat kehutkin, niin positiivisia kuin ovatkin, voivat olla ihan tosissaan ärsyttäviä..
Kellään muulla samaa "ongelmaa"? Kaiken lisäksi poikaystäväni kaveritkin kertovat miten hän kehuu minua heillekin kaiket päivät, tympii!..
Joku varmaan tulee nyt sanoman että "oletkos varma ettei vieraissa käy ja vaikka huonosta omatunnosta innostuu kehumaan!" mutta käytännössä joku pettäminen olisi mahdotonta (siitä huolimatta ettemme yhdessä asu näemme toisiamme jatkuvasti ja puhelimessa puhumme yöt ja päivät (poikaystäväni kun ei vaan voi olla hetkeäkään erossa)...
Tuollainen käytös saa minut tuntemaan oloni suorastaan tukalaksi, tuntuu että tukehdun moisiin rakkaudenosoituksiin, sitäpaitsi jos joku on noin paljon minussa kiinni, ei jaksa olla itse innostunut hänestä, ikävää mutta totta, hän ei tajua että olisin itse paljon "rakastuneempi" jos hän ei olisi niin "kiinni" minussa kokoajan..Mikähän tässäkin auttaisi kun puhuminenkaan ei tunnu auttavan..
Minusta tuntuu juuri tältä! Poikaystäväni kanssa ollaan 2v. seurusteltu, ja tuntuu että hänen tunteensa minua kohtaan kasvavat vain aikaa myöten, ja hän ei muuta teekään kun tunnustelee rakkauttaan, kehuu ja ylistää minua maasta taivaisiin, joskus puhuessamme illalla puhelimessa ennen nukkumaanmenoa (emme asu yhdessä vielä), poikaystäväni saattaa vaikka tunnin putkeen vain kehua minua ja kertoa miten ylisuperhyper-hulluna hän on minuun, hän ei ymmärrä että liika on kertakaikkiaan liikaa! Tunnen oloni vaivautuneeksi kun kehuja satelee jatkuvasti, eikö kahden vuoden seurustelun jälkeen voisi alkaa jo hellittää? Olen sanonut suoraan että liika kehuminen ei ole enää edes kivaa, muttä hän kertakaikkiaan ei voi tajuta että liiat kehutkin, niin positiivisia kuin ovatkin, voivat olla ihan tosissaan ärsyttäviä..
Kellään muulla samaa "ongelmaa"? Kaiken lisäksi poikaystäväni kaveritkin kertovat miten hän kehuu minua heillekin kaiket päivät, tympii!..
Joku varmaan tulee nyt sanoman että "oletkos varma ettei vieraissa käy ja vaikka huonosta omatunnosta innostuu kehumaan!" mutta käytännössä joku pettäminen olisi mahdotonta (siitä huolimatta ettemme yhdessä asu näemme toisiamme jatkuvasti ja puhelimessa puhumme yöt ja päivät (poikaystäväni kun ei vaan voi olla hetkeäkään erossa)...
Tuollainen käytös saa minut tuntemaan oloni suorastaan tukalaksi, tuntuu että tukehdun moisiin rakkaudenosoituksiin, sitäpaitsi jos joku on noin paljon minussa kiinni, ei jaksa olla itse innostunut hänestä, ikävää mutta totta, hän ei tajua että olisin itse paljon "rakastuneempi" jos hän ei olisi niin "kiinni" minussa kokoajan..Mikähän tässäkin auttaisi kun puhuminenkaan ei tunnu auttavan..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sulla on romanttinen mies. :)
No, liika on tietysti liikaa ja herättää jo vastareaktionkin. Kandeis ehkä toppuutella ja yrittää vaihtaa puheenaihetta, ettei tämä yksi asia aja teitä kokonaan erilleen.
Noin ylimitoitettu kehuminen saattaa myös kieliä menettämisenpelosta, ja niitä pelkoja sinä voit haihduttaa ymmärtämällä ja ottamalla vaikka huumorinkin avuksesi. Vastaa "tulitukseen" samalla mitalla tai pane vielä vähän paremmaksi. :D
Kyllä tuokin vaihe tasaantuu aikanaan ja viimeistään sitten kun päätätte muuttaa yhteen asumaan...
sun tarvii oikeesti näyttää poikaystävälles, että oot tosissas. Saman tien ku se paapominen alkaa puhelimessakin, niin sanot vaikka että "juu katotaan, ku mä en oikeesti jaksa kuunnella tota" ja puhelin sammuksiin.
Jotkut miehet on niin saamarin jääräpäitä (on naisetkin) että niille tarvii rautalangasta vääntää. Jossei sekään auta, niin sit vaan välirikko vähäks aikaa, ja jos hän oikeesti rakastaa niin paljon, niin pitäis jätkänki alkaa tajuamaan, että kannattais vähän muuttua, jos aikoo pitää sut. Älä yritä turhaan olla liian kiltti ja hienovarainen, koska sit se ei ainakaan koskaan ymmärrä.
Totta on, että jos teijän suhde jatkuu samaa rataan, niin viimeistään puolen vuoden päästä erootte. Mä en ainakaan jaksais tollasta toispuoleista suhdetta, jossa kaikki tuodaan eteen hopealautasella.. Naisella pitää olla haastetta.. :)
Jos suhde tuntuu ahdistavalta, oli syy siinä, että mies ei kerro tunteistaan tai että mies ei muuta teekään, kun kehuu ja höpöttää rakkautta, on siitä suhteesta paras lähteä ulos. Normaali mies ei sitäpaitsi sano rakastavansa kuin ehkä kerran kuukaudessa, kun seurustelua on jatkunut muutaman kuukauden ajan.
Taakastasi et vapaudu, ettet mokomaa miestä jätä.
"Normaali mies ei sitäpaitsi sano rakastavansa kuin ehkä kerran kuukaudessa"
mistäs tilastoista tällainen määritelmä on peräisin? Heh.
Eihän nyt rakkaussuhteessa saa antaa noin helpolla periksi. Mitä se sellainen rakkaus on, joka loppuu kuin seinään heti kun toinen tekee ns. virheen?!
Todellinen rakkaus uskoo ja toivoo jne. eikä tuomitse eikä jätä yksin ihan tosta noin vaan. Todellinen rakkaus näkee sinne virheiden taakse asti, ymmärtää ja antaa ihmiselle toisenkin mahdollisuuden, se uskoo toisen kykyyn muuttua ja kasvaa.
Vai noinko säkin toivot miesten tekevän sulle sitten KUN säkin teet virheen?
Naisen tilipäivänä itse sanon. Käytän naistani taloudellisesti hyväksi kun se rakastaa mua ja mä sen tilipäivää ja alapäätä.
Tykkään juoda olutta ja panna naistani.
"Normaali mies ei sitäpaitsi sano rakastavansa kuin ehkä kerran kuukaudessa, kun seurustelua on jatkunut muutaman kuukauden ajan."
Siis täh?! Mistä näitä maailmankaikkeuden totuuksia aina satelee?
Säälittävää huomata että jotkut (aika monet) kuvittelevat kaikkien syntyvän samasta muotista ja saaneen samanlaisen kasvatuksen ja hankkineen samanlaisen elämänkokemuksen.
Terveisin,
Mies 34 v.
Kiva, että olet rehellinen itsellesi ja netissä, uskallatko kertoa tuon myös naisellesi?Epäilen...et saisi rahaa etkä naista sen jälkeen.
Minä olin suhteemme alussa juuri samanlainen lörppö kuin poikaystäväsi, ylistin likkaani maasta taivaisiin enkä millään voinut olla hänestä erossa, en siis suonut hänelle omaa rauhaa ja liikkumavaraa. Viimein tyttöystäväni sanoi, miten häntä ahisti se, ja ehdotti aikalisää, se auttoi ja opetti, nyt ymmärrän paremmin. Poikaystävällisikin kuulostaa olevan niin vahvat tunteet, ettei hän varmaankaan lähtisi lopullisesti jos ehdottaisit aikalisää. Mutta se on ehdottomasti muistettava ettette kumpikaan mahdollisen aikalisän sattuessa, eksyisi vieraisiin, se pilaa suhteen varmasti.
Joskus tuntuu siltä, että rakkaudentunnustukset ja muu puhe korvaa kaikki muut rakkauden teot. Osoittaako hän välittämistään ja rakkauttaan muutoin kuin puheella? Voisiko se olla vain totuttua sananhelinää? Vai haluaisikohan hän itse kuulla enemmän vastaavaa (huono itsetunto?), ja yrittää tavallaan provosoida sinusta irti hellyyden sanoja?
Ja tuollaisessa tilanteessahan voi jäädä moni muu tärkeä asia juttelematta, sellaiset, joita oikeasti sinunkin tekisi mieli jutella itsellesi tärkeän ihmisen kanssa. Ja kitka välillänne kasvaa. Varmaan hyvä yrittää kertoa omista tunteista, sanoa, että pelkäät että hänen rakkaudentunnustuksensa (l. "liirumlaarumit") etäännyttävät teitä toisistaan, koska sinä kaipaat muunlaista juttelemista. Voisiko tehota?
Näyttää muutenkin tunteitaan tämä poikaystäväni kuin sanoin, hän mm. ostelee lahjoja, aina kun hänellä on palkkapäivä hän ryntää ostamaan jotain minulle, milloin koruja, milloin leffalippuja, ruusujakin saan vaikkei olisi synttärit lähimaillakaan.. Jouluaattona toi kassillisen kaikkea, kultakorun, kännykän, sydänkarkkeja, romanttisia lamppuja huoneeseeni, suklaarasioita, hän todella hemmottelee minua ihan liikaa, vaikka ihanaahan se joskus onkin tuollaisia saada, mutta kuten sanottu, liika on liikaa..
Hän on käytännössä orpo, isä kuoli hänen ollessaan parivuotias, ja äiti asuu ulkomailla (alkoholisti) eikä ole pitänyt yhteyttä kummemmin sen jälkeen kun hän täytti 8v., sukulaisilla on asunut eivätkä hekään niin läheisiä hänelle, ja hän onkin sanonut ettei hänellä ole tässä maailmassa muita kuin minä, että ei haittaa vaikkei hänellä perhettä ole kunhan on minut, ja varmaan se selittääkin tämän hänen käytöksensä..
Tietysti välitän hänestä paljon, mutta miksei hän vain voi antaa minulle omaakin tilaa, harmittaa niin että jokapäivä yritän vain keksiä tekosyitä sille miksi en voi nähdä häntä (kun haluan omaakin aikaa!), ja se pistää miettimään että olenko ihan ilkeä ihminen kun välttelen omaa poikaystävääni tuollalailla..
Sinä joka kerroit olleesi samanlainen kuin poikaystäväni aikoinaan, kiitos vinkistä voisin tosiaan ehdottaa aikalisää, jos se teilläkin tehosi!
Lisää vaan muiden kokemuksia ja mielipiteitä!
Viihdyn naiseni kanssa ja viihdyn yksin. Tarvitsen aikaa olla itseni kanssa ja aikaa olla naisen kanssa.
Oma kumppanini on liian arvattava, yllätyksetön, tuttu. Haluaisin toisenlaisen naisen. Oletko huomannut toisinaan samansuuntaisia ajatuksia nousseen mieleesi? Silti olen tyytyväinen naiseeni mutta em. syistä johtuen tylsää riittää riittävästi.
Mahtaisiko vaivata aika kova hylätyksi tulemisen pelko, ja on ehkä joutunut oppimaan tulevansa hyväksytyksi antamalla muille...sitten hänestä tykätään, kun hän tekee kaikkensa miellyttääkseen muita. Ihan noista taustoista tuli tällainen mieleen. Ja vaikka asia olisi näin niin sehän ei tietenkään auta sinua tässä tilanteessa. Mutta auttaa ehkä ymmärtämään?
Seuraavaksi se varmaan pettää sua, jos ei ole jo sitä tehnyt. Sano sille, että sä et jaksa kokoajan kuunnella niitä lirkutteluja, että niistä menee maku.
Ymmärrän , että poikaystäväsi tukehduttaa sinut noilla tunnustuksillaan ja palvonnallaan.
Minulla taas toisenlainen "ongelma", mies joka ei puhu eikä pukahda.
Olisin onnellinen jos edes yhden päivän mieheni olisi sinun poikaystäväsi kaltainen, kornia eikö??!!
Mun exä ei kehunut mua koskaan, ilmankos onkin exä!!!