musta on tulossa lesbo. Ja tää ei oo sit mikään pelleily viesti, vaan kaipaisin oikeesti vinkkejä ja neuvoja.
Homoseksuaaleissa ei mun mielestä oo mitään pahaa, mutta jotenkin ite oon aina haaveillut miehestä ja perheestä. Nyt vaan huomaan, että ei enää miehet sytytä ja en tiiä johtuuko se huonoista mieskokemuksista (sydän särkynyt liian monta kertaa) vai siitä, että oon oikeesti kiinnostunut naisista..vai onko tää vaan joku ohi menevä vaihe.
En kertakaikkiaan vaan enää kiinnostu kenestäkään. En pidä itseäni tarpeeksi hyvänä kellekään, ehkä tää kaikki johtuu siitä..
Baarissakin alan aina haukotella jo joskus yhden aikaan ja käpöttelen yksin kotiin nukkumaan. Ei vaan kiinnosta enää. Ja ikää on vasta 23.
Sit kaikki mun seksifantasiat pyörii nykyään aina jossain naisten välisessä seksissä. Miehet on siis kaikonneet jopa mun seksifantasioista. Mikä mua vaivaa?
Sit menee herne myös nenään siitä, että kaverit ja tutut utelee, että miks mä en seurustele. Voisko ihmiset oikeesti lopettaa sen veitsen kääntämisen haavassa. Luulen että puhun kaikkien muidenkin sinkkujen puolesta. Ei oo kivaa tommonen. Kai mä seurustelisin jos olisin tarpeeks hyvä.
Voinko mä enää koskaan kiinnostua miehistä? Onko kellään ollut vastaavaa?
Homoseksuaaleissa ei mun mielestä oo mitään pahaa, mutta jotenkin ite oon aina haaveillut miehestä ja perheestä. Nyt vaan huomaan, että ei enää miehet sytytä ja en tiiä johtuuko se huonoista mieskokemuksista (sydän särkynyt liian monta kertaa) vai siitä, että oon oikeesti kiinnostunut naisista..vai onko tää vaan joku ohi menevä vaihe.
En kertakaikkiaan vaan enää kiinnostu kenestäkään. En pidä itseäni tarpeeksi hyvänä kellekään, ehkä tää kaikki johtuu siitä..
Baarissakin alan aina haukotella jo joskus yhden aikaan ja käpöttelen yksin kotiin nukkumaan. Ei vaan kiinnosta enää. Ja ikää on vasta 23.
Sit kaikki mun seksifantasiat pyörii nykyään aina jossain naisten välisessä seksissä. Miehet on siis kaikonneet jopa mun seksifantasioista. Mikä mua vaivaa?
Sit menee herne myös nenään siitä, että kaverit ja tutut utelee, että miks mä en seurustele. Voisko ihmiset oikeesti lopettaa sen veitsen kääntämisen haavassa. Luulen että puhun kaikkien muidenkin sinkkujen puolesta. Ei oo kivaa tommonen. Kai mä seurustelisin jos olisin tarpeeks hyvä.
Voinko mä enää koskaan kiinnostua miehistä? Onko kellään ollut vastaavaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
omakohtaisen kokemuksen vaikka olenkin mies.
Tuo 23 vuotta oli juuri se ikä, jolloin minun kiinnostus baareissa juoksemiseen loppui. Eli aikaa siitä on kulunut jo reilusti.
Ei ole kiinnostaneet naiset eikä miehet vuosikausiin. Syy on kuitenkin niinkin yksinkertainen kuin itsetunnon puute ja siitä seurannut totaalinen luovuttaminen. Ensin luovuttaminen oli tietoista, nyt se on jo selkärangassa. Lievää kroonista masennusta vielä siihen päälle, niin avot. Tuon jälkeen on täysin varmaa, ettei kiinnostu enää kenestäkään.
no en mä ainakaan oo aatellut täs masentua vaikken kumppania löydäkään, sillä onhan mulla toi vibraattori-ville ;) Joo ja en kerro enempää ;)
Mielestäni tämä on suht helppo testata, vastaa seuraaviin kysymyksiin.
Kumpaa tekisit mieluummin?
a)imisit munaa
b)maistelisit pillua
Kumpi viehättää silmääsi enemmän?
a)http://images.movieeye.com/store/images/orlando-bloom-celebrity-photo-a.jpg
b)http://www.islandconnections.com/images/beyonce/beyonce1.jpg
Voit kuvitella eläväsi loppuelämäsi ilman.. ( "you know" kosketus )
a) Naisen kosketusta
b) Miehen kosketusta
Kas näin, tiedät mikä olet tai sitten olet bi.
homous ei ole vapaaehtoinen valinta, homoksi synnytään. todellisia homoja on yllätävän vähän siihen nähden mitä heitä nyt on olevinaan. mutta, eiköhän homobuumikin mene joskus ohi ja jäljelle jäävät syntymähomot -ja lesbot.
homous ei ole sitä, että 40-vuotias perheenisä herää eräänä aamuna ja huomaa olevansa homo.
Minusta oireet ovat ennemminkin vanhanpiian oireita, eikä lesboksi tulemista.
Musta tuo nyt kuulostaa vaan yksinkertaisesti siltä, että olet bisse ja aina sitä ollutkin.
Entä sitten?
Tai sitten Bi.
Useimmat heteronaiset kiihottuvat myös naisten kuvista. Ylipäätään noiden kuvien kanssa pelaaminen ei käy naisilla preferenssien määrittämiseen.
Huomattava osa "lesbopareista" on hieman huonon miesmenestyksen omaavia naisia. Lesbokulttuurissa pinnallisuus on paljon vähäisempää, joten pulleatkin naiset löytävät yleensä toisen naisen. (Tämä ei ole piruilua, vaan olen tuttavapiirissäkin havainnut ilmiötä.)
Tämä johtuu siis siitä, että nainen haluaa suhteellisen tasokkaan miehen, ja kun ei siihen ole rahkeita, aletaan siirtyä naisiin. Samaa ilmenee myös miehillä, jotka huomaavat että miehet kiinnostavat jonkin verran ja miehiä on helpompi iskeä baarista kuin naisia.
Väittäisin että seksuaalinen identiteetti löytyy yleensä jo aiemmin, jos kyse ei siis ole mistään supressiotapauksesta. Ala katsella tavismiehiä, mene juttelemaan, vastaa nettiprofiileihin. Huomaa, että kiinnostus ei välttämättä syty heti tai helposti. Tiedän naisia, jotka kutsuvat jätetyksi tulemisen/huonojen mieskokemusten jälkeen itseään esim. aseksuaaliksi.
"Useimmat heteronaiset kiihottuvat myös naisten kuvista."
Mistähän tuollaisen tiedon olet saanut? Alle 30 prosenttia on paljon lähempänä.
Teletappien tillottajista tuli vissiin kaikista homoja.
mitä jos pitäisit pari vuotta taukoa?
ajattelisit asiaa kunnolla jonkun kukkulan päällä monelta kannalta; ei pelkästään sen kuuluisan minäkuvan kannalta, vaan miettisit noita seurannaisvaikutuksiakin; et ole yksin tässä maailmassa.
tuo on ISO päätös.
nukut siellä luolassa ja katselet alas muitten touhuja kakkimajakylässä.
onko ne kaikki pahoja mulkkuja, vai löytyisikö sieltä ehkä joku mukavakin? erilainen otus? tarkkaile niitten käytöstä.
yön pimeydessä tee pari vaivihkaista tiedusteluretkeä laaksoon, katsele pusikosta niiden touhuja, eläkä pidä meteliä, ettet taas joudu pataan porisemaan. mutta siis positiivisen ja analyyttisella asenteella iltaa viettämään!
mietit vielä OMAA KÄYTÖSTÄSI; ihminen tapaa toistaa samoja käytösmalleja läpi elämänsä. muuttuminen on vaikeaa... se pitää olla TIETOISTA ja pitkäjänteistä; se uudenvuodenlupaus ei vielä riitä.
olet voinut toistaa vaikka samaa kaavaa huomaamattasi ja ollut joidenkin luonnevikaisten Uhri? eli peilaa itseäsi pitkän aikaa. kun olet "löytänyt" jotakin, käy psykiatrin juttusilla, diagnoosi voi olla tyly "luulotautinenkin".
***
itse tappelin pyhällä maalla vääräuskoisia vastaan vuosikausia. vastustajaa kaatui, kuin heinää.
Aate, tarkoitusperät ja keinot olivat alussa hyviä, mutta homma kieroutui; taitojen karttuessa haki jo haastetta; lopulta kaks yhdellä kertaa ja siitäkin selvisi helposti, kun huijasi.
siinä meni temppeliherran Aate. ja ilman Aatetta ritari ei ole muuta, kuin moukka. en siis ollut pelimies, vaan "herrasmies". mutta lopussa Syntiin lankesin.
olen nyt viettänyt katumusharjoituksia täällä jesuiittaluostarissa 7 vuotta. (tässä mäen juurella)
aika ajoittain muutama alkuasukasneitokainen on tuossa käynyt kyselemässä, että mitä herra täällä muurien takana kökkii?
fiksuja ja ihan filmaattisia, mutta ei ole innostunut, kun OMAT ASIAT eivät ole olleet kunnossa. tiesin, että sama homma jatkuu, jos lähden.
nyt luulen, että nyt on aika lompsia takas kotipitäjään muitten sammakkoprinssien seuraan etsimään sitä omaa suomi-neitokaista.
***
eli siinä; KÄYTÄ AIKAA ja selvitä pääsi.
jos vie vuosia, niin sitten vie. itsellänikin on ollut tuota sosiaalista painetta tyyliin: "onko se homo, kun ei enää kelpaa?"
oma on elämäsi, valintasi ja minäsi; älä kuuntele (toisten?) lesbojen juttuja; niillä on oma lehmä ojassa! voitko puhua jollekin HYVÄLLE kaverille? ja sille psykiatrille? kun homma voi johtua ihan pahasta verestä ja se pitäisi saada kupattua jotenkin pois.
jos olet lesbo, niin sitten olet, minkäs sille mahtaa.
siinä mun viidentoista centin neuvoja.