tutustuin yhteen ihmiseen lähemmäs vuosi sitten, synkkas heti tosi hyvin. välimatkaa kiusallisen paljon, meillä ei autoa. en ole kertaakaan siis käynyt heillä, hän on joitain kertoja, mutta olemmekin keskustassa, kun taas heille pitää varta vasten lähteä, eikä oikein yleisetkään mene perille. meillä ei ole työtä, asutaan vuokralla. nyt vielä tuli pikku talouskatastrofi ihan syyttä pahatta. ei ole vara soitella, oltava suu säkkiä myöten että mitenkään pärjäis. ollaan kotihiiriä. tieska meillä on ja sillä vois pitää yht, mutta heillä ei taas sitä ole. talo ja monet autot heillä löytyy. ja perhettä on, kun taas meitä on vaan me kaks. ja koira. huvitukset ollaan pantu ihan minimiin tän tilanteemme takia, lehdet lopetettu jne. menin kysymään saisko vaikka lainaan hiukkasen. että vuokrasta uupuisi vähän, ei satoja euroja. sosiaalista saatiin, eikä nyt riitä. ei kuulema ole varaa. oliko tuo törkeää ja väärin minun puolelta, kaippa sitten. ollaan kuitenkin tosi paljon tutut jo, ihan kaikki asiat ollaan puitu. hän sanoo meitä sielunsiskoiksi, tosi ystäviksi jne. oltiin samassa koulutuksessa. ihan kuin oltais aina tunnettu. tekstareita ollaan laitettu, mutta soittaa en tosiaan raski millään, koska aina menee puoli tuntia. hän soittaa sen liki puoli tuntia sillon tällön. mun mielestä oikeinkin, kun heillä on sitä jotain, ja hän tietää että meillä ei. ja nyt on oltava muuan kuukausi ainakin tosi tarkkana, että yleensä selvitään. saako sitä mennä kysymään lainaan tms, vai mikä on. ei sillä "koita pärjäillä" ja "lähtään just reissulle moikka" - hommilla oikein tule miksikään.. ne tuntuu sellasilta vähän kuin lesotuksilta, vaikka hän ei sitä tarkottaiskaan niillä: "meilläpä menee näin entäs teillä" - hommilta. ei hän toisaalta tippakaan sen oloinen ole, että leveilyksi uskoisi. mutta eikö tosiaan käsitä, ettei minua huvita kuunnella samaan hengenvetoon kuin he on reissannu, aikovat taas kohtakin reissata, kuin ostivat sitä ja tätä maksoi mitä maksoi, ja samanaikaisesti kuitenkin hän sanoo että "niin voi voii ku ei sitä ole meilläkään.." kumminkin on mitä herttaisin ihminen noin kaiken kaikkiaan jne. puolisoaan en ole tavannut. lasten kans kävivät ja pidin vieraana. yksin käynyt jonkun kerran. onko se ihme, että sitä pikkusen sanottaisko katkeroituu. tai no, jos ei anna ihan katkeruudelle valtaa, niin kumminkin tulee mieleen että mitä oikein on yhteistä, kun ei kuitenkaan ymmärrä toisen ahdinkoa. eikä me olla mitään luusereita, holisteja ja ties mitä. yritän nyt kulkea tienaamassa ees hiukan mitä duunia sain värkättyä, mutta menee kauan aikaa ennenkun ollaan tasapainossa vähääkään. siis meille tehtiin vääryyttä, ja siksi talous notkahtelee. mikähän tuossa meni mönkään, ei ois saanu kysyä? joku tietysti tulee nyt silmille minua ja meitä haukkumaan, selvähän se. itse olen ollut aina sellanen, että autan jos voin. empaattinen jne. ihan takaisinmaksua vaatimattakin, jos ja silloin kun olen pystynyt. paras frendi kuoli muutama vuosi sitten, ja antaminen oli aina mun puolelta melkein. mutta kun hällä oli perusvaikeaa ja vaikea sairauskin ym. mun mielestä se "koita pärjätä" kuulostaa joskus sanonko miltä.. se on niin helppo sanoa. se on yhtä paska ilmaisu kuin on se "kerro terveisiä"kin! on niin helppo lähettää terveisiä, jos ei mitään muuta tee. että tällanen tapaus tällä kertaa. saa kommentoida. oion sitten.
mitä mieltä
tällasesta
151127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuu syykkyyn nii halataan.
en olekaan koneella istunut päiväkausiin, joten nyt sitten tulin vilkaiseen, että tuliko haukkuja.
ei ole muuten ollut aikaa suomi24:lle. tai koneelle ollenkaan..
viikonlopusta meni lauantai kellon ympäri serkun hautajaisissa. vähän päälle 40 ja yhtäkkiä kaatui seisoviltaan varoittamatta. kauhea shokki läheisille. täysi yllätys.
mentiin tottakai. saatiin olla mukana yhteisessä kukkalaitteessa. minä luin värssyn ja ääni kesti juuri ja juuri. varmaan kävis niin, vaikka kyseessä olisi itäsiperialaisen katusoittajan hautajaiset.
niin, tuosta edellisestä vielä:
tämä ystäväiseni saattaa laittaa tekstareita, että kommentoippa sitten sitä ja tätä, ja että soittelehan.
en minä nyt raaski. joskus sitten mutta ei just nyt. saldo pitää olla ihan minimissä. ihan pakolliset nyt vain.
ei ne vaan sellaiset kai kertakaikkiaan käsitä, joilla asiat hyvin ja järjestyksessä, että ne voi jollain olla todella huonosti. no, onneksi on kesä ja pääsee fillarilla. ja onneksi on terveys about ok toistaseksi, itsellä. lähipiirissä on sitten kaikenlaista senkin edestä.
ei näköjään halittu tarpeeksi. tule uudestaan, nii halataan lisää.
No se mielipide tuossa jo tulikin, että raha-asioilla saa nopeasti pilattua ystävyyden. Ei siis kannata sekoittaa rahaa ja ystävyyttä.
Mutta muuten tekstisi on kyllä niin erikoinen. Ja tuo jatko: et ole päivkausiin käynyt koneella, vaikka ihan se samana päivänä on näyttänyt tapahtuvan ! Parin tunnin päästä peräti. Ihmeellistä on. On tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin vähän muissakin asioissa, kun ystävyydessä...
ei siis ollut päiväkausiin noin ylipäänsä mutta nyt avasi ja kävi kattoon tuli vastausta. Siinä se.
Ihmiset eivät vain tajua muiden ongelmia ja asioita. Ei mitään tahallista.
Pari riviä jaksoin lukea,tiiätkö kuinka tylsää tollasia juttui on lukea,joissa ei kappalejakoa.
.. Se vaan vissiin ilmaisee mielialaa noin kaikenkaikkiaan. Että paatosta tällä hetkellä.
Itse asiassa osaan nämä kappalejaot, ja samaisesta asiasta kuitenkin olen (joskus) muita arvostellut. Sellainen se on ihminen joskus;)
Tylsiähän ne ovat pitkät paatokset, oikeassa olet. Itse jaksan lukea kirjoituksen, jos alku vaikuttaa kiinnostavalta, tai otsikosta voi jo päätellä jotain.
Jos oikein ymmärsin tarinastasi olet katkera kun kaverillasi menee paremmin?
Mielestäsi ei ole oikein että he matkustelevat,mutta eivät lainaa sinulle rahaa?
Jos ystävyyteen sotketaan raha sekaan on se turmion tie,kyllä kaveria voi jelpata muutoin.
Itse olen köyhä kuin kirkonrotta enkä ole koskaan edes mielessäni ajatellut että ystävien kuuluisi lainata minulle koska heillä menee paremmin.
Menee itselläkin paremmin kuin iloitsee siitä että toiset pääsee matkustelemaan,katkera ei saa olla.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että ystävyyssuhteet perustetaan ihan muulle pohjalle, kuin sille, kuinka paljon kaveri pystyy rahallisesti jelppimään. Siinä vaiheessa, kun minä havahdun siihen, että olen pyytänyt ystävältäni rahaa lainaksi, menen kyllä ensimmäisenä itseeni ja alan tosi tarkkaan miettiä asioita. Jos ystävä hyvää hyvyyttään lainaa sinulle rahaa joka kerta, kun olet sitä pyytämässä, on kysymys sinun puolelta enemmänkin hyväksikäytöstä.
Ei siitä kannata katkeroitua, jos toisella menee "paremmin" kuin itsellä. Niin se elämä vaan makaa, joillakin menee paremmin ja joillakin huonommin. Vaikka mikä minä olen sanomaan. Itse olen ystävyyssuhteessani se osapuoli jolla menee paremmin (enkä kyllä tässä tapauksessa puhu taloudellisesta tilanteesta). Yritän silti olla apuna ja tukena ystävälleni niin paljon kun vain pystyn (mikä ei ole kyllä paljon...). Hän on mulle tärkeä.
Mikä siitä tekee sun mielestä turmion tien? Jos toisella on kaikkea ihan syyä ja myyä ja toisella ei ees leivänkänttyrää, niin mikä se sellanen ystävä on et ei evää väräytä? Isolla kirjallakin on tuohon sattumoisin sanansa sanottavana. Joka sellasta kylmyyttä puolustaa, ei ole kokenut hätäpäivää. Kirjotuksessa ei mainittu et ois jelpannut kyllä muutenkaan..
niin ja mitenkähän se niinkuin tapahtuisi? "Jos siis tarvii leivän ja toinen antaaki kiven"..?
...että ystävän avokätisyys ja sinun kinuaminen on kaksi asiaa. Jos ystäväni tulee minulta pyytämään vaikkapa nyt rahaa, päätän itse tilanteen mukaan, annanko. Ero on siinä, että odotan ystäväni pysyvän vielä siltikin ystävänäni, vaikka en rahaa lainaisi, jos siihen on ihan pätevät perustellut syyt.
tietäis että raha menee ns turhaan esim viinaan, eikä tosi tarpeeseen, niin tietenkään ei järkeä lainata. Mutta luulis kai pyytämättäkin tajuavan jos kaverilla vaikka on vain valot jääkaapissa tms ja jos on itsellä resursseja tehdä jotain. Ainakin itse toimisin niin, ja sanoisin että maksa kun voit.. ja ainahan voi tarjota tekemään vaikka vastapalveluksen tai..
Ainahan voi tietysti yrittää vaihtaa puheennaihetta jos kohtaa jatkuvasti leveilyä tai kehutaan kuinka sitä ja tätä. Onhan se vähintään rasittavaa jos on itsellä tukala tilanne.
Jos kaipasit paljon lukijoita ja kommentteja, eiks olis kantsinut vähän vetää henkeä välillä ettei lukijakaan tukehtuisi?