Olen 20-vuotias nätti nuori nainen Helsingistä. Ihastuin ensimmäisen kerran kunnolla ehkä 13-vuotiaana ja tämä ihastus kesti vuosia. Poika oli samassa koulussa kanssani. Jälkeenpäin tajusin, että kyseessä oli pelkkä teini-iän kaukoihastus, jota en olisi ollut edes valmis siirtämään live-elämään.
Treffeillä olen käynyt 16-vuotiaasta saakka. Opin pian että jos haluaa tutustua poikiin ja päästä treffeille niin ei kannata jäädä kotiin istumaan, vaan lähteä ulos. Niinpä kävin etenkin kesällä paljon ulkona uimarannoilla ja puistoissa ja pääsinkin treffeille ihan kivasti. Tapaamiset kuitenkin jäivät aina syystä tai toisesta yhteen kertaan. Ehkä en ollut edes valmis mihinkään vakavampaan. 16-vuotiaana aloin myös saada miehiltä kaduilla tms. huomiota.
17-vuotiaana aloin ajatella, että olisi kiva jo saada poikaystävä. Treffeillä kävin jonkin verran, muttei niistäkään tullut mitään pidempiaikaista. Tuossa iässä ei vielä seurustelemattomuus/neitsyys niin hirveästi ahdistanut.
18-vuotiaana alkoi tuntua, että pitäisi jo varsinaisia kokemuksia alkaa saamaan. Halusin sekä seurustella, että saada seksuaalisia kokemuksia. Olin nätti tyttö, mutten ollut koskaan edes suudellut, mikä oli todella ahdistavaa. Kadehdin seurustelevia ihmisiä. Tuo oli yleisesti ottaen aika ahdistava elämänjakso.
19-vuotiaana aloin todella nähdä vaivaa tilanteeni eteen. Ikävä kyllä lihoin tuolloin, mutten antanut sen hidastaa tahtia. Aloin käydä järjestelmällisesti treffeillä lähinnä netin kautta eri miesten kanssa. Tätä aktiivista treffailuvaihetta kesti viime kesästä nyt tämän vuoden maaliskuuhun asti. Tuona aikana sain myös ensimmäiset seksikokemukset, päädyin sänkyyn kolmen (nykyään 4) miehen kanssa ja tapailin muutamaa miestä. En kuitenkaan löytänyt oikeanlaista ihmistä, jonka kanssa juttu olisi kestänyt yhtään pidempään. Olin kuitenkin saanut miehistä jo senverran kokemuksia, etten ollut enää ahdistunut omasta kokemattomuudestani.
Olin juuri täyttämässä 20v. kun tapasin sitten nykyisen poikaystäväni. Nyt olen seurustellut 2,5kk ja hyvin menee. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että ehdin ennen sitoutumista treffailla ja hankkia vähän kokemuksia eri miehistä. Ja lopultahan tässä kävi ihan hyvin, en koe että olisin aloittanut seurustelun mitenkään myöhään, vaan ihan sopivassa iässä.
Mikäkö oli tarinan pointti? Jaa-a. Ehkä se, että ehdin minäkin olla monet kerrat turhautunut ja ahditunut pieleen menneiden miesjuttujen kanssa ja ajattelin, että mahdankohan koskaan löytää kunnon poikaystävää. Mutta niinhän siinä kävi, että löysin, enkä kadu mitään. Mutta muistan edelleen sen ahdistuksen mitä asian teemoilta koin siinä 18-19-v. Ja monet näillä palstoilla olevat yli parikymppiset taitavat kokea edelleen. Mutta se onkin sitten toinen tarina..
Treffeillä olen käynyt 16-vuotiaasta saakka. Opin pian että jos haluaa tutustua poikiin ja päästä treffeille niin ei kannata jäädä kotiin istumaan, vaan lähteä ulos. Niinpä kävin etenkin kesällä paljon ulkona uimarannoilla ja puistoissa ja pääsinkin treffeille ihan kivasti. Tapaamiset kuitenkin jäivät aina syystä tai toisesta yhteen kertaan. Ehkä en ollut edes valmis mihinkään vakavampaan. 16-vuotiaana aloin myös saada miehiltä kaduilla tms. huomiota.
17-vuotiaana aloin ajatella, että olisi kiva jo saada poikaystävä. Treffeillä kävin jonkin verran, muttei niistäkään tullut mitään pidempiaikaista. Tuossa iässä ei vielä seurustelemattomuus/neitsyys niin hirveästi ahdistanut.
18-vuotiaana alkoi tuntua, että pitäisi jo varsinaisia kokemuksia alkaa saamaan. Halusin sekä seurustella, että saada seksuaalisia kokemuksia. Olin nätti tyttö, mutten ollut koskaan edes suudellut, mikä oli todella ahdistavaa. Kadehdin seurustelevia ihmisiä. Tuo oli yleisesti ottaen aika ahdistava elämänjakso.
19-vuotiaana aloin todella nähdä vaivaa tilanteeni eteen. Ikävä kyllä lihoin tuolloin, mutten antanut sen hidastaa tahtia. Aloin käydä järjestelmällisesti treffeillä lähinnä netin kautta eri miesten kanssa. Tätä aktiivista treffailuvaihetta kesti viime kesästä nyt tämän vuoden maaliskuuhun asti. Tuona aikana sain myös ensimmäiset seksikokemukset, päädyin sänkyyn kolmen (nykyään 4) miehen kanssa ja tapailin muutamaa miestä. En kuitenkaan löytänyt oikeanlaista ihmistä, jonka kanssa juttu olisi kestänyt yhtään pidempään. Olin kuitenkin saanut miehistä jo senverran kokemuksia, etten ollut enää ahdistunut omasta kokemattomuudestani.
Olin juuri täyttämässä 20v. kun tapasin sitten nykyisen poikaystäväni. Nyt olen seurustellut 2,5kk ja hyvin menee. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että ehdin ennen sitoutumista treffailla ja hankkia vähän kokemuksia eri miehistä. Ja lopultahan tässä kävi ihan hyvin, en koe että olisin aloittanut seurustelun mitenkään myöhään, vaan ihan sopivassa iässä.
Mikäkö oli tarinan pointti? Jaa-a. Ehkä se, että ehdin minäkin olla monet kerrat turhautunut ja ahditunut pieleen menneiden miesjuttujen kanssa ja ajattelin, että mahdankohan koskaan löytää kunnon poikaystävää. Mutta niinhän siinä kävi, että löysin, enkä kadu mitään. Mutta muistan edelleen sen ahdistuksen mitä asian teemoilta koin siinä 18-19-v. Ja monet näillä palstoilla olevat yli parikymppiset taitavat kokea edelleen. Mutta se onkin sitten toinen tarina..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei mua kyllä 20-v. yhtään ahdistanut, jos ei ollut poikakaveria. Tykkäsin 2-kymppisenä rillutella ja nauttia nuoruudesta. ;) Ei siihen poikakaveria tarvittu jarruttelemaan..
"Mikäkö oli tarinan pointti?"
No niinpä. Tuohan oli vain kertomus yhden naisen kokemuksista.
Sinullahan on vielä suhteellisen helppoa, koska olet nätti
ja asut Helsingissä, jossa tarjontaa on yllin kyllin. Monella
muulla sinkulla on ihan toinen tilanne.
Toisaalta sinäkin ehdit mahdollisesti vielä moneen kertaan erota
ja löytää uuden. Eipä tuollainen parikymmpisenä aloitettu
suhde läheskään aina loppuelämää kestä.
ja viimeinen rakkaustarinani, joka kukoistaa edelleen, alkoi 18-vuotiaana ja ensimmäisen kerran kävin tanssimassa siinä iässä.
No, onhan se kestänyt jo 41 vuotta, että niin ennenvanhaan...ei ihmistä, jota rakasti heitetty
nurkkaan ja vaihdettu toiseen syyttä suotta ja olin täysin henkisesti kehittynyt siinä iässä, kun nykynaikkoset ovat kitiseviä kakaroita yli kolmikymppisinäkin.
sinkut-palstalla, kun rakkaus kukoistaa edelleen?