Olemme seurustelleet neljä vuotta ja menemme kesällä naimisiin. Mieheni on puhunut "yhteisestä taloudesta", mutta mitähän se käytännössä tarkoittaa? Menemme asianajajan luo tekemään avioehdon. Vaikka olemme umpirakastuneita, olemme myös realisteja.
Itselläni on opiskelijan tulot eikä tällä hetkellä osa-aikaista työtä. Rahani riittävät suunnilleen opiskelija-asunnon vuokraan, psyykenlääkkeisiin, puhelinlaskuun ja bussimatkoihin kahden kaupungin välillä. Mieheni taas johtaa keskisuurta firmaa, ja ymmärrettävästi tienaa moninkertaisesti sen mitä minä. Hänellä on omistusasunto, jossa yleensä vietämme viikonloput.
Minua on alkanut häiritä se, että näytän kirpparikuteissani niin nukkavierulta mieheeni verrattuna. Olisiko kohtuuntonta sanoa: "Jos lähdemme ravintolaan bisneskavereidesi kanssa ja sinulla on päälläsi 300 euron puku, voisinko saada 30 euroa, jonka investoisin siistiin paitaan?" (köyhyyteni vähän hävettää minua)
Miten muut olette ratkoneet rahankäyttöä aviolitossa?
Itselläni on opiskelijan tulot eikä tällä hetkellä osa-aikaista työtä. Rahani riittävät suunnilleen opiskelija-asunnon vuokraan, psyykenlääkkeisiin, puhelinlaskuun ja bussimatkoihin kahden kaupungin välillä. Mieheni taas johtaa keskisuurta firmaa, ja ymmärrettävästi tienaa moninkertaisesti sen mitä minä. Hänellä on omistusasunto, jossa yleensä vietämme viikonloput.
Minua on alkanut häiritä se, että näytän kirpparikuteissani niin nukkavierulta mieheeni verrattuna. Olisiko kohtuuntonta sanoa: "Jos lähdemme ravintolaan bisneskavereidesi kanssa ja sinulla on päälläsi 300 euron puku, voisinko saada 30 euroa, jonka investoisin siistiin paitaan?" (köyhyyteni vähän hävettää minua)
Miten muut olette ratkoneet rahankäyttöä aviolitossa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sen on mentävä niin. Luulisi miehen tajuavan sen pyytämättäkin. Viimeistään sitten tajuaa kun sanot asiasta. Opintotuesta ei kukaan maksele yhtään mitään ylimääräisiä kuteita eikä paljon mitään muutakaan. En ymmärrä miksi köyhyyttä pitäisi hävetä varsinkaan sinun tilanteessasi, jos olet opiskelemassa.
Minulle ei ikinä ole tullut mieleenkään, ettei miehelläni ja minulla olisi yhteiset rahat ja omaisuus.
Menimme naimisiin 21-vuotiaina, valmistuimme lähes samanlaisiin ammatteihin, nyt olemme keski-ikäisiä. Ansaitsemme vähän keskiveroa enemmän, minä selvästi enemmän kuin keskimäärin suomalaiset naiset.
Mutta yhteen mennessämme olimme rutiköyhiä.
Yhteinen talous - kysypä mieheltäsi, mitä se hänen mielestään tarkoittaa.
Kai te avioparina asutte samassa taloudessa? Nyt kirjoituksestasi sai vähän hassun kuvan, että sinä jatkaisit kenties asumista opiskelija-asunnossa ja vietätte vain viikonloput yhdessä. Vaikka voihan niinkin tietysti asua, mikäs siinä. Aika harvinaista sellainen tietysti on. Jos sinä matkustat ees sun taas sun, olisi mielestäni kohtuullista, että miehesi maksaisi matkoistasi puolet - hänenhän ei tarvitse matkustaa sinua tavatakseen. Toisaalta jos hän esim. maksaa ruokakulunne viikonlopun aikana, on tilanne toinen.
Kyllä luulisi, että olisitte hieman tarkemmin puhuneet asioista, kun jo kesällä olette naimisiin menossa:) Ja luulisi, että hän parempituloisena huolehtisi myös osasta sinun menojasi. Eihän tuollainen epäsuhta tee hyvää suhteellenne pitkällä tähtäimellä.
Keskustelun paikka! Käykää läpi, että mitä teille kummallekin yhteinen talous merkitsee. Se voi olla, että kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset menonsa, suurituloisempi vuokran, ruokakulut laitetaan puoliksi niin, että enemmän syövä antaa hyvitystä toiselle.
Voitte myös sopia, että nyt kun sinä vielä opiskelet, niin miehesi maksaa yhteiset kulut, mutta sinä esim. hoidat kotityöt, jos aikautusi on vapaampi (kuten opiskelijoilla joskus on).
Kaikki nämä asiat ovat sopimuskysymyksiä. Jutelkaa ne kaikki läpi huolellisesti. Ja kun käytte ne läpi, niin kuunnelkaa toisianne, miettikää, että mikä on paras ratkaisu juuri teille kahdelle perheenä, ei yksilöinä.
Jos miehesi on rahan suhteen hiukan pihi, ehdota, että hän antaisi sinulle sen 30 euroa vaikka ennakko huomenlahjana tai vastaavaa! Luulisi, että kun rehellisesti kerrot miehellesi tunteistasi, niin kaiken järjen mukaan yhden paidan ostaminen (tai paidan ja housujen/hameen)ei pitäisi nousta ongelmaksi.
talous tarkoittaa mielestäni sitä, että on yhteinen tili jolta kustannetaan KAIKKI yhteiset menot (asuminen, ruoka, matkat, pukeutuminen ym.) Ostoksista sovitaan keskenään t.s. kerrotaan toisen kuullen, että tarvitsen uuden takin / olohuoneeseen pitäisi laittaa uudet verhot, Autotalli pitää maalata. ym.
Tilille molemmat laittavat rahaa OMAN maksukykynsä mukaan.
Sitten molemmilla on ehkä ihan OMA tili josta voi ostaa omia juttuja, (uudet alumiinirenkaat autoon, kuudes käsilaukku, pikkulahja parhaalle ystävälle, kalliimpaa partavettä ym..)
Tietysti miehesi on pääosin se joka tällä hetkellä kustantaa lähes kaiken, mutta avioliitossa ollessa puolisoillahan ON lain mukaan jo puolisoiden keskenäinen "elatusvelvollisuus".
Siis ei suoranainen elatusvelvollisuus, vaan velvollisuus huolehtia toisistaan myös taloudellisessa mielessä.
Keskustelkaa ihmeessä asia valmiiksi..
Miksi noin itsekäs ihminen haluaa edes mennä naimisiin? Tai ehkä hän on huomannut että häpeät köyhyyttäsi eikä siksi tarjoudu vaikka ostamaan sinulle vaatteita?
Emme ole naimisissa, koska sillä ei käytännön elämässä ole ollut suurtakaan merkitystä. Olemme asuneet 6 vuotta yhdessä ja meillä on 3 lasta. Kaikki rahat ovat itsestäänselvästi yhteisiä, on ollut alusta asti ja niin se mielestäni pitääkin olla koska olemme muutenkin päättäneet yhteisen elämän viettää.
Siitä ulkonäöstä...mieheni pitää minua aina kauniina, ja on siksi vähän sokea ;) Hän ei taida kiinnittää huomiota siihen, mihin pukeudun, miten meikkaan, laitan hiukset tms.
Mieheni on minua taitavampi rahankäyttäjä (yrittäjänä täytyykin olla). Joskus olen esim. siirtänyt opintolainani hänen tililleen, ja pyytänyt sieltä tarpeen vaatiessa.
Tällä hetkellä minulla on meistä enemmän vapaa-aikaa, ja teen enemmän kotitöitä. Hoidan tiskit ja pyykit, laitan ruokaa, ehtiessäni jopa silitän miehen kauluspaidat tms. Olen luonnostani melko laiska ja epäkäytännöllinen, en siis mikään "kodinhengetär", mutta sopeutunut hyvin aikuistuessani. Mies muistaa huomioida minua ja kiittää.
Aiotteko siis asua edelleen erillään ja olet viikonloppuisin miehen luona? Jos muutat miehen luo niin siinähän sinulla säästyy vuokrarahat, paitsi jos maksat miehelle jotain asumisesta.
En ymmärrä, jon näette vain viikonloppuisin miksi peset hänen pyykkinsäkin? Ja kai mies muina päivinä tiskaa ja laittaa ruokaa? Kun et ole siellä? Vaikka tämä ei kai liittynyt asiaan... Paitsi, jos ajatellaan että mies voisi maksaa näistä kotitöistä.
Ehkä mies ei ole hoksannut, että tarvitset uusia vaatteita? Voivottele ääneen, että et kehtais tälläisillä rytkyillä liikkua ihmisten ilmoilla, mutta ei ole oiken varaa uusiinkaan.
Ja sitä kannattaa kysyä mieheltä mitä tarkoitti yhteistaloudella. Me voimme vain veikkailla.
Kuulostaa siltä että miehesi 'saa naista ilmaiseksi', niin kotitalouspalvelijan kuin rakastajan roolin osalta.
Kuulostaa aivan uskomattomalta 'yhteistaloudelta'. Ette ilmeisesti ole alkuunkaan keskustelleet asiasta vaan olette vain antaneet olettaa ymmärtäneenne.
Asetelma on monella tavalla yksipuolinen myös sen osalta, että tekisitte avioehtosopimuksen minkä tarkoituksena ilmeisesti on vain se, että miehen varoja ei missään tapauksessa siirry vaimolle muuta kuin miehen 'hyväntahtoisten' eleiden kautta. Toisaalta aika yleistä on myös se, että mies näin varmistaa, että saa käytännössä nauttia 'oikeudestaan' vaimoonsa, eli seksistä mikä ei enää ole asia, joka olisi lainmukainen miehen oikeus avioliitossa .
Jos suunnittelette aidosti yhteistä taloutta niin avioehto sopimuksessa varmaankin voisi asian ottaa huomioon ja määritellä. Esimerkiksi, että avioparilla on yhteinen tili josta yhteistä taloutta hoidetaan. Samalla määritellään se mikä katsotaan kuuluvaksi yhteiseen talouteen ja miten kustannusvelvollisuudet jakaantuvat puolisoiden kesken.
Teoreettisena keskusteluna tämä on erittäin mielenkiintoinen ja toivottavasti tästä herää laajempaakin keskustelua.