paska tilanne. tai turha. ollaan erottu n. vuosi sitte. kuitenki ollaan vielä riippuvaisia toisistamme. eli harrastetaan satunnaista seksiä, ollaan muuten vain yhdessä.. haluaisin niin päästää irti, monesti oon koittanu, siis pistää välit kunnolla poikki että vois jatkaa elämää. en een hyväksy muita miehiä lähelleni kun tämä exä on mielesä, muka jotain toivonkipinää välillä että palataan yhteen. välillä on kivaa, välillä ei. ja nyt on tosiaan tuntunut tosi kurjalta. ei me tosiaan kuuluta yhteen, molemmat tietää sen. eikä huvittas yhtään itkeä hänen takiaan. silti minua kiinnostaa exäni menot ja olen huolissani jos hänellä on muita naisia. hänkin on kiinnostunut minun menoista. no ei naisia oo kuitenkaan ollut, omaa vainoharhaisuutta vain. sitten olen niin katkera, että kun hän muuttaa pois kun on niin uhonnut. katkeroidun kun kuvittelen hänet jossain tampereella tai helsingissä uusien mahtavien ihmisten seurassa ja itse olen täälä ja elän samaa vanhaa elämääni. haluan jotenki pistää paremmaksi, mutta.. en osaa olla iloinen hänen puolestaan, eikä hän minun. suhde on ollu tosi kummallinen, eikä tästä tiedä kuin yksi kaverini, joka ei ole paras kaverini koska pelkään että minut tuomitaan tuon takia. totta kai hän tuomitsisi, ei exäni todellakaan ole mikään täydellisyys mutta olen/ollaan riippuvaisia toisista. johtunee ehkä siitäkin että tämä on ollut molemmille ensimmäinen suhde elämässä.
eli pitäisikö vaan nyt rohkeasti kiinnostua muista ja jättää exä unholaan. kuitenkin hän kohta lähtee. jos lähtee. jos ei lähe niin taas on vaikeaa. en haluaisi tietää hänen menoistaan mitään niin ei olisi niin kurjaa. haluan hänet pois kokonaan elämästä, kuolisi vaikka pois.
miten tästä tunteesta pääsee eroon..?? ääh.. tiesti vaan torjumalla aina hänet ja unohtamalla. mutta kurjalta tuntuu. jos tästä joskus aikustus.
eli pitäisikö vaan nyt rohkeasti kiinnostua muista ja jättää exä unholaan. kuitenkin hän kohta lähtee. jos lähtee. jos ei lähe niin taas on vaikeaa. en haluaisi tietää hänen menoistaan mitään niin ei olisi niin kurjaa. haluan hänet pois kokonaan elämästä, kuolisi vaikka pois.
miten tästä tunteesta pääsee eroon..?? ääh.. tiesti vaan torjumalla aina hänet ja unohtamalla. mutta kurjalta tuntuu. jos tästä joskus aikustus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että seuraavan kerran voit saada miehen/edes tuollaisen suhteen vasta 5 vuoden päästä jos silloinkaan. Turha luulla että sydämen särkyminen loppuisi jättämällä nykyinen.
Se että kiinnostut muista ei tarkoita että löytäisit hyvän ja toimivan suhteen. Toisaalta voi käydä myös niin että seuraavana päivänä kohtaan "elämäsi miehen"... Ite nyt kuitenkin ehdottomasti panostaisin nykyiseen suhteeseeni ja helpostihan sen rikki saa lopullisesti kun puhuu aidosti niistä asioista jotka ovat väistämättömiä/ joista kuuluisi puhua.
sepä se.. kaikki on jo sanottu. ainaki viiteen kertaan. tunteista on puhuttu ja aina sama. joko tulee itku tai nauru ja kaikki on taas ihanaa. tiedän mitä hän ajattelee, hän tietää mitä minä. sitte kun toinen lähtee niin taivas romahtaa. mutta kait se on sitten kestettävä katkerana
jos se suhde on jo tuomittu kuolemaan niin mitäs sitä silloin turhaa elvyttämään. riippuen teirän suhteen pituudesta sä kyllä vielä pääset siitä yli jos vain sanot itelles ettet halua enää sydäntäs sen takia särkee. Toisessa roikkuminen tuhoontuomitun suhteen jälkeen tekee suhun itsees kipeetä, samaan tyyliin ku viiltely. oot hellyyden kipee koska se joku sun vierestä on lähteny, tuntuu ettei maailmaa enää ookkaa oot vain sinä ja musta tyhjyys. kuulostaako tutulta? jos ei nykynen elämä miellytä niin alota uus, vaihda järjestystä, hävitä todistusaineisto teistä muuta itsees ulkoisesti vaihda elämän tapoja aloita uus harrastus mutta älä kiduta ittees jollain sellasella mikä ei toimi. helpommin sanottu ku tehty. Voisitte toki yrittää uudelleen? niin huomaatte kuinka monta sirpaletta te tarvitsette et tajuutte pitää näppinne erossa toisista. mä oon varmaan hokenu tätä jo aiva liikaa mut elä elääksesi, älä elä kuollaksesi.
totta.. nuita sananlaskuja oon koittanu hokea itellekki. kerranhan täsä vaan eletään..
sitten tuntuu niin kurjalta kun se joka lähtee tältä paikkakunnalta pois, ei kärsi niin paljon kuin se joka jää tänne. itse ainakin jos muuttaisin johonkin niin en mää poikaa miettis kun on uusi ympäristö, elämä ja uudet kujeet. mutta niin siinä todennäköisesti käy että hän lähtee.. haluan että hän kokee sen tuskan, koska minä olen se joka on kärsiny täsä suhteesa enempi. hän on yleensä kylmempi ja välinpitämätön, minä en juuri koskaan. paitsi tosiaan jos on jotain tekemistä ja uusia ihmisiä ympärillä.
vaikka kuin oon vannonu että en enää näe häntä, vähän ajan kuluttua tämä lähettää viestin jossa lukee jotain ihanaa ja annan taas mahollisuuden. ikinä ei oo niin päin että hän on kylmänä ja minä yritän leperrellä. ei toimi. ja näin minä taas saan kärsiä.
me ei kuuluta yhteen, vaikka välillä tuntuu että jos hän muuttuisi niin juttumme voisi alkaa toimimaan uudella tavalla. mutta eihän ihmiset muutu. toivosin että tapaan jonku mielenkiintosen ihmisen, tytön tai pojan, että en miettisi exääni enää ikinä.
haluaisin niin näyttää hänelle että elämäni on mahtavasti ilman häntä, ja vielä torjua hänet..! hän ei edelleenkään ole mikään unelmien mies mutta tiedämme toisistamme kaiken ja sellaisen kanssa on helppo olla vaikka ei muuten kemiat kohtaa.