Ollaan seurusteltu poikakaverini kanssa noin 5 kk. Silloin alkuaikoina kun kysyin häneltä, että onko kaverini kauniimpi kuin minä ( tiedän aivan järjetön kysymys), niin hän alkoi kertomaan kuinka kaverini on klassisesti mua kauniimpi ja monet miehet on varmasti enemmän hänen perässään. Se oli kuin tikarin isku suoraan sydämmeen. Mä en tajua miten joku voi sanoa noin, jos rakastaa toista. ( Olis edes tajunnut valehdella ja säästänyt mut siltä tunteelta) Mä en kuitenkaan pyytänyt itseäni vertaamaan kehenkään hollywood tähteen vaan tavalliseen itseni kaltaiseen tyttöön. Ja eikö yleensä rakastaan pidä aina kauniimpana kuin muita? Eikö sanontakin kuulu, että rakkaus on sokea? Itse ainakin pidän poikakaveriani komempana kuin hänen kavereitaan.
Kyllä hän välillä aina kehuu mua kauniiksi, mutta sitten samalla sanoo mulle, että et sä maailman kaunein ole. Mä tiedän sen kyllä itsekin, niin miks se pitää sanoa ääneen. Enkä ikinä vaatisi ketään kehumaan mua niin. Tuntuu tosi pahalta, että hän sanoo noin. Ja samalla puhuu, että hän ei voisi edes pitää mua maailman kauniimpana, kun näkee mut aamuisin tukka pystyssä, mutta häntä se ei kuulemma HAITTAA. Mua haittaa kun hän sanoo noin, hän saa mut tuntemaan itseni rumaksi ilman meikkiä ja harjaa.
Olen muutenkin kärsinyt huonosta itsetunnosta ja hän aina kivasti onnistuu pudottamaan mut pohjalle. En halua jatkuvasti nousta sieltä ja tippua sinne takasin.
Tiedän, että on tosi tyhmää pyytää itseäni vertamaan kehenkään muuhun tyttöön. Se taisi olla vain sitä, että halusin jotenkin sillä tavalla saada selvyyttä hänen tunteistaan.
Hän muutenkin käyttää usein lauseita esim. että kuinka kiva olla JONKUN vieressä. Tuntuu siltä kuin mä olisin hänelle kuka tahansa. Hän puhuu aina kuinka rakastaa mua, mutta musta alkaa tuntua että se ei taida olla aivan totta tai hän vain luulee rakastavansa mua.
Mä en enää tiedä mitä ajatella, haluaisin olla hänelle tärkeä kaikin puolin, mutta en voi / enkä halua häntä pakottaa pitämään mua sellaisena. Tuntuu vain, että jokin jää tästä suhteesta uupumaan vaikka rakastankin häntä.
Ja eikä asiaa paranna se yhtään, että olen saanut tuntemattomilta ja puolitutuilta miehiltä parempia kehuja kuin omalta poikaystävältä.
Kyllä hän välillä aina kehuu mua kauniiksi, mutta sitten samalla sanoo mulle, että et sä maailman kaunein ole. Mä tiedän sen kyllä itsekin, niin miks se pitää sanoa ääneen. Enkä ikinä vaatisi ketään kehumaan mua niin. Tuntuu tosi pahalta, että hän sanoo noin. Ja samalla puhuu, että hän ei voisi edes pitää mua maailman kauniimpana, kun näkee mut aamuisin tukka pystyssä, mutta häntä se ei kuulemma HAITTAA. Mua haittaa kun hän sanoo noin, hän saa mut tuntemaan itseni rumaksi ilman meikkiä ja harjaa.
Olen muutenkin kärsinyt huonosta itsetunnosta ja hän aina kivasti onnistuu pudottamaan mut pohjalle. En halua jatkuvasti nousta sieltä ja tippua sinne takasin.
Tiedän, että on tosi tyhmää pyytää itseäni vertamaan kehenkään muuhun tyttöön. Se taisi olla vain sitä, että halusin jotenkin sillä tavalla saada selvyyttä hänen tunteistaan.
Hän muutenkin käyttää usein lauseita esim. että kuinka kiva olla JONKUN vieressä. Tuntuu siltä kuin mä olisin hänelle kuka tahansa. Hän puhuu aina kuinka rakastaa mua, mutta musta alkaa tuntua että se ei taida olla aivan totta tai hän vain luulee rakastavansa mua.
Mä en enää tiedä mitä ajatella, haluaisin olla hänelle tärkeä kaikin puolin, mutta en voi / enkä halua häntä pakottaa pitämään mua sellaisena. Tuntuu vain, että jokin jää tästä suhteesta uupumaan vaikka rakastankin häntä.
Ja eikä asiaa paranna se yhtään, että olen saanut tuntemattomilta ja puolitutuilta miehiltä parempia kehuja kuin omalta poikaystävältä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
idiootti. Kuvittelee ilmeisesti, että totuus on AINA parempi. Totuuden tiedät itsekin.
Minulle on käynyt monesti niin, että olen rakastunut vähemmän hyvännäköisiin. Mutta kun rakastuu, niin ne huonot piirteet ikäänkuin häviää. Oma kultani on silmissäni se kaikkein ihanin, koska pelkkä ulkokuori ei ole se, mikä tekee ihmisestä kauniin tai viehättävän. Miehellesi näin ilmeisesti on?
Juu ei tommonen kyllä oo kivaa.. Ootko puhunu asiasta poikaystäväs kanssa, että se loukkaa sua? Joskus miehet on vähän hömppiä, että ne ei ymmärrä missä vaiheessa kannattais olla hiljaa, vaan pamauttaa ne suoraa päin näköä.
Kyllä sun poikaystäväs selvästikin välittää susta, mutta hänellä taitaa olla aika kiiltokuvamainen kuva meistä tytöistä. Kaikillahan meillä on hiukset pystyssä aamuisin,vai luuleekohän että meidän pitäisi nukkua seisaaltaan lasikaapissa puuterihuisku kädessä. Voisi tulla miehelle aika kylmät yöt.. ;)
Puhukaa oikeasti asioista ja niin kyllä mä uskon että kaikki selviää. Jos miehesi vain tarpeeksi rakastaa niin kyllä hän on valmis muuttamaan tuota käytöstänsä! ja jos ei.. niin alahan sinä kehumaan seuraavalla kertaa muita miehiä (vaikka oikeasti se oma onkin aina se komein..) :)
herran perse sentään mitäs menet kyseleen tollasia se sano asian suoraan niin kun se on ei pidä kysellä tyhmiä.en ole itekkään mikään ruusu ja mieheni on kieltämättä tosi komee.olen joskus siltä kysyny suoraan olenko siitä ruma en ole niin se sanoo ja varmaan se kattelee vieraitten akkojen pärstiä ku tuolla mennään.miehet on miehiä ei ne tavoistaan mihinkään pääse se on niitten luonto minkäs teet.
Minun miesystäväni sanoi minulle kerran (1,5 vuotta sitten) huonona hetkenä jotain loukkaavaa ulkonäöstäni. Silloin aloin heti pakata kamppeitani ja tein selväksi, että jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin sopii etsiä uusi: parisuhteessa ei tarvitse sietää mitään itsetuntoa tökkiviä tölväisyjä. Lopulta mies suunnilleen aneli jäämään ja pyysi anteeksi jne. Yleensä hän on kommentoinut vain myönteisesti ulkonäköäni.
Siis älä missään tapauksessa alistu loukkaaviin kommentteihin tai suhtaudu niihin myöntelevästi (tyyliin "kyllä mä itsekin tiedän, että olen ruma")!! Se kyllä varmasti nakertaa pidemmän päälle itsetuntoa. Tee selväksi, mikä loukkaa, ja et aio sellaista sietää.
Joskus harviaisena huonona hetkenä saattaa ehkä kenen tahansa suusta päästä jotain loukkaavaa, mutta jos poikaystäväsi useamminkin toistelee tuollaisia juttuja ja ihan harkiten, niin tuntuu, että olet jotenkin alistettuna suhteessanne. Joko hän haluaa käyttää tietynlaista valtaa sinuun, tai hän ei ehkä kuitenkaan rakasta sinua...
on A) nuori B) pelkällä logiikalla toimiva tunteeton "paska" tai C) molempia. Olen parikymppisenä edustanut tyyppiä C. En ollut kauhean hyvä kumppani. Onneksi naiset vähän opetti empatiaa ja tunne-elämää. Kiitos.
Idiootteja on paljon. Minusta kuulostaa siltä että hänellä on huono itsetunto-eli yrittää olla isompi ja kokeneempi (voi siis olla nuorikin)tai sitten hän yrittää ärsyttää sinua tahallaan. Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. Jos hän tajuaa sen niin hyvä on, jos hän ei tajua sitä niin heitä ulos. Jos hän on yli 20-heitä hänet ulos! Minulla oli kerran ex-aviomies joka kehui toisen naisen rinnat sängyssä. Sitä en tule koskaan unohtamaan.
Olette ilmeisesti aika nuoria?
Kauneus on vain yksi asia ihmisessä, ja omalla kömpelöllä tavallaan poikaystäväsi yrittää ehkä jopa oikeasti kehua sua. Olet hänelle ihana ihminen, vaikka et olekaan maailman kaunein (etenkään aamutuimaan). Kauneus/komeus on vain yksi aspekti, ja iän myötä tässä suhteessa tulee koko ajan vain realistisemmaksi (eikä enää kiinnitä koko asiaan samalla tavalla huomiota, muut asiat painavat kupissa vähintään yhtä paljon).
Miksi pitäisi valehdella? Harvoin toinen on se maailman kaunein tai komein tai edes kaveripiirinsä komein/nätein. Ja ei, se oma rakas ei välttämättä ole se kaunein tai komein - edes suhteen alussa. Kun se ulkonäkö ei kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä.
Eiköhän poikaystäväsi sinua kuitenkin rakasta, tapa vain voi olla hiukan arkisempi eikä jalustalle nostava. Tämäkin on normaalia etenkin miespuolisten parissa eli miehet harvemmin ovat liikkeellä samanlaisten ruusunpunaisten lasien kanssa kuin naiset. Mutta se on usein myös se tapa, joka kantaa pitkälle.
Tuntemattomilta saa nyt etenkin baarissa/viihteellä vaikka minkälaisia kehuja. Niitä ei kannata ottaa turhan tosissaan. Sama pätee puolituttuihin, etenkin jos sanoja on nauttinut alkoholia, itse ensin kysyt mielipidettä tai on mahdollisesti taka-ajatuksia...Elämä opettaa.
Mikäli poikaystäväsi rakastaa sinua ja hänellä on hyvä olla kanssasi, niin silloin epätäydellisyydet eivät todellakaan enää haittaa. Ja sanotut kohteliaisuudet myös on tarkoitettu juuri sellaisinaan ja perustuvat siihen, että hän tuntee sinut ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Se kantaa vuosien yli, ei jatkuva kehuminen kauniiksi ja vertailujen voittaminen muihin tyttöihin ulkonäön suhteen.
siltä, että poikaystäväsi on vähän yksinkertainen, toinen vaihtoehto on, että hän tarkoituksella haluaa loukata sinua..
Anna palaa! Puhu sille sun tuntemuksista!
Itse olen perussuomalainen tyllerö..Laitettuna ihan mukiinmenevän näköinen, mutta ihan tavallinen typykkä. Aiemmissa miessuhteissani olen saanut osakseni kehuja ulkonäköni suhteen. No, nykyinen miesystäväni on sitten sellainen "suoraan henkka ja maukka mainoksesta" tyylinen ulkoisesti. Hänen aiemmat naisystävänsä ovat olleet äärimmäisen kauniita naisia (turkkilaista, arabialaista, romanialaista ja myös suomalaista parhaimmistoa..malleja enimmäkseen..), siis aivan eri liigassa ulkoisesti kuin minä. Hän on myös tosi hoikassa kunnossa ja minä taas "pehmeämpää" sorttia. Kun tapasimme olin laihtunut laihemmaksi mitä edes teini-ikäisenä olin koskaan ollut. No parisuhde tunnetusti usein lihottaa..ja minulle kertyi lisäkiloja tasaiseen tahtiin (tähän ei yhtään auttanut se että miesystäväni on kokki..). Jonkun kerran miesystäväni (ihan ilman v**tuilun sävyä) huomautti ohimennen, että "olet tainnut hieman lihoa alkuajoistamme". En millään pystynyt ottamaan kommentteja "normaalisti" vaan sisälläni kiehui. Mietin mielessäni että; "no voi juma***ta, kyllä kai mä nyt olen hel***ti huomannut että olen lihonut..". No, jonkun aikaa kärvisteltyäni ajattelin, että nyt on kyllä pakko puhua asiasta. Ja kun kerran vedin kunnolla herneet nenääni hänen kommentistaan ja selvitin tunnin verran miksi naisille EI SAA SANOA LIHOMISESTA, niin kyllähän tuokin luupää otti siitä opikseen. Hänen käsityksensä tästä aiheesta oli ollut ettei kai kukaan nyt OIKEASTI voi loukkaantua ulkonäköön liittyvistä kommenteista, hänhän vain vitsailee. Öö...joo..kyllä voi ja haloo ei silloin mietitä että olikohan tuo nyt vain vitsillä. Pidin luentoa hänelle myös syömishäiriöistä ja kauneisihanteiden paineesta naisen elämässä..Ja kyllä nämä keskustelut joitain harmaita aivosoluja siellä päässä liikutti..enää hän ei kommentoi negatiiviseen sävyyn naisille heidän ulkonäöstään :)
Niin, miksi ei saisi sanoa lihomisesta, etenkin kun itsekin tämän tiedät.
Mallien luoma ihannekuva on vääristynyt, mutta toisaalta sen pohjalta on helppo sanoa, ettei toinen saa sanoa, vaikka paino alkaisi nousta epäterveelliselle tasolle. Tämä on aika kaukana haukkumisesta esim kasvonpiirteistä, joille ei voi mitään. Mikä edes oli keskustelun lopputulos?
Myöskään siihen, että toinen on loistava kokki, on turha vedota. Loistava kokki kun osaa valita vähärasvaiset tuotteet jne ja tehdä maun muillakin kuin suolalla, sokerilla ja rasvalla.
Parisuhteen ei trvitse lihottaa, sitä liikuntaa voi harrastaa yhdessäkin. Tai hankkia lemmikin, joka kaipaa liikuntaa (ja ulkoiluttaa yhdessä).
En tiedä, mikä painosi nyt on tai painoindeksisi (tai kuinka paljon painosi on noussut), mutta jos asia häiritsee itseäsikin, olisit itse voinut ottaa asian esiin ja esimerkiksi pyytää miestäsi laittamaan hiukan kevyempiä aterioita. Sen sijaan läksytät toisen, kun hän huomauttaa asiasta, jonka itsekin jo olet todennut. Entä jos asia olisi tullut esiin lääkärin taholta (vuositarkastus tms)?
Yritän vain sanoa, että oma realismi kannattaa pitää mukana. Haukkuminen ja mollaaminen on eri asia. Samaten on helppo vedota siihen, ettei tunteita saa ikinä loukata millään tavoin eikä mitään negatiivisia puolia saisi ottaa esiin toisen persoonasta. Vielä helpompaa on todeta, että huomauttelu (yli)painosta aiheuttaa syömishäiriöitä - näiden takana on paljon monimutkaisemmat tekijät. Yhtä helppoa on todeta, että suhde lihottaa ja toinen nyt vain laittaa sellaista ruokaa kuin laittaa - tähän voi pyytää muutosta tai ottaa pienemmän annoksen. Tai lähteä iltakävelylle eikä jäädä telkkarin vangiksi.
Ja ennen kuin kysyt: olen nainen ja useamman pitkän suhteen läpikäynyt, ruokieni mausta ei todellakaan valiteta ja yhä edelleen voin käyttää lukioaikaisia vaatteitani. Eikä yksikään existäni (tai nykyinen mieheni) ole seurusteluaikana lihonut (kuten en itsekään) vaikka sitä suklaata yms tulee myös välillä syötyä.
Noh..olen 163cm pitkä ja kun aloimme seurustella painoin 52 kiloa, nyt painan 57 kiloa..että ei nyt ole mitään "terveyttä haittaavaa" painonnousua.. Pointti on se että jos haluan painaa 52 kiloa, en oikeasti voi syödä lähes mitään. Kun aloimme seurustella, aloin syömään normaalisti ja tällöin painoni nousi minulle "luonnolliseen" painoon. Ja rakas kokkini kyllä käyttää ruuan laittoon nimenomaan kermaa, suolaa, sokeria, voita, öljyä yms..todella paljon. Hän myös tekee aina kolmen ruokalajin settejä..
Keskustelun lopputulos oli se, että nykyinen painoni on minulle juuri se "terveellinen" ja keholleni oikea. Kehoni ei sovi "mallimuottiin".
Miesystäväni on vain "tottunut" siihen että ihmiset hänen ympärillään näyttävät aina suoraan musiikkivideolla olevilta..äh vaikeaa selittää..
Jos ehdottaisit voin ja sokerin vähentämistä? Itsekin laitan aina jälkiruoan, mutta kun ei tuo marjakiisselikään oikeastaan juurikaan sokeria enää kaipaa. Kermoissakin on kevyempiä vaihtoehtoja (ja kasvipohjaisia esim soijakerma), jotka toimivat aivan yhtä hyvin eikä maussa eroa huomaa.Suola on helposti korvattavissa muilla mausteilla, eikä tällöin tule suolasta johtuvaa 'nestekertymää'. Ja viinin juomisen aterialla voi jättää viikonloppuun. Mikäli alkuruoat yms ovat mukana, niin tällöinhän annosten koko pitäisi olla suhteessa tähän (eli annokset keskimäärin pienempiä).
Musiikkivideoilla osa näyttää siltä kun näyttää, koska ovat ammattitanssijoita yms eli nämä ihmiset liikkuvat huomattavasti keskivertotavista enemmän. Vaatteilla, kuvakulmilla yms saadaan myös kaikenlaista aikaiseksi. Mallit ovat asia erikseen, mutta nämähän tunnetusti ovat alipainoisia lähes järjestäen (ja näkeehän sen jo muotojen puuttumisesta). Pelkästään hyvä lihaskunto tekee ihmeitä kropan mallille (lihas painaakin suhteessa enemmän).
Ylipainoinen et ole, mutta jo yleisen terveyden takia ainakin osan voisi korvata hiukan kevyemmillä versioilla, ja syödää iltapalana vaikka ylimääräisen banaanin ja omenan.
juu..kyllä meillä on jo päästy siihen, että noita italialaisen ja turkkilaisen keittiön bravuureja syödään hillitymmällä voluumilla ja yleensä enää viikonloppuisin. Miesystäväni on myös alkanut suosimaan erilaisia ruokaisia salaatteja ja muutenkin enemmän kasvispohjaisia ruokia kun keittiössä hääräilee. Harmitti vaan jossain vaiheessa kun hänelle ei mennyt jakeluun että minä toimistotyötä tekevänä (ja naisena) en kuluta niin paljon energiaa kuin hän. Miesystäväni voi syödä ihan mitä vain ja vaikka kuinka paljon ja silti hänen ongelmansa on ennemminkin keikkuminen alipainossa kuin lihominen.. Ja syksylle ollemmekin ohjelmoineet jo yhteistä tanssiharrastusta :) Kiitos vain ihan asiallisista kommenteista :)
että miesystäväsi huomauttaisi sinulle parin kilon painonnoususta ? luulenpa ettet ottaisi sitä hyvällä. ja vaikka todellisuudessa et lihoisikaan helposti, ottaisit varmasti siitä nokkiisi omalla kohdallasi, eikö niin? ja jos jostain loukkaantuu, ei sitä myöskään pidä sietää. tosin on sitten asia erikseen, jos loukkaantuu ns. pienestä asiasta, mutta mielestäni ulkonäkö on jokaisen oma asia ja kenelläkään muulla, ei edes miesystävällä, ole asiaan mitään sanomista.
Riippuu täysin siitä, miten toinen sen sanoo. Mikäli tulee asiallisessa kuoressa, mitäpä totuudesta loukkaantumaan. Tahallinen ilkeily ja kiusaaminen aiheesta on jo eri asia. Ehkä tuohon liittyy realismia nähdä itsensä sellaisena kuin on...
Yleisemmällä tasolla tuo logiikka (mikä loukkaa, niin sitä ei tarvitse sietää) ei muuten päde. Melkeinpä samalla logiikalla al qaidakin on iskujaan perustellut...(tosin myös muilla argumenteilla, mutta myös sillä, että amerikkalaisuus itsessään sotii islamin arvoja vastaan).
Näin se vain on...
"alaten hiukan takaisin tähän alkuperäseen toppiikkiin". Itsekuri, sen kun löytäisimme itsestämme (tietyissä rajoissa), olisi yksi pelastusrenkaistamme! Eli puhutaan itsekursta, joka rajoittuu omaan itseemme, omaan kehoon!Kun sen vain löytäisimme (ideaalin) silloin olisimme myös sinut itsemme kanssa -- JA tätä myötä myös suhteessa!
Mutta miksi v****a se on niin vaikeaa.. miksi meidän täytyy pilata se oma tietdostamamme hyvänolontunne itsessämme.. nillä hetkillä, jolloin essim, saamme suuhumme ihanaa/hyvää suklaata 200g ja se uppoaa zug zug.. jonka jälkeen ns. paska fiilis, mutta olihan se hyvää!
"Itese olemme oman elämämme orjia". Suhde on siis toisaalta toimiva, kun tunnemme itse itsemme hyväksi ja hyväksytyksi! On tietysti poikkeuksia, joissa toinen osapuoli on täysi idioootti eikä osaa arvostaa partnerinsa arvoja tai "lukea tämän ajatuksia"!
Itse henk.koht. olen ongelma Nr. 1. Syömishäiriöitä, vertailu toisiin nisiin (jop 10v nuorempiin). Elämää paljon kokeneena pitkiä (paskoja/hyviä) suhteita kokeneena, sanoisin etä kaikki lähtee omasta itsestään.
Simät auki naiset. Olette ihenia, juuri sellaisina.. hiukka nur itsekuria ja elämä hymyilee!!!
p,s.. mutta jos mies ei osaa puhua arvostavaan sävyyn.. tarkoitan, jos ei puhumisenkaan jälkeen ota huomioon mikä toista loukkaa ja mikä on toiselle tärkeää.. ja jatkaa puheitaa samaan vanhaan malliin .. ei ole suhteen arvoinen .. tai sinä itese tarvitset itetunnon kohotusta, joka on sitten menttaalisella tai fyysisellä tasolla!!!