moikka!
haluaisin kuulla kokemuksia rakastumisesta au pair vuoden aikana. mitä suhteelle on käynyt vuoden loputtua, onko rakas tullut mukana vai itse jäänyt ko. maahan rakkaansa takia?
onko ylipäänsä au pair vuoden aikana helppoa löytää itselleen seurustelukumppania?
itse en ole ollut au pairina, tulevaisuudessa varmaan menen mikäli opiskelut antavat periksi ja itsellä on täällä suomessa jo rakas poikaystävä/avomies,joten kysyin vaan mielenkiinnosta :) (tiedän, että tällä palstalla usein tulee väärinymmärryksiä)
ihanaa kesän alkua kaikille suomi24 keskustelijoille!! ;)
ja kiitän vastauksista.
haluaisin kuulla kokemuksia rakastumisesta au pair vuoden aikana. mitä suhteelle on käynyt vuoden loputtua, onko rakas tullut mukana vai itse jäänyt ko. maahan rakkaansa takia?
onko ylipäänsä au pair vuoden aikana helppoa löytää itselleen seurustelukumppania?
itse en ole ollut au pairina, tulevaisuudessa varmaan menen mikäli opiskelut antavat periksi ja itsellä on täällä suomessa jo rakas poikaystävä/avomies,joten kysyin vaan mielenkiinnosta :) (tiedän, että tällä palstalla usein tulee väärinymmärryksiä)
ihanaa kesän alkua kaikille suomi24 keskustelijoille!! ;)
ja kiitän vastauksista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä olin lähes vuoden au pairina ja siellä tutustuin yhteen afrikkalaiseen. Alettiin seurustella ja se oli samalla mun henkireikä päästä pois siitä piikana olemisesta, "normaaliin elämään" edes hetkeksi. No sitte koitti aika palata suomeen opiskelujen takia ja suhde jatkui......lomilla takas sinne, kerran mun poikakaveri kävi myös suomes....nojoo, mut ei sellasta oikeen mitään tule.
Pari vuotta sitä kesti ja lähinnä kulttuurierojen takia erottiin lopulta, musta kun ei sellasta kunnon "kotivaimoo" oikeen saa.
Nyt kun on jo aikaa kulunu, mietin, olikohan se edes rakkautta vaan vaan sitä et pääsin perheestä aina viikonlopuiks kauas.
Tällane stoori. Mut siis kyl se on tosi yleistä et jotain juuri tollasta sattuu...kaikille mun au pair-kavereille kans kävi.
itsellani ei kaynyt mitenkaan etta olisin rakastunut, en tullut sellaista taalta hakemaankaan..Ma itse olen ehka hieman feministi ja en kylla tosiaa noita aiemmin mainittuja kulttuurieroja kestaisi, ma en voi vaan nahda itseani soccer mom:na..
mutta tiedan monia jotka loysi taalta hepun ja menivat heti kihloihin ja jaivat tai jaavat tanne..
"itsellä on täällä suomessa jo rakas poikaystävä/avomies,joten kysyin vaan mielenkiinnosta :)"
Aivan varmasti :D Suomalaisten tyttöjen maine maailmalla ei ole turhasta...
Aika helpolta tuntui seurustelukumppani löytää, vaikka en sellaista etsinytkään sinne mennessä. Olin kuitenkin ollut vasta kaks viikkoa kyseisessä maassa kun ihastuin siellä paikalliseen mieheen. Kaikki sukulaiset Suomessa olivat aivan kauhuissaan ja pelkäsivät että jään sinne. Päätin kuitenkin suhteen oman elämäni helpottamiseksi jo ennen kuin lähdön aika tuli, tein päätöksen oman itseni vuoksi, en sukulaisten mielipiteitten! Ystävyys kuitenkin säilyi ja nyt kun kotiintulostanikin on jo vuosi aikaa, viestittelemme ja soittelemme edelleen toisillemme, tosin vain ystävyysmielessä. Olen lähdössä vierailemaan vanhan perheeni luo elokuussa ja aion myös tavata kyseisen pojan silloin. Monet aupair kavereistani eivät niinkään seurustelleet, mutta pitivät kyllä huolta siitä, että suomalaisten tyttöjen maine pysyi.. Kuulin myös paljon tarinoita tytöistä, jotka olivat jääneet maahan tai muuttaneet rakkaansa perässä heidän kotimaahansa. Kaikenlaista voi tapahtua, riippuu tietysti tosi paljon ihmisestä itsestään..
ai minkälainen on suomalaisten maine? :o
mä luulen että SUOMALAISILLA ei ole maailmalla ylipäätäänkään mitään mainetta, ei negatiivisessa eikä positiivisessakaan mielessä, meitä ei tunneta, luulevat Venäjän alaisiksin vielä..
No, muuta esim. Irlantiin pikkukylaan ja kerro olevasi Suomesta niin kylan naiset lynkkaavat sinut.
Suomalaisella naisella on ns. "helpon" maine, valitettavasti. Joudun tyonpuolesta kaymaan kansainvalisissa konferensseissa ja suomalaisten laakarinaisten kaytos on aivan karmeaa. Koko tyomatka kaytetaan miesten iskemiseen, jos yksi ei onnistu niin toisen kimppuun vaan. Sama onko varattu vai ei. Minulta sitten kysytaan etta ovatko kaikki naiset sellaisia Suomessa ja vastailen yleensa etta en mina aikanaan.
Ensimmaisessa kokouksessa luulin etta se oli poikkeus mutta nyt viimeksi Italiassa kokousjarjestajat olivat jo kauhuissaan kolmen suomalaisnaisen kaytoksesta. Aamulla sitten tullaan tukka sekaisin aamiaisella uuden ihastuksen kainalossa...loppuviikko juopotellaan ja katsellaan nahtavyyksia, ja jos ihastus kyllastyy katselemaan touhua niin hankitaan KUKA tahansa tilalle.
Etta siina mun kokemuksia.
Jokainen meidän auppari on kyllä seuraa löytänyt ja ihan monikossakin, vaikka Suomessakin on ollut "odottaja" :)
Olin Lontoossa au pairina monta vuotta sitte ja koin siellä kyllä kaikenlaista säpinää ja romanssintynkää, mutta en kyllä keneenkään rakastunut - sen sijaan ihastuin monta kertaa! Aluks olin ns. kiltti tyttö enkä juuri baareissa käynyt, mutta kun Lontoo tuli tutummaksi ja tutustuin muihin au paireihin, niin alkoi menojalka vipattaa. Esim. Covent Gardenin Walkaboutissa tuli käytyä useasti ja sieltä kyllä sai seuraa erittäin helposti. Siellä tapasin kiva australialaisen pojan, jonka kanssa tapailin muutaman kuukauden. Ja jossain (en muista missä) tapasin aivan ihanan Etelä-Afrikkalaisen (valkoihoisen) pojan, joka todella kolahti ja LUJAA! Me oltiin sielunkumppaneita heti alusta lähtien.. Ihastumisen tunne oli todella huumaava. No, ei se sitten kestänyt kuin pari viikkoa, kun hänen piti lähteä takaisin kotimaahansa. Sovittiin ettei kirjoiteltais tai oltais yhteydessä, sattui liian lujaa. :( Jäi ihana muisto hänestä.
Kevytkenkäistä seksiä tuli harrastettua myös useamman pojan kanssa, ja tosiaan munkin on tässänyt myönnettävä, että käyttäydyin just niinku villit ja vapaat skandinaavitytöt Lontoossa nyt yleensä käyttäytyy. ;) Mulla oli erittäin hauskaa siellä!! Mitään en kadu.
Rakastumiselle ei tietenkään mitään voi, mutta kyllä itse mieluummin suosittelisin ns. ihastus/tapailu/hauskanpito -linjaa, ettei tuu suru puseroon sit kun pitääkin erota välimatkan/kulttuurierojen takia.
(ja mainittakoon, että tuosta ajasta on nyt 8 vutta ja olen nykyään ihan "kunniallinen" avovaimo, jo kuudetta vuotta)...
"Kevytkenkäistä seksiä tuli harrastettua myös useamman pojan kanssa"
Tata mainetta juuri tarkoitan. Ja kun suomalaisten naisten miesmaku tiedetaan niin...
http://www.aidsmap.com/cms1008878.asp
There are estimated to be more than 8,000 African people living with diagnosed infection in the UK (HPA, 2003:46). In addition several thousand more African people living in the UK have undiagnosed HIV infection since studies have shown that roughly 2/3 of African people in the UK have never tested for HIV (Fenton et al. 2002). HIV prevalence is many times higher among African people in the UK than among the white British majority.
Suomalaisten naisten miesmaku? :D Hey come on, ootko tosissas? Omalta kohdaltani voin mainita, että "mustaa sisään ja ulos" (viestisi otsikko) ei kyllä mun kohdalla toteutunut kertaakaan Lontoossa oleskeluni aikana... Toi sun viestis ei nyt ehkä oikein kuulu tähän ketjuun?
Mulla oli ihan sairaan hauskaa Lontoossa sinkkuna, tapasin paljon uusia ihmisiä, pidin hauskaa, ja jos sänkyyn menin jonkun kanssa, niin toki muistin suojata itseni mahd. taudeilta.
Että sellasta. ;)
Olisi täältä helppoa löytää seurustelukumppani. Mulla vaan on mies kotona. Silti sitä vähän aina ihastuu johon kuhun...
Nyt olen huomannut ajattelevani kotonaolevan suhteeni tylsyyttä ja vaihtoehtona jopa tänne palaamista. Täytyy kyllä käydä pieni hetki Suomessa oleilemassa. Toisaalta en haluaisi heittää pitkää suhdetta menemään epävarman tulevaisuuden takia.
Sydän ja järki taistelevat tauotta tästä ratkaisusta, mitä tehdä..
Mä olin Sveitsissä liki 10 vuotta sitte ja kokemukset aika lailla samoja ku Lontoossa olijalla. Eli suhdetta en hakenu, mut oli kiva tavata uusia tyyppejä eri maista (kanada, irlanti, espanja, sveitsi ja suomipoika). Kenenkään kanssa en seurustellu, mutta ns. vakiseksisuhde oli useamman kuukauden. Sanoin heti, etten etsi aviomiestä ja hyvin sujui. Nyt muutama kuukausi sitte kyseinen mies otti yhteyttä ja on tulossa Suomeen heinäkuussa. Iteki oon sinkku tällä hetkellä, joten sitä ei tiedä mitä heinäkuussa tapahtuu.
Mutta on tosi upee nähdä tää mies !!
Olin aupparina Saksassa viime vuonna ja no... hauskaahan siellä pidettiin. Tosin en koskaan ole ollut mikkään hirveä miestennieliä, mieluummin ollut hyvä kaveri. Kauhean paljon sai kyllä miesseuraa jos vain tahtoi, siellä päin maailmaa kun on vielä se kaunis tapa että miehet tarjoavat baareissa ja muuallakin.
Sitte juuri kun olin ilmoittanut lähteväni Suomeen kolisi minun kohdalla ihan kunnolla. Tapasin sellaisen pojan jonka kanssa synkkasi ihan heti. Valitettavasti lähtö oli kuitenkin niin lähellä, etten halunnut enää edes aloittaa mitään tosissaan.. kavereina tapailtiin ja se riitti sille reissulle. Saa sitten nähdä miten käy kun opinnoista lähden vaihtoon sinne suuntaan maailmaan.
Tiedän kyllä ihmisiä jotka ovat jääneet Saksaan, omista kavereistakin jäi miehen perässä sinne. Tapasin myös monia nuoria miehiä joiden äidit aikoinaan aupaireina olivat saksaan jääneet. He olivat sitä mieltä, ettei suomineito suomeen palaa kun on sieltä kerran lähtenyt :D
ihana kuulla kokemuksia tästä asiasta :) kertokaa lisää!
ihanaa vastapainoa näille "ihan tylsää, ei mitään tekemistä, ei kavereita tms"-viesteille. kuten sanottu, lisää näitä! :)