Olen seurustellut 3 vuotta avomieheni kanssa. Ajoittain ja varsinkin viime aikoina on suorastaan ahdistanut mieheni seura. Yleensä ottaen hän on uskomattoman ihana; vie lomille, ostaa kukkia, vaatteita, vie syömään
tms.
Kaikki kaverini ovat olleet kateellisia hänestä, varsinkin ne jotka ovat tunteneet hänet lapsuudesta saakka ja tietävät maailman rehellisimmäksi ihmiseksi.
Mutta... Paratiisissakin on käärmeensä. Toisinaan mieheni humalassa saattaa yllättäen haukkua minut pystyyn ja huutaa haluavansa eroa osaamatta sanoa siihen syytä. Selvinpäin tullaan sitten kukkapuskien kanssa itkemään ettei voi elää ilman minua...
En oikeasti tiedä enää mitä tehdä... Yleensä ottaen hän on aivan ihana ja meillä menee loistavasti, mutta sitten on näitä purkauksia jotka saattavat alkaa aivan tyhjästä (esim: emme ole keskustelleet mitään, hän vain tulee huutamaan että suhteemme on perseestä ja haluaa erota välittömästi, humalassa siis) ja heti perään selvettyään vaannoo ikuista rakkautta ja anoo ettei erottaisi sittenkään... Toisaalta en kestä enää näitä yllättäviä raivonpurkauksia ja sitä etten luota enää hänen tunteisiinsa vaikka kuinka anoo jälkeenpäin että vietettäisiin loppuelämämme yhdessä mutta toiselta puoleltansa hän on kuitenkin kaikkea mtä olen ikinä toivonut...
Useaan otteeseen olen häntä pyytänyt keskustelemaan asiasta, kertomaan mikä minussa hänet saa noin sekoamaan, mutta tulksetta,ei kuulemma mikään. Olen aivan hukassa, mutta en haluaisi eksyä myöskään enempää...En jaksa uskoa enää että pekkä umala on syynä, mutta mies ei kerro mitään muutakaan selitystä... Ei hänellä olisi aikaa pettääkkään, sillä hän haluaa viettää kaikki vapaa-aikansa seurassani.
tms.
Kaikki kaverini ovat olleet kateellisia hänestä, varsinkin ne jotka ovat tunteneet hänet lapsuudesta saakka ja tietävät maailman rehellisimmäksi ihmiseksi.
Mutta... Paratiisissakin on käärmeensä. Toisinaan mieheni humalassa saattaa yllättäen haukkua minut pystyyn ja huutaa haluavansa eroa osaamatta sanoa siihen syytä. Selvinpäin tullaan sitten kukkapuskien kanssa itkemään ettei voi elää ilman minua...
En oikeasti tiedä enää mitä tehdä... Yleensä ottaen hän on aivan ihana ja meillä menee loistavasti, mutta sitten on näitä purkauksia jotka saattavat alkaa aivan tyhjästä (esim: emme ole keskustelleet mitään, hän vain tulee huutamaan että suhteemme on perseestä ja haluaa erota välittömästi, humalassa siis) ja heti perään selvettyään vaannoo ikuista rakkautta ja anoo ettei erottaisi sittenkään... Toisaalta en kestä enää näitä yllättäviä raivonpurkauksia ja sitä etten luota enää hänen tunteisiinsa vaikka kuinka anoo jälkeenpäin että vietettäisiin loppuelämämme yhdessä mutta toiselta puoleltansa hän on kuitenkin kaikkea mtä olen ikinä toivonut...
Useaan otteeseen olen häntä pyytänyt keskustelemaan asiasta, kertomaan mikä minussa hänet saa noin sekoamaan, mutta tulksetta,ei kuulemma mikään. Olen aivan hukassa, mutta en haluaisi eksyä myöskään enempää...En jaksa uskoa enää että pekkä umala on syynä, mutta mies ei kerro mitään muutakaan selitystä... Ei hänellä olisi aikaa pettääkkään, sillä hän haluaa viettää kaikki vapaa-aikansa seurassani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
elämä parisuhteessa on vuoristorataa. välillä menee huonosti mutta välillä paremmin. toisen naama ja seura saattaa joskus ahdistaa ja sillon on hyvä ottaa etäisyyttä tai keksiä jotain uutta suhteeseen. ei kannata luovuttaa liian helpolla niinkuin minä exäni kanssa tein ja nyt sattuu ja kaduttaa kovaa kun erosta vuosi
niin, että exälleni kelpasi vain ne hyvät hetket. ei jaksanut enää hoitaa suhdettamme 7 vuoden jälkeen. nyt se varmaan luulee uudessa suhteessa kaikki tulee olemaan loppuelämän pelkkää huumaa :(.
Joku mättää teidän suhteessa pahasti. Asia pitää ehdottomasti selvittää pikaisesti. Sinun on pakko selvittää asia perijuurin, muuten suhteellanne ei ole tulevaisuutta. Nauhoita vaikka kännykällä salaa humalaisen puheet ja vaadi aamulla selitys. Älä tyydy selitykseen 'se on vain kännisen puhetta' takana on aina jokin syy. Selvitä asia, se on ehdottoman tärkeää ja sen arvoista.