Koen erään asian hieman loukkaavaksi ja kyselisinkin siitä teidän mielipiteitänne,ja ehkäpä neuvoakin kuinka asiaan suhtautua ja siitä keskustella.Olemme juuri miehen kanssa yhteen muuttaneet ja suhde on melko aluillaan vielä ja yhdessä olomme on kaiken kaikkiaan ollut ihanaa,normaalia elämää.Olen ollut tietoinen että mieheni ja exänsä pitävät yhteyttä,enkä toki ole siitä pahoillani,meillä jokaisella on menneisyys,niin minullakin.
Äskettäin vain mieheni kertoi exän laittaneen(exälläkin jo uusi miesystävä ja raskaana)omasta ikävästään ja kaipauksesta että kun tuleva vauva olisikin heidän yhteinen.Olen saanut käsityksen että tällaisia on hän ennenkin saanut.Mutta missä menee raja mitä sietää exältä?En missään nimessä ole muuten vastaan vaikka he yhteyttä pitäisivätkin muuta tällaisten viestin vaihtojen koen jo vähän loukkaavaksi,ja kyllä,ehkä jo herättää hieman epävarmuuttakin.Kuinka tämä ottaa esille,vaikuttamatta nyt kuitenkaan ihan ahdasmieliseltä?ja mikä on teistä muista se raja mitä sallia,mitä ei?
Äskettäin vain mieheni kertoi exän laittaneen(exälläkin jo uusi miesystävä ja raskaana)omasta ikävästään ja kaipauksesta että kun tuleva vauva olisikin heidän yhteinen.Olen saanut käsityksen että tällaisia on hän ennenkin saanut.Mutta missä menee raja mitä sietää exältä?En missään nimessä ole muuten vastaan vaikka he yhteyttä pitäisivätkin muuta tällaisten viestin vaihtojen koen jo vähän loukkaavaksi,ja kyllä,ehkä jo herättää hieman epävarmuuttakin.Kuinka tämä ottaa esille,vaikuttamatta nyt kuitenkaan ihan ahdasmieliseltä?ja mikä on teistä muista se raja mitä sallia,mitä ei?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei,
Miehesi exä saa laittaa mitä viestiä haluaa. Siihen sinä etkä exäsi voi vaikuttaa. On aivan eri asia vastaako miehesi näihin viesteihin ja antaako hän "siunauksen" tuollaisten viestien jatkumiselle.
Meillä oli sama ongelma alussa, minä sanoin suoraan, että en hyväksy tuollaista (mieheni osalta), viestiä voi laittaa ja soittaa asiasta mikä koskee heidän yhteisiä lapsia. Mutta muu on jo liikaa.. Mieheni ymmärsi kantani ja soitti siltä istuimalta exälleen ja teki asian selväksi.
Asia ei vieläkään ole exälle selvä, mutta hyväksyn sen koska mieheni ei enään exälle vastaa , muuta kun lapsia koskeviin viesteihin.
Aluksi olin minä joka joutu sitten tekstareiden uhriksi.. sain mieheni exältä viestiä, että olen pilannut heidän lasten tulevaisuuden jne. En vastannut yhteenkään enkä vastaa vieläkään vaikka viestejä on tullut jo reilun 2 vuoden ajan.
Normaalia arkielämäämme tämä vaikeuttaa jonkin verran.. ihan käytännön asioissa lasten suhteen.. koska miehen exä ei hyväksy minua vieläkään, en esim. saa hakea lapsia hänen luotaan pois.. ja jos hän sattuu tuomaan lapset meille kun olen yksin kotona, hän jättää lapset 300 metrin matkan kävelemään.. Lapsellista käytöstä minusta exältä.. mutta olemme mieheni kanssa hyväksyneet tämän.
Exille jotka käyttäytyy näin kysymys:" Miksi haluatte vaikeuttaa lastenne elämää? Oletteko mustasukkaisia/katkeria vielä vuosien jälkeenkin erostanne?
En halua tänne mitään riitaa vaan asiallista keskustelua aiheesta.
Toivonkin kaikille exille ja nyksille mukavaa kesää, nautiaan auringon lämmöstä ja annetaan lapsien nauttien siitä että heillä on monta turvallista aikuista ympärillään, eikö niin?
Jopas on koppava, kylmä akka joka rikkoi perheen, eikö niin? Olisit nyt ihan suoraan "Uusiopyhimykseski" samantein itseesi kehunut.
Naurettavaa mieheni, mieheni, mieheni...hokemista.
Lapset ovat varmaan niin pieniä vielä etteivät ymmärrä minkä haaskalinnun ovat muka "turvakseen" saaneet. Joko on pullat muuten uunissa? Siihen asti esitetään "miehelleni" oikein emolintua hänen lapsille kunnes saadaan oma kakara ja alkaa miehen edellisten lasten systemaattinen häätäminen pois. Johan tämä kuvio on tuttu lähes joka uuserheestä.
Uusioäiti: aivan oikein.
Munkin mielestä raja tulee vetää lapsen asioihin, mikäli alkaa mennä yli. Näin välttää ongelmat ja ristiriita tilanteet kaikista parhaiten, ja se on paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Mikäli taas exä on kunnollinen, ja osaa käyttäytyä ja suhtautuu asioihin oikein, niin mikäpä siinä sitten, voisinhan itseki mennä vaikka jeesii mieheni exää, mutta ku rouva ei vaan hyväksy minua tähän kuvioon. Ja se näkyy ja tuntuu. Eli asiat oli pakko rajata lapsen asioihin. Nyt on paljon helpompi sitten kaikilla.
Hei,
Miksi kohdistat raivosi minuun?
En todellakaan esitä miehelleni yhtään mitään, minun ei tarvitse.
Emme ole edes ajatellet hakkivamme yhteisiä lapsia, onhan näitä jo yhteen neljä, kaksi minun entisestä liitosta ja kaksi mieheni entisestä liitosta. Joten ei tässä unohdu omat eikä mieheni lapset.
Mikä mielestäsi mättää kun exäsi on ruvennut uuteen suhteenseen? Onko hän kenties unohtanut yhteiset lapsenne? Miksi kohdistat vihasi sellasiin ihmisiin, jotka tätä eivät tee? Minulle ainakin kaikki neljä on aivan saman arvoisia lapsia, kaikille sama määrä kuria ja rakkautta. En edes nykyään mieti kaupassa ostanko "omille" ja "lahjalapsilleni" vaateita/kenkiä tmv. Arki vaan mennyt näihin uimiin, että kun joku tarvitsee jotakin, sitä kanssa hankitaan.
Nämä uusperheet ovat! Mitä soppaa tulee kun kahden eri perheen lapsia koitetaan niputtaa yhteen ja uusiakin tehdä siinä samalla?
Oliko miehesi eronnut jo aikaa sitten vai menitkö röyhkeesti jonkun perhekriisin väliin? Kuka tahansa jalkojaan levittelevä halpa- arvoinen tyyppi voi tulla kenen tahansa suhteen väliin jos tahtoo riittää. Mikä on oma taustasi ja millä perusteilla teit lapsesi, miksi epäonnistuit suhteessasi? Mikä on motiiviisi yrittää rikkoo jonkun perhe vaikka väkisin? Sekö kun omasi ei kestänykkään?
Missä on empatiasi, kykyä mennä toisen ihmisen asemaan? Ohjailet miestä kuin litran mittaa uskotellen ettei mistään muusta saa puhua kuin lapsista. Sinua ei saa arvostella jos olet röyhkeesti ottanut miehen sieltä mistä helpommin saa. Perustuuko ihmisyytesi mustasukkaisuuteen niin että epäilet kaikkien muidenkien toimivan samalla tavalla kuin itsekkin teet? Johan olet täysin läpipasko teeskentelevä pelle joka juuri pelkää sitä mitä itse harrastaa.
Kahdessa vuodessa voidaan teeskennellä mitä vaan kun monia voidaan huijata vuosikymmeniäkin.
Jos sinulla olisi puhtaat paperit niin keskustelisit miehen exän kanssa ja selvittäisit asiat. Tuo lapsihommakin on kieroo kun korkkiruuvi, siis emme ajatelleet, siis vielä ei ole tärpänny! Pyrkimys on kova mutta ei ole tärpänny lyhyen suhteenne aika vielä?
Voisit nimittää itseäsi "äititeresaksi" kun noin vapaa ehtoisesti kaikesta sydämestä teet avustustöitä jopa sitä miestä kohtaan jonka avioliiton ja perheen tuhosit tunteettomasti! Hällä väliä entisestä vaimosta kunhan vaan sinä sait haluamasi...
Exänkö pitäisi olla pyhimys, kunnollinen sinun taas tehden mitä sattuu? Mikä menee yli? Sekö kun otit äijän sieltä mistä helpoiten saa?
Vältät huonon omatunnon kun leikit välinpitämätöntä ja manipuloit äijänkin siihen. Teet niin kuin uusiomiehesikin että puhumatta paras niin välttää kaikki omat sotkunsa jättäen paskaa vaan taaksensa. Pian olet itse samassa asemassa alkuhuuman mentyä ohitse. Noin epärehellisten ihmisten kommunikaatio ei pelaa missään suhteessa.
Epärehellisten? Välinpitämätön? Manipulointi? Otin äijän mistä helpoiten saa? No johan on herralla tekstiä. Taidat olla aika katkera ihminen kun alat keskustelupalstalla noin syyttelemään tuntemattomia ihmisiä. On tainnut itselläsi käydä niin, että eukko/kumppani on ottanut ritolat ja lähteny kävelee toisen mukaan, ja nyt sitten pidät kaikkia samanlaisina. Eikös vain?
Sen verran voin sanoa, että noi sun syytteesi meni kyllä ihan päin petäjää. =D Voin katsoa peliin hyvällä omalla tunnolla, tietäen että en ole tehnyt väärää enkä rikkonut mitään. Mitenkäs on sun laita? Mahdutko samaan peiliin parhaan kaverisi kanssa?
Eikä tuo tekstisi ollut kovin kaunista toistakaan kirjoittajaa kohtaan.. Mutta no. Teitähän on. Sun kaltaisia, kaikentietäjiä, paskan jauhajia, jotka yrittävät purkaa pahan olonsa muihin, kun ei itsellä ole asiat menneet nappiin. =) Toivotan parempaa jatkoa sinulle! =D
ovat kantasi yksioikoisia. En ymmärrä ihmisiä jotka jaksaa kirjottaa tänne ja mesota toisten suhteista, kun eivät asiasta tosiasiassa tiedä yhtään mitään.
En yhdy mielipiteeseesi, että uusioperheet ovat fiaskoja, vaikka toki ymmärrän että aina ei vaan asiat voi hitsautua yhteen, ja varmasti näistä uusioperheistäkin osa eroaa.
En ole mennyt kenenkään suhteen väliin, mieheni erosta oli reilu kaksi vuotta aikaa kun me rupesimme toisiamme tapailemaan. Oman ex-mieheni kuolemasta oli tuolloin aikaa vajaa neljä vuotta.
Perustelu millä tein lapseni oli vahva tarve saada myös lapsia elämääni.
Oletko sinä sitä mieltä, että entisen mieheni kuoleman jälkeen minulla ei enään saisi olla mahdollisuutta parisuhteeseen?
Varmasti olen empaattinen ihminen ja haluaisin, että mieheni exän kanssa olisi asialliset välit, jotta lasten asioista voisi sopia ilman riitaa. Onko tämä mielestäsi liikaa vaadittu? Miksi sinä (oletan että olet kokenut katkeran eron), et voisi yrittää tulla toimeen entisen miehesi uuden kumppanin kanssa. En tarkoita mitään ylintä ystävyyttä, mutta etkö helpottaisi myös omaa arkeasi, jos voisit vähän höllätä, ja antaa vastuuta myös entiselle miehellesi lasten suhteen enemmän?
Ja keskustelisin mielelläni miehen exän kanssa asiat selväksi, olen pari kertaa yrittänyt mutta vastaus on vaan "huora turpa kiinni", joten en enään viitsi.
Edelleenkään pyrkimykseni ei ole tehdä lisää lapsia ja uskon tämän päätöksen pitävän.
Kiitos kuitenkin sinulle, että olet vastannut viestiini.
Mutta itset käyt joka päivä läpitse jotain huonoo omatuntoo. En edes viitsi vastata.
Hyvältä ihmiseltä kuulostat, fiksulta ja sanavalmiilta! :)
Ihanaa, kuinka sait toiselle jauhot suuhun laitettua. Häneltä loppuivat kai sanat, kun ei enää keksinyt mitään piikiteltävää. Olin jo ihan kommentoimassa väliin, mutta eipä enää tarvinnut! Hienosti ja asiallisesti vastailet asiattomiin kommentteihin!
Uskomatonta, kuinka tosiaan jotkut ihmiset kohdistavat kiukkunsa mitä ihmeellisimpiin kohteisiin. Kuvittelevat kai, että juuri tuo tuossa on se, joka rikkoi maailman, näkevät vihollisia joka puolella kuuntelematta ensin. Kohdistavat kiukkunsa myös omiin lapsiinsa! Suosittelisin itsekin tälläisille ihmisille, jotta selvittäisivät välinsä ihan niiden ihkaelävien, käsinkosketeltavien ihmisten kanssa, tulee parempi olo ja voi jatkaa taas elämäänsä uutena iloisena ja onnellisena ihmisenä. Se on lapsille huomattavasti terveempää elämää se, voin sen itse sanoa avioerolapsena!
Kiitos sinulle tästä viestistäsi, oli ihan kiva saada välillä positiivistakin kommenttia.
Ylipäätään täällä saisi olla enemmän tälläistä asiallista keskustelua, jossa olisi joku aihekkin, en ole vielä netistä löytänyt sellaista keskustelu foorumia jossa ei n. 80% olisi ihan aiheetonta.
Missä ne kaikki keskustelu taitoiset ja tasapainoiset ihmiset on?
Tuo ihan käsittämättömiä syytöksiä lateleva kirjoittaja on provoilija, joka vain koettaa saada ihmisiä kiukustumaan. Ihan vain, kyllä miehen saa kaikkein helpoimmalla ihan jostakin muualta kuin jostakin avo- saati avioliitosta :D. Ei kukaan pysty mitenkään "menemään väliin", saati "ottamaan" ketään. Eikä suomalianen mies anna viedä itseään kuin pässiä, muutenhan se alkuperäinen nainen voisi sen pitää liassa lopun ikäänsä :). Itse olen lapseton, mutta mielestäni suhteessa ovat mukana kaikki sen osapuolet. Exät ovat elettyä elämää parisuhderoolissa, mutta edelleen mukanan yhteisten lasten vanhempi-roolissa, ei muuta. Minusta on hienoa, että puoliso kertoo exän yhteydenpidosta, hän valitsee silloin aina sen puolison, jolle kertoo. Salailu ei vie pitkälle ja se osoittaa vasta, ettei ihan kaikki ole kunnossa ja on raskasta sekä salaajalle että sille, jolta salataan.
Kyllä niiden exien pitää oppia elämään sitä elämää ilman menneisyyttä eli etsiä siihen parisuhderooliin joku ihan uusi ihminen. Se yhteinen elämä sen exän kanssa on ollut ja mennyt ja kuuluu menneisyyteen.
Kyllä se miun mielestä menee exien suhteen niin että kun poikki menee niin se on laaki ja vainaa...ei enää yhteydenpitoa.
Olen nyt jo seurustellut 7 vuotta mutta alussa mieheni ja hänen exänsä välit olivat minusta epänormaalin lämpimät. En hyväksynyt juuri tuon suuntaisia viestejä mitä hänen ex lähetteli, soitti aina mieheni apuun joka asiassa (naisella oli kyllä omakin mies), soitti aina kun oli vähän paha mieli ja milloin mitäkin. Heidän erostakin oli jo 3 vuotta.
Puhuin mieheni kanssa ja sanoin, etten pidä näin tiiviistä yhteydenpidosta exän kanssa. Lapsiin liittyvät asiat ovat ok mutta kyllä muu saa nyt jäädä. Ja kun pyysin miestäni vielä miettimään, miltä hänestä tuntuisi jos pitäisin oman ex-mieheni kanssa samanlaista, niin hän ymmärsi ja niin jäivät yhteydenpidot vain lapsiin liittyviin asioihin.
Ja niin se minusta eron jälkeen pitää ollakin.
Ehkä tuollainen nyt jo ylittää jonkun rajan, jos tosiaan exälläkin uusi mies ja vielä odottaa lasta uudelle niin hei haloo..!!! Itsellä noin kaksi vuotta kestänyt suhde mieheen jolla on ex-vaimo ja neljä vuotias tytäs. Ymmärrän yhteyden pidon jos asia koskee lasta..muuten en! Ja silti mieheni ex-vaimo soittelee vähintään joka toinen päivä! Se on erittäin raivostuttavaa koska välillä puhelin saattaa soida arki-iltana kahdentoista aikaa ja siellä se valittelee ikäväänsä ja yksinäisyyttään. Olen ottanut asian esille mieheni kanssa ja hän on ilmeisesti puhunut exälleen että se ei todellakaan ole mukavaa..ainakaan meidän mielestä! Muutosta tilanteeseen ei ole vielä tullut, muuta kuin että mieheni ei aina jaksa vastata esim. jos kello on paljon! Painostaminen ei auta asiaa mutta puhuminen yleensä auttaa ja kyllä suhteessa pitäisi jonkinlaiset rajat olla, vaikka omassakin suhteessa niitä vasta tehdään. Ja mitä mieltä miehesi on niistä viesteitä ja exän ajatuksista? Minun mieheni vain sanoo että pitää ymmärtää nuo tunteet kun hänen ex on yksin! Eli minä olen taka-alalla, ikuinen kakkonen! Mutta puhukaa..yrittäkää vetää rajat johonkin. Ja tehkää se myös selväksi miehesi exälle että tuollainen ei ole sopivaa käytöstä!