Miks musta tuntuu, et melkein kaikilla on tosi läheiset välit äitiinsä ja voivat kertoa äidillensä kaiken? Mulla on ihan toisinpäin.
Mä pystyn kertomaan _ihan kaiken_ mun iskälle ja se on aina tosi reilu tyyppi ja se ei oo ikinä korottanut edes ääntä mun kuullen. Ja aina se jaksaa olla iloinen mun seurassa ja auttaa mua kaikissa pulmissa. Mun iskä puhuu aika paljon psykologiasta, filosofiasta ja Jeesuksesta mulle. Äitini kanssa me ei taas jutella mistään mitään.
Tuli vain mieleen ku kaveri kertoi et sen isä hakkaa sitä ja kaikkee hirveetä:( Ja toisella kaverillani ei ole mitään välejä isäänsä.
En tiedä mikä tämän keskustelun pointti on, mutta kaipa se, että kertokaas teijän ihanist iseistänne:P
Mä pystyn kertomaan _ihan kaiken_ mun iskälle ja se on aina tosi reilu tyyppi ja se ei oo ikinä korottanut edes ääntä mun kuullen. Ja aina se jaksaa olla iloinen mun seurassa ja auttaa mua kaikissa pulmissa. Mun iskä puhuu aika paljon psykologiasta, filosofiasta ja Jeesuksesta mulle. Äitini kanssa me ei taas jutella mistään mitään.
Tuli vain mieleen ku kaveri kertoi et sen isä hakkaa sitä ja kaikkee hirveetä:( Ja toisella kaverillani ei ole mitään välejä isäänsä.
En tiedä mikä tämän keskustelun pointti on, mutta kaipa se, että kertokaas teijän ihanist iseistänne:P
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ouggidoukki eli tulee Goof'ya kommenttia...
Tuo teksti voisi muuten olla oman tyttäreni kirjoittamaa, mutta "kiinni jäit" siitä, että minä en juttele Jeesuksesta. En muuten aio tässä jutella sen enempää uskosta tai uskonnollisuudesta muutenkaan. Sellaiset asiat ovat mielestäni niin henkilökohtaista asiaa, että niistä puhellaan vain harkitusti valituissa tilanteissa ja vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti kiinnostavat jutella sellaisista seikoista. Oman tyttäreni kanssa olemme näitä tarineet, mutta se on eriä tarinaa ja vain meidän juttumme.
Mitä suhteen pointtiin tulee, sanoisin, että aikasta hyvä pointti on hyvä olla väleissä ainakin toisen vanhempansa kanssa. Jos sinä olet hyvästi väleissä tytär-isä, niin ole ihmeessä!
Siis joo mulla olis ollut tollaset välit mun isääni jos se olis antanut. Se mokas ja mä petyin sit lopulta olikin kaikki ihan paskaa. Mä olisin ollut täydellinen tytär: rauhallinen,tasapainoinen enkä menevä. En vain saanut siihen mahdollisuutta.
Mä olen myös tosi läheisissä väleissä isäni kanssa. Aina se ei ole niin ollu, mutta kyllä silti olen aina isintyttö ollut. :D Entistäkin enemmän välimme paranivat kun välit äitiini huononivat. Joten on ihanaa, että edes toisen kanssa voi olla todella hyvissä väleissä. Minulle on tärkeää, että voin valehtelematta kertoa niin hyvät kuin huonotkin asiat isälleni. Yleensä kysyn kaikkia asioita isältäni ennen kun teen päätöksiä. Hänen mielipide on tärkeä ja yleensä aika viisaskin! :) Aina hän ei ehkä ole ylpeä teoistani, mutta kuitenkin aina tukee eikä hauku mistään tekemisistäni. Hän on itsekin ollut menevä nuori joskus ja muistaa sen onneksi hyvin! ;)
Monet usein ihmettelevät ja naureskelevatkin, kun kerron isäni olevan melkein paras kaverini. Niin se vain on, vaikka tietysti jotkut asiat sensuroidaan isältä (esim. iltojen heilasteluja en pahemmin juoruile isälle :D).
Toivottavasti mahdollisimman monella olisi edes jommankumman vanhemman kanssa lämpimät välit. Tietysti jos molempien niiin aina parempi! :D Muista pitää hyvät välit isääsi. Näin elämässä on aina joku tuki ja turva.
miten voi olla mahdollista että mulla on täydelliset suhteet vanhempiini, vaikka perheessäni on monta muutakin jäsentä? ambolibabool! (eli ihmeellistä). he tukevat kaikessa, oi te vanhemmat! mitä tekisimmekään ilmän teitä.. sääliks käy orpoja :/