En tiedä mitä tehdä. Poikaystäväni on pahoinpidellyt mua jo kauan. Nyt sain selville hänen myös pettävän. Ja minä niin rakastin, niin paljon. En jaksa enää elää. Haluan vain pois tästä pahasta olosta. Olen niin väsynyt. Nyt mietin vain tapoja tappaa itseni, en jaksa enää. Ei ole enää syytä elää. Haluan hänen seisovan haudallani ja itkevän sitä kuinka hän minua satutti.
en jaksa
enää
191449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No kuule, se roisto ei sinun takiasi kyyneltä tiputa. Eihän sillä ole huono omatunto edes hakkaamisestakaan.
Kokoa nyt itsesi, ja muuta pois. Ajattele positiivisesti: muuttamalla se ääliö ei tule hakkaamaan sinua lopun ikäänsä. Ei seuraavia viittä vuotta. Ei seuraavaa 10 vuotta. Ei edes ensikesää, kun lähdet nyt heti.
Tappaminenhan sillä mielessä on, siten itsemurhasi luultavasti vain tyydyttäisin häntä.
Enemmän teet kiusaa (jos nyt kostoa haluat), kun lähdet pois. Ja sinusta tulee vapaa, upea, villi ja itsenäinen nainen!
jätä sellainen poikaystävä,joka pahoinpitelee,mitä syytä olisi sellaisen kanssa jatkaa.
... tai vähän sinne päin. ainakin olo. oon seurustellut puolitoista vuotta miehen kanssa joka selvin päin on todella ihana, tai siis sillloin on äärettömän hyvä tunne olla yhdessä. mies kuitenkin on aina juonut liikaa, ja nyt on taas se vaihe päällä että alkoholi hallitsee täysin kuvioita, koskaan ei voi luottaa mitä sinä päivänä tapahtuu.
lupaa aina muuttua, kunnes tulee seuraava päivä. nyt vain viimeiset kaksi kertaa on lyönyt mua kasvoihin, viime seuraus oli ertä olen ollut viikon sairaslomalla koska kasvot mustelmilla ja turvoksissa.
en ole voinut poistua kotoa minnekään koska näytän hirveältä. mies puolestaan on dokaamassa jälleen, syyttää mua tapahtuneesta koska koskin häneen ensin.
mä painin asian kanssa että onko tämä oikeasti mun vika? omasta mielestäni olen kiltti luonteeltani, mutta jos mies on juomassa lähes kaiket illat niin en osaa olla hermostumatta ja raivoamatta.
miten paljon sitä oikein voi rakastaa ja olla riippuvainen kun en tajua ja halua kävellä ulos?
oon vain odottanut että mies muuttuu. meillä ei suhteessa ole pettämistä, mikä mun osalta ratkaisiskin homman, sitä en sietäisi.
mutta näköjään siedän viinan ja lyömisen. vai onko tämä kuitenkin mun oma vika et lyödään??
miehen mielestä on, ja alan itsekin ajatella että syy on mun, kun en ole hiljaa ja anna sen juoda silloin kun sitä huvittaa.
taisi tulla sekava kirjoitus. hulluksi tässä tullaan.
Ja kaikista kamalinta on, että yleensä sitten teette tuohon vielä pari lasta hakattaviksi.
Olet langennut ikiaikaiseen loukkuun; syyllistämään itseäsi siitä, että mies kohtelee sinua petomaisesti.
Se joka rakastaa sinua, haluaa sinun parastasi! Sellainen ihminen ei rääkkää, uhkaile eikä hakkaa. Tiedän että tätä yksinkertaista tosiasiaa on vaikea omaksua. Elinhän samanlaisessa painajaisessa yli 10 vuotta.
Olen saman läpikäynyt. Lähde, kun vielä olet hengissä!
Teistäkin on kumpikin nuoria naisia. Teillä olisi kaikki mahdollisuudet vaikka mihin. Miksi jäädä hakattavaksi? Seuraavaksi 20 vuodeksi? Ensikesäksi?
Onko niin vaikea valita väkivallaton elämä? Joka kuitenkin on suurimmalle osalla se normaalielämä.
En todellakaan ymmärrä itsekään itseäni. Olen aina ollut itsenäinen fiksu nainen, mutta nyt olen menettänyt otteen enkä vain yksinkertaisesti jaksa enää eteenpäin. Join viestini lähettämisen jälkeen kauhean humalan ja nyt valmistaudun viimeiseen illanviettooni, tarkoituksena on, ettei huomenna tarvitse enää herätä, sillä en enää jaksa sitä.
Älä vaan sitä itsellesi tee!
Voi kun nyt jotenkin saisin sua autettua, usko että maailmassa on vielä paljon hyvää joka sinua odottaa. Tiedän kyllä tuon tunteen kun tuntee olevansa niin mitätön ja arvoton paska, ja täynnä tuskaa että toivoo kuolevansa, mutta elämänhalu on kuitenkin aina voittanut.
Laita vaikka mulle mailia [email protected] jos vaan mitenkään voisin sua auttaa!
Et sinä kovin humalassa ole, kun noin hyvää suomea kirjoitat.
Nyt kuule otat ja soitat äidillesi, isällesi tai sisaruksellesi. Heti. Ja pyydät tulemaan hakemaan sinut heille. Heti paikalla.
Yhden törpön takia ei kannata kaikkea heittää menemään.
Nyt heti soitat.
Sä oot nyt erittäin tunnepitoisessa tilassa arvatenkin... tunteet on erittäin vahvoja, etenki kaikki itsensä vahingoittamiseen, rakkauteen, vihaa yms. viittaavat tunteet. Mutta ne tunteet ei oo pitkä-ikäisiä. Nyt sä haluat satuttaa itteäs, mutta entäs parin tunnin päästä? mitä jos sillon alat jo nähdä asiat valoisammin? älä tee hätäsiä johtopäätöksiä, etenkään niin radikaaleja jokka liittyy ittensä vahingoittamiseen, tänään, älä huomenna eläkä ens viikolla. Tunteet on ihmisen paras ystävä ja samalla myös suurin vihollinen. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ittensä vahingoittaminen jättää ikuiset arvet joita tulee katumaan koko loppu elämänsä.... Ennen kaikkea. ikinä ei pidä vahingoittaa ITSEÄNSÄ toisen ihmisen tekojen takia. Sä vahingoitat teoillas eniten niitä ihmisiä, jokka välittää susta. Kuten oot varmasti huomannu äijäs kohdalla. Hänen tekonsa vahingoittaa sua ja sä syytät niistä itteäs. Haluaisikko sä samanlaisen tunteen vanhemmilles, lapsilles, ystävilles, jos teet itelles jotain? Älä toimi itsekkäästi niin kuin miehes tekee.
Joko soitit äidillesi?
Hyvät hakatut. Toteatte ettette ollenkaan ymmärrä itseänne. Minäpä veikkaan että Teillä on parisuhteissanne niinä hyvinä päivinä aivan mahtava seksielämä, olenko oikeassa? Ja että olette noin parikymppisiä joita vietit vievät kovasti, mutta on myös hirveä turvautumisen ja kainaloon käpertymisen tarve? Eli joku pitää olla vierellä. Saatatte asua kumppaninne asunnossa, hän jollain tavalla kantaa vastuuta Teistä. No- Teidän on syytä uskoa että nyt on se hetki kasvaa isoksi ja lopettaa alapäällä ajattelu ja vauvamainen tukeutuminen. Turhaan järkeilette asiaa. Pahoinpitelevä murskaa vähitellen toisen itsetunnon, tuollaisten nuorten ja korostuneen tarvitsevien kohdalla siihen ei paljon tarvita. Tuossa tilanteessa voi ola hyväksi käväsistä lääkärissä puhumassa masennuksesta ja pyytää siihen lääkitystä, monilla niistä on masennuksen poistumisen lisäksi myös se sivuvaikutus että ne vähentävät seksuaalista halukkuutta. Siinä tilassa vasta te kykenette ajattelemaan aivoillanne eikä sillä toisella elimellä.
..piti vielä sanomani että kun tulee haaktuksi, niin siinä samalla tulee ratkotuksi tiedostamaton syyllisyys siitä seksuaalisesta nautinnosta jota koette tämän tiedostamatta "isä tai äitihahmonne" kanssa. Samoin se on melkoisen psykologisesti palkitsevaa kun nainen voi halveksia aivan täysin sitä väkivaltaista, huonosti käyttäytyvää miestään sen jälkeen ja tuntea itsensä moraalisesti hieman ylempänä olevaksi, paremmaksi. tätä sairasta dynamiikkaa ja oravanpyörää ette välttämättä itse tiedosta, sen kuitenkin tiedän että tunnette itsenne ajoittain aivan hirvittävän pahoinvoiviksi. Muuta tietä ulos ei ole kuin aiemmin neuvomani. Jos ette hoida itseänne, palaatte takaisin hirveän tarpeen ajamana tai löydätte jotenkin yllätys, yllätys - samanlaisen kaverin tilalle ihan pikapikaa. eli hetimmiten ajanvaraus vaikka tk-lääkärille tai missä sitten asioittekaan ja muutto pois.
Sä oot jo tehny päätöksen lähteä tosta suhteesta. Sä oot päättäny sen että et enää siedä tällaista kohtelua. Nyt sun tarttee enää toteuttaa se, mikä ei tiettykään oo mikään helppo tehtävä, mutta ei myöskään mahdoton. Sulla on monien ihmisten tuki ja sympatia turvanas. Sä et todellakaan oo yksin tuon asian kanssa! Onneks olkoon, että teit päätöksen muuttaa elämäs :) Tietty tuola sun viestin lopus on kaikkea itsensävahingoittamiseen liittyvää.. mutta mä en usko että teet itelles mitään, koska puhut siitä täälä. Ja se on erittäin hyvä homma että puhut, koska nyt sä saat kuulla muilta sen, minkä jo itekin tiedät; sä et voita itteäs vahingoittamalla mitään ja sä pääset elämässäs eteen päin SUN ITSESI TAKIA.
Toi on muuten totta! Ja tämä kertominen meille täällä, julkisesti, on yksi kohta sitä prosessia.
Mulla on ollut monta 0-aloitusta (ei tosin väkivallan takia) ja ainahan ne on vaikeita. Mutta päätöksentekeminen on melkein se vaikein kohta. Nyt kun olet päättänyt lähteä tosta suhteesta, niin ei tarvi ku toteuttaa! Meet vaikka vanhempies luo pariksi päivää, et saat uuden kämpän järkättyä, ja pyytämään sieltä muuttapua. Yksin on kova homma pakata ja kantaa tavarat.
"Haluan hänen seisovan haudallani ja itkevän sitä kuinka hän minua satutti."
jos hän sua noin kohtelee, ni tuskinpa itkisi haudallasi..
karu totuus...
itsesi tappaa. Ja vaikka itkisi, et ole itkua kuuntelemassa!
Joko olet etsimässä uutta kämppää?