Lähisukulaiseni on toki rakas mutta rasittava. Hän pitää luonnollisena, että voi tulla neuvomaan ja arvostelemaan. Halveksii avoimesti tapaamme elää ja tekemiämme valintoja. Koen hänen vierailunsa rasittavana, sillä ne käynnit kestävät ja kestävät ja puheenaiheet koskevat vain hänen harrastustaan tai naisuhteitaan - sellaisia, jotka ei minua kiinnosta. Emme puhu koskaan minun asioistani, ne eivät häntä kiinnosta kuulemma. Puolisoni seura kelpaa vaikka kuulemma hän on tyhmä.
Aiemmassa parisuhteessa tämä sukulaiseni opetti etukäteen, kuinka hänen avopuolisoaan pitää passata ja kohdella (silkkihanskoin, ruokavalio yms). Minulle annettiin myös tehtäväksi pitää seuraa ja viedä tyttöystävää sinne tänne, jotta lähisukulaiseni pääsi itse menemään ilman tyttöystäväänsä. Silloinen avopuoliso oli ihan mukava tyttönen, joskin pumpulissa kasvatettu ja hemmoteltu - odotti samaa kohtelua kaikilta. Nyt kierroksessa uusi avopuoliso ja jälleen kerran saadaan koulutusta siihen, mihin avopuoliso on tottunut ja mitä odottaa ja mistä aiheista minun pitäisi hänen kanssaan keskustella ???????... Siinä ohessa pitäisi sitten jaksaa kuunnella, kuinka tyhmä ex-tyttöystävä oikein oli... ei voisi vähempää kiinnostaa.
En ole vielä uutta avopuolisoa tavannut omista kiireistä johtuen, päinvastoin kuin muu suku. Muu suku on sitten jo saanutkin runsaasti palautetta, missä meni väärin. Ei olisi mitään mielenkiintoakaan tavata tätä uutta, sen verran jo kyllästynyt lähisukulaiseni touhoiluun ja juttuihin.
Olen jotenkin ymmälläni. Käsittääkseni omaan ihan normaalit käytöstavat ja elämme normaalia työssäkäyvän lapsiperheen elämää. Tottakai uuden kumppanin tuominen sukuun jännittää tätä lähisukulaistani mutta hänen kohdallaan on aina ollut kyse siitä, että odottaa täyshoitoa ja ylläpitoa itselleen ja perheelleen.
Mietinkin, mitä teen? Olemme lähisukulaiseni kanssa jo nelikymppisiä ihmisiä kumpikin. Pidänkö vain suuni kiinni ja huolen siitä, että käyttäydymme ihan tavallisesti lähtemättä mukaan hänen toiveidensa täyttämiseen. Toki voin uuden puolison tavata ja jutella, ei siinä mitään. Mutta asetelma tämän lähisukulaiseni kanssa vain ihmetyttää. Juttelemme hänestä ja hänen tavastaan käyttäytyä näin selän takana muun suvun kanssa, on varmaan joskus sanottu ääneenkin hänelle itselleen. Tuloksetta... tuntuu kuin hän luokittelisi itsensä ihan eri kastiin ja olettaisi sillä perusteella olevansa oikeutettu johonkin erityiskohteluun puhumattakaan siitä, että voi päästellä sammakoita suustansa. Tuntuu, että hän on paitsi hyvin epävarma ihminen niin myös täysin vastakohtaisesti itseään täynnä.
Aiemmassa parisuhteessa tämä sukulaiseni opetti etukäteen, kuinka hänen avopuolisoaan pitää passata ja kohdella (silkkihanskoin, ruokavalio yms). Minulle annettiin myös tehtäväksi pitää seuraa ja viedä tyttöystävää sinne tänne, jotta lähisukulaiseni pääsi itse menemään ilman tyttöystäväänsä. Silloinen avopuoliso oli ihan mukava tyttönen, joskin pumpulissa kasvatettu ja hemmoteltu - odotti samaa kohtelua kaikilta. Nyt kierroksessa uusi avopuoliso ja jälleen kerran saadaan koulutusta siihen, mihin avopuoliso on tottunut ja mitä odottaa ja mistä aiheista minun pitäisi hänen kanssaan keskustella ???????... Siinä ohessa pitäisi sitten jaksaa kuunnella, kuinka tyhmä ex-tyttöystävä oikein oli... ei voisi vähempää kiinnostaa.
En ole vielä uutta avopuolisoa tavannut omista kiireistä johtuen, päinvastoin kuin muu suku. Muu suku on sitten jo saanutkin runsaasti palautetta, missä meni väärin. Ei olisi mitään mielenkiintoakaan tavata tätä uutta, sen verran jo kyllästynyt lähisukulaiseni touhoiluun ja juttuihin.
Olen jotenkin ymmälläni. Käsittääkseni omaan ihan normaalit käytöstavat ja elämme normaalia työssäkäyvän lapsiperheen elämää. Tottakai uuden kumppanin tuominen sukuun jännittää tätä lähisukulaistani mutta hänen kohdallaan on aina ollut kyse siitä, että odottaa täyshoitoa ja ylläpitoa itselleen ja perheelleen.
Mietinkin, mitä teen? Olemme lähisukulaiseni kanssa jo nelikymppisiä ihmisiä kumpikin. Pidänkö vain suuni kiinni ja huolen siitä, että käyttäydymme ihan tavallisesti lähtemättä mukaan hänen toiveidensa täyttämiseen. Toki voin uuden puolison tavata ja jutella, ei siinä mitään. Mutta asetelma tämän lähisukulaiseni kanssa vain ihmetyttää. Juttelemme hänestä ja hänen tavastaan käyttäytyä näin selän takana muun suvun kanssa, on varmaan joskus sanottu ääneenkin hänelle itselleen. Tuloksetta... tuntuu kuin hän luokittelisi itsensä ihan eri kastiin ja olettaisi sillä perusteella olevansa oikeutettu johonkin erityiskohteluun puhumattakaan siitä, että voi päästellä sammakoita suustansa. Tuntuu, että hän on paitsi hyvin epävarma ihminen niin myös täysin vastakohtaisesti itseään täynnä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilmeisesti sukulainen tottunut erikoiskohteluun ja odottaa jatkossakin sitä.
Lopeta erikoiskohtelu ja käyttäydy hänenkin seurassaan normaalisti. Jos hän alkaa komennella tai arvostelee niin anna tulla tuutin täydeltä ja kerro mitä hänen omassa käyttäytymisessään on vialla. Ilmeisesti kukaan ei ole hänelle suoraan sitä koskaan kertonut.
Yritä rajoittaa hänen vierailujaan, jos ne ovat kerran rasittavia, teille ei sovi nyt vierailu tai kun hän tulee, niin yritä vihjata tai sano suoraan että hänen olisi jo aika lähteä, teillä alkaa iltatoimet tms.
Uuden tyttökaverin tavatessasi normaalit käytöstavat riittävät.
Pyydä muitakin sukulaisia lopettamaan erikoiskohtelu.