Se makaa siellä syöpäosastolla. Se on levinnyt jo joka puolelle.
Niin se sammuu pieni liekki..kohta.
Onneksi nykyään on hyvät kipupiikit.
Ei oikeen nukuta. Hassua että joskus oli maailmanloppu jos.......
Eläkää ihmiset kuin tämä päivä olisi viimeinen, sillä se voi olla.
Niin se sammuu pieni liekki..kohta.
Onneksi nykyään on hyvät kipupiikit.
Ei oikeen nukuta. Hassua että joskus oli maailmanloppu jos.......
Eläkää ihmiset kuin tämä päivä olisi viimeinen, sillä se voi olla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elän jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Elämä on. Olen jo kantanut niin monta arkkua hautaan ettei enää jaksa edes miettiä. Tsemiä.
.. tilannetta. Niin vaikeita juttuja ollu kuitenkin, etten hämmästyis tai pelästyis ollenkaan syöpääkään. En pelkää enää mitään.
Mukavaa olla terve, mut mielenkiintoista myös miten pinnallisuus karisi siinä, kun otit verensiirtoja sen 4 kpl, söit sytostaatteja morfiinia vahvoja kipulääkkeitä etc. kaikkea muuta mukavaa. Ja sait kuulla, ettet ehkä saa säilyttää upiskaunisfyysis- identiteettiäsi loppuelämääsi, jos paska mäihä kävis.
Ei ole kuitenkaan käynyt ja fysiikka on yhtä vahva kuin aina ja kuten minäkin. Lapsia voin saada kaikkee kivaa. Kumma vaan. Ihme homma, et jostakin syystä vituttaa noi mul on kaks karvaa väärässä paikassa- tyypit.
.. ihmiseen, jolla oli parantumaton maksasyöpä. Hänen ainoa toiveensa elämälleen oli, että _ehtis_ HYKS:iin parempaan hoitoon. Uskoi toipumiseensa. Ennustettu elinaika n. 3 kk. Tiesin, että kyseinen ihminen kuolee pian, mutta rukoilin ihmettä ja seurasin voimattomana sitä itsekkyyttä, mikä hänen ympärillään oli. Uskomaton taistelutahto tällä ihmisellä. Aina muistan hyvällä.
Lapset itki vuoteen äärellä, mutta äiti koetti olla urhea. Alkoholistiäijä soitteli mihin vuorokauden aikaan tahansa. Oksettaa, miten elämän tärkeimpiä asioita jotkut eivät näe koskaan.
Unohdin lähettää sen halauksen AP:lle.
Tässä se on
halaus sulle
.. että sä olet ymmärtänyt jotakin hyvin tärkeää ihmisten kokemusmaailmoiden eroista. Me kaikki ihmisethän ollaan loppupeissä aika pieniä ja itsekeskeisiä nurisijoita, mut vähemmän nurisee usein se, joka on saanut lahjaksi jotakin sellaista, mikä toiselle on itsestäänselvyys.
Sulla vaikuttais musta olevan jotakin sellaista.. kutsun sitä nyt tärkeäksi syvälliiseksi tiedoksi ihmisyydestä, jota suinkaan kaikilla ei ole, mutta jota kaikilla soisi olevan.
On pakko tässä täsmentää, että syövästä ei omalla kohdallani sinällään ole ollu kyse. Sen verran vakavasta jutusta kuitenkin, että hengen meinasi viedä. Olen aika iloinen ja vähempään tyytyväinen kys. kokemusten johdosta, mutta hurskastelua olis väittää, että ne olis jotenkin ollu tarpeellisia kokemuksia tai että mä muka olisin tänä päivänä ehdottomasti parempi, henkisesti kauniimpi tai asioita syvällisemmin näkevä ihminen, kuin ennen näitä kokemuksia, joita ilman jotkut onnekkaat selviää koko ikänsä.
"Jutussa oli siitä, että jokaisen ihmisen enin on eri kohdalla. Eli enin mitä kestää (enin mitä on kokenut). Jollekulle se on kissan kuolema. Ja jutussa sanottiin, että se pitää ymmnärtää."
Niin. Henkistä suuruuttahan on aina nimenomaan se, ettei ihminen arvota omaa kokemustaan ylivertaisemmaksi, kuin mitä on toisen. Siinäkään tapauksessa (teoreettinen esimerkki), että ihminen itse olis vaikka menettänyt molemmat jalkansa ja toinen itkisi tälle sitä, että mies ryöväsi bänksien vuoksi kaikki kodin kivoimman näköiset huonekalut. Vaikea kuitenkin joskus on ymmärtää. Ymmärtää sitä itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta, mikä kenties.. seuraava kuulostaa omahyväiseltä, mut kuulostakoot..joissakin ihmisissä on suurempana sikäli, mitä tulee toisten kokemusten arvostamiseen ja oman asemansa suhteuttamiseen yhtenä ihmisenä muiden joukossa.
Kenties on niin, että ihminen tiedostaa omaa rajallisuutensa ja pienuutensa vasta vastoinkäymisten kautta. Liian helppo elämä tekee ihmisestä turhamaisen. Tsemppiä elämääsi ja kiitos ajatuksia herättäneestä viestistäsi.:)
todellakin vaihtelee jokaisen ihmisen kohdalla. Mä en ymmärrä niitä jotka tekevät epäonnistuneesta hiustenvärjäyksestä maailman kaatavan ongelman. Vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä ja auttavat häntä näkemään niin omat kuin myös muiden vastoinkäymiset oikeassa, tai ainakin oikeammassa perspektiivissä. Elämällä on tapana opettaa, valitettavasti nämä opetukset eivät jakaannu tasapuolisesti.
Hapens !
Enhän mä muuta voi sanoa, kuin voimia. Sähän tiedät, että sun rakkaasi voi hyvin, kun hänestä aika jättää. Hyvä ihminen on varmasti. Menee sinne, minne hyvät tyypit aina haluaa mennä.
Sun täytyy nyt rakastaa itseäsi, ymmärräthän? Katso kiva leffa, istu luonnon keskellä, nuku.. mitä ikinä haluatkaan tehdä. Sä et voi muuttaa todellisuutta, joten päivä kerrallaan. Aina kun aurinko nousee, on uutta. Ota osaa uuteen päivään sillä voimilla, mitä sulla kulloinkin on.
Miehesi on rakastanut sua, kuten sä sitä. Sulla on aina se voima ja se tieto, eikä mikään eikä kukaan voi muuttaa tätä. Tuntuu voimattomalta sanoa, mutta sä elät vielä tän tragedias jälkeenkin. Sä et usko sitä nyt, mutta miehesi ja muut läheisesi varmaan haluaisi sun elävän jatkossakin. Luota siihen, että hän tietää sun rakastaneen häntä.
Kaikkea hyvää.:)
.........
Anteeksi muuten ap pari asiaa. Viestistäsi ei käyny ilmi, että oletko itse mies vai nainen. Saatoin tulkita sukupuolesi väärinkin. Samaten viestistäsi ei käyny ilmi, että kuka läheisesi syöpäosastolla on. Tulkitsin mieheksesi, mikä ei tietysti välttämättä pidä paikkaansa.
Jokatapauksessa. Sama sanoma/ viesti mulla silti. Voimia.
Päällimmäisenä jää varmaan mieleen hyvät muistot ja ajatus siitä, miten on saanut rakkautta ja antanutsitä. Ehkä sillä ajan pituudella ei ole aina väliä, vaikka toki soisin onnen kestävän kauan. Joskus 2 viikkoa jonkun kanssa voi olla "merkityksellisempää" kuin vuosi pari toisen kanssa. Ihmisen fysiikka saattaa pettää kesken matkan :(