Onkohan kellään toisella tuollaista aviomiestä kun minulla....? Asumme 4 h ja keittiön kerrostaloasunnossa. Kotimme muistuttaa kaatopaikkaa koska mieheni ei halua että mistään turhasta ja tarpeettomasta luovutaan. Mieheni oli työtön toistakymmentä vuotta jona aikana hän keräsi tavaraa myös vuokraamaansa isoon varastoon. Tavara on kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, romuja pääasiassa. Kodissammekin on yksi huone varastona, ja muutkin huoneet näyttävät nyt alkavan täyttyä niin että kulkutiet ovat enää auki.
Mieheni ostelee kaikenlaista tavaraa alemyynneistä ja tuo niitä kotiin vaikka täällä on jo sanan mukaisesti "kiintiö täynnä". Hän tekee pienimuotoisia muuttoja ja jos muuttava ihminen haluaa jostain luopua, mieheni saattaa ottaa vastaan sen ja toisi sen mielellään kotiimme, esim joku huonekalu, mutta minä olen laittanut vastaan. Tuntuu että kotimme on toisten kaatopaikka. No, tuleehan toisille siistiä kun pääsevät eroon turhista tavaroistaan!
Nykyään asunnossamme ei voi enää edes siivota kun kaikki paikat notkuu tavaraa. Kirpputoripöytää mieheni ei suostu ottamaan, hän ei usko että se tuottaisi mitään. Siten voisi ainakin yrittää päästä eroon turhista tavaroista. Olen ehdottanut sitä useamminkin mutta aina vastaus on kylmä ei.
Mieheni ei voi sietää jos yritän siivota tai järjestellä, viimeksi tänään hän syytti minua ja siivouksiani kun yksi tavara oli väärässä paikassa. Se ei edes ollut minun jäljiltäni, vaan tyttäremme oli sen laittanut "väärään" paikkaan mieheni mielestä.
Emme voi kutsua tänne enää ketään kylään koska häpeän tätä siivottomuutta. Sitäpaitsi tänne ei enää mahdu ketään sisälle kohta. Siskoni tyttäret loukkaantuivat kun olisivat tulleet yökylään ja jouduin kieltämään heitä tulemasta. Perustelin asiaa mutta he eivät näyttäneet ymmärtävän. He asuvat onneksi kaukana, eli eivät kovin usein tyrkytäkkään itseään meille. Tässä menee vielä ihmissuhteetkin poikki tämän kaiken takia. Asunto on yhdistetty asunto/varasto.
Miestäni tuo ei näytä haittaavan. Kaipa silmä on tottunut tähän näkyyn. Nyt tuntuu sille että minä olen kodissamme ainoa joka vielä kaipaa siisteyttä, lapsemmekin heittelevät vaatteensa ym.ym. lattialle. Välinpitämättömyys loistaa.
Tänään sain kuulla olevani nalkuttava vaimo. Mies uhkasi erolla ja lasten (neljän) jakamista puoliksi ja muutto eri osoitteisiin. Sekö olisi ainut ulospääsytie tästä helvetistä??
Mieheni ostelee kaikenlaista tavaraa alemyynneistä ja tuo niitä kotiin vaikka täällä on jo sanan mukaisesti "kiintiö täynnä". Hän tekee pienimuotoisia muuttoja ja jos muuttava ihminen haluaa jostain luopua, mieheni saattaa ottaa vastaan sen ja toisi sen mielellään kotiimme, esim joku huonekalu, mutta minä olen laittanut vastaan. Tuntuu että kotimme on toisten kaatopaikka. No, tuleehan toisille siistiä kun pääsevät eroon turhista tavaroistaan!
Nykyään asunnossamme ei voi enää edes siivota kun kaikki paikat notkuu tavaraa. Kirpputoripöytää mieheni ei suostu ottamaan, hän ei usko että se tuottaisi mitään. Siten voisi ainakin yrittää päästä eroon turhista tavaroista. Olen ehdottanut sitä useamminkin mutta aina vastaus on kylmä ei.
Mieheni ei voi sietää jos yritän siivota tai järjestellä, viimeksi tänään hän syytti minua ja siivouksiani kun yksi tavara oli väärässä paikassa. Se ei edes ollut minun jäljiltäni, vaan tyttäremme oli sen laittanut "väärään" paikkaan mieheni mielestä.
Emme voi kutsua tänne enää ketään kylään koska häpeän tätä siivottomuutta. Sitäpaitsi tänne ei enää mahdu ketään sisälle kohta. Siskoni tyttäret loukkaantuivat kun olisivat tulleet yökylään ja jouduin kieltämään heitä tulemasta. Perustelin asiaa mutta he eivät näyttäneet ymmärtävän. He asuvat onneksi kaukana, eli eivät kovin usein tyrkytäkkään itseään meille. Tässä menee vielä ihmissuhteetkin poikki tämän kaiken takia. Asunto on yhdistetty asunto/varasto.
Miestäni tuo ei näytä haittaavan. Kaipa silmä on tottunut tähän näkyyn. Nyt tuntuu sille että minä olen kodissamme ainoa joka vielä kaipaa siisteyttä, lapsemmekin heittelevät vaatteensa ym.ym. lattialle. Välinpitämättömyys loistaa.
Tänään sain kuulla olevani nalkuttava vaimo. Mies uhkasi erolla ja lasten (neljän) jakamista puoliksi ja muutto eri osoitteisiin. Sekö olisi ainut ulospääsytie tästä helvetistä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
riitti, valitse: roina tai minä.
Joskus tuli telkkarista ohjelma naisista, joilla oli pakkomielle ostella kaikkea turhaa talo täyteen. Varmaankin samasta asiasta on kyse miehesi kohdalla.
siltä, että miehelläsi on joku neuroosi tai pakkomielle. Ei normaalin ihmisen käytöstä.
Tosin minä olen hänelle kai äitiäni enemmän asiasta naputtanut. Luulen, että kyseessä on jonkin lapsuuden turvattomuuteen ja köyhyyten liittyvä käsittelemätön ongelma. Jotenkin tavarat ja asioiden muuttumattomuus (asuu samassa talossa pitkään eikä halua luopua mistään tavarasta) tuovat kai turvaa?
Mitäs jos ehdottaisit hienovaraisesti rakkaudella (ei vaatien) kompromissia, eli vaikkapa 1-2 huonetta saisi olla romuille (käytä hänelle puhuessa jotain muuta sanaa kuin romuja, esim. "hankkimiasi esineitä", niin ei loukkaannu ja keskustelu tyrehdy siihen) ja loput huoneet sitten sinä saisit päättää, miten sisustat? Silloin kehtaisit kutsua ihmisiä kyläänkin. Älä häpeä kotiasi, ihmiset viihtyvät siellä, missä heitä kohdellaan hyvin ja heille ollaan ystävällisiä ja osoitetaan rakkautta, riippumatta romujen määrästä. Minäkin tosin lapsena häpesin kotiamme, mutta nyt aikuisena en jaksa enää välittää.
tarvii ammattiauttajan apua selkeästi