Hei kaikille!! kerron teille omasta eroprosessista, ja miten se saa minut aivan ulalle.
Olimme yhdessä 18vuotta (38v ja 36v) ja meillä on kolme lasta. Olimme aina kuin paita ja peppu, mutta viime vuosina alkoholin käyttömme yhdessä molemilla riistäytyi käsistä. Me olemme molemmat pettäneet toisiamme kerran, ja se tuli aina esille viina ottaessa, ja johti riitaan. Selvinpäin, lasten ja minun ja muiden läheisten mielestä olimme aivan ihana perhe, jonka vaimoni kiistää nyt eron jälkeen. Hän syyttää kulissia jne. Voi olla, mutta en jaksa uskoa että ihan niin kaikki oli. Taloudellisesti asiat oli hyvin jne. Aluksi oli puhe asumuserosta, ja vaimoni oli aivan rikki ja itkettiin yhdessä kun lähdin kotonta vuokrakämppään lähelle heitä. Alkuun hän piti yhteyttä, mutta lopetti sen aika äkkiä, ja pelkään että hänen muutaman läheisen painostuksesta. Sitten pam avioero 5kuukautta sitten. Sen jälkeen olen aivan pihalla,,,itkenyt, miettinyt ja valvonut. Lopetin jopa työni,,enkä edes tajunnut hakea apua. Asiat jotka minua vaivaa, ovat ne että vaikka osituskin on jo tehty, niin silti vaikka hän puhui jo kaksi kuukautta sitten että täytyy hoitaa muutkin asiat loppuun,,,vakuutukset, ja suoraveloituset jne, niin hän ei ole asioita vienyt eteenpäin. Minun tavaroita on entisessä kodissamme paljon, vaatteita ja vaikka mitä muuta. Minä en niitä oma-alotteisesti hae, haen sitten kun hän pyytää. Ja hän on äärimmäisen julma ja kylmä ollut heti kun avioero tuli voimaan. Silti hän voi joskus soittaa tekaistulla lapsiin koskevalla syyllä, ja kuulostaa siltä entiseltä mukavalta ihmiseltä. Minä en ole irti päässyt en sitten pätkääkään avioerosta enkä hänestä. Kaikki on edennyt vain niin oudosti. Viikko sitten kuulin, että hän on tapaillut toista miestä (ystävänäpä tietty), ja kun kerroin hänelle että kuulin siitä, niin hän suuttui aivan sairaasti ja sanoit että nyt vaihtui saatana tyttönimi takaisin. Hänelle tuli heti eron jälkeen valtava biletyshimo yllätys..,yllätys, vaikka hän sanoi että nyt keskittyy lapsiin ja haluaa antaa niille aikaa. Paskanmarjat. Vanhimmat lapset ovat haluavat olla minun luonna oikeastaan koko ajan. Toivottavasti tajusitte edes jotain tilanteestani, ja haluaisin asiallisia kommentteja...enkää tyyliin unohda jo paska se. Pitääkö hän ehkä silti takaoven auki, jos vaikka ei nappaa onkeen?? Olen saanut miettiä omia paskatekoja 5kk, ja voi sanoa että olen sinut niiden kanssa, ja myös saanut alkoholin käytön hienosti aisoihin. Olen tehnyt itseni eteen valtavasti töitä, koska toivoin koko ajan että se pelastaisi tilanteemme ja poikisi takaisin sen entisen ihanan suhteen. Hän ajattelee pelkästään negatiivisesti. Eli se mitä sovimme alkuun, osottautui aivan puheeksi vain. Itken vieläkin lähes päivittäin, koska on kamalan selkään puukotettu olo. Ei ole helppoa,,,ei piru vie. Rakastan häntä paljon, ja halusin antaa hänelle omaa aikaa, mutta en olisi ikinä uskonut tätä lopputulosta todeksi. Todella raskasta aikaa, ja pää sekaisin kuin tivoli.
Olimme yhdessä 18vuotta (38v ja 36v) ja meillä on kolme lasta. Olimme aina kuin paita ja peppu, mutta viime vuosina alkoholin käyttömme yhdessä molemilla riistäytyi käsistä. Me olemme molemmat pettäneet toisiamme kerran, ja se tuli aina esille viina ottaessa, ja johti riitaan. Selvinpäin, lasten ja minun ja muiden läheisten mielestä olimme aivan ihana perhe, jonka vaimoni kiistää nyt eron jälkeen. Hän syyttää kulissia jne. Voi olla, mutta en jaksa uskoa että ihan niin kaikki oli. Taloudellisesti asiat oli hyvin jne. Aluksi oli puhe asumuserosta, ja vaimoni oli aivan rikki ja itkettiin yhdessä kun lähdin kotonta vuokrakämppään lähelle heitä. Alkuun hän piti yhteyttä, mutta lopetti sen aika äkkiä, ja pelkään että hänen muutaman läheisen painostuksesta. Sitten pam avioero 5kuukautta sitten. Sen jälkeen olen aivan pihalla,,,itkenyt, miettinyt ja valvonut. Lopetin jopa työni,,enkä edes tajunnut hakea apua. Asiat jotka minua vaivaa, ovat ne että vaikka osituskin on jo tehty, niin silti vaikka hän puhui jo kaksi kuukautta sitten että täytyy hoitaa muutkin asiat loppuun,,,vakuutukset, ja suoraveloituset jne, niin hän ei ole asioita vienyt eteenpäin. Minun tavaroita on entisessä kodissamme paljon, vaatteita ja vaikka mitä muuta. Minä en niitä oma-alotteisesti hae, haen sitten kun hän pyytää. Ja hän on äärimmäisen julma ja kylmä ollut heti kun avioero tuli voimaan. Silti hän voi joskus soittaa tekaistulla lapsiin koskevalla syyllä, ja kuulostaa siltä entiseltä mukavalta ihmiseltä. Minä en ole irti päässyt en sitten pätkääkään avioerosta enkä hänestä. Kaikki on edennyt vain niin oudosti. Viikko sitten kuulin, että hän on tapaillut toista miestä (ystävänäpä tietty), ja kun kerroin hänelle että kuulin siitä, niin hän suuttui aivan sairaasti ja sanoit että nyt vaihtui saatana tyttönimi takaisin. Hänelle tuli heti eron jälkeen valtava biletyshimo yllätys..,yllätys, vaikka hän sanoi että nyt keskittyy lapsiin ja haluaa antaa niille aikaa. Paskanmarjat. Vanhimmat lapset ovat haluavat olla minun luonna oikeastaan koko ajan. Toivottavasti tajusitte edes jotain tilanteestani, ja haluaisin asiallisia kommentteja...enkää tyyliin unohda jo paska se. Pitääkö hän ehkä silti takaoven auki, jos vaikka ei nappaa onkeen?? Olen saanut miettiä omia paskatekoja 5kk, ja voi sanoa että olen sinut niiden kanssa, ja myös saanut alkoholin käytön hienosti aisoihin. Olen tehnyt itseni eteen valtavasti töitä, koska toivoin koko ajan että se pelastaisi tilanteemme ja poikisi takaisin sen entisen ihanan suhteen. Hän ajattelee pelkästään negatiivisesti. Eli se mitä sovimme alkuun, osottautui aivan puheeksi vain. Itken vieläkin lähes päivittäin, koska on kamalan selkään puukotettu olo. Ei ole helppoa,,,ei piru vie. Rakastan häntä paljon, ja halusin antaa hänelle omaa aikaa, mutta en olisi ikinä uskonut tätä lopputulosta todeksi. Todella raskasta aikaa, ja pää sekaisin kuin tivoli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kiero nainen "näytteli" niin kauan kun ero oli selvä, sai sinut pysymään aisoissa. Unohda se luuska ja pysy väleissä lasten kanssa. Lapset näkevät totuuden.
Voipi olla joo että olen liian hyväuskoinen. Jotain tämmöisiä kommenteja kyllä osasin odottaakkin.
että vaimosi on eroa miettinyt jo pidemmän aikaa, ja hiljaa surrut sen mielessään pois. On pidemmällä eroprosessissa kuin sinä. Nyt sitten nauttii vapaudesta ja itsenäisyydestä. Ei halua minkään, varsinkaan sinun muistuttavan menneisyydestä. Haluaa mennä elämässä eteenpäin. Mutta, koskaan ei tiedä näissä tapauksissa, tuleeko jompi kumpi katumapäälle. Turhaa toivoa ei saisi kuitenkaan herättää, lastenkaan vuoksi.Kyllä tuossa nyt jonkun aikaa joutuu huopaamaan ja soutamaan, ne erot tuppaavat olemaan sellaisia...voi olla, että parin vuoden kuluttua olet itsekin tyytyväinen eropäätökseen.
että olet oikeassa. Hän on käsitykseni mukaan juuri näin miettinyt. Mutta hän ei ole viimeistä askelta vielä ottanut koska suurin osa tavaroistani on vielä meidän ex-yhteisessä talossa. Luultavasti hän vain etenee vaiheittain, ja minä elätän turhia toiveita, eikä sydämmeni voi sille mitään. Viestisi oli varsin hyvä..kiitos!
Hei sinulle ! Olen kokenut melkein saman tapaista.Vaikutti että mies halusi pitää minut...entisen vaimonsa...ja nykyisen.Mutta sitten kun kerroin että olin löytänyt kaverin niin suuttui valtavasti.Ei ole käynyt sen jälkeen sisällä,mutta pihalla on.Tavaroita on vielä täällä hänen entisessä kodissa,en edes tiedä milloin hakee ne pois.Kerran hän sanoi ,että oli suunnitellut jo pidemmän aikaa ,että jättää minut.Aiemmin jo kun löysi uuden ja paremman kuin vanha eukko.En ole vielä selvinnyt siitäkään huolimatta,että on uusi kaveri.Saitko tästä mitään selvää ? Yritä vaan mennä eteenpäin lastesi ja itsesi vuoksi.