"Surkuhupaisaa"

Onkos muille käynyt vastaavaa kuin mulle.

Eli kun normaalin perhe-elämän "rinnalla" on kulkenut aika-ajoin raivon ja katkeruuden pikku paholainen, ja kun se tunne yhtäkkiä onkin poissa, niin on jotenkin vähän oudot fiilikset?

Jäljelle on vaan jäänyt sääli tätä onnetonta ja surullista ihmistä kohtaan jolle ennen toivoi pelkkää pahaa.

Olo on vähän niinku "outo", koska se vitutus oli niin iso osa elämää pitkän aikaa.

No, taidanpa mennä istuttamaan kesäkukkia joita mieheni oli käynyt eilen piristyksekseni mulle ostamassa.
5666
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

ensikukkanen...pyydän sinulta,istuta yksi kukkanen ja laita sille minun nimeni. Kastele ja hoida sitä kukkaa kuin minua hoitaisit.
Vihdoinkin avasit silmäni. SAIN KAIKEN SINULTA.
Rakastan sinua! Sinun avullasi pääsin irti tuosta pettäjävanhuksesta.

Äänestä
  • Nyt menee kyllä pahasti yli hilseen?

    Sä haluut vaan jatkaa tätä riitelyä. Kyllähän mä sua tavallaan ymmärrän.
    Siis et sä et noin vaan pääse yli sun katkeruudestas.
    Siihen varmaankin vaikuttaa sun tilantees ja se et sulla ei ole ketään.

    Ootkos koskaan ajatellut et mikänkä takia?
    Mietippä sitä. Jos sä vaikka keksisit siihen vastauksen, niin sithän asiat vois muuttua?

    Sun kirjotukses kyllä käy aina vaan utopistisemmiks.
    Pelottavaa et sä edes leikilläs "rakastat" mua.
    Sun ajatusmaailmas on kyllä aika outoa ja vinksahtanutta (anteeks nyt vaan. Mähän lupasin olla haukkumatta sua, joten tää ei ollut sit sitä).

    Pitäiskö sun yrittää muuttaa sitä miten sä ajattelet asioista, vai onks tää hylätyks tuleminen jotenkin sumentanut sun arvostelukykys?

    Oisko sun ajatusmaailmassa syy siihen että et ole saanut itsellesi ketään?

    Onks oikeesti totta että muka nyt vasta olet päässyt eroon "vanhuksesta"?
    Jotenkin vaan tuntuu että et ole, vaikka niin yrität vakuuttaakin?

    Mä oon miettinyt et mikä siinä ihmisessä on niin erikoista. Tosin me ollaan oltu niin kauan yhdessä sen kanssa, et sinä ja minä nähdään se varmaan aika eri tavalla.

    Okei, sehän pukeutuu tosi hyvin. Nyt mä oon tosin jo saanut sen pukeutumaan vähän nuorekkaammin. Ettei aina niihin perustavallisiin Lewiksiin ja kauluspaita/puuvillaneuleeseen.
    Niinkuin tiedätkin, niin sillä on TOSI namu takapuoli, joissa se nyt pääsee paremmin oikeuksiinsa nuorekkaammissa farkuissa.
    Ja ne kauluspaidat? Plääh!
    Nyt sen ihana lihaksikas yläkroppakin tulee ihanasti esille kun se käyttää mun sille ostamii (miten mä nyt sanoisin) "tiukempia" puuvillapaitoja.
    Jopa kengätkin ovat kokeneet muodonmuutoksen. Mä toin sille Thaimaasta tosi mageita Puman tossuja. Siis niitä sellasii jotka on nyt muodissa.

    Huumorintajuhan sillä on ihan sikähyvä. Meillä on samanlainen vähän "pimee" huumorintaju. Sellasta mustaa huumoria on tosi paljon.

    Sänkypuuhissakin se on kehittynyt viime aikoina tosi paljon. Tosin sitä on pitänyt "kädestä"pitäen opettaa ;)
    Muuten, kiitti siitä kamasutra vinkistä. Se kirja olikin jo päässyt unohtumaan laatikon pohjalle.

    En mä kyllä anna millekkään kukalle sun nimeä. Eiks se olis aika paksua? :)

    Äänestä

  • pettäjävanhus? kirjoitti:

    Nyt menee kyllä pahasti yli hilseen?

    Sä haluut vaan jatkaa tätä riitelyä. Kyllähän mä sua tavallaan ymmärrän.
    Siis et sä et noin vaan pääse yli sun katkeruudestas.
    Siihen varmaankin vaikuttaa sun tilantees ja se et sulla ei ole ketään.

    Ootkos koskaan ajatellut et mikänkä takia?
    Mietippä sitä. Jos sä vaikka keksisit siihen vastauksen, niin sithän asiat vois muuttua?

    Sun kirjotukses kyllä käy aina vaan utopistisemmiks.
    Pelottavaa et sä edes leikilläs "rakastat" mua.
    Sun ajatusmaailmas on kyllä aika outoa ja vinksahtanutta (anteeks nyt vaan. Mähän lupasin olla haukkumatta sua, joten tää ei ollut sit sitä).

    Pitäiskö sun yrittää muuttaa sitä miten sä ajattelet asioista, vai onks tää hylätyks tuleminen jotenkin sumentanut sun arvostelukykys?

    Oisko sun ajatusmaailmassa syy siihen että et ole saanut itsellesi ketään?

    Onks oikeesti totta että muka nyt vasta olet päässyt eroon "vanhuksesta"?
    Jotenkin vaan tuntuu että et ole, vaikka niin yrität vakuuttaakin?

    Mä oon miettinyt et mikä siinä ihmisessä on niin erikoista. Tosin me ollaan oltu niin kauan yhdessä sen kanssa, et sinä ja minä nähdään se varmaan aika eri tavalla.

    Okei, sehän pukeutuu tosi hyvin. Nyt mä oon tosin jo saanut sen pukeutumaan vähän nuorekkaammin. Ettei aina niihin perustavallisiin Lewiksiin ja kauluspaita/puuvillaneuleeseen.
    Niinkuin tiedätkin, niin sillä on TOSI namu takapuoli, joissa se nyt pääsee paremmin oikeuksiinsa nuorekkaammissa farkuissa.
    Ja ne kauluspaidat? Plääh!
    Nyt sen ihana lihaksikas yläkroppakin tulee ihanasti esille kun se käyttää mun sille ostamii (miten mä nyt sanoisin) "tiukempia" puuvillapaitoja.
    Jopa kengätkin ovat kokeneet muodonmuutoksen. Mä toin sille Thaimaasta tosi mageita Puman tossuja. Siis niitä sellasii jotka on nyt muodissa.

    Huumorintajuhan sillä on ihan sikähyvä. Meillä on samanlainen vähän "pimee" huumorintaju. Sellasta mustaa huumoria on tosi paljon.

    Sänkypuuhissakin se on kehittynyt viime aikoina tosi paljon. Tosin sitä on pitänyt "kädestä"pitäen opettaa ;)
    Muuten, kiitti siitä kamasutra vinkistä. Se kirja olikin jo päässyt unohtumaan laatikon pohjalle.

    En mä kyllä anna millekkään kukalle sun nimeä. Eiks se olis aika paksua? :)

    ota ketään miestä itselleni. Sehän olisi hyvä jos en saisikaan. Joten se siitä.

    Äänestä

  • minä en... kirjoitti:

    ota ketään miestä itselleni. Sehän olisi hyvä jos en saisikaan. Joten se siitä.

    Mites sen Miehen kans oli? Siis sen joka sua siellä sairaalassa puristi varpaasta?
    Jonka luo te menitte prätkillä?

    Ootkos varma ettet saa?
    Olithan sä naimisissakin.

    Mut kyl nuorempi olis taatusti parempi. Ja vapaa sellanen.

    Äänestä

Kauan sitten minulle rakas ihminen kuoli yllättäen ja traagisesti. Läpikävin sitten kaikki raivon ja surun vaiheet - ja jäin ikään kuin koukkuun siihen "suremisen identiteettiin", jopa vuosiksi. Minun piti ihan tietoisesti se lopettaa.

Joten vaikka ei toki identtinen tapaus, niin tiedän kyllä, että negatiivisista tunteista voi tulla niin "tuttuja", että olo on jopa tyhjä, kun ne lakkaavat.

Ihanaa kukkaista kevättä sinulle!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tää elämä! kirjoitti:

Onkos muille käynyt vastaavaa kuin mulle.

Eli kun normaalin perhe-elämän "rinnalla" on kulkenut aika-ajoin raivon ja katkeruuden pikku paholainen, ja kun se tunne yhtäkkiä onkin poissa, niin on jotenkin vähän oudot fiilikset?

Jäljelle on vaan jäänyt sääli tätä onnetonta ja surullista ihmistä kohtaan jolle ennen toivoi pelkkää pahaa.

Olo on vähän niinku "outo", koska se vitutus oli niin iso osa elämää pitkän aikaa.

No, taidanpa mennä istuttamaan kesäkukkia joita mieheni oli käynyt eilen piristyksekseni mulle ostamassa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu