Olen luvannut rakastaa, ensin yhtä naista papille, sitten toista naista maistraatin virkailijalle, kuolemaani asti. Mutta tässä minä nyt istun enkä enää rakasta kumpaakaan (muistelen kyllä, sekä hyviä että huonoja aikoja).
Olen kai hankala tyyppi. Molemmissa avioliitoissa se oli nainen joka halusi eron. On siis kiikunkaakun, petinkö minä lupaukseni vai nainenko sen teki.
Mitä mieltä olet? Olisiko jo aika muuttaa näitä turhan dramaattisia avioliittosopimuksen sanamuotoja? Ei kai kukaan enää tosissaan voi luvata mitään, mikä koskee koko tuntematonta loppuelämää?
Olen kai hankala tyyppi. Molemmissa avioliitoissa se oli nainen joka halusi eron. On siis kiikunkaakun, petinkö minä lupaukseni vai nainenko sen teki.
Mitä mieltä olet? Olisiko jo aika muuttaa näitä turhan dramaattisia avioliittosopimuksen sanamuotoja? Ei kai kukaan enää tosissaan voi luvata mitään, mikä koskee koko tuntematonta loppuelämää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tiedä varmasti mutta sellainen käsitys on minulle muotoutunut että tämä idea, yhden miehen ja yhden naisen liitto, perustuisi alunperin käytännöllisiin syihin, ennenkaikkea yhteiskuntarauhan tavoitteeseen.
Tämänpäivän pääuskonnot muototoutuivat samoihin aikoihin (Muhammed, Buddha ja Jeesus). Yksiavioisuus kirjattiin pyhiin kirjoituksiin, joista myöhemmin koottiin mm. Koraani ja Raamattu.
Tämä ei kuitenkaan estänyt moniavioisuutta. Silloin ja nyt rikkalla miehellä voi olla olla monta vaimoa / rikkalla naisella voi olla monta miestä.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen... uskonnot ovat ohjailleet meitä pari tuhatta vuotta. Olisiko jo aika siirtää papit sivuraiteelle?
Ja monet yhteiskunta/kulttuurintutkijat ovat sitä mieltä, että onhan se Länsimaissakin ihan sallittua.
Meidän monipuolisoisuus on sarjamuodossa. Onhan sinullakin Hobre jo 2 vaimoa. Lisää havittelet... ?
;-)
Eli olemme keksineet kyllä tavan kiertää säännöt - muka yksiavioisuudesta. No, Ranskassa on kuulemma ihan sallittua pitää julkista rakastajaa - moniavioisuutta sekin.
kun piti monista vaimoista puhua... heh heh
halusitko muuttaa avioliittolupauksen sanamuotoa vai poistaa koko avioliittoinstituution?
Ei onnistu tuo jälkimmäinen: naiset tulevat aina haluamaan virallistamaan parisuhteen avioliitoksi, ainakin suurin osa naisista.
Tahdotko rakastaa ja niin edelleen...?
- Tahdon.
Aina ei vaan saa mitä tahtoo. Eihän siinä vihkivalassa kai muuta luvata, kuin se, että TAHTOO rakastaa tätä ihmistä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Sen enempää ei voi vaatia, ja jos ei sitä voi avioituessaan luvata, niin ei parane avioitua. Kai sitä jokainen sillä hetkellä TAHTOO...?
Sehän on pirun realistinen se kaava.
Eikö siinä ollut maininta, että haluan rakastaa puolisoani elämän loppuun saakka? Haluta rakastaa on eri asia kuin luvata rakastaa.
Seuraavalla kerralla poista juuri tuo nimenomainen kohta vihkikaavasta.
Näin kirkolliset häät suurinpiirtein menevät:
Pappi kysyy sulhaselta: Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus: Tahdon.
Pappi kysyy morsiamelta: Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus: Tahdon.
Sulhanen lausuu: Minä, NN, otan sinut, NN, nyt aviovaimokseni ja tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä [elämän loppuun asti]. Merkiksi annan sinulle tämän sormuksen.
Morsian lausuu: Minä, NN, otan sinut, NN, nyt aviomiehekseni ja tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä [elämän loppuun asti]. Merkiksi otan sinulta (annan sinulle) tämän sormuksen.
Pappi: Te olette nyt ottaneet toisenne aviopuolisoiksi ja tunnustaneet sen julkisesti Jumalan
kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa. Vihkisormus on annettu avioliittonne merkiksi. Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu, vahvistan teidän liittonne ja julistan teidät aviopuolisoiksi. Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.
Ei siinä muuta kerrota tai luvata kuin ottaa toinen puolisoksi ja _tahtoa_ sitten rakastaa, olla uskollinen jne.
Eipä sanota toisilleen että "lupaan".
rakastaa.Raamattuja on käännelty ja muuneltu niin monet kerrat että huomaan miten vaikea tämäkin asia on.
Tahtominen on eri asia jos on tahtoa molemilla, kyllä avioiliitot kestää.siis näin.
ps älä kuitenkaan minua tahdo,äläkä tule riitelemään kanssani koska on kiire töissä.
Totta. Pappi kysyy "tahdotko..." ja sulhanen vastaa "tahdon". Ymmärtääkseni se on lupaus. Mutta jos viilataan pilkkua niin voihan sitä kutsua vaikka "tahdonilmaukseksi".
sopii aika hyvin yksi lause yhdeltä ajattelijalta. "Ja kaukana pysyköön minusta myös jumala, joka ontuen saapuu siunaamaan jotain, mitä hän ei ole yhteen saattanut"