Mistä kumpuaa ihmisen viha, katkeruus, kateus ja kauna? Mikä saa sinut inhoamaan jotain ihmistä tai ärsyyntymään?
Paitsi palstalla, niin elävässäkin elämässä on paljon sellaista katkeruutta, vihaa ja kaunaa, jota minä en kertakaikkiaan ymmärrä. Onko kaiken takana kateus ja voiko ärsytystä ylipäätään analysoida?
Täällä varsinkin tuntuu olevan paljon tyyppejä, jotka jostain syystä haluavat vain satuttaa toista. Miksi ihmeessä, mitä siitä saa irtì? Kertokaa mulle, mäkin haluan osingoille!
Paitsi palstalla, niin elävässäkin elämässä on paljon sellaista katkeruutta, vihaa ja kaunaa, jota minä en kertakaikkiaan ymmärrä. Onko kaiken takana kateus ja voiko ärsytystä ylipäätään analysoida?
Täällä varsinkin tuntuu olevan paljon tyyppejä, jotka jostain syystä haluavat vain satuttaa toista. Miksi ihmeessä, mitä siitä saa irtì? Kertokaa mulle, mäkin haluan osingoille!
Vastaukset 78
Vanhimmat
kyllähän sitä nyt asiallista mediakritiikkiä on lupa esittää...
ketään, joka olisi joskus sanonut suorastaan vihaavansa jotakuta toista ihmistä?
toki vihaa on koettu itsekin kateellisilta mutta sehän on aivan normaalia Suomessa...
Viha kumpuaa siitä, että joku tekee jotakin väärin toista kohtaan, tai ainakin toinen tuntee tulleensa väärinkohdelluksi.
Katkeruus on eräänlaista itsesäälissä mätänemistä.
Kateus on sitä, ettei ole kuunnellut itseään ja tarpeitaan tarpeeksi hyvin, eikä niin ollen ole toiminut niiden täyttämiseksi. Puutostila, jolle ei tee mitään tai hyvin vähän.
Kauna on kai sitä, että on itselleen liian ankara, eikä anna anteeksi itselleen. Niinpä ei voi antaa muillekaan anteeksi.
Sanotaan, että ihmistä ärsyttää toisessa ne piirteet, mitkä itsessään kieltää. Taitaa pitää paikkaansa jollain tavoin.
Muiden satuttaminen kai nostaa omaa arvoa satuttajan silmissä?
Sieltä lapsuudenkodistahan nuo kaikki on lähtöisin. Lapsia kohdellaan huonosti ja aikuisina he kohtelevat muita huonosti.
.. juttua.
Erityisesti tässä vois olla perää:
"Sanotaan, että ihmistä ärsyttää toisessa ne piirteet, mitkä itsessään kieltää."
Juuri näin. Jotkut viisaat on myös sanoneet, että erityisesti ne heikkoudet, jotka ihminen itsessään tunnistaa, mutta joita ei voi itselleen tunnustaa ärsyttävät ihmistä toisessa.
Itse (jos nyt ihan rehellinen olen) saatan joskus ärsyyntyä ihmisestä, joka on jotenkin liian 'samanlainen' kuin minä. Samanlaisuuden kokemus on toki aina tunteista mukavin, enkä nyt missään mielessä tarkoita, että vihaisin sitä toista mulle samanlaisuuden "ahaa!"- elämyksen synnyttänyttä. Päinvastoin.;) Joskus olen vaan huomannut, että sellaiselta ihmiseltä saattaa odottaa vääriä asioita ja kuvitella, että pystyy ennustamaan hänen toimintaansa. Kun toinen ei sitten niin teekään (luonnollisesti erilaisena, omana yksilönään), saatan ärstyä, että mitäs se nyt noin...
Ap:lle: Mä en vihaa yhtään ketään, koska en yksinkertaisesti halua vihata ketään. Turhaa haaskata elämäänsä niin turhanpäiväiseen, kun laiffista voi nauttiakin.;) Räikeästä suvaitsemattomuudesta ärsyynnyn kyllä tosi helposti.
joku ihminen oikein ärsyttää, niin ei voi muuta kuin myöntää, että ehkä itsessä on edes pikkuriikkisen verran juuri sitä, mikä siinä toisessa ärsyttää. Sitä vaan on niin vaikeaa välillä myöntää.
Toisistahan tuon näkee niin selvästi, että mistä hänen ärtymyksessään on pohjimmiltaan kyse. Siis jos on läheinen ihminen kyseessä.
Ylensä olen vihainen tai katkera, kun tunnen, että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.
Tunnen raivoa ventovierasta autoilijaa kohtaan, joka ilman vilkkua kiilaa eteeni. Olen vieläkin katkera lopputyöni arvosanasta, josta valvojani ehdotti kahta pykälää parempaa arvosanaa.
Tunnen vahingoniloa ja ylemmyydentunnetta tyyppiä kohtaan, joka aikoinaan tuli kuokkimaan kotibileisiimme ja jota sai vähän väliä olla juoksemassa karkuun. Nykyisin, 20 vuotta myöhemmin hän on kärrypoikana entisessä lähimarketissani. Hymyilen hänelle aina pilkallisesti asioidessani siellä.
Olen katkera minulle ohareita tehneelle ja selkäni takana paskaa puhuneelle alaiselleni. Odotan sitä päivää, kun hän mogaa niin pahasti, että hankin hänelle potkut.
Bittiavaruudessa en ole vihainen tai katkera kellekään.
..mitä Ratikkakuski sanoi.;)
Epäoikeudenmukainen kohtelu toki ärsyttää. Ei sellaisia mitenkään ilolla muistele kukaan muu kuin ylilaupiaat, jotka itseä on syyttä väärinkohdelleet.
Mullakin on monia tyyppejä, joita kohtaan tunnen kai vähän katkeruuttakin. Tyytyväinen oon kuitenkin siihen, etten vihaa. Ajattelen niitä muutamaa mua mielestäni väärinkohdeilleita aina jonkinlaisina sirkuspelleinä, marionetteina tms., minkä jälkeen mua vaan naurattaa.
Teiniajoilta on mm. yks nainen, jolle voisin vielä tänä päivänäkin olla todella katkera. En sinänsä halua toistella sen tekoja, mut aina siihen ihmiseen törmätessä (valitettavasti on joitakin tilanteita, joissa olemme joutuneet 'kontaktiin' toistemme kanssa) kuvittelen naisen alasti punaisen vappunenän kanssa suorittamaan askareitaan. Kys. henkilö on kaupan alalla.
Friikkiä, mut mul on todella leveä hymy aina tavatessamme ja suoranaisia vaikeuksia pitää pokkaani. Nainen on hyvin hämmentynyt ja ärtynyt tästä.;D
1.JUORUAMINEN
2.VALEHTELU, PASKAN PUHUNEN, LUPAUSTEN RIKKONEN
3.TAHALLINEN TOISEN HÄIRITSEMINEN
Antamisen ja ottamisen suhde pitää olla muuta kun 100-0.
Miten semmoset ihmiset joilta ei koskaan saa mitään, kehtaa aina vaan uudestaan ja uudestaan pyytää muilta palveluksia.
sukupuolten välinen sota. Naiset vihaa miehiä ja miehet naisia, mutta jostain syystä nämä toisiaan vihaavat osapuolet hakevat toistensa seuraa. Käsittämätöntä.
..teerenpeliä se.
elää piru sisällä. Oletko jo löytänyt omasi?
Täällä? Miks mä en oo huomannut mitään!?!?! Kerro yksikin esimerkki?
näytti ihmisiltä päälle päin ja osasivat käyttäytyä näennäisen korrektisti mutta olivat kuitenkin eläimiä sisältä
onneksi maailmassa on miehiä.
sen aikaiset stalinisti-femakot riehaantuivat sarjan lievästä väkivaltaisuudesta?
http://en.wikipedia.org/wiki/V_(TV_series)
huomaa päivittäin toisten naisten vihamielisyyden, miesten kanssa on niin helppoa.
Itse soittelet sua oikealta ohittavien autojen kuskien työpaikoille, mitä helvettiä, et sä mikään poliisi ja kurinpitolautakunta ole, mikä sua siinä inhottaa jos joku ajaa tietukon ohi joka vasenta kaistaa matelee.
Mieti itse miltä niistä kuskeista tuntuu, niillä voi olla työpaikka vaikka kortilla muutenkin, sit sä valitat jostain pienestä, säälittävä lauta huonoine hampainesi olet!
Mikä susta muka tekee paremman ihmisen, mikä sä olet arvostelemaan muiden tekemisiä, jaa sä vaan niitä karkkirahojasi köyhille ja elä unelmissasi.
Olisi ehkä pitänyt tosiaan rajata tämä kyssäri ns. henkisesti tasapainoisten eli normaalien ihmisten tasolle, mutta jos kirjoituksesi sijoitetaan vaikka normaalin ihmisen tekstiksi, niin se käy malliesimerkiksi aiheestani.
Kiitti ja hyvää lauantai-iltaa!
olen taas hitusen viisaampi ja ymmärrän asioita enemmän, vaikkakaan en ihan vielä ole vakuuttunut hyötyaspektista. Millaista hyötyä veetuilusta ja vihan tunteesta saa? Konkretisoituuko se jotenkin?
Se on varsin inhimillinen heikkous. En usko, että siitä hyötyä voisi varsinaisesti olla. Tai ehkäpä sillä voisi olla joku suojelullinen aspekti? Ehkäpä veetuilu ja viha saattaisi saada pysymään erossa mahdollisesta ongelmasta?
Varmasti kyse on nimenomaan inhimillisestä heikkoudesta, enkä todellakaan väitä että itse olisin synnitön tässä(kään) asiassa. En vain osaa tai jaksa kantaa kaunaa tai olla kateellinen, sillä olen tullut siihen tulokseen, että negatiivisista tunteista ei ole juurikaan hyötyä, vaan pikemminkin päinvastoin, ainakin siis omassa tapauksessani.
Minulla itselläni homma toimii niin, että jos joku aiheuttaa ikäviä viboja niin pyrin a) pysyttelemään kaukana ko. henkilöstä ja b) tekemään jotain asialle, jos siis jotain on tehtävissä. Veetuilu ja asian esille ottaminen ei mielestäni ratkaise asiaa milloinkaan, vaan päinvastoin valaa bensaa liekkeihin, jotka olisivat vältettävissäkin.
Hmm. Ehkä mä joskus tajuan asian kaikki puolet...
jolla jaksaa taas seuraavaan päivään :)
Musta se tuntuu kornilta, kun jonkun ajatellaan olevan heti "vain" kateellinen, jos se päästää sora ääniä. Musta ihminen on nuristessaan varmaan suht harvoissa tapauksissa kateellinen sille toiselle. Ja ehkä katellisuus-nurinan erottaa muunlaisesta mielenilmauksesta. Esim. huomaat, jos kaverisi on vaikka mustasukkainen uudesta kumppanistasi...niin sithän se nurisee ja valittaa kun sulla ei oo aikaa koskaan ja sun ukko on btw ihan arsesta. No joopa joo...voi silittää päätä ja luvata pari yhteistä iltaa seuraavalla viikolla niin rupee homma selviämään.
Mut mut. Musta ihminen voi suuttua ja meuhkata ihan vain siksi, että pitää jotain asiaa tai henkilöä yksinkertaisesti ärsyttävänä, huonona, typeränä jne. Siihen ei tarvita aina kateutta tms. kohteesta riippumatonta syytä. Eli kohteessa voi olla se "vika", minkä valittaja näkee.
kateus on se niin sanottu helppo ratkaisu, mutta ei välttämättä oikea. Itse kyllä uskon vakaasti, että siihen ärsytykseenkin on joku syy olemassa, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Jos sitä ei nimitetä kateudeksi, niin ehkä se kuitenkin kumpuaa siitä, että vertaa itseään toiseen eikä pidä vertailun tuloksesta..?
Ihmisiä ärsyttää jotku piirteet toisissa ihmisissä. Mikä ärsyttää, se vaihtelee. Varmaan liika erilaisuus saattaa ärsyttää. Itsekseen viihtyvä ei voi sietää jotain yltiösosiaalista pulisevaa papupataa ja sitä rataa. Joidenkin ihmisten kanssa esim. olen joskus kirjaimellisesti väsähtänyt...ei vaan jaksanu kuunnella, touhuta yms. niitten kanssa.
Ihmiset arvostaa eri asioita...ja sit varmaan sen johdosta myös eivät pidä tietyistä asioista.
En kuitenkaan lähtis sille linjalle, että kaikki mikä toisissa ärsyttää olisi itseltään kieltämiä asioita. Toki sellaisiakin löytyy...jämptiä voi ärsyttää, kun joku osaa ottaa rennommin..mutta vain silloin jos hän itse haluaisi ottaa rennommin mutta ei suo sitä itselleen. Mut voi olla, ettei jämpti halua ottaa rennommin vaan ei vaan muuten tykkää ns. huithapeleista.
Kateus on yliarvostettua. Aina kun ihminen selittää itselleen toisen ihmisen toiminnan johtuvan kateudesta, hän asettaa itsensä tuon toisen ihmisen yläpuolelle. Itseasiassa se joka väittää toisen olevan "vain" kateellinen vertaakin itseään tuohon "kadehtiaan" ja pitää itseään jotenkin parempana. Uskottelee itselleen, että hän on (tai hänellä on) jotain parempaa tai hienompaa. Kateellisia ihmisiä on, mutta kateutta ei pidä nähdä siellä, missä sitä ei oikeasti ole.
sussa on, jollet itse tiedosta omaa ärsyttävää olemustasi niin ei se sitä tarkoita et ärsyyntynyt henkilö olisi sinulle kateellinen. Tyttis on aivan oikeassa kirjoituksessaan, helppo sanoa kateelliseksi tai käskeä ostaa elämä, molemmat vakiolauseita palsta-addikteilta.
Kerro meille muillekin mitä kadehdittavaa sussa on, anna minäminäminä-jutun taas lentää!
Kateushan on sen tuntijan oma henkilökohtainen ongelma.
itsestään kun vihaa muita ..päivänselvä juttuhan tuo!
Mua henkilökohtaisesti vituttaa ihmiset jotka luulee olevansa jotain, vaikka eivät ole. Nämä ovat myös pahimpia vittuilijoita. Itse en vittuile kenellekään, joten miksi minun pitäisi sietää vittuilua itseäni ala-arvoisemmilta runkkareilta? Olen ihan iisisti, mutta kun nämä kusipäät wannabeet eivät osaa olla ihmisiksi. Se minua ottaa pattiin. Ihmiset joilla ei OIKEASTI ole varaa.
monasti noiden todellista syytä ei tiedä henkilö itsekään. Selityksiä voi toki antaa, mutta kestääkö ne mitään todellista tarkastelua. Veikkaus on, että kyseessä on yleisestä pahasta olosta, joka nyt vain sattuu ilmenemään ko. tavoilla. On tietenkin tekoja (esim. oman lapsen raiskaus), jotka varmasti oikeuttavat ko. tunteisiin yksilöä kohtaan, mutta silloinkin syy ja seuraustuhteet pettävät, jos samat tunteet kohdistaa jotain ryhmää kohtaan.
Mutta toisaalta kyseessä voi olla myös väärintulkinta. Ihmiset ilmaisevat itseään hyvinkin vaihtelevilla tavoilla ja aina ei olekaan kyseessä mistään syvemmästä tunteesta. Kirjoitetusta tekstistä tunteiden tulkkaaminen on vieläkin vaikeampaa. Ja kateus on aikas usein varsin väärin käytetty termi - sillä on helppo kiertää kaikki kritiikki.
Itse olen liian laiska vihaamaan tai tuntemaan katkeruutta (tai näin ainakin itselleni uskottelen). Ärsyynnyn toki tai suutunkin asioista - useimmiten tietenkin niistä mitkä oikeasti osuvat kohdalle, mutta pidempää kaunaa en jaksa kantaa. Se on energian tuhlausta ja siis ympäristöäkin ajateltuna haitallista.
Kysyt, että mistä kumpuaa ihmisen viha, katkeruus, kateus ja kauna.
Toteat, ettet itsekään ole synnitön.
Niin, että mitä haluat tietää? Eikö vastaus löydy itsestäsi?
Muistelen hämärästi kerran palstalla toivottaneeni hyviä juhlapyhiä ihmisille ja sain sinulta vastaukseksi "haista vittu" tms. !?!?!?
en ole löytänyt vielä vastausta siihen, mitä iloa ja lisäarvoa vittuilusta saa. Tai vihaamisesta, kaunan ja katkeruuden ruokkimisesta.
Minä en tällä hetkellä kadehdi ketään, en osaa vihatakaan. Yhdelle ihmiselle olen katkera, mutta sekin on minun ongelmani, joka ratkeaa sillä, että pysyttelen kaukana kyseisestä henkilöstä. Hänen perässään roikkuminen ja huutelu tuskin antaisi minulle yhtään mitään.
Se vittu-kampanja, tosiaan. Toimi siis, kun se vieläkin muistetaan. Sääli sinänsä, mutta ominaista tälle palstalle. Selitys ja pahoitteluthan postasin sitten myöhemmin, mutta kukapas sitä nyt sellaisia muistaisi tai rekisteröisi...
"Ominaista tälle palstalle"?
Kannattaako nyt palstaa syyllistää omista tekemisistään.. eikö se ole vastuunpakoilua? Ja toisaalta, sinä oletat että ihmiset ovat yhtä aktiivisia tämän palstan suhteen kuin sinä itse olet?
pelosta. Jos ihminen ei pelkäisi, ihminen ei vihaisi. Mitä enemmän ihminen pelkää, sen enemmän se vihaa.
Ärtyneisyys on taas seurausta puutostilasta, esim. taloudellisesta, sosiaalisesta, seksuaalisesta, tms. Kynnystaso koska puutostila johtaa ärsyyntymiseen (kuten myös koko puutostila) on yksilökohtainen, ja sen kehittymistä voi estää keskittämällä energiaa (eli aikaa ja voimia) muihin asioihin, tai kehittämällä positiivista ajattelua. Usein ulkoinen ärsyke (kuten toinen ihminen, tapahtuma tai kirjoitus) joka palauttaa mieleen oman puutostilan voi laukaista ärsyyntymistason.
Ärsyyntynyt ihminen tiuskii, on katkeran ja vihaisen sävyinen toiselle, sekä ottaa herkästi asian tai ihmisen silmätikuksi. Unen puute yksi merkittävä tekijä joka madaltaa ärsyyntymiskynnystä.
Jos otetaan kärjistäen esimerkiksi viime viikkojen kesto aiheesta. Jos ärsyyntyy viestissä joka käsittää seksuaalisuutta (esim. siitä kun joku kertoo harrastavansa yhdenyönjuttuja tai siitä kun joku kertoo pitävänsä lutkana yhdenyönharrastelijoita, vai mistä sitten onkaan kysmys), niin tällöin ärsyyntynyt kärsii todennäköisesti seksuaalisesta puutostilasta.
Summa summarum, syvin olemus on ärtyneisyydestä joka johtuu omasta puutostilasta. Ärtyneisyys on tapa kanavoida ja vapauttaa ylimääräistä energiaa.
palstafilosofeja täällä on, tottakai se on aina oma syy jos joku vituttaa ja puutettahan se silloin on, voi jeesus!
Jos känninen örveltäjä tulee sulle sössöttämään ja sua alkaa se vituttaa niin onko se silloin puutostila humalalle, oletko kateellinen toisen humalalle ja ärtynyt omasta örvellyksen puutteesta. Koettakaan nyt yrittää vähän parempia selityksiä, tietyt ihmiset vaan vituttaa, täysin tuntemattomatkin.
vitutus tulee tyytymättömyydestä omaan itseensä. Jos tongit itseäsis tarpeeksi syvälle, saat vahvistuksen siihen. Sunkin vitutus saa alkunsa siitä, että pelkäät. Pelkäät sitä mitä et tunne. Pelkäät näyttää pelkoasi ja naamioit se vitutukseksi, vihaksi. Silloin kun lakkaat pelkäämästä, lakkaat vihaamasta ja loppuu se vitutuskin. Jos asiaa vähänkin mietit niin kenelläkään ei ole yhtä paska fiilis sun vitutuksesta kun sulla itsellä.
Useimmiten jos ärsyynnyn kännisen sössötyksestä, puutostilani liittyy silloin aikaan tai seuraan. Joskus humalainen voi sössöttää vaikka kuinka kauan enkä ärsyynny, mutta jos on kiire tai kaipaan mieluisampaa seuraan, niin ärsyyntymiskynnys laskee.
loistavia analysointeja, eli pelkään sitä mitä en tiedosta ja tunne, mun pitäisi kaivaa jostain vitukseni fatassiä kohtaan joka tukkii tieni, älämölöä kohtaan joka suunapäänä häiritsee silloin kun se ei ole sallittua?
Tottakai mun vitutukseni on mun päässä, kenen muun sitten, mutta ei se sitä tarkoita etteikö toisen tekemiset voisi vituttaa vaikkei minkälaista katkeruutta tai puutostilaa ärsytyksen aiheeseen olisikaan. Tuollainen "ollaan kaikki vaan kavereita" ärsyttää myös suunnattomasti, kukkahattutäti-kompleksista kärsii monikin ja se vituttaa, en silti ole siitä katkera, en esim. tällä palstalla ole kavereita etsimässä, lueskelen juttuja kirjoitan kun siltä tuntuu, ilmaisen mielipiteeni (pelko perseessä).
Ps. älä sekoita vitutusta ja ärsytystä vihaan, ne on ihan eri tunnetiloja!
eroaa toisista? Tuntuuko ne jotenkin erilaiselta? Valaise tietämätöntä.
sun korvaan täyttä soittoa niin tunnetko ärsytystä vai vihaa?
Viha lähtee syvemmältä, tunteena se on voimakkaampi kuin ärsytys, ärsytystä voi olla leikkimielinen kutituskin joka alkaa vituttaa vähän ajan päästä, mutta et sä silti vihaa sitä kutittajaa, ymmärrätkö?
en tunne ärsytystä enkä vihaa. Kuulen vaan kovan äänen. Vihan ja ärsytyksen tunnet silloin sinä. Minä en tunne sitä koska en ärsyynny siitä. Minusta ne ei kuitenkaan ole eri asioita. Tunne on sama mutta voimakkuus on eri. Pohjimmiltaan tunne on silti sama. Saatanhan minä erehtyäkin.
Jos makailet sohvalla lepäilemässä kaikessa rauhassa ja naapuri alkaa porata 22e Lidl akkuporakoneellaan kiviseinään niin et koko kerrostalo vinkuu, niin etkö tunne ärsytystä jos se jatkuu, jatkuu ja jatkuu pitempään, poraaja ei tunne silloin ärsytystä tai vihaa, ennemmin onnentunnetta saamastaan aikaansaannoksesta, on se sitten remontin valmistuminen tai vastaavaa.
Pitää muistaa jatkossa tuo "Vihan ja ärsytyksen tunnet sinä" kun metelöin naapureiden vitutukseksi!
Yksinkertaisesti heikko. Naapurin poraaminen alkaa ärsyttää silloin kun on jo ärsyyntynyt jonkun verran aikaisemmin. Se poraaminen vaan vahvistaa sitä aikaisempaa ärsytystä. Ei se aiheuta sitä. Se ärsytys on alkanut jo ennen poraamista.
Jollet tiedä tai ole kuullut koko naapurista mitään ennen helvetillisen poraamisen alkamista niin miksei se poraaminen muka voi olla ärsytyksen aiheuttaja? Omien sanojesi mukaan et ärsyynny vaan poraajaa ärsyttää, miksi tuollainen ristiriita viesteissäsi?
Aloit ärsyyntymään mun teksteistä kun haukut heikoksi, tunnetko nyt ärsyyntymistä vai vihaa, mä tunnen suurta huvittuneisuutta..=)
Mitä haluaa. Voisin ihan samalla tavalla kuvitella sut ärsyyntyneenä mutta jätän sen tekemättä. Totuuden asiasta tiedetään kumpikin itse. Enkä minä haukkunut heikoksi. Totesin vaan rauhallisesti asian. Heikkous tässä tapauksessa on se, että et tunne itseäsi. Se on asia missä jokainen on heikko. Joku ennemmän, toinen vähemmän mutta yksi asia on yhteinen. Nimittäin heikkous. Ero on heikkouden määrässä mutta heikkous on silti sama.
Yhteen kohtaan haluaisin kommentoida:
"Jos ärsyyntyy viestissä joka käsittää seksuaalisuutta (esim. siitä kun joku kertoo harrastavansa yhdenyönjuttuja tai siitä kun joku kertoo pitävänsä lutkana yhdenyönharrastelijoita, vai mistä sitten onkaan kysmys), niin tällöin ärsyyntynyt kärsii todennäköisesti seksuaalisesta puutostilasta."
Höpö höpö. Itse en lutkittele ketään (ja totta vie ärsyynnyn niille, jotka niin omaa sukupuoltani herjaa!), mutta saatan joskus kokea kiusalliseksi liian seksipitoiset viestit palstalla, jonne ne eivät kuulu. Mulla ainakin satunnainen ärsyyntymiseni johtuu silloin siitä, että joku ei kunnioita muita tarpeeksi etsiäkseen seksiviestilleen oikean palstan. Miten tämä kiusaantumiseni olisi merkki puutostilasta? Mä hlö. koht. en vaan järjellä ymmärrä, että miksi pelkkkään seksiin liittyviä kirjoituksia pitäis olla tälläkin palstalla. Seksiarealtahan seksistä keskustelemisesta innostunut löytää sitäpaitsi varmaan parhaiten muita samalla fiiliksellä liikkeellä olevia.
Logiikkasi puutostiloista on osin hyvinkin paikkansa pitävä. On kuitenkin mun mielestäni (älä nyt loukkaannu) aika lailla sulaa omahyväisyyttä tehdä syvällisempiä päätelmiä _kirjoituksista_ nettipalstoilla. Itse esim. olen seksuaalisesti hyvin suvaitsevainen. Asiaa on vaikea kuvailla, mutta kerrottakoon nyt esimerkkeinä, että yksi nuoruuden parhaista kavereistani on homomies ja suhtaudun ylipäätään hyväksyvästi seksuaalivähemmistöihin.
Olen myös mm. harrastanut ryhmäseksiä ja ideaaliparisuhteeni voisi kenties olla sellainenkin, joka perustuu ehdottomasti henkiseen uskollisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja sitoutumiseen, mutta ei välttämättä ehdottomaan fyysiseen uskollisuuteen. Oikein hyvä suhde vois hyvinkin olla myös sellainenkin, jossa pari saa _toistensa luvalla_ tarvittaessa kokeilla laiffin piristämiseksi muitakin.
Näistä esimerkeistä huolimatta sinun kaltaisesi nimim. selittelijä pitävät varmasti usein mua seksuaalisesti ahdasmielisenä(?), mahdollisesti seksuaalisesti kokemattomana(?), neuroottisena (?) etc. etc. puutostiloista kärsivänä (?) vain sen takia, etten mä useimmiten ole innostunut keskustelemaan seksistä tällä palstalla ja ilmaisen sen. Mut mitäs teidän kaltaistenne kanssa tekis?;) Aina pitää olla joku psykologinen diagnoosi joka vatun kommentin kirjoittajasta.
Sinäkö sitten tiedät mun tunteeni ja heikkouteni, onko heikkoutta olla eri mieltä asioista, mielestäni se on vahvuus!
.. tietysti sellainen kertoo suurella todennäköisyydellä jostakin puutoksesta (en tosin tiedä, olisko seksuaalisesta välttis kuitenkaan), jos tuomitsee toisen kirjoittajan moraaliltaan alhaisemmaksi vain siksi, että toinen kertoo nyt (sun esimerkkiisi viitaten) harrastavansa yhden yön juttuja.
Hain takaa, että itse toivoisin, ettei nyt ainakaan seksuaalisuusdiagnooseja tehtäis siltä pohjalta, mitä ihmiset kirjoittelevat palstoille, joiden aihe ei ole seksi. Parempi, jos ei tehtäis muitakaan puutosdiagnooseja. Monia motiiveja ihmisillä kirjoitella.
Jos jotain haluaa vahvuudeksi sanoa niin se on heikkoutensa myöntäminen. Ja itsensä tuntemisesta. Jos joku väittää tuntevan itsensä, minä en ainakaan usko sitä. Minä en tunne ja en tiedä ketään muutakaan joka tuntee. Eri mieltä saa olla ja pitääkin olla. Jyvät akanoista erottaa se, että miten sitä eri mieltä ollaan. Erimielisyydelläkin on tarkoituksensa. Sehän kuitenkin mielletään ongelmaksi. Eikö ongelmat tarvitse aina ratkaisua? Ja siinä tilanteessa astuu kuvaan se, että miten ollaan eri mieltä. Itse en ainakaan tässä asiassa näe mitään ongelmaa. Yksinkertaisesti siksi, että en tästä ongelmaa. Kunhan höpöttelen täällä joutavia ajan kuluksi.
tulee tiukkaa faktaa vai..?
Eli heikkous ja esim. huono itsetunto on pesiytynyt joka ihmiseen, mutta hyvä itsetunto ja rohkeus, vahvuus ja vitustako välittäminen on vain illuusiota, mielenkiintoinen väite!!
Ethän sä näekkään mitään ongelmaa kun luulet olevasi oikeassa, suljet silmäsi ja sanot olevasi heikko ihminen, se kuittaa kaiken ja taas mennään massan mukana leuka ylhäällä, ketä se heikko on..?
ole ikinä kulkenut massan mukana. Se on yksi typeryyden muodoista. En väitä olevan oikeassa. Enkä myönnä olevan väärässä. En voi tehdä kumpaakaan koska en tiedä mikä on oikeassa tai väärässä olo. Sama asia voi olla yhtenä hetkenä oikea ja toisena väärä. Ota niistä nyt selvää. Se mitä minä tarkoitin heikkoudella on ihan jotain muuta mitä yleisesti mielletään heikkoudeksi. Sitä voi verrata siihen kun ei ymmärretä nöyryyden ja nöyristelyn eroa. Ja ainoa tiukka fakta on se, että tiukkaa faktaa ei ole. Edelleen höpötän joutavia ajan kuluksi...
massan mukana menossa on, edellisen viestini perusteella sua on hyvin helppo ohjailla suuntaan jos toiseen, väitätkö että suurinosa ihmisistä on typeriä..?
Et tiedä oletko oikeassa vai väärässä, mikä on oikein tai väärin, mitä mieltä sä yleensäkään olet mistään kun kuitenkin väität ettet ikinä ole kulkenut massan mukana, heikkouskin on ihan jotain muuta miksi se yleensä mielletään, sekavaa höpötystä ajan kuluksi..!!
Hyvää sunnuntaina myös sinne päin :)
En ottanut mihinkään yksitäiseen tapaukseen kantaa, ja teoriani puutostilasta kuin tuo esimerkki, oli kärjistetty ja yksinkertainen malli aloitus kysymykseen. Puutostila ei ole yleisesti mitattavissa ole tila, vaan esimerkiksi köyhällä ei ole välttämättä puutostilaa rahasta, kun taas rikkaalla voi olla (eli pakko saada lisää tai alkaa voimaan henkisesti huonosti). Vaikka yleisesti tilanne olisikin toisin päin, niin kuitenkin se määrä tai mitta, mikä aiheuttaa puutostilan on yksilökohtainen.
Puutostila termiin päädyin, koska jos ihminen olisi saanut tai tietäisi saavansa kyseistä asiaa josta hän kärsii puutosta lähes samaan aikaa kun saa asiaan liittyvään ärsykkeen ulkopuolelta, niin silloin hän ei ärsyyntyisi muiden ärsykkeistä (eli ajatuksista tai toiminnasta, tai näin ainakin uskon). Esim. jos tietää oman loman alkavan pian, niin silloin kaverin kuittailu tai puheet omasta lomastaan ei herätä negatiivisia tunteita, tms. Puutostila ei ole missään nimessä negatiivinen asia, vaan jokainen kärsii siitä (usein tai joskus, (esim. vaikka sitten tekemisen puutteesta)) ilman että se johtaa näkyväksi ulkoiseksi vihaksi, katkeruudeksi tai kaunaisuudeksi.
En loukkaannu, kun en tiedä mistä edes pitäisi loukkaantua. Ai mitä tekisit mun kanssa; harrastetaan vaikka seksiä ja tutkitaan sen vaikusta ärsyyntymiseen ja sitä milloin ihminen on seksuaalisessa puutostilassa ;) Oikein hyvä suhde voi olla millainen tahansa, koska sehän riippuu henkilöistä. En mä kuitenkaan suostuisi vakio parisuhteessa siihen, että mukana olisi joku muu mies (nainen on eri asia), tai vapaaseen suhteeseen. Miksi ihmeessä pitäisin sua kokemattomana, ahdasmielisenä tai neuroottisena? Tarkoitukseni ei ollut alun perin puhua seksistä, vaan se oli vain esimerkki. Koska kerran kysyit ja pakotit analysoimaan, niin jonkinlaista seksuaalisesta puutostilasta ajattelen sinun juuri nyt olevan, mutta voit oikaista asian jos et koe olevan.
.. että miten sä jaksat luoda ihan teorioita näistä tyypeistä (?). Itse en oikein viitsis enää yrittääkään keskustella täällä tosissani, koska luult. max 5 % ymmärtäisi, mitä todella tarkoitan, vaikka sitten yrittäisinkin heittää läppää yleisesti ymmärrettävällä ts. suhteutetusti korrektilla palstakielellä.
Käytännön esinmerkkejä en teoriastasi olisi tarvinnut (ymmärsin sen muutenkin), mutta kiitos kuitenkin.:)
Tähän pointsiisi on pakko kai kuitenkin laittaa vastine:
"Miksi ihmeessä pitäisin sua kokemattomana, ahdasmielisenä tai neuroottisena? Tarkoitukseni ei ollut alun perin puhua seksistä, vaan se oli vain esimerkki. Koska kerran kysyit ja pakotit analysoimaan, niin jonkinlaista seksuaalisesta puutostilasta ajattelen sinun juuri nyt olevan, mutta voit oikaista asian jos et koe olevan."
Toi kokemattomuus, neuroottisuus jne esimerkkini oli puhdasta v-maisuuttani kieli poskessa.;D Toivoin, että joskopa saisin taas vähän 'mehevää teoretisointia' (ja analyyttisesti mielenkiintoista läppää) itseeni kohdistettuna Pätevältä minut paremmin kuin itse tunnen itseni teoreetikolta.;)
Joo, kokeneisuuden/ kokemattomuuden mittaa musta viime kädessä pitkät parisuhteet. Puutostiloihini en ota kantaa. Seksuaalisesti musta ne on usein aika kokemattomia, joilla ei pitkiä seurustelusuhteita ole ollut, oli sen sata säätöä muuten tms. what ever. Jätän kertomatta monta säätöä itselläni on ollut, mutta sinä tietenkin (huoh, jos olet keskimääräinen tyyppi tällä palstalla) teet asiasta silti omia päätelmiäsi.;/
"Ai mitä tekisit mun kanssa; harrastetaan vaikka seksiä ja tutkitaan sen vaikusta ärsyyntymiseen ja sitä milloin ihminen on seksuaalisessa puutostilassa ;)"
En mä tota kelannu. Selittelijä.:)
siten, että sanoilla voi muuttaa monta asiaa erilaiseksi kuin ne on. Silloin kuin pelkää, voi mielessään uskotella, ettei oikeasti pelkää. Voi uskotella sen, että mitä tuntee ei ole pelko. Että se mitä tuntee onkin viha. Ja uskottelee taas kerran mielessään, että ne onkin eri asioita. Mutta onko todellisuudessa niin?
Ja kyllä massan mukana kulkiessan menettää itsensä. Vastavirtaan kulkiessa vahvistuu. Ja joskus ymmärtää sen vastavirtaan kulkemisenkin tarpeettomuuden ja astu sivuun seuraamaan mitä siellä valtavirrassa oikein tapahtuu? Siinä sitä onkin silloin hämmästelemistä ja ihmettelemistä kuin merkityksetöntä se valtavirran meininki on. Ja kyllä väitän, että suurin osa ihmisistä on typeriä. Kohteliaammin sanottuna tietämättömiä. Olen aika tietämätön itsekin. En vaan enää uskottele mielessänikään itselle päinvastaista.
.. ärsytys ovat todellakin eri asioita kuin viha.
Itseäni ylipäätään ärsyttää aina, kun huomaa, että jollakin on voimakas tarve loytää joku _yleispätevä_ selitys tms. yleinen teoria kaikelle sellaiselle elämässä, mitä ei ole ymmärrettävissä yksiselitteisesti. Se musta on pelkoa, jos mikä.
""".. että miten sä jaksat luoda ihan teorioita näistä tyypeistä (?)."""
Vastasin aloitus kysymykseen, ja siinä sivussa loin teorian. Teoria koski sitä mikä aiheuttaa ihmisessä ulospäin tulkittavaa katkeruutta, vihaisuutta, kaunaisuutta, tms. Sama teoria pätee myös IRL (vai miten se ilmaistaan:) ja ihan jokaiseen (ei pelkästään näihin tyyppeihin, mitä sitten sillä tarkoitetaan). Mahdoinkohan nyt vasta kysymykseen.
"""Itse en oikein viitsis enää yrittääkään keskustella täällä tosissani, koska luult. max 5 % ymmärtäisi"""
Olen huomannut saman, mutta toisaalta jos ei vastaa mitään ei täällä ole mitään luettavaa tai mitään mihin heittää läppää, asiaa, vittuiluta, provoilua, tms. En mäkään haudan vakavasti keskustele, vaikka tavalaan vakavasti otankin kysymyksesi ja viestisi.
"""Käytännön esinmerkkejä en teoriastasi olisi tarvinnut (ymmärsin sen muutenkin), mutta kiitos kuitenkin.:) """
Ole hyvä
"""Toi kokemattomuus, neuroottisuus jne esimerkkini oli puhdasta v-maisuuttani kieli poskessa.;D"""
Taisin kuulua siihen 95 % joka ei ymmärtänyt lukemaa. :D Tai sitten puutosteorian mukaan en ole puutos tilassa tai pystyn kanavoimaan puutostilan energian muuhun niin ettei ärsyyntymiskynnys ylity.
"""Toivoin, että joskopa saisin taas vähän 'mehevää teoretisointia' (ja analyyttisesti mielenkiintoista läppää) itseeni kohdistettuna Pätevältä minut paremmin kuin itse tunnen itseni teoreetikolta.;) """
Sori jos jouduit pettymään :(
"""Joo, kokeneisuuden/ kokemattomuuden mittaa musta viime kädessä pitkät parisuhteet. Seksuaalisesti musta ne on usein aika kokemattomia, joilla ei pitkiä seurustelusuhteita ole ollut, oli sen sata säätöä muuten tms. what ever."""
Ajattelen myös suunnilleen noin.
"""Jätän kertomatta monta säätöä itselläni on ollut, mutta sinä tietenkin (huoh, jos olet keskimääräinen tyyppi tällä palstalla) teet asiasta silti omia päätelmiäsi.;/ """
Totta, niin teen. Päättelen ettet halua kertoa asiaa :)
""""En mä tota kelannu. Selittelijä.:)"""
Voi, ja niin paljon kun olisin sitä toivonut :'(
ihmisiä selvästi, niitä ihmisiä jotka kuittasi kaiken mielipiteen ja sanomisensa "not" päätteellä joka käänsi kaiken sanomisen toisinpäin. Hyvä tapa silloin kun oli epävarma asiastaan, sitä käytettiin kuin hymiötä nykyään..=/?( Sun tekstejä kun yrittää sisäistää niin aina kierretään ja kaarretaan suuntaan jos toiseen..
Sulla on jotain suuria minäkuva-ongelmia jos kaikki ihmisten tekeminen liittyy pelkoon ja vihaan, eikö muita argumentteja löydy kuin viha ja katkeruus, sekä ihmistä ohjaa..?
alkaa. Haluttiin tai ei. Pelko on yksi ensimmäisistä tunteista mitä tunnetaan. Ellei peräti ensimmäinen. Ja katsot miten päin tahansa pelot ohjaa suurinta osaa ihmisistä. Omistushaluista menettämisen pelko, väkivaltaista satutetuksi tulemisen pelko, etsijää löytämisen pelko, vihaajaa rakastamisen pelko, kaunista rumuuden pelko, rumaa kauneuden pelko... Ja mitä kaikki nämäkin loppujen lopuksi on? Ne on vaan ja ainoastaan sanoja. Sanoja mitkä joku voi ottaa todesta, toinen väittää valheeksi, kolmas ymmärtää väärin, neljäs muuttaa niiden tarkoitus mielessään itseään miellyttämään. Mutta sanat on silti vaan sanoja. Niiden perimmäinen tarkoitus on auttaa meitä kommunikoimaan keskenään. Mutta silloin kun sanat ottaa mielen haltuun, eikä mieli hallitse sanoja niin silloinkin on lopputulos näkyvissä.
..astetta älyllisempää tasoa.
"Taisin kuulua siihen 95 % joka ei ymmärtänyt lukemaa. :D Tai sitten puutosteorian mukaan en ole puutos tilassa tai pystyn kanavoimaan puutostilan energian muuhun niin ettei ärsyyntymiskynnys ylity."
Yksi kysymys. Ethän kuitenkaan päätellyt, että mun ärsyyntymiskynnykseni olisi missään ylittynyt? *haukotus* Jos kuitenkin päättelit, olisin kiinnostunut, että mistä tarkalleen ottaen päättelit?
"Ole hyvä"
Samoin.:)
.. se, ettei tulla omahyväisiksi törpöiksi. Se on sit sellaista, että kuvitellaan ymmärtävämme muiden käytöstä ilman parempaa tietoa. Piis.
vähänkin ymmärtämään itsensä käytöstä, alkaa ihan vähäsen ymmärtämään itseään, silloin on muiden käytös aika helppo ymmärtää. Pahintahan onkin se, että ymmärtää itse paremmin kuin asianosaiset. Ja tietää, ettei voi saada toisia ymmärtämään. Siksi kai tännekin niitä joutavia aina välillä kirjoittelen. Ehkä sittenkin on joku joka ymmärtää?
Jos mut on tulkittu täällä omahyväiseksi, niin en minä sille mitään voi. Tulkinta on edelleen vapaa. Tämä minun eräänlainen mielipidettömyys on se, että olen huomanut sen mahdottomuuden. Jos haluaa olla vahvasti jotain mieltä muiden silmissä tai korvissa, niin mielipidettä joutuu aina puolustamaan. Mutta silloin kun jotain saa oikeasti tietää, silloin ymmärtää sen todistelemisen mahdottomuuden. Samahan se on täälläkin nähtävissä. Mielipiteitä on kuin persereikiä. Jokaisella on omansa. Kun avartaa mielensä eikä sido sitä enää mihinkään tiettyyn mielipiteeseen, se on jotain mitä en ala edes kuvailemaan. En saa sitä ymmärrettävästi ilmaistua kuitenkaan. Se joka on kokenut saman ymmärtää, joka taas ei se ei ymmärrä. Ymmärtää ehkä jonkun yhden esimerkin muttei näe mitään yhteistä jonkin muun asian kanssa.
.. toi toinen, jonka kanssa varmaan enemmän oot vängänny tässä ketjussa. Siinä mielessä pitäydyn mielipiteettömänä siltä osin, kuin kuuluu. Tolle yhdelle kommentoin, että sen juttu oli nerokas ja sulle yhden viestin, ei muuta. Ihan koko ketjua en ole lukenut.
Kyllä minä tiedän, että "kun alkaa vähänkin ymmärtää omaa käytöstään, silloin jne..." Mulla ei ole mitään sun sinänsä arvostettavaa humaania ihmisyyden ymmärrystä vastaan, mutta olen aavistuksen verran näkevinäni tossa tarkoitusta opettaa muita tiedolla, jota ajattelee omaavansa enemmän, kuin muut ja tässä tapauksessa enemmän kuin minä.
Uskon itse olevani pitkälti ihan tolla samalla "kun alkaa vähänkin ymmärtää omaa käytöstään, silloin jne.." tasolla ainakin siinä mielessä, että mä en auo koskaan niin rumasti päätäni, kuin jotkut esim. täällä kehtaa. En ota silmätikkuja, enkä vattu vie tee mitään diagnooseja ihmisistä, joita en tunne. Ymmärrän..tai yritän aina perustaa ymmärrykseni _tekstipohjalta_ ja mua rehellisesti suoraan sanottuna vähän v*tuttaakin, jos joku muu ei niin tee.;D
Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta ymmärtää kaikkea. Se ei silti tarkoita, ettei ymmärtäisi. Sun filosofiasi on loppupeleissä hyvin samanlaista kuin omani.
.. mahdottomuudesta yhdyn kyllä mielipiteeseesi täysin.
joistain voi ja täytyykin joskus tehdä. Kyse on ainoastaan tavasta. Että miten tekee sen minkä tekee. Se mitä sinä teet täällä tai mitä minä teen on myös loppujen lopuksi sama asia. Kierretään kehää vieden kumpikin asiaa omalla tavalla sinne keskipisteeseen.
Tiedon määrä on kuitenkin meillä jokaisella vakio. Toiset valitsee olla tietämättä, toiset kieltää sen olemassaolon, kolmannet uskottelee sen olevan toisin... Tietohan ei ole kuitenkaan pelkkää ajattelemista ja ajatuksia. On paljon määrittelemätöntä tietoa. Joku joskus sanoi, että "ajattelen, siis olen". Se on aika hyvin sanottu mutta mielestäni jotain puuttuu. Itse olen siinä tilanteessa, että "tunnen, siis olen ja ajattelen, että ymmärtäisin tunteitani"...
.. pikkusen hurskasta väittää, etten koskaan tee diagnooseja, koska kyllähän mä niitä teen. Mä siinä, missä muut. Vähintään mielessäni aina, kun luen keskustelupalstoja.
Aivan kuten sanoit kyse on tossakin kuitenkin vain tavasta. Musta ennen kaikkea tavasta, _miten_ tekee (kuten varmasti sullakin). Ja tavat vaihtelevat ihmisestä riippuen.
Siinä mielessä en edes halua olla ymmärtäväinen, että haluaisin ymmärtää käytöstä (puhun seuraavassa esimerkin vuoksi vuoksi keskustelupalstoilla käyttäytymisestä..), jota en voi hyväksyä tai joka jotenkin loukkaa mua. Toki tietenkin on tärkeää yrittää suvaita.Monimuotoinen on maailma ja sehän on se suurin hienous.;)
"Tietohan ei ole kuitenkaan pelkkää ajattelemista ja ajatuksia."
Ei. Ei todellakaan ole. Kuitenkin keskustelupalstoilla se on hyvin pitkälle ainoastaan tekstiä, jota luetaan. Sanoja, ei muuta. Niin ollen vihamielisyyttä, jota en itse sanoin ilmaise, en voi ymmärtää (enkä nyt viittaa mitenkään sinuun). Jos määrittelemättömästä tärkeästä tiedosta voisi jotain suuremmin sanoa, niin mielestäni se liittyy keskustelupalstoilla juuri tähän.
"""..astetta älyllisempää tasoa."""
Höh, musta tuskin on siihen, kun en edes ymmärrä mitä nyt tarkoitat :(
"""Yksi kysymys. Ethän kuitenkaan päätellyt, että mun ärsyyntymiskynnykseni olisi missään ylittynyt? *haukotus* Jos kuitenkin päättelit, olisin kiinnostunut, että mistä tarkalleen ottaen päättelit?"""
En luullut, (siis varsinaisesti). Mä päättelin vain sun närkästymiskynnyksen ylittyneen, en ärsyyntymiskynnyksen. En tulkinnut viestiäsi vittuiluksi, katkeraksi, tms. sävyiseksi vaan tulkitsin sen hieman närkästyneen sävyiseksi, ("höpö, höpö" -lause).
Ja kuten vihjasin, en ymmärtänyt yhtään sitä kohtaa, kun ensin annoit ymmärtää olevasi avoin ja kokenut (esim. puhumalla vapaasti ryhmäseksistä) jonka jälkeen totesit kysymällä olenko erimieltä (ja kysyit jostain neurootikosta).
Ajattelen teoriani mukaisesti niin, että sulla on pikkaisen seksuaalista puutosta, koska teorian seksuaalisuuten painottuva esimerkki laukaisi pientä närkästystä. Mutta korjaa jos olen muodostanut vääränlaisen mielikuvan, niin ei jää vääriä mielikuvia ja tulee teoriakin testattu ;)
Kovin sua kiinnostaa se mitä mä ajattelen juuri sinusta. ;) Miksi musta tuntuu, kuin sä yrittäisit kysymyksillä ja jutuilla testata jotenkin mua? :D
..aina lue tekstejään, ennen kuin postaa. Anteeksi.
Tekstisidonnaisuudesta: Tarkoitin siis, että jos minä en ilmaise tekstissäni vihamielisyyttä _sanoin_ ketään yksittäistä ihmistä kohtaan, en välttämättä ymmärrä, jos saan itseeni yksilöityä vihamielisyyttä siitä vastineeksi. Eikä mun mielestäni pidäkään ymmärtää. Pitäis kai kuitenkin ymmärtää sitäkin, ainakin joidenkin mielestä.
tulkita vihamielisyydeksi, suvaitsemattomuudeksi, ihan miksi tahansa. Puuttuu ilmeet, eleet, äänensävy... Puuttuu se ihminen kenestä voisi lukea asiat sanojen taakse. Voi lukea huomattavasti syvemmälle. Eikä sun mulle tarvitse selitellä omia kirjoituksia. Pidän tavastasi kirjoittaa ja käsitellä asioita. Se on kaunista. Rehellisyys, niin kuin kukin sitä osaa olla, on aina kaunista. Se kauneus on todellista. Ei koristeltua. Koristelu kätkee aina sen todellisen kauneuden.
Ja siitä minäkuvan puuttumisesta. Olenhan todennut jo aikaisemmin, että en tiedä mikä olen. Tiedän mikä en ole enää...
Olishan se ollu niin nastaa todellistaa sun omaa (mun mielestäni yleistävää) puutosteoriaasi, kun olisit revennyt mulle jostakin. Sullahan olis siinä tapauksessa ollu vain puutostila, ei muuta.;)
Pointtini pääos. tässä:
"Miksi ihmeessä pitäisin sua kokemattomana, ahdasmielisenä tai neuroottisena?"
Kun enhän mä ole sellaista olettanutkaan. Esitin sulle kysymyksiä. Kysymysmerkin funktio on sekin oma juttunsa. Voit toki kysyä tossakin tapauksessa itseltäsi kysymyksiä tyyliin, että "miksi ihmeessä pitäisin" jne, jne., mutta muista hyvä ihmminen, että kysymysmerkki on kysymysmerkki. On ihmisiä (en nyt puhu susta), joille on aivan sama asia nämä seuraavat kaksi asiaa: "pidätkö minua pilkunnussijana?" ja "pidät minua pilkunnussijana?" Ne kuitenkaan eivät ole sama asia, vaikkakin pilkunnussintaa toki molemmat.;D
Syy: ensimmäisessä tapauksessa henkilöllä ei välttämättä ole sinusta mitään etukäteisoletusta, toisessa tapauksessa on kyllä. Minä en olettanut sun pitämisistäsi yhtään mitään, sinä sen sijaan luulet, että minä olen olettanut jotain ja kerrot nyt tosiasiallisesti mulle itsestäsi siinä paljon. Hyvin tyypillistä täällä, mut mikäs kai *haukotus* siinä.
"Ja kuten vihjasin, en ymmärtänyt yhtään sitä kohtaa, kun ensin annoit ymmärtää olevasi avoin ja kokenut (esim. puhumalla vapaasti ryhmäseksistä) jonka jälkeen totesit kysymällä olenko erimieltä (ja kysyit jostain neurootikosta)."
Joo, no. Tää liittyy aiempaan. Musta olis ollu niin hauskaa ja mehevää, jos sieltä suunnalta olis tullu tarkkaan mietittyä psykologista tulkintaa musta.;D Sori!
"Ajattelen teoriani mukaisesti niin, että sulla on pikkaisen seksuaalista puutosta, koska teorian seksuaalisuuten painottuva esimerkki laukaisi pientä närkästystä."
No se on mukavaa. Kummastelen kyllä, että mistä närkästyspäätelmäsikin repäisit. Sekin on oikeastaan erittäin hassua.
.. mä ns. bongasin sut.;) Ollaan juteltu aiemminkin.
Kiitos.:) Sanoit kivasti. Niin mäkin pidän sun tavastasi kirjoittaa. Rehellisyys on aina kaunista, myös tältä osin:
"Rehellisyys, niin kuin kukin sitä osaa olla, on aina kaunista."
En mäkään tiedä, mitä olen. Ikuisuuskysymys. Osin toki tiedän, osassa asioista oon hyvinkin itsevarma. Kuitenkin tieto siitä, että tietää ettei tiedä, on kaikkein tärkeintä. Elämässä selviytymiselle ja noin muutenkin.
Sulla on sitä tietoa tietoa. Sen huomaaminen ilahduttaa aidosti.
että sitä tieto tietoa aika usein vaikea ilmaista verbaalisesti. Se on jotain mikä on paljon helpompi näyttää jossain tositilanteessa kuin kertoa se jälkeenpäin. Ihmismielen muisti on kuitenkin aika lyhyt. Ja ihmismieli näkee harmittavan usein todella kapeaalaisesti. Se ei edes suostu tarkistamaan omia käsityksiä. Pelkää luopua niistä todeksi pitämistä asioista. Pelkää koska ei tiedä mitä saa sitten tilalle. Ei tiedä edes sitä, että saako ylipäätänsä mitään tilalle. Ja tuntematon on aina pelottavaa. Ja miksi yleensä tunnetaan pelkoa? Se pelko on joskus suojellut ihmistä mutta nyt se on kääntynyt ihmistä vastaan. Jotenkin tuntuu, että kaikki epämiellyttävä mitä ainakin itse tunnen, on siksi että oppisin olemaan tuntematta niitä. Toistaiseksi on pitänyt paikkansa. Minähän ne tunnen ja minä voin olla myös tuntematta. Hyvää yötä ja eiköhän joskus taas bongata toisemme.
"""Olishan se ollu niin nastaa todellistaa sun omaa (mun mielestäni yleistävää) puutosteoriaasi, kun olisit revennyt mulle jostakin. Sullahan olis siinä tapauksessa ollu vain puutostila, ei muuta.;)"""
Niin mulla onkin, olisit kysynyt suoraan ;) Toisaalta jos ärsyyntymistä tarkoitat, en näe siinä mitään nastaa.
"""Syy: ensimmäisessä tapauksessa henkilöllä ei välttämättä ole sinusta mitään etukäteisoletusta, toisessa tapauksessa on kyllä. Minä en olettanut sun pitämisistäsi yhtään mitään, sinä sen sijaan luulet, että minä olen olettanut jotain ja kerrot nyt tosiasiallisesti mulle itsestäsi siinä paljon. Hyvin tyypillistä täällä, mut mikäs kai *haukotus* siinä. """
Kyllä, näin on (eli teen etukäteispäätelmiä).
"""Joo, no. Tää liittyy aiempaan. Musta olis ollu niin hauskaa ja mehevää, jos sieltä suunnalta olis tullu tarkkaan mietittyä psykologista tulkintaa musta.;D Sori! """
Taidan olla tosikko.
"""No se on mukavaa. Kummastelen kyllä, että mistä närkästyspäätelmäsikin repäisit. Sekin on oikeastaan erittäin hassua."""
Kuten kirjoitin "höpö, höpö" (eli ne kaksi sanaa) kuulostivat närkästyneeltä. Lisäksi se, ettet aloitusviestissä keskustellut itse teoriasta (tahallasi tai väärinymmärtäneenä) vaan lähinnä seksistä ja siitä mitä mieltä olet niistä jotka vetävät joitakin päätelmiä kirjoitusperusteella, herätti mielikuvan kuin olisit närkästänyt.
Jos kuitenkin unohdetaan koko teoria. Jostain syystä tunnut vastustavan sitä, että ihmisestä tehtäisiin minkäänlaisia etukäteispäätelmiä tai mielikuvia? Eikö kyseinen asia ole kuitenkin ihan luonnollista? Itse ainakin hyväksyn sen jos joku tekee musta oletuksia, ja olen valmis selittämään asian oikean laidan. Luulisin että jokainen tekee tehdä etukäteisolettamuksia tiedostomatta tai tietoisesti (esim. kirjoittajan ikä, sukupuoli, provoko) ja sen perusteella vasta ja muotoilla vastaus.
* apuva, hirveä kiire*
.. etukäteispäätelmien tekeminen on kaksiteräinen miekka. Joskus siitä on hyötyä, keskustelupalstoilla harvemmin ei. Minkälaiset tahansa etukäteispäätelmätkin toki aina kuitenkin parempi, kuin silkka mielikuvitus ilman päätelmää.
"Jos kuitenkin unohdetaan koko teoria. Jostain syystä tunnut vastustavan sitä, että ihmisestä tehtäisiin minkäänlaisia etukäteispäätelmiä tai mielikuvia? Eikö kyseinen asia ole kuitenkin ihan luonnollista?"
On, on luonnollista. Mikäs siinä, kaikkihan mielikuvia muodostavat, jollei ihan vihanneksista ole kyse. Musta nyt vaan kuitenkin on niin, että keskustelupalstalla keskusteltaessa (kun ihmisiä, heidän äänensävyjään, eleitään ja todellisia tunnetilojaan _ei_ kuitenkaan mitenkään voida tietää) on aina suurinta kunnioitusta keskustelukumppania kohtaan se, että otettaisiin teksti tietyllä tapaa ns. annettuna, eikä oleteltaisi persoonasta kovin kummoista _sanoin ilmaistun_ ulkopuolelta.
Sulle tuskin tarvitsisi yksinkertaistaa, mutta antanet anteeksi kun havainnollistan pienesti kuitenkin, mitä ajan takaa: sehän esim., että joku kirjoittaa keskustelupalstalle viestin "mua vituttaa" ei suinkaan välttämättä tarkoita, että henkilöä vituttaa. Tyyppihän on voinut vaikka juuri saada lottovoiton ja hyppii himassaan onnesta kattoon... Kirjoitti kuitenkin palstalle "mua vituttaa" huviksensa. Samainen "mua vituttaa"- viestin kirjoittaja voisi toki olla mm. myös ihan oikeasti ja todellisudessa vittuuntuneessa tunnetilassa, mutta sillä ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä palstalla sujuvan ja kaikkien kannalta kivan kommunikaation kannalta, onko tuo henkilö oikeasti vittuuntunut, vaiko ei. Ainoa, miltä pohjalta "mua vituttaa" viestiin keskustelupalstailijoiden oikeastaan kannattaisi musta suhtautua, on että "ahaa, toi tyyppi kirjoittaa, että sitä vituttaa" ja ottaa vitutus ns. "totena", piti sitä henkilökohtaisesti todellisuudessa totena tai ei. Ei kuvitella mitään tekstin ulkopuolelta. Ymmärrät, mitä ajan takaa?
Toki mm. keskustelun aihe vaikuttaa siihen, miten mielekästä toisesta on muodostaa mielikuvia ja tuoda niitä julki. Joissain keskuteluissa toki pelataan tietoisesti enemmän mielikuvapohjalta, kuin toisissa. Uskon jokatapauksessa, että valtaosa palstoilla syntyvistä kärhämistä johtuu siitä, että ei välitetä/ osata/ haluta tulkita toisten kirjoittajien kirjoittamia tekstejä, vaan kirjoitetaan omien mielikuvien pohjalta. Kärhämätilanteethan alkavat usein siitä, että yksi ottaa toisen kirjoittaman joko henkilökohtaisesti ( eli tulkitsee toisen tekstissä muka olevan viittauksia itseensä), tai sitten siten, että yksi laukoo ääneen mielikuviaan toisesta kirjoittajasta tämän tekstiin liittymättömästi, josta toinen kirjoittaja usein syystäkin suuttuu.
Mä en nojaa mihinkään puutosteoriasi kaltaisiin, mut jos pakko olis jotain yleisempää teoriaa kannattaa, kannattaisin ehkä sisäluvun teoriaa.;D Musta keskustelupalstoilla ( en nyt viittaa suhun) on usein aivan turhaa pohtia myöskään esim. sellaisia asioita, että missä paikassa jollakin hymiö on, jne. jne. Näitäkin jotkut kuitenkin koko ajan miettivät, vaikka se usein on ihan turhaa. Yksiä hassunhauskoja teinix- merkkejä.:) Hymiö, hym hym.:)
Ei ne ilmaisemattomat sanat, vaan se mitä todella on sanottu. Siinä mun pointtini. Ei mulla muuten mitään toisten keskustelijoiden persoonaan kohdistuvaa mielikuvan muodostusta vastaan ole (=aivan luonnollista ja se joka ei niin tee, tuskin edes ihmislajiin kuuluu).
Toiv. kiire on helpottanut.;) Mullakin aika kiire päivä takana, mut nyt helpottaa.
"""Sulle tuskin tarvitsisi yksinkertaistaa, mutta antanet anteeksi kun havainnollistan..."""
Ei siitä haittaakaan ole, ja saat anteeksi kun jaksoit havainnollistaa. Saat lisäksi kaupan päälliseksi papukaija merkin kun jaksoit vastata.
"""Ymmärrät, mitä ajan takaa?"""
Enköhän
"""Uskon jokatapauksessa, että valtaosa palstoilla syntyvistä kärhämistä johtuu siitä, että ei välitetä/ osata/haluta tulkita toisten kirjoittajien kirjoittamia tekstejä, vaan kirjoitetaan omien mielikuvien pohjalta."""
Aivan, musta tuntuu, valtaosan johtuvan tuosta haluamisesta. Halutaan tulkita toisin kuin kirjoittaja tarkoitti, koska kirjaimellisesti monet kirjoitukset voidaan tulkita monella tapaa.
"""Kärhämätilanteethan alkavat usein siitä, että yksi ottaa toisen kirjoittaman joko henkilökohtaisesti ( eli tulkitsee toisen tekstissä muka olevan viittauksia itseensä), tai sitten siten, että yksi laukoo ääneen mielikuviaan toisesta kirjoittajasta tämän tekstiin liittymättömästi, josta toinen kirjoittaja usein syystäkin suuttuu."""
Samaa ajattelen tuosta synnystä. Korostaisin kuitenkin pikkaisen myös sen toisen vastuuta ja sitä asiaton viesti nappia. Tietty kuten sanoit, jokainen suuttuu jossain vaiheessa.
"""Musta keskustelupalstoilla ( en nyt viittaa suhun) on usein aivan turhaa pohtia myöskään esim. sellaisia asioita, että missä paikassa jollakin hymiö on, jne. jne. Näitäkin jotkut kuitenkin koko ajan miettivät, vaikka se usein on ihan turhaa. Yksiä hassunhauskoja teinix- merkkejä.:) Hymiö, hym hym.:)"""
Olen samaa mieltä, lisäisin listaan vielä kirjoitusvirheet, kappalejaon, tms. Ei liity asiaan, mutta hymiöt ovat usein kuitenkin varsin tehokas tapa kuvata tunne tilaa esim. "Tyttöystävä lähti viikonlopuksi pois :(" tai "Tyttöystävä lähti viikonlopuksi pois :)"
"""Toiv. kiire on helpottanut.;) Mullakin aika kiire päivä takana, mut nyt helpottaa."""
Kiitos toivotuksesta ja kiire on helpottanut (bussiin oli kiire). Tänään oli jo uusien teorioiden (ikkunanpesu) vuoro.
Hyvää yötä
Piti antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki