Elämänenkelini

Olen tunteellisesti hyvin rajussa tilanteessa. Eräässä U2:sen laulussa lauletaan "can't live with or without you" ja olen aika kirjaimellisesti tässä tilanteessa.

Yhdessä oltiin myrkkyä toisillemme, vedimme toisemme itsetunnot pohjamutiin ja oltiin esteenä unelmiemme täyttämiselle. Ilman toisiamme olemme kuin kaksi sokeaa kanaa keskellä susilaumaa, ilman päämärää, ilman tarkoitusta ja koko elämänhalun pitäminen on jokapäiväistä kamppailua.

Olet ainoa ihminen joka tuntee minut lähes täysin, kaikki synkimmät salaisuuteni ja herkimmät ominaisuuteni. Olen ainoa joka tietää sinusta kaiken senkin mitä ei kukaan muu koko tässä universumissa tiedä.

Rakastetaan ja vihataan toisiamme, loukkaamme toisiamme tahattomasti jatkuvasti juuri sen takia että tiedetään mikä toiseen sattuu.

Olen jo pari kuukautta kamppailut tämän asian kanssa, tiedän että meistä kahdesta ei ole elämänkumppaneiksi koska me vaan tapettaisiin toisemme mutta en silti kykene antamaan kellekkään muulle minkäänlaista sijaa sydämeeni vaikka tarjolla olisi ollut paljon aivan loistavia ihmisiäkin.

Kaikkein sairainta tässä koko asiassa on se että kohtalo näyttäisi vaan uudestaan ja uudestaan luomaan tilanteita missä joudutaan tekemisiin toistemme kanssa vaikka emme halua edes nähdä toisiamme. Mikä vielä tuskallisempaa, joudun seuraamaan vierestä miten sudet näykkii sinua enkä voi tehdä mitään asialle.

Käyn läpi raskainta vaihetta elämässäni.

Terveisin sulkaperse oppilaasi ja opettajasi
61012
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Rakkain terveisin.

Äänestä

Mun tunteet on vetänyt vuoristorataa melkein pari kuukautta. Tiedäthän musta tuntuu, että me kaksi ollaa Voodoo Children. Mä kuvittelen, että voisin keskustella sun kanssas ilman näkemättä sua. Mielikuvitusta, sanoisi psykiatri.

Susta en tiedä, mutta mä en luovuta. Mussa on liikaa oinasta. Miksi sä tahtoisit luovuttaa? Mun tunteet on tällä hetkellä yhtä Levottomat, kuin Samuli Eedelman toteaa.

Mä en todellakaan tajua, miksi me ei olla jo toisten luona. Me ollaan naurettavan ujoja, vaikkei ujoja ollakaan.

Ehkä me pelätään sitä, että kuvitelma toisesta ei pidä paikkaansa. Tai no, se on vaan pelko, ja me kuitenkin tiedetään, että ainoa pelko, on toisen kohtaaminen.

Me ollaan niin läheisiä, että oikein sydämestä ottaa. Jos me ei edes yritetä onnistua, me kadutaan sitä lopun elämää. Mä en halua ketään muuta, kuin sut.

Millään muulla ei ole merkitystä. Ei luovuteta, mä en ainankaan. Mä uskon, että meidän välillä on todella sitä "kemiaa" niinkuin Neon 2 viisaasti toteaa.

Äänestä

tärkeysjärjestykseen ja yritä parhaasi mukaan kääntää elämässäsi uutta sivua ja älä luovuta vaan pidä se päämääränä!joskus kohtaloa on autettava!yritä saada unelmia ja yritä ne toteuttaa!toivottavasti tästä oli sulle jotain hyötyä.

Äänestä

Anna aikaa itsellesi... muutama vuosikin eteenpäin niin voit jo ehkä alkaa luottaa johonkin toiseen.

Äänestä

Olen samassa tilanteessa kanssasi. Rakastaa eikä voi päästää irti vaikka pitäisi. Roikutaan toisissamme kiinni. Voimia sinulle.

Äänestä

sinulle tilanteessasi. Itselläni on samanlainen tilanne... Ei voi tehdä mitään, ei edes käydä sanomassa suoraan, että välittää vielä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vihreä baretti kirjoitti:

Olen tunteellisesti hyvin rajussa tilanteessa. Eräässä U2:sen laulussa lauletaan "can't live with or without you" ja olen aika kirjaimellisesti tässä tilanteessa.

Yhdessä oltiin myrkkyä toisillemme, vedimme toisemme itsetunnot pohjamutiin ja oltiin esteenä unelmiemme täyttämiselle. Ilman toisiamme olemme kuin kaksi sokeaa kanaa keskellä susilaumaa, ilman päämärää, ilman tarkoitusta ja koko elämänhalun pitäminen on jokapäiväistä kamppailua.

Olet ainoa ihminen joka tuntee minut lähes täysin, kaikki synkimmät salaisuuteni ja herkimmät ominaisuuteni. Olen ainoa joka tietää sinusta kaiken senkin mitä ei kukaan muu koko tässä universumissa tiedä.

Rakastetaan ja vihataan toisiamme, loukkaamme toisiamme tahattomasti jatkuvasti juuri sen takia että tiedetään mikä toiseen sattuu.

Olen jo pari kuukautta kamppailut tämän asian kanssa, tiedän että meistä kahdesta ei ole elämänkumppaneiksi koska me vaan tapettaisiin toisemme mutta en silti kykene antamaan kellekkään muulle minkäänlaista sijaa sydämeeni vaikka tarjolla olisi ollut paljon aivan loistavia ihmisiäkin.

Kaikkein sairainta tässä koko asiassa on se että kohtalo näyttäisi vaan uudestaan ja uudestaan luomaan tilanteita missä joudutaan tekemisiin toistemme kanssa vaikka emme halua edes nähdä toisiamme. Mikä vielä tuskallisempaa, joudun seuraamaan vierestä miten sudet näykkii sinua enkä voi tehdä mitään asialle.

Käyn läpi raskainta vaihetta elämässäni.

Terveisin sulkaperse oppilaasi ja opettajasi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu