Tämä ei välttämättä täysin kuulu tälle palstalle, mutta...
Ongelmani on ystäväni.Hän on eronnut miehestään ja sekaantunut varattuun mieheen, kummallakin on lapsia. Hän jätti miehensä tämän varatun vuoksi. Koko kevät on ollut melkoista soppaa, varattu mies on luvannut jättää vaimonsa ja lapsensa ja kirjoittanut jopa avioeropaperit. Sitten hän kuitenkin perääntyi ja palasi perheensä luo.
Ystäväni on soitellut asiasta minulle päivittäin, alkuun ihastumisasioista 8löutänyt elämänsä rakkauden jne.), sitten epävarmuudesta, aikooko vuosisadan rakkaus jättää vaimonsa ja nyt sitten siitä, kun hän ei jättänytkään vaimoaan.Puheluja on tullut päivittäin.Välillä hän kysyy minulta, mitä sinne kuuluu, mutta kun alan vastata, hän puhuu jo omia juttujaan.
Missä siis menee auttamisen ja ystävyyden rajat?Onko 12 puhelua päivässä valituksen kuuntelua normaalia?Onko puhelut puolen yön aikaan yöllä, entäpä aamulla 6.15?Viesti yöllä, jossa vaaditaan apua, kun ei jaksa enää?Minulla on kuitenkin perhe ja kaksi lasta, joista toinen on aivan vauva.Olen kuunnellut tätä farssia nyt 4-5 kk ja alkaa mennä hermot.
Ohjasin jo hänet ammattiauttajalle, mutta ystävä ei tajua. Olen jättänyt vastaamatta puheluihin ja laitan puhelimen yöksi äänettömälle, siitäkin saan tuntea syyllisyyttä. Onneksi hänelle oli löytynyt 10 muuta yöllä, joille hän oli voinut soittaa... Oma perhe-elämäni menee p-aksi tämän vuoksi, viikonloppuisin olen kuin puhelinpäivystäjä, jolla ei saisi olla omaa elämää. Vaihdan vaippaa ja kuuntelen puhelimesta itkua. Menen leikkipuistoon lapsen kanssa, puhelin soi, yritän viettää kahdenkeskistä aikaa illalla mieheni kanssa, puhelin soi.
Tiedän, ystäväni on kriisissä ja toki haluan tukea häntä, ja hänkin on minua tukenut vaikeuksissa, mutta eikö raja mene jossakin?Itsellänikin oli paha kriisi alkukeväällä ja hän auttoi minua alussa, mutta en ole voinut siitä keskustella enää hänen kanssaan sen jälkeen, koska hän on niin kovassa kriisissä.
Ahdistaa!Hän aina kiittää minua tuesta ja toteaa rasittavansa minua, mutta...
Toivoisin, että antaisitte jotain kommenttia, kiitos!
Ongelmani on ystäväni.Hän on eronnut miehestään ja sekaantunut varattuun mieheen, kummallakin on lapsia. Hän jätti miehensä tämän varatun vuoksi. Koko kevät on ollut melkoista soppaa, varattu mies on luvannut jättää vaimonsa ja lapsensa ja kirjoittanut jopa avioeropaperit. Sitten hän kuitenkin perääntyi ja palasi perheensä luo.
Ystäväni on soitellut asiasta minulle päivittäin, alkuun ihastumisasioista 8löutänyt elämänsä rakkauden jne.), sitten epävarmuudesta, aikooko vuosisadan rakkaus jättää vaimonsa ja nyt sitten siitä, kun hän ei jättänytkään vaimoaan.Puheluja on tullut päivittäin.Välillä hän kysyy minulta, mitä sinne kuuluu, mutta kun alan vastata, hän puhuu jo omia juttujaan.
Missä siis menee auttamisen ja ystävyyden rajat?Onko 12 puhelua päivässä valituksen kuuntelua normaalia?Onko puhelut puolen yön aikaan yöllä, entäpä aamulla 6.15?Viesti yöllä, jossa vaaditaan apua, kun ei jaksa enää?Minulla on kuitenkin perhe ja kaksi lasta, joista toinen on aivan vauva.Olen kuunnellut tätä farssia nyt 4-5 kk ja alkaa mennä hermot.
Ohjasin jo hänet ammattiauttajalle, mutta ystävä ei tajua. Olen jättänyt vastaamatta puheluihin ja laitan puhelimen yöksi äänettömälle, siitäkin saan tuntea syyllisyyttä. Onneksi hänelle oli löytynyt 10 muuta yöllä, joille hän oli voinut soittaa... Oma perhe-elämäni menee p-aksi tämän vuoksi, viikonloppuisin olen kuin puhelinpäivystäjä, jolla ei saisi olla omaa elämää. Vaihdan vaippaa ja kuuntelen puhelimesta itkua. Menen leikkipuistoon lapsen kanssa, puhelin soi, yritän viettää kahdenkeskistä aikaa illalla mieheni kanssa, puhelin soi.
Tiedän, ystäväni on kriisissä ja toki haluan tukea häntä, ja hänkin on minua tukenut vaikeuksissa, mutta eikö raja mene jossakin?Itsellänikin oli paha kriisi alkukeväällä ja hän auttoi minua alussa, mutta en ole voinut siitä keskustella enää hänen kanssaan sen jälkeen, koska hän on niin kovassa kriisissä.
Ahdistaa!Hän aina kiittää minua tuesta ja toteaa rasittavansa minua, mutta...
Toivoisin, että antaisitte jotain kommenttia, kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos ystäväsi on sinulle ongelma, lopeta yhteydenpito.
Ystävät ovat kullanarvoisia elämässä, mutta eivät ongelmia.
Ole hänen tukenaan mitä hän ikinä tekeekään - jos siis jäät hänen ystäväkseen, ja ne päätökset hänen on tehtävä itse.
viestiä että et ehdi nytten puhua, koska on omat lapset hoidettavana (vaikka tylystikkin sanottu, mutta hän ainakin tajuaa että sua ei voi häiritä).
Laita puhelin vaan äänettömälle kun sulla on muuta tekemistä ÄLÄ TUNNE SYYLLISYYTTÄ SIITÄ!
Minulla rakas ystävä myös erosi, tosin ei omasta halustaan vaan mies petti. Samanlaisen rumban ystäväni aloitti. Puhui jatkuvasti miehistä ja siitä kenen kanssa on netissä jutellut ja voi sitä exää jne jne. Tuin ja ymmärsin, mutta minullakin oli oma elämä elettävänä. No ystävä onneksi löysi itselleen kumppanin ja ylenmääräinen soittelu loppui sitten siihen :) Nyt taas ihan norm.välit.
Ystäväsi on varmaan ihan "paniikissa" tilanteesta. Vihjaa ystävällisesti ,että olet rakas mutta oma perhe elmä alkaa kärsiä jo.
Täytyy miettiä myös omia huolia.
Saattaa loukkaantua, mutta ymmärtää kyllä sitten jossain välissä.
Voimaa sinulle :)
Ps: Minäkään en välillä vastannut puhelimeen. Laitoin viestiä sitten myöhemmin ja selitin että olin estynyt vastaamaan ja nyt laitan lapset nukkumaan, ollaan yhteydessä toisena päivänä.
Tepsi hyvin ja sain rajattua puheluita tiettyyn hetkeen, kun ehdin jutustelemaan ystäväni kanssa.
Voit ihan hyvin vain sanoa hänelle, että nyt on vähän paha hetki, jos hän voisi palata asiaan myöhemmin uudestaan ja ehdottaa hänelle aikaa tai ajankohtaa, jolloin hän voisi soittaa sinulle (mahdollisesti uudestaan). Ei tarvitse edes kertoa ja perustella syytä hänelle miksi et voi nyt puhua. Ei ystävä tuosta suutu.