En tiedä tuleeko tämä ihan oikealle foorumille mutta : Eli ongelma on siinä, että tyttöystäväni tahtoo lapsen ja minä en luultavasti koskaan. Tämä on ja tulee olemaan suuri ongelma kohta jo viisi vuotta kestäneessä suhteessamme. Tiedän, että hän tuntee elävänsä "täysillä" tässä suhteessa vasta silloin jos saamme lapsen. Ymmärrän myös sen, että olen vastuussa myös hänen onnellisuudesta, eli periaatteessa paineet lapsen tekoon on suuret, naistani kun rakastan todella paljon.
Itse en olisi onnellinen jos nyt lapsi jotenkin tähän vielä tulisi väliin, en vain pidä lapsista(ainakaan vielä 25-vuotiaana). Eli kannattaako tällaista suhdetta jatkaa koska omat suunnitelmamme ovat kovin erilaiset? Rakastamme silti toisiamme kovasti.
Toisaalta minun tuntuisi järkevältä lopettaa hyvä suhde heti, koska hänellä ei siihen ole rohkeutta. Näin myöskään emme satuttaisi toisiamme enää (ei olisi huolta enää lapsen teosta). Toisaalta olisi turhaa lopettaa se, koska rakastamme toisiamme kovasti.
Mitä helevettiä pitäis tehä?? Ehdotuksia?? Kertokaa ulkopuolisina.
Itse en olisi onnellinen jos nyt lapsi jotenkin tähän vielä tulisi väliin, en vain pidä lapsista(ainakaan vielä 25-vuotiaana). Eli kannattaako tällaista suhdetta jatkaa koska omat suunnitelmamme ovat kovin erilaiset? Rakastamme silti toisiamme kovasti.
Toisaalta minun tuntuisi järkevältä lopettaa hyvä suhde heti, koska hänellä ei siihen ole rohkeutta. Näin myöskään emme satuttaisi toisiamme enää (ei olisi huolta enää lapsen teosta). Toisaalta olisi turhaa lopettaa se, koska rakastamme toisiamme kovasti.
Mitä helevettiä pitäis tehä?? Ehdotuksia?? Kertokaa ulkopuolisina.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaipaako tyttöystäväsi jotain täytettä suhteeseenne? Suurin osa naisista haluaa lapsen ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, ja tuntuu hurjalta, ettet halua ensimäistäkään. Teidän tulvaisuuden haaveet näyttävät hyvin erilaisilta, ja turhan toivon herätttäminen on raakaa.
Suoraan puhuminen asiasta on paras lääke. Tuskin siinä eroamaan tarvitsee lähteä, mutta jos se tuntuu oikealta ratkaisulta, niin ei kannete jäädä epätyydyttävään suhteeseen.
Itse hiljattain erosin suhteesta, koska masennuin etten tullutkaan raskaaksi. Nyt olen oikeastaan onnellinen, ettei siihen väliin mitään lapsia kerennyt tulla, koska ei suhde ollut sillä pohjalla, että se olisi kestänyt loppuelämän.
Jompikumpi joutuu luopumaan liian paljosta, jompikumpi murtuu ja katkeroituu.
Ehkä on parempi erota.
Älä nyt ainakaan anna emäntäsi antaa painostaa itseäsi lapsen tekoon, se olisi viimeinen virhe!!! Katkeroituneita vanhemnpia on maailma täynnä...Todellakaan kaikki naiset eivät halua lapsia, suuri osa kyllä, mutta ei läheskään kaikki.
Itse olen samassa tilanteessa, erona vain se että mies haluaa lapsen minä en. Ja tämä tieto tuli itselleni lauantaina kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olihan tästä asiasta muutama vuosi sitten puhetta, mutta silloin mieheni sanoi että ei halua lapsia, nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa. Tässä mietin nyt lopetanko suhteen, ei ole kuitenkaan kiva odottaa sitä hetkeä jolloin mies lähtee kun on löytänyt uuden naisen
... sitten, alkuperäinen kirjoittaja, että nainen voi teoriassa saada lapsia vain tiettynä iänjaksona. tietääkseni kun nainen täyttää 30 on raskaaksi tuleminen joskus vaikeaa, vielä vaikeampaa tulla raskaaksi on yli 30-vuotiailla. jotkut yrittävät lasta viisikin vuotta ennen kuin tärppää.
mikäli tyttöystäväsi on samanikäinen kuin sinä, on hänen biologinen kellonsa luultavasti herännyt tikittämään että nyt on AIKA. mikäli hän on huomattavasti vanhempi kuin sinä, täytyy lasta alkaakin tehdä mikäli sellaisen haluaa.
mutta lasta ei kannata tehdä, elleivät kummatkin vanhemmista halua juuri sita. kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että koko elämää ei ole aikaa miettiä. ;)
Nuorempana minua vokotteli monikin mies, mutta suhteet loppuivat melkein ennen alkamistaan siihen, että minä en halunnut lapsia. Tai paremminkin ne loppuivat niihin ristiriitoihin, joita seurasi näiden asioiden selviämisestä: kumpikin alkoi katsella toista vähemmän ruusuiselta kannalta ja ajatella kaikenlaista realistisemmalla tasolla.
Pari miestä yritti lykätä "päätöstä" tuonnemmaksi; tulisin kuulemma muihin mietteisiin muutaman vuoden kuluttua tai me voisimme katsoa asiaa uudelleen myöhemmin. Tiesin mielipiteeni jo parikymppisenä yli 20 vuotta sitten, eikä se ole horjunut kertaakaan - jos olisin suostunut miettimään asiaa myöhemmin, tilanne olisi kyllä tulehtunut pahoin ennemmin tai myöhemmin.
Pari kertaa kuulin myös ihan puolitutulta mieheltä äkäisen sähähdyksen: voisit sinä nyt sen yhden lapsen tehdä, sitten voit vaikka sitoa putket tukkoon. Tästä ainakin näkee sen, että nuo miehet eivät olleet sisäistäneet ollenkaan sitä, mitä "sen yhdenkin" lapsen tekeminen oikeasti tuo tullessaan.
Tunnen pari naista, jotka ovat tehneet lapsen vähän vasten tahtoaan. Kyllähän he lastaan rakastavat, mutta muistavat sanoa hämmästyttävän usein - ihan selvin päin - että olisi kyllä saanut jäädä tekemättä. Tällä he viitannevat siihen, että monen vuoden ajan he olivat kotona ja tarhakierteessä, kun mies jatkoi uraansa ja elämäänsä ihan kuin ennenkin (vaikka olikin pari tuntia viikossa oikein hyvä koti-isäkin). Nuo kaverini ovat selvinneet lastenteosta, koska periaatteessa pitivät lapsista, vaikkeivät niitä itselleen halunneetkaan. Minulle tilanne olisi ollut kamalaa pakkotyötä ja itseni kieltämistä, jota en suostuisi lahjaksi miehelle antamaan.
Kannattaa harkita suhdetta ja puhua asiasta aivan suoraan. Kaunisteleminen ja toiveajattelu kostautuu myöhemmin - kysymys on kumminkin valtavan suuresta päätöksestä.
oikeasti lastenhankkimisesta eri mieltä, ei suhdetta kannata jatkaa. Olet toisaalta vielä aika nuori, mieli voi muuttua. Naisen on kuitenkin hyvä muistaa, että hedelmällisyys laskee ikävuosien myötä. Mies voi vaikka 50 v tulla isäksi!
Minä naisena ja yh-äitinä olen joutunut vastaavaan tilanteeseen. Seurustelin pitkään miehen kanssa joka halusi lapsia ja minä olin ehdottoman ei:n kannalla. En halunnut riistää rakastamaltani ihmiseltä isyyden onnea joten jouduin hänen jättämään särkyneistä sydämistä huolimatta. Erostamme on kulunut vuosi ja edelleen kumpikin tuntee samaa tunteen paloa, mutta tiedämme myös että yhteen palaaminen on mahdotonta. Kiperiä kysymyksiä... tässä minun ratkaisunu!