Luin toista viestiketjua, jossa topakka täti kertoi heittäneensä vätystelevän miehensä ulos kämpästä. Minua on aina suuresti hämmästyttänyt tämä ilmaisu. Mitä te sillä oikeasti tarkoitatte? Pitääkö se ottaa konkreettisesti vai onko se jonkinlainen kielikuva?
Kas kun minä eikä yksikään miespuolinen ystäväni ole koskaan asunut naisen asunnossa. Aina on ollut joko miehen tai sitten yhteinen. Miten mies heitetään omasta kodistaan ulos? Vai onko tämä vain urbaanilegendaa?
Kas kun minä eikä yksikään miespuolinen ystäväni ole koskaan asunut naisen asunnossa. Aina on ollut joko miehen tai sitten yhteinen. Miten mies heitetään omasta kodistaan ulos? Vai onko tämä vain urbaanilegendaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miten sinä siitä topakan tädin tilanteesta tiedät omien kokemustesi perusteella? Minäkin olen kerran heivannut miehen pihalle, tietysti omasta kämpästäni.
meillä asunto on mun ja äijä lentää pihalle,pian ja ihan sen aiheuttamaa.
Eikö avioeroissa, joissa on lapsia, ole aika tavallista että "mies lentää pihalle" ja nainen jää yhteiseen kotiin?
Ja kuten huomasit, on urbaanilegendaa, että mies TARJOAISI (omistus?)kämpän (jos kerta "oma", niin omistus) yhteiseksi kodiksi. Usein se voi olla naisellakin.
Vuokrakämppä - no sama juttu. Kyllä sinä muutetaan välillä siihenkin asuntoon, jossa nainen on ennemmin asunut. Yleensä kai aika usein uuteen, eli suurempaan. Silloinhan se on molempien yhtälailla.
Kyllä kai sitä kielikuvanakin silti käytetään; lentää suhteesta pihalle.
Muutaman kuukauden elämästäni olen asunut koskaan asunnossa joka oli miehen nimissä. Mutten on aina ollut asunto joko minun tai 50-50 yhteinen.
Miehen ulosheittäminen onnistuu kyllä, mutta muuttoapua saattaa tarvita ellei lähtijä ole vapaaehtoinen.
***
Pitääkö sua kehua, kun tiskaat? Jos, niin miksi?
Jos jättää kaikki kotityöt naisen tehtäväksi, huomaa pian olevansa huutolaispoikana omassa kodissaan ja kukapa nyt äitiään himoitsisi. Sitä paitsi meillä on tiskikone, joka tiskaa.
Eli kaikki vastanneet naiset omistavat oman asuntonsa, ovat päävuokralaisina tai heillä on lapsia, jolloin mies joutuu lähtemään vuokra-asunnosta.
Uskotteko, että teidän tilanteenne on vallitseva? Onko tavallista, että sinkkumies muuttaa yksinhuoltajaäidin luokse? Onko tyypillistä, että naisilla on isompi ja kalliimpi asunto kuin miehellä? Minä kun olen kuvitellut, että miehillä on keksimäärin suurempi palkka, mies on keskimäärin naistaan vanhempi (ehtinyt säästää pidempään) ja lisäksi miehillä on usein enemmän riskinottokykyä, eli asunnon ostaminen ei peloita.
Tämä kaikki siis yleisellä, ei yksilötasolla.
ei sellaista oikeasti tapahdu. Hyvä nyt?
Ratikkakuski, ota huomioon, että minkäikäisiä naisia. Mä oon keski-iässä.
Eri asiahan on, jos puhutaan 20 v neitosista - ehkä ne muuttaa useammin miesten luo, vaikka tuskin tuossa iässä miehet sen kummemmin omistaa asuntoaan. Jos ei mitään ikäloppua ota. ;-)
Sinkku nyt ilman muuta on päävuokralainen. ;-)
Tuskin sinkkumiehellä nyt NIIN isoa lukaalia on, että yh-äiti 2-3. lapsen kanssa sinne mahtuu? Ei ne miehet Suomessa nyt rikkaita ole! Kyllä perheellisellä nyt jonkinkokoinen kämppä täytyy olla?
Ja kun uuteen yhteiseen muutetaan (suurempaan yleensä) niin sehän on sitten molempien.
"Onko tavallista, että sinkkumies muuttaa yksinhuoltajaäidin luokse?"
-Niinpäin se yleensä menee jos yhteen mennään. Sinkkumiehellä on usein joku pikkunen luukku ja yyhoo-äidillä on varmaankin aina isompi asunto. Sitäpaitsi.. vastuullinen yh-äiti ei voi ottaa niin isoa riskiä, että menee lastensa kanssa tyhjän päälle pelkään minä päivänä mies käskeekin pakata kamat ja muuttaa veneen alle, kun on muuttanut mielensä/löytänyt uuden. Yksin voi asua kavereiden nurkissa ja odotella asuntoa mutta lasten kanssa sitä ei voi tehdä.
Mä en tiedä kuin yhden miehen joka on ostanut itselleen asunnon sinkkuna ollessaan, muut pistää rahansa heti meneen kaikkeen muuhun päivittäiseen toimintaan.. autoon, raflaan yms.
No tässä ketjussa kaikki ovat sitten keskitasoa varakkaampia. Yleisesti ottaen ei ole tavallista että niin moni nainen omistaisi enemmän kuin mies. Sellainen tilanne ei yleisesti ottaen ole vallitseva, perustuen ihan silkkaan tilastotieteeseen...
Ei ole kyse varakkuudesta, vaan siitä mihin on rahansa laittanut. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot...
Luulisin, että se on aika usein metafora, eli nainen tekee päätöksen erosta. Sanoo sen julki. Miehet jotenkin ei osaa tehdä tätä päätöstä, ne liukee tai lähtee pettämään jne. Jättävät sen likaisen työn eli eron tekemisen sanomisen naisille.
Eipä ole tullut koskaan miehen asunnossa asuttua. Vuokra-asunto oli aina, vain ja ainoastaan, minun nimissäni ja myöhemmin avoliitossa ollessani asunto on ollut minun (itse olen sen yksin hankkinut ja yksin lainat maksanut). Aina on mies muuttanut minun luokseni, minä en koskaan miehen luo. Lapsia ei ole, joten jos ei ole meno miestä miellyttänyt, on hän saanut pakata tavaransa ja lähteä. Varsinaisesti ei ole ketään tarvinnut pihalle nakata, ovat ymmärtäneet kyllä heti lähteä, kun on asiaa suositellut.
Alle parikymppisena asuin omalla sopimuksellani vuokra-asunnossa, mies tienasi minua enemmän (opiskelin ja tein töitä) eikä maksanut vuokrasta penniäkään. Lienee sanomattakin selvää että kun lähtö tuli, se tuli miehelle. Ihan kauniisti ilmoitin asian, vaikka heittäminen kävi mielessä.
Olipa sellainen opetus naiville nuorelle naiselle että opin olemaan erittäin tarkka hyväksikäyttäjien suhteen. Nykyisestä kämpästä lähtisin minä, ei mies - sopimus on molempien nimillä ja kaikki kulut maksetaan puoliksi mutta yksin eivät tuloni riittäisi tällaiseen asuntoon. Emme ole eroamassa mutta käyrännöllisenä ihmisenä olen senkin ottanut huomioon. ;)
Yleensä mies on naisen hallinnoimassa asunnossa joten sen voi sieltä "heittää" vaikka poliisien avustuksella pihalle eron tullessa. Omasta asunnosta miestä ei tietysti voida heittää, jos on lapsia niin yleensä lapset jää äidille ja on paljon järkevämpää, että mies etsii uuden kodin itselleen kuin laitettaisiin äiti ja lapset ulos.
Mä en ole ikinä muuttanut miehen asuntoon enkä muuta. Se on aivan liian turvatonta ja siihen liittyy paljon muitakin negatiivisia juttuja joten se on täysin poissuljettu vaihtoehto. En kyllä aio ostaa yhteistä asuntoakaan miehen kanssa mutta jos niin pahan mielenhäiriön saisin ja sen tekisin, niin vaatisin heti sopimukset allekirjoituksella varustettuna miten asuntoasia järjestetään mahdollisen eron tullessa.
Jos mies ja neinen menee naimisiin ilman avioehtoa, niin simsalabim! miehen omistamasta asunnosta onkin yht´äkkiä puolet sen naisen!
Avioeron koittaessa saattaa hyvinkin käydä niin että se on mies joka sieltä lentää, siis ennen avioliittoa omistamastaan asunnosta.
Mutta onneksi varakkaat jätkät tuntevat senverran lakia, että morsian saa raapustaa nimensä avioehtoon ennen häitä.
Ja toimii se toisinkin päin. Varakkaan naisen turvauduttua enne liittoa avioehtoon, saa pitää asuntonsa vaikka mies nuoremman akan perään parin vuoden päästä säntäisikin.
Luottamus hyvä, sinisilmäisyys paha.
***