Jos, niin millaisia tunteita? Miten?
Lyhyt aloitus, koska yritän olla johdattelematta.
Lyhyt aloitus, koska yritän olla johdattelematta.
Voiko tunteita tuhlata?
mayanna
221302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei ole mahdollista tuhlata.
Jos jonkun tunteen päästää valloilleen niin takuuvarmasti toinen tunne seuraa tätä tunnetta.Esimerkkinä voisi olla tässä vihan tunne.Vihastut ja sen jälkeen tunnet joko katumusta,voitonriemua,syyllisyyttä tai jopa surua.
on siis ehtymätöntä tunnevirtaa?
paikkansa sun huomio:)
Suvantovaiheet tietty täyttyy järjellä;D
Käsittäisin kysymyksessä olevan enemmänkin energian tuhlauksen tunteiden kautta. Kielteiset tunteet, kuten viha, loukkaantuminen, suuttumus, pelko, epätoivo ja suru ovat kaikkein kuluttavampia.
Ne tyhjentävät ihmisen vitaalienergiaa, rasittavat sydäntä, verenkiertoa, aineenvaihduntaa ja hermostoa. Viha pakkautuu maksaan. Pelko munuaisiin.
Epätoivo ja suru hiilostavat sydäntä.
Myönteisillä tunteilla taas on päinvastainen vaikutus. Ilo keventää sydäntä. Myötätunto saa veren virtaamaan. Rakkaus lämmittää ja kohottaa energiaa. Rohkeat munuaset voivat hyvin jne.
Usein ajatellaan väärään kohteeseen rakastumisen olevan tunnetuhlausta. Todellisuudessa vasta pettymyksen tunteessa tuhlaantuminen käynnistyy.
Kokemuksen myötä älykäs ihminen oppii käsittelemään tunnetilojaan. Pieni lapsi ei vielä hallitse kiukkua, tai pelkoa.
Kehityneempi ihminen kysyy itseltään: Mistä tämä tunne johtuu? Mikä sai todellisuudessa aikaan tälläisen tunteen? Miksi reagoin juuri tällä tavoin, tähän tilanteeseen, tähän ihmiseen jne?
Käsittelemättömät ja tiedostomattomat kielteiset tunteet voivat olla erittäin suuria energian riistäjiä.
tupsahti oikea Tunteiden Tietopaketti :)
Siis energian tuhlausta tunteiden kautta... mutta jos energia on liikettä, kuten väitetään, eikö tunne (joka usein kohdistuu toiseen ihmiseen tai on riippuvainen jostain itsen ulkopuolelta tulevasta) palaa takaisin antajalleen jossain muodossa?
Onko vuorovaikutus koskaan tuhlausta?
Usein ajattelen, että tunne - oli se mikä tahansa - ikäänkuin vetää perässään jonkin toisen tunteen/asian sisimmästä. Negatiivisetkin tunteet saattavat näin tuoda pintaan positiivisia.
Voisiko ajatella, että ellei tunteen vallassa ollessa opi mitään, se olisi tuhlausta, muuten kasvatusta?
Vähästään ja rikas ei anna paljostakaan.
Sanonta pitänee paikkansa tunnepuolellakin.
Köyhällä on "tunnesäkki" selässään,rikkaalla taas on köyhä,joka kantaa sen säkkiä selässään.
että tunneihminen tuntee vain itselleen, ei kykene empatiaan/sympatiaan?
tällaista tunneköyhän vitsailua rikas vastaan köyhä......
nuo rakkauden tunteet ovat sellaisia,että niitä voi tuhlata loputtomiin..Ne ovat ehtymättömiä...
joskus suorastaan ylitsepursuavia? :D
Tunteethan on uusiutuva luonnonvara.
Sopiva ripaus tunne"hiivaa" ja astia pursuaa yli äyräittensä.:)
on aikalailla luonnontuote....
Mutta silloin niitä täytyy voida myös säästää. Tunteilla täytyisi olla joku yksikkö jolloin tietäisi verrata käyttöänsä tunteiden pääomaan. Mikäli tunne on epämääräisen kokoinen nyssäkkä, niin eihän sitä käytettäessä tiedä tuhlaako vai ei.
Voisikohan ajatella tuhlattavaksi pari tunnetta taskun pohjalta vai antaisko palaa koko lompakon. Jos käytössä on sata tunnetta ja siitä käyttää kymmenen on se jo aikamoista tuhlaamista, mutta jos tunnepankissa on tonni ei kypän polttaminen tunnu vielä missään.
sattui katsomaan yleltä ohjelman, missä tieteellisesti tutkittiin naisen ja miehen välisiä eroavuuksia, niin kiinnostavaa oli, miten naisilla yleisemmin tapahtuu aivojen tunnealueella paljon, kun vastaavasti miehen aivot saattoivat olla samassa tilanteessa täysin reagoimattomat.
Tyhjästä on paha nyjästä:-)
Tulee aika säännöllisesti katsottua. Katsoin myöskin tuon mainitsemasi. Mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan.
Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta toisaalta turvoksissa olevaan nuppiin ei sitten mitään (muuta)enää mahdu.
Meinatkos, että tunneturvonnessa päässä järkikin sumenee:_DDDD
Siinä saattaa tapahtua ja mikä pahinta, sinne ei sovi järkeä niin paljon kun pitäisi. Dee dee.
on sitten lompakossa? Itselläni taitaa olla tuo epämääräinen taskunyssäkkä, vielä ei ole pohja tullut vastaan, mene ja tiedä, tuleeko joskus. En kyllä usko, että viha loppuu vihaamalla, kateus kadehtimalla, rakkaus rakastamalla tai pelko pelkäämällä.
Pitäisikö tunteita säästää?
Ei pidä, mutta pitäisi ymmärtää säästää ne aidot ajatukset oikealle kohteelle. Mikä se sitten on. Siinä se pointti.
voi jos niiden kohde ei ole sen arvoinen.
tähän ytimekkääseen kiteytykseen oikeastaan ole juuri lisättävää, jotenkin näin itsekin ajattelen.
Tosin 'positiivisten' tunteiden näyttämisen en usko koskaan menevän täysin hukkaan, vaikkei kohde olisikaan vastaanottava/palauttava.