Peitin joukkohautaan omia!
"Olen sotilasvalani nojaten vaiennut tapahtumasta tähä asti", sanoo turkulainen sotaveteraani Lauri Linqvist,80. "Nyt siitä on kulutun jo yli kuusikymmentä vuotta. On aika puhua."
Lindqvist oli heittämässä kalkkia ruumiiden päälle kolme lapiollista kalkkia kun 40 ruumista heitettiin rotkoon. Ruumiita käsiteltiin vähemmän kunnioittavasti. Myös Lindqvistiä ja toveriaan käskettiin vaikenemaan tapahtumasta. Lappeenrannan seudulle on ilmeisesti haudattu useisiin eri paikkoihin teloitettuja.
Linkistä vain Seura lehden 21/2007 otsikko jossa juttu teloituksista. Lue lehti kirjastossa, kaupan hyllyltä tai osta omaksi.
http://www.seura.fi
Professori Heikki Ylikangas
Harvinainen todistus
Lauri Lindqvistin todistama tapahtuma saa professori Heikki Ylikangaan mietteliääksi:
"jokseenkin aina se, joka kertoo tähän aihepiiriin liittyvistä tapahtumista, nojautuu johonkin toisilta tai muualta kuultuun. Nyt ei ole siis siitä kyse. LINDQIVSTIN TODISTUS ON VAHVA ja harvinainen. Ruumiiden määrä yllättää ja hautaustapa viittaa selvästi teloituksiin."
"Olen sotilasvalani nojaten vaiennut tapahtumasta tähä asti", sanoo turkulainen sotaveteraani Lauri Linqvist,80. "Nyt siitä on kulutun jo yli kuusikymmentä vuotta. On aika puhua."
Lindqvist oli heittämässä kalkkia ruumiiden päälle kolme lapiollista kalkkia kun 40 ruumista heitettiin rotkoon. Ruumiita käsiteltiin vähemmän kunnioittavasti. Myös Lindqvistiä ja toveriaan käskettiin vaikenemaan tapahtumasta. Lappeenrannan seudulle on ilmeisesti haudattu useisiin eri paikkoihin teloitettuja.
Linkistä vain Seura lehden 21/2007 otsikko jossa juttu teloituksista. Lue lehti kirjastossa, kaupan hyllyltä tai osta omaksi.
http://www.seura.fi
Professori Heikki Ylikangas
Harvinainen todistus
Lauri Lindqvistin todistama tapahtuma saa professori Heikki Ylikangaan mietteliääksi:
"jokseenkin aina se, joka kertoo tähän aihepiiriin liittyvistä tapahtumista, nojautuu johonkin toisilta tai muualta kuultuun. Nyt ei ole siis siitä kyse. LINDQIVSTIN TODISTUS ON VAHVA ja harvinainen. Ruumiiden määrä yllättää ja hautaustapa viittaa selvästi teloituksiin."
Vastaukset 30
Vanhimmat
Siellä kävi valalla todistamassa jo 50- ja 60-luvuilla miehiä silminnäkijähavaintojaan. Miksi silloin ei arkistoitu niitä kuulusteluja lain mukaan? Vieläkin jokin noista olisi puhekykyinen, jos haluttaisiin kuulla lisää. Ylikankaankaan ei tarvisi uskoa yhtä todistajaa.
Mistä olet saanut tämän tiedon? Jos näin on niin poliisissa on selvityksen paikka!
Josko miettii niitä olosuhteita missä lappeenrantalaiset olivat olleet
Talin-Ihantalan taistelujen aikaan ja noissa taisteluissa kadonneiden
suurta määrää ei olisi yhtään outoa, että he olisivat rohjenneetkin
asiassaan kääntyä poliisiviranomaisten puoleen.
Poliisilla lienee kuitenkin ollut aina hyvä maine ja luottamus kansa-
laisten keskuudessa.
Silloin viemärityömaalla 1972 haastateltiin löydöksien aikana vanhempaa kostaapelia (oliko Poutanen?) joka puhui avoimesti asiasta.
Ja olisihan ihme jos viranomaisilla ei olisi (ollut) enemmänkin tietoa tapahtumista
kesä- heinäkuun vaihteessa kannaksen rintamalla kun taisteluja käytiin vain
40-50 kilometrin päässä Lappeenrannasta.
Tarvitaan empatiaa, kykyä samaistua vaikkapa vain hetkellisesti niihin lappeen-
rantalaisiin, joiden isä, poika tai veli samanaikaisesti taisteli Talissa, Juustilassa,
Ylivedellä, Vakkilassa, Konnussa - aivan siinä nykyisen rajan pinnassa.
Nämä ihmiset varmasti kuulivat omien tykkiemme jylinän vain muutaman kymmenen
kilometrien päästä ja näkivät oudot, käsittämättömät valoilmiöt kesäkuisella taivaalla.
Ja kun sitten viikon tai kahden kuluttua äidille tulee ilmoitus poikansa joukko-
osaston esikunnasta: Poikanne N.N. katosi Talissa 25.6.1944, ruumis on tuhoutunut
tai kadonnut...
Me jälkipolvi tiedämme, että kenraaliluutnantti ”Pappa” Laatikaisen komentaman
IV AK:n tappiot Talin ja Ihantalan Suurtaisteluissa 25.6 - 9.7.1944 olivat:
- 8 561 miestä, joista;
- kaatuneita 1 101,
- haavoittuneita 6 264 ja
- kadonneita 1 096.
Hyökkääjän tappiot vastaavana aikana olivat vielä suuremmat. Leningradin rintaman
(LeRi) 21. armeija menetti Talin-Ihantalan Suurtaistelussa arviolta:
- 18 000-20 000 miestä, joista;
- kaatuneita 4 500-5 500 ja,
- haavoittuneita 13 500-14 500.
Olisipa aika ihme jos paikalliset eivät olisi alkaneet kyselemään kadonneiden
omaistensa perään. Mutta miksi asiasta kysellään vasta nyt, yli kuusikymmentä
vuotta Talin ja Ihantalan taistelujen jälkeen?
...tai vihollisen vangeiksi joutuneita, joita ei toimitettu sotavankien keräämispisteisiin tms., vaan surmattiin pian kiinnioton jälkeen. Tämäkin oli venäläisillä yleistä.
Huhujen mukaisiin teloituksiin väitettiin joutuneen Viipurin menettäneen prikaatin noin 400 kadonnutta, mikä olisi tehnyt kyseisestä sotatapahtumasta poikkeuksellisen: Vain parissa päivässä jää niin suuri joukko kateisiin, ja vielä suhteettoman paljon kadonneita kaatuneisiin nähden.
Tämä asia on kuitenkin jo oikaistu, ja tiedämme että po. luku on prikaatin sotapäiväkirjaan tehty merkintä, joka kertoo vain kuinka monta sotilasta oli kirjoittamishetkellä tietymättömissä. Osa heistä oli paniikissa ajautunut kauemmas, osa ehkä karkuteillä, jotkut olivat muiden joukko-osastojen mukana.
Kun "kadonneet" palailivat prikaatiin, luvut putosivat normaalille tasolle. Ei siis ollut eri kirjoissa väitettyä "kadonneiden" sotilaiden joukkoa, joka olisi antanut aiheen kysyä, olivatko he olleet oikeesti karkureita, ja tuomittu teloitetuiksi.
Huhticaust-huhumylly käytti hyväkseen po. myyttiä Viiperin "kadonneista", minkä myytin mukana kaatui puolet huhti-huhujen uskottavuudesta, kuten myös J.Tasihinin ja O. "Iso-0" Arposen uskottavuudesta, Seura-lehdestä nyt puhumattakaan.
Minkälaisia tapauksia karkureina teloitetut olivat todellisuudessa, siitä saa kuvan seuraavasta:
"Sotamies Allan Stenlund tuomittiin kuolemaan 22.7.1944 Nuijamaan Huotarissa, missä 17. Divisioonan kenttäoikeus sijaitsi. Oikeuden päätöksen allekirjoitti sotatuomari Lars Eric Godenhjelm. Allan S. oli joutunut paniikkiin Viipurinlahdella tykistökeskityksen aikana 26.6., karannut rintamalta ja jäänyt kiinni 1.7. Lappeenrannan lähellä.
17. Divisioonan sotapoliisit olivat seuraavana päivänä palauttamassa miestä yksikköönsä, mutta karkuri pääsi pakoon vihollisen ilmaiskun aiheuttaman sekasorron yhteydessä. Mies saatiin pian kiinni ja palautettiin taas Lappeenrantaan ja sieltä edelleen rykmenttinsä huoltoon. Ilmeisen järkyttynyt mies joutui uuteen tykistökeskitykseen 13.7. ja pakeni, nyt Pulsan aseman lähelle, jossa hänet pidätettiin 16.7.
Kenttäoikeuden 22.7.1944 antama päätös pantiin täytäntöön ampumalla Huotarissa heti seuraavana aamuna kello 5.14. Teloitetun hautauksesta ei ole mainintaa. Edellisenä päivänä samassa kylässä oli teloitettu jo kolme karkuria. Hekin olivat kaikki joukko-osastoihinsa palautettuja miehiä ja toista kertaa karkumatkalla.
HTK 1 ei siis vastannut teloituksista vaan miesten siirroista. Määräykset olivat selvät, ja niiden mukaan toimittiin. Asiakirjatietojen mukaan Nuijamaan viimeinen teloitus tapahtui 12.8.1944. Sekin tapahtui Huotarissa ja tuomion määräsi 17. Divisioonan kenttäoikeus. Allekirjoittaja oli jälleen sotatuomari Lars Eric Godenhjelm."
Uuno Tarkin "Taistelu Viipurista" 20.6.1944 IBSN 951-20-4983-x, julkaistu vuonna 1996
http://tappis.0catch.com/huhticaust.htm#STENLUND
"Niin surullista kuin Stenlundin ampuminen onkin, häntä ei kolmannen karkumatkan jälkeen enää voitu jättää rankaisematta. Sellaista mahdollisuutta laupeuteen ei kenttäoikeun tuomarilla ollut. Rauhan oloista koko ikänsä nauttineet voivat toki nähdä tragedian tragediana, mitä se olikin, mutta toisenlainen tuomio olisi saattanut jouduttaa vielä suurempaa tregediaa: Karkuruuden lisääntymistä ja siitä seuraavia uusia ja ankarampia tuomioita, tai pahimmassa tapauksessa koko rintaman romahtamista.
Kenttäoikeuksien tuomarit ja syyttäjät olivat siis asemassa, jota ei voida kadehtia. He joutuivat lähettämään kuolemaan miehiä, jotka toisissa oloissa -ja ehkä aikaisemmin tapahtuneen kurinpalautuksen kautta?- olisivat voineet elää elämänsä loppuun yhteiskunnan huomaamattomina ja hyödyllisinä jäseninä. Mahdollisuutta lempeyteen ei kenttäoikeuksien jäsenillä silloisessa tilanteessa ollut.
Jokainen kuolema on tragedia, ja jokainen kuolemantuomio on kaksinkertainen tragedia, sillä tuomion antanut joutuu elämään ratkaisunsa kanssa, se ei jätä häntä koskaan. Kysymys, "olisinko voinut toimia toisin?", tulee varmasti eikä se jätä rauhaan olivat tehdyn päätöksen perusteet kuinka lujat hyvänsä.
Syksyn mittaan käydyn jälki-moralistisen kalabaliikin sijasta sotien aikaisiin kenttäoikeuksiin osallistuneet ansaitsevat myötätuntomme ja kunnioituksemme."
> > "Sotamies Allan Stenlund tuomittiin kuolemaan
22.7.1944 Nuijamaan Huotarissa, missä 17. Divisioonan < <
Tuossa viestissähän puhuttiin Talin ja Ihantalan taisteluista
kesä- heinäkuun vaihteessa ja sinä, vanha höperö, puhut nyt
Svenssonnin V armeijakunnan, sen 17. divisioona ja "sankarillisten"
Marttisen poikien juoksentelusta siellä jossain Virolahdella
- elleivät olisi jo Loviisaan ehtineet karkuun.
Ethän sinä höperyyttäsi erota enää kuukausia puhumattakaan
armeijakuntia ja divisioonia toisistaan?
...sellaistakin täällä harrastatte.
Keskustelun aiheena ovat väitetyt karkureiden teloitukset, ja siteerattu teksti antoi selvyyttä siihen millaisista tapauksista annettiin näitä kenttäoikeuksien tuomioita.
Allan Stenlund on tyypillinen esimerkkitapaus, ja sopii hyvin juuri tähän keskusteluun. Joillakin on tapana -perustelematta- levittää "totuutta" että Suomessa ammuttiin karkureina paniikkiin joutuneita ym.. Näinhän meillä ei tehty.
Etkös höperyyttäsi ymmärrä mistä puhutaan??
Meillä ei ole mitään varmaa tietoa, olisiko
Huhtiniemessä teloitettu suomalaisia sotilaita.
Jos näin olisi, olisivat Huhtiniemen teloitukset
olleet paitsi salaisina laittomia myös sen takia laittomia,
että ne olisi tehty ennen 4. heinäkuuta jolloin
vasta Eduskunta hyväksyi pikaistunnossaan lisäyksen
sotaväen rikoslakiin kuolemantuomiosta karkuruudesta.
Sen sijaan Stenlundin teloitus 27.7. oli
julkinen sekä sotaväen rikoslain mukainen koska
eduskunnan hyväksymä lisäys rikoslakiin oli
voimassa.
Menikö perille? Osasinko selittää tarpeeksi
yksinkertaisesti?
"Allan Stenlund on tyypillinen esimerkkitapaus, ja sopii hyvin juuri tähän keskusteluun. Joillakin on tapana -perustelematta- levittää "totuutta" että Suomessa ammuttiin karkureina paniikkiin joutuneita ym.. Näinhän meillä ei tehty."
Nimimerkki "vetraaniksi" kertoo tyypillisen esimerkin. Tämä lienee täysin tyypillinen julkisuuteen tullut tapahtuma. Siihen ei ole nokan koputtamista.
Jos Huhtiniemeen haudattiin sotilaita, joiden teloitus ei ollut lakiemme mukainen, niin lienee täysin oletettavaa, ettei tapaus ole julkaistujen "tyypillisten" tapausten kaltainen. Siksihän niitä ei voinut julkistaa. Myöskin loppukaneetti "näinhän meillä ei tehty", on myöskin vain nimimerkin oma kanta ilman mitään todistusvoimaa puoleen tai toiseen.
..palataan huomenna asiaan josko satut vaikka
olemaan selvin päin?
- Tuosta höpötyksestä ei varmastikaan kukaan
ymmärtänyt yhtään mitään!
Miksi sotket tahallisesti asioita? Stenlund kuului 10./JR 13 eli JR13/III:een. JR13/III oli todellinen mestari
"vetäytymistaistelutaktiikassaan"... ja taisteli TALISSA, kunne vedettiin lopullisesti reserviin toistuvien "hajoamisien" takia!
http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50
Tapaus kolme: 25.6.44 (Suomen sota, osa 7, s. 342). Ruotsinkielinen (III/JR 13) komppania jätti luvattomasti asemansa. Suomen sota 1941 - 1945: "Tämän linjan eteläsiipeä puolustanut III/Jr 13:n komppania oli nähtävästi pelännyt saarrostusuhkaa ja poistunut klo 13.30 seudussa taakse, jatkanut Ventelänselän yli matkaa 3.Pr:n alueelle, sekä kulkenut hajautuneen III/JR 13:n kokoamispaikalle Särkijärvelle."
Tapaus viisi: 27.6.44 (Suomen sota 1941 - 1945, osa 7, s. 366) ”Aamusta lähtien ilmeni pataljoonan (III/JR 13) riveissä myös hajautumista ja sen osien vetäytymistä taakse. Monet pataljoonan upseerit ja aliupseerit kaatuivat tai haavoittuivat, joukossa pataljoonan komentaja, kapteeni Alfthan, jonka tilalle määrättiin kapteeni B. Fougstedt. Pataljoona joutui hajaantumistilaan, niin että siitä oli päivällä rintamassa jäljellä enää vain toistakymmentä miestä . Eversti Forsberg antoi kello 10.20 käskyn, että II JR 48:n komentajan tuli ottaa rintamavastuu myös III JR 13:n lohkolla ja levittää sinne voimiaan”.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000012607834
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016314673#22000000016314673
Tuossahan tuo on:
http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3?id=285633&snimi=*&synt_pv=*&synt_kk=*&synt_vv=*&kuol_a_p=23&kuol_a_k=07&kuol_a_v=1944&kuol_l_p=23&kuol_l_k=07&kuol_l_v=1944&enimi=*&joukkoos=*&kuolinpaikka=*&kunta=%&sort=sy
Ja tässä ote Tarkinta kerrontaa:
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944 IBSN 951-20-4983-x kirjaa, julkaistu vuonna 1996.
Sivu 214:
vasen reuna menee näin, osa on epäselvää ja siinä kohtaa on ????
17.Divisioonan esikunta SALAINEN- leima
Komento-osasto
N:o 2463 (tai 2465 lat. huom.)/I/I???sal.
".Kpk
7600
Oikea reuna:
23.7.1944
Leiman sisällä oleva teksti:
???
P.J
24.7.44
N:ro 1233,I,246
Päiväkäsky n:ro 33.
Vihollisemme on uhannut ja vannonut tuhoavansa Suomen kansan kokonaan. Näinollen taistelemme nykyään elämästä ja kuolemasta sekä lastemme ja perheidemmee elämästä ja kuolemasta. Tästä huolimatta on löytynyt yksilöitä, jotka ovat pelkurimaisesti paenneet useamman kerran taistelukentältä, jättäen toverinsa alttiiksi vihollisen tuhoamisvimmalle ja rikkoen valansa isänmaalle.
Tämän vuoksi on kenttäoikeus eduskunnan myöntämien valtuuksien nojalla tuominnut seuraavat karkurit kuolemaan pvm:llä 22.7.44
Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-"- Stenlund Allan JR13
_"_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_"_ Storvist, Herman Alexander JR61
Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Tämä päiväkäsky on komentajien toimesta saatettava kaikkien tietoon ja painostettava samalla taistelumme vakavaa luonnetta ja että kodit ja isänmaa odottaa jokaisen täyttävän velvollisuutensa viimeiseen veripisaraan saakka.
17.D:n komentaja
Kenraalimajuri merk. V.A. Sundman.
Esikuntapäällikkö
Everstiluutnantti V. A. Korttila
Jakelu: A
JR13
JR61
Er.P27
27.Krh.K
59.Tyk.K
Er.Pst.Os.4
Jär.Psto 4
V AKE tiedoksi
Lukaisinpas taannoin tuon Tammidivisioonaksi itsensä ristineen joukko-osaston historiikin.
Tammidivisioona. WSOY-99. 279s. kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa.
Tämä on mielenkiintoinen kirja varsinkin JR13 osalta! Tapahtumia kuvataan kohtuullisen hyvin MUTTA sitten tulee kummallinen osuus. Kuvattaessa II ja III pataljoonien taisteluja 26.6. - 28.6.1944 eli silloin kun ns. suurta "venäläismotin" suuta yritettiin kuroa umpeen. Siinä ei kuitenkaan onnistuttu, ja JR 13 II pataljoona lähti tunnetuin seurauksin lippahivoon. Siis 28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa suohon, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen tietysti ilman lupaa. (Suomen Sota osa 7, s. 378.).
JR13/II mainitaan VAIN otsikossa ja itse noista tapahtumista ei löydy SANAAKAAN!
Kuvaavinta on kirjan lopussa olevat ns. "HYMISTELYPÄIVÄKÄSKYT". Useinpien yksiköitten kohdalla se on viimeinen päiväkäsky, joita sodan loppuessa ja yksiköitä hajotettaessa tehtiin. Näissä kiitetään ja kehutaan kilvan kaikki saavutukset ja mainitaan kautta rantain ne veriset kunniankentät missä yhdessä rymyttiin. Sieltä löytyy 17 D ja JR61:n päiväkäskyt ja sitten yllätys lätys!
Kirja loppuu kommenttiin: JR13 osalta EI viimeistä päiväkäskyä ole löytynyt!
Herääkin kysymys että mahdettiinkohan tuota koskaan edes laatiakkaan, kun ne sanomiset olisi pitänyt muotoilla niin taitavasti, ettei sen tekijää tainnut olla saatavilla!
.. hourii!
"Suomaisuuden" liiton huru-ukko taas vääntämässä sitä iänikuista roskaansa.
Vaihtaisitte edes joskus ne haisevat kellanruskeat vaippanne.
- Lemuaa niin saatanasti!
Josko "Epäsuomalaisuuden" liiton roskajoukot osaisivat edes lukea tai ulkomaiden
kieliä niin voisivat yrittää tavata vaikkapa Gallenin "Infanteriregementet 13 på
Karelska näset sommaren 1944".
Totta on, että III/JR 13 joutui jättämään asemansa, mutta olisi ollut varma itsemurha
niihin jäädäkin. Kovia oli niissä asemissa kokenut myös I/JR 48 edellisenä päivänä –
ja vasta vihollisen tunnusteluhyökkäyksessä!
Stenlundin teloitus - yksityiskohtia tuntematta - oli tietysti valitettava, vaikka voinkin
kuvitella, että mies oli nähnyt SUOMALAISEN SOTILAAN KAUHUSKENAARION
Talissa 25.6.1944!
>Ethän sinä höperyyttäsi erota enää kuukausia puhumattakaan armeijakuntia ja divisioonia toisistaan?<
Kyllä ainakin minua ketuttaisi, jos joku pääsisi noin hyvin narauttamaan tällaisesta kömmähdyksestä!
P.S. Ei Eiryn sivuissa mitään vikaa ole, ei ainakaan sotajutuissa. Ne on tarkistettu jo moneenkin kertaan, ihan olen itsekin ne tarkistanut.
Jos aihe kerran kiinnostaa, niin tuolla on lisää...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016747505#22000000016747505
"Kyllä nämä asiat hallitaan eli kuka soti ja missä! "
- ÄLÄ NAURATA!
En kiistä, etteikö tuo moniosainen kirja ”Suomen sodat” ja juuri sen 7. osa olisi periaatteessa hyvä perusopus monille sodistamme kiinnostuneille, jopa sinunlaisille ja muille vähän yksinkertaisimmille "Suomalaisuuden" liiton 'vaippaukoille'.
Mutta täytyy nähdä myös evl Kuussaren taustat:
Kuussaarihan oli nuoruudessaan sekoillut Lapuan liikkeen fasistien kanssa sekä sittemmin vielä 1930-luvun äärioikeistolaisissa "Suomalaisuuden" liitossa ja IKL:ssa. Osallistui muun muassa presidentti Ståhlbergin ja hänen vaimonsa ihmisryöstöön, rikoksista sairaimpia mihin ihminen vain voi pystyä.
On helppo kaivella arkistoissa kaikenlaisia joukko-osastojen taistelukertomuksia ja sotapäiväkirjoja kirjansa aineistoksi – omien hallusinaatuoidensa iloksi ja näin jopa tosiasioita vääristäen.
Mutta mitenkä näitä voisi selittää tyypeille joka ei edes pysty vaippajaan pitämään kuivina - että unohdetaan sinut ja sinun raukkamaiset, säälittävät jorinasi. Hyi helvetti!
Suomen Jatkosodan virallinen historia:
Suomen sota 1941-1945 osat I-X Kustannusosakeyhtiö Sotateos, Kuopio 1956-1965.
-Osa XI, Sotatalous, ilmestyi 1975
-Toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto.
Kuussaari oli yksi sen monista kirjoittajista ja osa VII on vielä huomattavasti tarkempi verrattuna hänen aiempaan teokseensa Kuussaari-Niitemaa Suomen sota 1941 - 1945, Mantere, 1948, jossa koko sodan kulku kerrotaan yhdessä ainoassa kirjassa.
Tuosta uudemmasta Jatkosodan historia -teoksesta voit toki tarkistella samoja asioita, mutta tässä ns. Norrbackin historiassa, Jatkosodan historia 1-6. Toimittanut Sotatieteen laitoksen Sotahistorian toimisto. WSOY, Helsinki 1988-1994,
on suomenruotsalaisten tekosia jo siistitty aivan kuten Eiryn sivuilla se osoitetaan.
http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50
Samaten Jatkosodan pikkujättiläinen kertoo tapahtumien kulun melko hyvin, mutta yhteistä näille uusille sotahistorian kirjoille on se 20.Pr:n 419 kadommutta!
P.S. Sinäkö taas?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000025520504
...että vaimos on nainen? (Ei, ei tarvitse näyttää..)
Kukaan ei ole tuonut julkisuuteen pitäviä todisteita siitä, että Suomessa olisi tapahtunut salaisia teloituksia tms., mutta nettipunakaarti on kirkunut sitä jo kohta vuoden.
Niin kenellä on todistustaakka?
"virallinen historia"
Kuullostaa tollanen sana kun "virallinen histori" jotenkin
enemmän tuonne neukkulaan ja niihin Brezhnevin aikoihin!
Missähän ja mikä komissio ja mimmosella koostumuksella on
päättänyt mikä on Suomen virallinen historia.
Alkaa pelottaa - joko ne Putinin joukot ovat tännekin tunkeutumassa?
Eikö muuta repliikkiä jäänyt sinne
"pussinperälle"?
Jokos puhti lopahti?
...sillä kukaan muu kuin äärikommari ei väitä Suomalaisuuden liitto ry:tä "äärioikeistolaiseksi".
Sinähän se nuoruudessasi sekoilit taistolaisten puna-fasistien kanssa sekä sittemmin vielä 1970-luvun äärivasemmistolaisessa "Suomi-Neuvostoliitto-seurassa" ja teiniliitossa. Osallistuit muun muassa kettutarha-iskuihin, rikoksista sairaimpia mihin ihminen vain voi pystyä.
...hänelle pitää myöntää postuumista 15 000 euron palkinto!
Pussinperä ei ole osallistunut laisinkaan jantteluunne.PISTE.
Valitettavasti kuitenkin 1920-luvulla hyvinkin kansallishenkisesti ja myönteisesti toimintansa aloittaneet AKS ja siinä sivussa myös Suomalaisuuden liitto alkoivat 1930-luvulla saada hyvin äärikansallisia piirteitä. Vielä 1920-luvulla näillä molemmilla järjestöillä oli vahva merkitys kansakunnan ja sen eheyden rakentajana.
Sen jälkeen kun Lapuan liike fasistisena järjestönä kiellettiin ja monet, kuten nuoruudessaan sekoillut Kuussaari, siirtyivät AKS:an ja Suomalaisuuden liittoon nämäkin liikkeet radikalisoituivat entisestään. Ja maltillisemmat sivistyneemmät ja koulutetummat ihmiset sekä jättivät myös Suomalaisuuden liiton.
Ehkä kuitenkin sopivampi termi Suomalaisuuden liitosta kuin äärioikeistolainen on 'äärinationalistinen' tuollon 1930-luvulla – vähän ajan hengessäkin.
Tuo sana 'äärinationalistinen' pienissä lainausmerkeissä kuitenkin sen takia, että järjestön kannatus tänään on hyvin marginaalista ja vain joidenkin sosiaalisesti syrjäytyneiden ihmisten joukossa, luultavasti, jonkinlaisena vastareaktiona globalisaatioon ja maamme ripeään kansainvälistymisen maahanmuutonkin myötä.
En tiedä tarkkaan, mutta joka tapauksessa tämän päivän Suomalaisuuden liitto edustaa mennyttä aikaa. Ja tänä päivänä se on enemmänkin kansakuntaa repivä kuin rakentava voima. Järjestö on hyvin vanhoillinen toiminnassaan mistä hyvin selkeä osoitus on sen jäsenistön keski-ikä siellä jossain 70 vuoden toisella puolella.
Hyvin harva suomalainen – ehkä muutama tuhat häiriintynyttä – hyväksyy Suomalaisuuden liiton toiminnan. Ei siinä tarvitse olla kovinkaan vasemmistolainen, päinvastoin, Suomalaisuuden liitto kerää enemmänkin kaikenlaisia ’kodittomia’ voimia, näitä pikku ”toni halmeita” ja muuta.
Suomalaisuuden liitto toimi vuosikymmeniä pääasiassa liputusneuvonnassa, ilman poliittista agendaa. Mitään äärioikeistoa sieltä ei löydy vieläkään.
Yrität jankuttamalla luoda väärää mielikuvaa.
Saatana, pitääkö jokaiselle fasisti-kusipäälle erikseen täällä takoa kalloon, että Lapuan liike oli fasistinen liike ja fasistisena liikkeenä se myös kiellettiin Suomessa vuonna 1932.
Monet Lapuan liikkeen fasistit levittivät sitten kuppaansa muihinkin järjestöihin, ja valitettavasti myös suomalaiskansallisesti ja myönteisesti aloittaneisiin Akateemiseen Karjala-seuraan ja Suomalaisuuden liittoon. Konkreettisena esimerkkinä tästä on tietysti everstiluutnantti Eero Kuussaari joka terroristina syyllistyi maamme yhteen pahimpaan rikokseen: Tasavallan presidentin ja hänen vaimonsa sieppaukseen ja vapauden riistoon.
Samojen Eero Kuussaarien toiminta näkyi paitsi 1930-luvun SL:n toiminnassa, niin mikä on hyvin valitettavaa, se heijastuu vieläkin SL:n äärikansallisessa ja kuppatautisessa propagandassa. Jotkut fasistien rakkikoirat käyttävät jopa tänä päivänä samoja keinoja kansallisen vihan ja eripuraisuuden lietsontaan. Eikä Suomalaisuuden liitto vieläkään ole kaikilta osin tässä suhteessa puhdas.
Suomalaisuuden liitto - jos nyt ei olekaan äärioikeistolainen järjestö - niin on se ainakin äärettömän takapajuisen epämääräisen roskajoukon vetämä järjestö.
Ei edes valtiovalta tue millään näiden kiihkoilijoiden toimintaa. Ja hyvä niin!
- Menikö paksuun kalloosi?
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
--------------------------------
Ylikangas valmistelee muuten Seuran jutun mukaan kirjaa karkureista. Ei ole vaikea arvata kuka saa "tieto" Finlandian.
Täyttä valetta, vai heitettiin ruumiita rotkoon.
Huhtinimen lähelläkään ei ole rotkoa. Hyppyrimäki tosin oli, mutta sota-aikana taisi olla niin pieni, ettei mistään rotkosta voi puhua.
Muutoinhan maasto on sileää kuin pöytä, onhan siinä lentokenttäkin.
Mattilassa on rotko, missä todistettavastai 1918 ammuttiin punaisia, mutta ei niitä siihen haudattu. Toinen rotko on Pontuksessa vanha Pontuksen kanava, missä myös 1918 teloitettiin punaisia, tosin taas haudattiin muualle.
Se olikin taipalsaarella kilometri puolitoista sotilaslentokentältä, varmaan joku korkea harjupaikka missä kulki tie.