Darwinistisen evoluutio-opin ensimmäiset kriitikot olivat kait lähinnä Paleyn luonnonteologian kannattajia.
http://en.wikipedia.org/wiki/William_Paley
Eräs kuuluisa väittely käytiin piispa Wilbeforcen ja Thomas Huxleyn välillä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Samuel_Wilberforce
Väittelyyn näyttää liittyvän paljon myöhempien evoluutikkojen keksimiä legendoja:
http://users.ox.ac.uk/~jrlucas/legend.html
Ilmeisesti myös väite Shakespearea kirjoittavista apinoista on myöhempää legendaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_monkey_theorem
Eräs evoluutio-teoriaa horjuttava väite oli William Thomsonin (eli lordi Kelvinin) esittämä laskelma maapallon jäähtymisnopeudesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lord_Kelvin
Sittemmin kun darwinistinen evoluutio-oppi tai paremminkin siitä kehittynyt synteesi on saavuttanut paradigmaattisen aseman biologian selitysautomaattina, kritiikkiä on esittänyt ehkä parhaiten paleontologi Gould ja filosofi Popper.
Gouldin kritiikin ydin oli siinä, että paleontologian havaintoaineistosta suurin osa jouduttiin hylkäämään, koska ne eivät sopineet paradigmaan tai tukeneet sitä. Sittemmin evoluutio-oppi on nielaissut Gouldin ja Eldgridgen "punctuated equilibrium"- eli jaksottaisen tasapainon -teorian/mallin, eikä ristiriitaa nähdä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould
Karl Popperin kritiikki kohdistui siihen, ettei hän löytänyt luonnonvalinnan teorialle falsifikaatiokriteeriä. Kritiikkinsä peruutteluista huolimatta en ole havainnut, että hän olisi sitä löytänyt tai julkaissut.
http://www.weloennig.de/NaturalSelection.html
Nykyaikainen kreationistinen kritiikki väittää pisimmälle vietynä, että evoluutio on mahdottomuus. Tässä väitteessä on sellainen ongelma, että jonkin todistaminen mahdottomaksi on ainakin lähes mahdotonta. Monet evoluutio-opin puolustajat ovatkin vaatineet näitä "mahdottomuus"todisteita.
ID-idea on takertunut muutamaan Darwinin opin pseudofalsfikaatiokriteeriin, esim. elinten asteettaisen muodostumisen osoittamisen mahdottomaksi pelkistymättömän monimutkaisten rakenteiden löytämisen kautta. Kun kukin elin kehittyy yksilön kehittymisen aikana yksinkertaisemmasta rakenteesta informaation ohjaamana, voi sattumauskova aina pyytää todistamaan, ettei se voisi tapahtua sattumaltakin tms. Tosin solun molekyylikoneisiin tämä yksilönkehittymisvastaväite ei päde, mutta edelleen jää mahdottomuuden osoittamisen "mahdottomuus" ylitettäväksi.
Mitähän tulevaisuus tuokaan tullessaan? Onko alkuperäisestä darwinismista jotain vielä jäljellä vuonna 2059? Vai onko se tuolloin jo kulkenut evolutionäärisen ympyrän?
http://en.wikipedia.org/wiki/William_Paley
Eräs kuuluisa väittely käytiin piispa Wilbeforcen ja Thomas Huxleyn välillä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Samuel_Wilberforce
Väittelyyn näyttää liittyvän paljon myöhempien evoluutikkojen keksimiä legendoja:
http://users.ox.ac.uk/~jrlucas/legend.html
Ilmeisesti myös väite Shakespearea kirjoittavista apinoista on myöhempää legendaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_monkey_theorem
Eräs evoluutio-teoriaa horjuttava väite oli William Thomsonin (eli lordi Kelvinin) esittämä laskelma maapallon jäähtymisnopeudesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lord_Kelvin
Sittemmin kun darwinistinen evoluutio-oppi tai paremminkin siitä kehittynyt synteesi on saavuttanut paradigmaattisen aseman biologian selitysautomaattina, kritiikkiä on esittänyt ehkä parhaiten paleontologi Gould ja filosofi Popper.
Gouldin kritiikin ydin oli siinä, että paleontologian havaintoaineistosta suurin osa jouduttiin hylkäämään, koska ne eivät sopineet paradigmaan tai tukeneet sitä. Sittemmin evoluutio-oppi on nielaissut Gouldin ja Eldgridgen "punctuated equilibrium"- eli jaksottaisen tasapainon -teorian/mallin, eikä ristiriitaa nähdä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould
Karl Popperin kritiikki kohdistui siihen, ettei hän löytänyt luonnonvalinnan teorialle falsifikaatiokriteeriä. Kritiikkinsä peruutteluista huolimatta en ole havainnut, että hän olisi sitä löytänyt tai julkaissut.
http://www.weloennig.de/NaturalSelection.html
Nykyaikainen kreationistinen kritiikki väittää pisimmälle vietynä, että evoluutio on mahdottomuus. Tässä väitteessä on sellainen ongelma, että jonkin todistaminen mahdottomaksi on ainakin lähes mahdotonta. Monet evoluutio-opin puolustajat ovatkin vaatineet näitä "mahdottomuus"todisteita.
ID-idea on takertunut muutamaan Darwinin opin pseudofalsfikaatiokriteeriin, esim. elinten asteettaisen muodostumisen osoittamisen mahdottomaksi pelkistymättömän monimutkaisten rakenteiden löytämisen kautta. Kun kukin elin kehittyy yksilön kehittymisen aikana yksinkertaisemmasta rakenteesta informaation ohjaamana, voi sattumauskova aina pyytää todistamaan, ettei se voisi tapahtua sattumaltakin tms. Tosin solun molekyylikoneisiin tämä yksilönkehittymisvastaväite ei päde, mutta edelleen jää mahdottomuuden osoittamisen "mahdottomuus" ylitettäväksi.
Mitähän tulevaisuus tuokaan tullessaan? Onko alkuperäisestä darwinismista jotain vielä jäljellä vuonna 2059? Vai onko se tuolloin jo kulkenut evolutionäärisen ympyrän?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minne jäi Louis Agassiz (k. 1873)?
Hän sentään oli Gouldin mukaan viimeinen vakavasti otettu evoluutio-oppia vastustanut kreationisti.
Saattaisinpa jopa myöntää, että esitykseni oli epätäydellinen. Voiko tästä päätellä, että evoluutio-oppi on oikeassa?
http://www.ucmp.berkeley.edu/history/agassiz.html
Onhan toki mainitsematta moni muukin, esim. Richard Owen. Mutta ehkäpä heidät voi karkeasti luokitella sentään mainittuun "luonnonteologiaan".
*Nykyaikainen kreationistinen kritiikki väittää pisimmälle vietynä, että evoluutio on mahdottomuus. Tässä väitteessä on sellainen ongelma, että jonkin todistaminen mahdottomaksi on ainakin lähes mahdotonta. Monet evoluutio-opin puolustajat ovatkin vaatineet näitä "mahdottomuus"todisteita.
Luonnontieteitä joihin evoluutioteoriakin kuuluu ovat joissakin määrin mahdottomia tieteellisille kokeilla todistettavasti todistaa. Sen takia onkin keksitty teoriapohjainen analyysi malli kokeelisen laboratorio testauksen rinnalle.
Eikös nämä henkilöt eläneet silloin, kun maapalloakin luultiin littanaksi jonka reunoilta voi pudota jonnekin?
Eivät. Luulit väärin.
Yhden teorian kritiikki ei todista toisen puolesta. Vaikka evoluutioteoria osoittautuisi virheelliseksi, ei se todistaisi luomisoppia oikeaksi, vaan luomisopista olisi tehtävä korvaava teoria ihan omilla todisteillaan.
Väitteet ilman perusteita ja todisteita ovat pelkkiä mielipiteitä, ei luonnontiedettä.
eivät nykydarwinismin mukaan voi olla evoluutioilmiön ydin, sen aiheuttaja. Nykydarwinismi ei yksinkertaisesti kykene sijoittamaan rakenteisiinsa luonnon järjstystä (myös dynaamista) tuottavia matemaattisia lakeja. Toinen vakava ja korjaamaton puutos nykydarwinismissa on sen täydellinen kyvyttömyys selittää elämyksellisen tietoisuuden olemassaoloa. Yrityksiä toki on tehty, mutta niillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.
Jos vaikka oletettaisiin, että kaikkea fysikaalista tapahtumista maailmankaikkeudessa ohjaava pienimmän vaikutuksen periaate (Least Action Principle) ilmenisi elävän aineen evoluutiona, pinnallinen tarkkailija voisi kuvitella kyseessä olevan luonnonvalinnan.