Olen seurustellut kohta tyttöystäväni kanssa reilu 3 ja puol vuotta. Tällähetkellä kun mietin menneisyyttä...en ole koskaan ollut varma haluanko viettää naiseni kanssa koko loppu elämääni...enkä ole vieläkään varma...Toisinaan olen rakastanut ja tuntunut siltä. Mutta se ei ole ollut sitä aitoa rakkautta...
Haluasin laittaa suhteen poikki, mutta en tiedä miksi en pysty tekemään sitä...Aijon tehdä sen, koska en ole onnellinen ja meillä on todella paljon riitoja nykyään...Mistä sitä rohkeutta sais sanoa totuuden ja laittaa suhteen poikki...On tää elämä niin vaikeeta välillä...
Haluasin laittaa suhteen poikki, mutta en tiedä miksi en pysty tekemään sitä...Aijon tehdä sen, koska en ole onnellinen ja meillä on todella paljon riitoja nykyään...Mistä sitä rohkeutta sais sanoa totuuden ja laittaa suhteen poikki...On tää elämä niin vaikeeta välillä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja ota asia suoraan puheeksi. Pahinta, mitä voit tehdä tytölle on, että et saa sanottua asiaa suoraan ja vedätät. Jos hän haluaa jatkaa, hän varmasti haluaa käydä keskusteluja, joihin myös pitää laittaa ennemmin tai myöhemmin raja. Se on nimittäin myös yksi tapa ruokkia olematonta suhdetta. Seksistä olisi myös erittäin reilua pidättäytyä, jos vaan mitenkään pystyt, nimittäin se tuo hänelle jälkikäteen hyväksikäytetyksi tulemisen tunteen. Sulla on ikävä velvollisuus ja täytyy toivoa, että tyttösi osaa ottaa sen aikuismaisesti, mutta niihän ei aina käy, ja silti sun täytyy se vastuu kantaa. Se ei ole kivaa, mutta se on pakko tehdä, jos todella olet sitä mieltä että haluat erota.
Olen samaa mieltä. Naiselle seksi usien merkkaa enemmän kuin miehelle, jos et rakasta häntä, niin kerro se hänelle suoraan. Hyväksikäytetty olo tulee, vaikka toinen ei sitä ole tarkoittanutkaan.
Mitä haluat häneltä, mikä häneltä puuttuu, mitä hän vois antaa sulle, et oisit onnellinen?
Kannattee pohtia, ennenku keskustelee asiasta. Jos olet varma, ettet saa häneltä mitä haluat, niin rohkeasti puhumaan, vaikka se on varmasti kivuliasta ja tuskaista molemmille.
Sen olet pitkän suhteen jälkeen hänelle velkaa, ettei hän jää ilman selitystä, mikset rakasta häntä enää.
Eli itselläni on ihan sama tilanne kuin alkup. kirjoittajalla. Ei vaan lödy rohkeutta sanoa asioita suoraan, eikä toista halua satuttaa. Mutta sehän vasta törkeää onkin, kun ei puhu, tiedän sen kyllä..
mulla todella pitkä suhde ja vielä lapsia,niin voi hitsi et on vaikeeta kun ei oo sellaisia tunteita toista kohtaan kuin pitäisi.En väitä ettenkö jotain tuntisi mutta se ei ole oiketa rakkautta,minä lähdin jo kerran ja vuoden jälkeen palasin,koska säälin,sitä päivää olen katunu koko ajan,välillä tuntuu et olen kauhee ihminen,mut ei tunteita voi pakottaa,minun tunteet on ihan muualla,vaikka en suhteeseen voisi vielä voisi ruvettakkaan tämän toisen kanssa,seksin olen jo jättänyt niin vähään et heikompaa hirvittää,välillä on ihan jakomielinen olo...sanotaan et sääli on sairautta mene ja tiedä,olis helpompaa lähtee jos toinen edes olis kusipää mutkun ei oo,hyvä mies on..mut jokaisen tulis muistaa et meillä on vaan tää yks elämä,pitää uskaltaa tehdä kipeitäkin ratkaisuja.
vaikka se sitten toista satuttaakin.vähän sekava tää miun teksti mut niin oon miekin:)
Terve!
Kiitti rohkasuista...otin asian puheeks ja erotu ollaan...
Ihan uskomattoman hyvä fiilis...vähä toisinaan hajottaa...mutta ai että...nyt vaa hakee sitä jotain mitä oikeesti rakastaa...ja sit naimisiin...SIIS SN OIKEEEN KANS!!!!
Sisällä tosi helpottunu olo...