keuhkojen tähystys

Tähystys tehty kesällä 2006
Kirjoittanut:

Oulun Yliopisto / OYS
Sisätautien klinikka
20.9.2001

Shirley Johnson



Bronkoskopia tänään ja huomenna


Taustaa
Bronkoskopia on yleisin invasiivinen toimenpide keuhkolääketieteessä. Bronkoskopia tekniikka ja kliininen käyttö juontavat juurensa 1800-luvun loppuun, jolloin saksalainen Gustav Killian käytti jäykkää endoskooppia ilmateiden tutkimiseen. Chevalier Jackson Philadelfiasta kehitti jäykän bronkoskoopin, joka oli ainoa keuhkoputkien tutkimusväline 1970-luvun alkuun asti. Tämän jälkeen käyttöön tuli Shigeto Ikedan kehittämä fiberoskooppi. Fiberoskoopin kärjen läpimitta on 3,5-6,0mm ja työskentelykanavan 1,2-3,2mm. Mitä laajempi työskentelykanava, sitä paremmin fiberoskopia soveltuu erilaisiin toimenpiteisiin ja eritteiden/veren imemiseen keuhkoista. Ohuemmat ja pienikanavaiset fiberoskoopit soveltuvat lähinnä lapsipotilaille ja kun halutaan päästä keuhkojen perifeerisiin osiin. Videobronkoskooppi on syrjäyttänyt fiberoskoopin, koska sitä käytettäessä monitorille saadaan kuva suurempana ja terävämpänä kuin fiberoskoopin kautta on mahdollista. Videolaitteiston avulla voidaan dokumentoida ja tallentaa endobronkiaaliset löydökset. Videobronkoskooppi on myös erinomainen opetustarkoitukseen. Jäykkä bronkoskooppi on ideaalinen päähengitysteiden suurten kasvaimien poistoon, trakeobronkiaalisten striktuuroiden laajentamiseen, laser bronkoskopiaan, stenttien asentamiseen ja trakeobronkiaalisten vierasesineiden poistoon. Fiberoskooppia käytetään nykyisin yli 95%:ssa tähystystoimenpiteistä.


Yleistä
Turvallisuus. Ennen bronkoskopiaa tulee arvioida tutkimuksesta mahdollisesti koituvaa riskiä anamnestisten tietojen ja aikaisempien tutkimustulosten perusteella. Fiberoskopia on todettu turvalliseksi toimenpiteeksi. Eräässä Britanniassa tehdyssä 40 000 bronkoskopiaa sisältäneessä tutkimuksessa kuolleisuus oli 0.04% ja huomattavia komplikaatioita 0.12%.Toisessa tutkimuksessa vastaavat luvut olivat 0.01% ja 0.08% 24 521 tähystyksen sarjassa.
Esivalmistelut. Ennen tutkimusta potilaan tulee olla ravinnotta vähintään 4 h ajan. Puoli tuntia ennen tutkimusta potilas saa lihakseen 0,5-0,8mg atropiinia. Tämän tarkoituksena on vähentää ilmateiden eritemuodostusta ja haitallisia vagaalisia heijasteita, sekä keuhkoputkien supistumista. Rauhoittavana lääkkeenä voidaan käyttää esim. oksatsepaamia tai diatsepaamia suun kautta. Antibioottiprofylaksia annetaan potilaille, joiden perna on poistettu, joilla on läppäproteesi tai aikaisemmin sairastettu endokardiitti. Antikoagulanttihoito tauotetaan 3 vrk:ta ennen tutkimusta, lisäksi tarkistetaan pvk (trombosyytit) ja INR. Bronkoskopian aikana seurataan happisaturaatiota oksimetrin avulla, saturaatiotavoite > 90% (tarv. lisähappi viiksillä). Tuoreimman British Thoracic Societyn (BTS) suosituksen mukaan rutiininomaista EKG seurantaa ei tarvita, sitä suositellaan kuitenkin käytettäväksi potilailla, joilla on vaikea sydänsairaus. Tutkimushuoneessa tulee olla elvytysvalmius.
Yleensä fiberoskopia ja videoskopia tehdään paikallispuudutuksessa. Puudutus tapahtuu tavallisimmin nebulisaattorin avulla, jolloin potilas inhaloi 2,5ml 4-prosenttista lidokaiiniliuosta. Puudutus voidaan myös suorittaa sumuttamalla nieluun 10-prosentista lidokaiinia, minkä jälkeen kaarevakärkisellä nieluruiskulla tiputetaan nielupeiliä apuna käyttäen äänirakoon pieninä annoksina puudutetta inspiraation aikana (2-4% lidokaiiniliuosta yhteensä 200mg). Kun bronkoskooppi on viety hengitysteihin ,voidaan käyttää 2-prosenttista lidokaiinia pieninä annoksina yhteensä 200-300mg. Potilaan saama lidokaiiniannos tulisi olla korkeintaan 500-600mg, seerumin toksista lidokaiinipitoisuutta (6 mg/ml) tulisi välttää.

Suoritus. Bronkoskooppi viedään hengitysteihin joko nenän tai suun kautta potilaan maatessa tutkimuspöydällä. Aluksi tarkastellaan kurkunpään alue esim. mahdollisen kurkunpään syövän tai äänihuulihalvauksen toteamiseksi. Keuhkoputkistoa tarkastellaan henkitorvesta eteenpäin subsegmenttitasolle saakka. Keuhkoputkia tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota limakalvomuutoksiin, kuten limakalvon punoitukseen, turvotukseen ja mahdolliseen kyhmyisyyteen. Samoin arvioidaan keuhkoputkien eritteiden laatu ja määrä. Endobronkiaalinen karsinooma voi esiintyä pelkästään paikallisena punoituksena, rosoisena limakalvona tai selkeässä tapauksessa kyhmyisenä tuumorina. Bronkuksen haarautumiskohdan turpoaminen ja leventyminen voi olla viite keuhkosyövästä.

Voimistetun uloshengityksen aikana voidaan tutkia henkitorven ja pääbronkusten litistymistaipumista. Mikäli bronkuspuuston takaseinä työntyy yli puolivälin , voidaan puhua patologisesta litistymistaipumuksesta. Ilmiö voi liittyä astmaa, obstruktiiviseen bronkiittiin tai ylipainoon. Bronkomalasiasta voidaan puhua, jos kollapsi havaitaan jo tavallisen hengityksen aikana. Tracheobronchopatia osteoblasticassa todetaan henkitorvessa ja suurissa hengitysteissä hengitysrustojen kohdalla kovia vaaleita kyhmyjä, joita peittää normaali limakalvo. Potilaan yskiessä tai yökkäillessä tutkimuksen aikana syntyy keuhkoputkien limakalvoille usein punoitusta ja petekkioita.

Tähystyksen jälkeen seurataan potilaan yleistilaa ja happisaturaatiota. Mikäli tähystys sujuu tavallisesti, potilas voi juoda kahden tunnin kuluttua puudutuksesta ja kotiutua neljän tunnin kuluttua toimenpiteestä. Jos tähystyksen aikana on otettu transbronkiaalibiopsia, on thx-rtg kontrolloitava ennen kotiuttamista ilmarinnan poissulkemiseksi.




Bronkoskopian yhteydessä otettavat näytteet
Huuhtelunäyte otetaan ruiskuttamalla keuhkoputkistoon fysiologista keittosuolaa ja imemällä neste välittömästi takaisin. Sytologista tutkimusta varten 5ml huuhtelunäytettä sekoitetaan 90-prosenttiseen alkoholiliuokseen. Edelleen käsiteltyä Papanicolaou-värjättyä näytettä voidaan käyttää keuhkosyöpädiagnostiikassa. Huuhtelunäytteen solujen erittelylaskennalla voi olla merkitystä astman ja eosinofiilisten oireyhtymien diagnostiikalle. Näytettä on käytetty myös bakteeriviljelyyn ja se on luotettava tuberkuloosin diagnostiikassa. Näkyvän endobronkiaalisen tuumorin yhteydessä otetun näytteen osuvuus on n. 40%.
Harjairtosolunäyte otetaan liikuttamalla harjaa edestakaisin endobronkiaalisen muutoksen pinnalla, minkä jälkeen se vedetään suojakatetrin sisään. Endobronkiaalisen keuhkotuumorin yhteydessä harjanäytteen osuvuus on 70-90%.

Kaksoiskatetrinäyte. Kaksoiskatetrissa on kaksi sisäkkäistä katetria, ja näiden sisällä on harja. Uloimman katetrin päässä on vahatulppa. Kaksoiskaterilla voidaan ottaa nielun bakteerifloorasta vapaita näytteitä ja näytteen luotettavuutta lisää kvantitatiivinen viljely. Mikäli bakteerikasvu on yli 103 CFU (colony forming unit), se on merkki taudinaiheuttajasta. Bakteeripneumonian diagnostiikassa menetelmän osuvuus on 70-90%.

Bronkoalveolaarinen huuhtelu (BAL). Bronkoalveolaarisessa huuhtelussa bronkoskoopin pää kiilataan subsegmenttibronkukseen. Keuhkoon ruiskutetaan kerrallaan 20-50ml puskuroitua kädenlämpöistä fysiologista keittosuolaliuosta ja neste imetään välittömästi takaisin. Jotta saadaan alveolipitoisuutta edustava näyte, pitää kokonaishuuhtelumäärän olla ainakin 100ml, mieluiten 200ml. Mikäli potilaalla on diffuusi keuhkosairaus, edullisin huuhtelupaikka on keskilohko (tai lingula). Paikallisen keuhkoinfiltraatin yhteydessä huuhtelu tehdään infiltraatin alueelle. BAL-huuhtelu on yleensä riskitön. Muutamalle prosentille potilaista voi ilmaantua samana iltana tai yönä ilmaantua ohimenevä kuumereaktio. Pneumonian ilmaantuminen on harvinaista.

BAL voi antaa spesifin diagnoosin eräissä harvinaisissa keuhkosairauksissa. Alveolaarisessa mikrolitiaasissa BAL-nesteeseen tulee alveolionteloista lamellaarisia kalkkikappaleita. Alveolaariproteinoosissa todetaan huuhtelunesteessä voimakkaasti PAS-positiivisia fosfolipidikertymiä. Eosinofiilisen granulooman yhteydessä voidaan todeta Langerhansin histiosyyttejä joko elektronimikroskooppisesti tai vasta-aine-menetelmällä.

BAL on hyvä menetelmä infektiodiagnostiikassa, etenkin immunosupressoiduilla potilailla. Tavanomaisen bakteeriviljelyn lisäksi BAL-neste soveltuu Legionella-viljelyyn ja Klamydia FA-tutkimukseen. Sytomegalovirus (CMV) on immunosuppressiopotilailla tavallinen taudinaiheuttaja. Varmin merkki CMV-infektiosta on inkluusiokappaleiden löytyminen BAL-nesteen soluista valomikroskooppisesti tai pikamenetelmillä. Immunohistokemiallisin menetelmin voidaan BAL-nesteestä myös herpes- ja varicellavirukset. Pneumocystis carinii -organismien määrä on immunosuppressoiduilla niin suuri, että niitä löytyy jo rutiinivärjäyksessä sytologisesta valmisteesta. Muilla potilasryhmillä tarvitaan erikoismenetelmiä, kuten hopeavärjäys ja immunokemialliset menetelmät. Invasiivisen Candida- tai Aspergillus-infektion diagnostiikassa luotettavuutta häiritsee mahdollinen nielukontaminaatio.

BAL on tärkeä menetelmä asbestialtistuksen arvioinnissa. Mikäli BAL-näytteestä löytyy yksi asbestikappale (AB)/millilitra nestettä viittaa se useimmiten ammatilliseen altistukseen. Tämä määrä ei kuitenkaan ole suuri ajatellen keuhkosyövän riskiä tai asbestoosin mahdollisuutta. Asbestoosipotilailla todetaan kymmenestä useisiin satoihin AB-kappaleita millilitrassa. Mikäli BAL-nesteestä löytyy yli kymmenen AB-kappaletta millilitrassa löydös viittaa ammattisyövän kannalta merkittävään altistukseen. On kuitenkin muistettava, että rajat ovat keinotekoisia ja huolellinen haastattelu on altistuksen tärkein mittari.

BAL-sytologiaa voidaan käyttää diffuusien ja paikallisten keuhkosairauksien erotusdiagnostiikassa. Kokonaissolumäärä lisääntyy tupakoivilla ihmisillä voimakkaasti, mikä aiheutuu pääasiallisesti magrofaagien ja jonkin verran neutrofiilien määrän lisääntymisestä. Tupakoimattomilla solumäärän lisääntyminen viittaa tulehdukseen alveolirakenteissa.

BAL-nesteen lymfosytoosi viittaa immunoaktivaatioon ja on tavallinen löydös keuhkojen parenkyymisairauksissa. Erityisen voimakas lymfosytoosi todetaan allergisten alveoliittien yhteydessä. Lymfosyyttien fenotyyppien analyysillä on harvoin diagnostista merkitystä. Aktiivissa sarkoidoosissa CD4/CD8-positiivisten lymfosyyttien suhde on tyypillisesti voimakkaasti kohonnut, tätä käytetään apuna sarkoidoosin diagnostiikassa

Neutrofiliaa todetaan erityisesti infektioiden yhteydessä. Huomattavan eosinofilian löytyminen viittaa eosinofiiliseen pneumoniaan ja sen sukuisiin tauteihin (esim. Wegenerin granulomatoosi).

Keuhkot eivät syntetisoi albumiinia. Albumiinipitoisuuden lisääntyminen viittaa kapillaarien läpäisevyyden lisääntymiseen, tulehdukseen.

Limakalvobiopsia. Arvioitaessa limakalvojen tilaa biopsianäytteillä koepalat otetaan keuhkoputkien ja keuhkosegmenttien ja subsegmenttien haarautumiskohdasta. Endobronkiaalisesta muutoksesta tulisi ottaa ainakin viisi koepalaa. Aikaisimmin perifeerisestä tuumorista otettiin biopsianäytteitä läpivalaisuohjatusti. Tietokonetomografialla tai ultraäänellä ohjattu transtorakaalinen ohutneulabiopsia on syrjäyttänyt tämän menetelmän.

Transbronkiaalibiopsiaa käytetään etenkin diffuusien keuhkosairauksien diagnostiikassa. Diffuusien keuhkomuutosten yhteydessä alalohkojen anterobasaalinen ja laterobasaalinen segmentti ovat edullisimmat biopsiapaikat. Koepala pyritään ottamaan mahdollisimman perifeerisestä keuhkon osasta, koska näillä alueilla keuhkoverisuonet ovat mahdollisimman pieniä ja alveoleja on paljon.

Transbronkiaalibiopsiaa on käytetty myös perifeeristen kasvaimien diagnostiikassa läpivalaisun avulla. Keskimäärin osuvuus on ollut 60%:n luokkaa. Transbronkiaalibiopsia soveltuu hyvin immunosuppressiopotilaiden infektiodiagnostiikkaan ja on välttämätön keuhkonsiirtopotilaiden rejektiodiagnostiikassa.

Transbronkiaalibiopsian jälkeen ilmarinta ilmaantuu 2-4%:lle potilaita.

Transbronkiaalisella ohutneulabiopsialla pyritään selvittämään keuhkosyövän levinneisyys. Biopsiakohdiksi soveltuvat ainoastaan bifurkaation carina ja pääbronkusten haarautumiskohdat. Bifurgaation carinassa sijaitsevien metastaasien yhteydessä menetelmän osuvuus on n. 50%. Samalla tekniikalla voidaan ottaa sytologinen näyte endobronkiaalisesta tuumorista, tällöin osuvuus on yli 90%.




Bronkoskopian indikaatiot ja kontraindikaatiot
Fiberoskopian varsinaisena ehdottomana kontraindikaationa on pidetty vaikeaa, happihoidolla reagoimatonta hypoksemiaa. Epästabiili niska, vaikeasti jäykistynyt kaularanka ja temporomandibulaarinivel ovat puolestaan jäykän bronkoskopian kontraindikaatioita
Diagnostinen bronkoskopia. Pitkittynyt yskä on yksi tavallisimmista diagnostisen bronkoskopian indikaatioista. Kirjallisuuden mukaan bronkoskopia on kuitenkin ylikäytetty yskän tutkimuksena. Bronkoskopia tulisikin tehdä tupakoimattomalle potilaalle ilman radiologia löydöksiä ,vasta histamiinialtistuksen, ruokatorven pH nauhoituksen ja otolaryngiaalisen tutkimuksen jälkeen. Veriyskän yhteydessä bronkoskopia voi olla sekä diagnostinen että terapeuttinen. Hengityksen vinkumisen ja stridorin etiologian selvittäminen kuuluu myös bronkoskopia indikaatioihin. Thx-rtg:ssä näkyvän infiltraatin diagnostiikka on yleisin bronkoskopian indikaatio. Tähystystutkimus on indisoitu myös silloin kun yskössytologiassa todetaan maligneja soluja ilman thx-rtg:ssä näkyvää infiltraattia. Keuhkoinfektioiden yhteydessä tähystyksellä saadaan luotettavat mikrobiologiset näytteet ja samalla voidaan myös keuhkoputkia ´puhdistaa` limaimulla. Äänihuuli- tai palleahalvauksen, vena cava superior -oireyhtymän ja pleuranesteilyn etiologisiin selvityksiin kuuluu bronkoskopia. Samoin kuin ilmatievaurion paikan ja laajuuden arviointi toksisten kaasujen ja mahan sisällön inhalaation yhteydessä sekä palovammapotilailla. Bronkoskopiaa käytetään myös keuhkoputkien tilan arvioimiseen rintakehän trauman yhteydessä. Keuhkonsiirtopotilailla ilmenevien komplikaatioiden yhteydessä bronkoskopia on tärkeässä asemassa mietittäessä erotusdiagnostiikkaa mahdollisen rejektio ja infektioiden välillä. Trakeobronkiaalinen fisteli diagnostisoidaan tähystyksen yhteydessä 83%:sti. Bronkoskopiaa voidaan käyttää myös intubaatioputken sijainnin tarkastelussa ,sekä pitkittyneen intubaation aiheuttamien komplikaatioiden arvioinnissa.


Fluoresenssi bronkoskopiassa saadaan käyttämällä fluoresoivaa sinivaloa dysplastinen ja maligni kudos näyttämään erilaiselta kuin viereinen terve kudos. Tässä ns. LIFE-menetelmässä (lung-imaging-fluorescence-endoscopy) fluoresenssierot muutetaan tietokonekäsittelyllä niin, että terve kudos näyttää vihreältä ja sairas kudos punaiselta. Menetelmällä on merkitystä keuhkosyövän varhaisvaiheen diagnostiikalle ja levinneisyyden arvioinnille. Sitä voidaan käyttää myös potilaan seurannassa hoidon jälkeen.




Terapeuttinen bronkoskopia
Endobronkiaalista sädehoitoa (brakyterapia) käytetään sellaisten endobronkiaalisten syöpäkasvaimien paikallishoitoon, joissa ulkoinen sädehoito on vasta-aiheinen tai sitä on jo annettu tuloksetta. Brakyterapian päätarkoituksena on pienentää keuhkoputkea ahtauttavaa tuumoria, vaikkakin kuratiiviseen hoitotulokseen voidaan päästä yhdistämällä se ulkoiseen sädehoitoon. Fiberoskoopin kautta viedään iridium-192 -isotooppia sisältävä katetri syöpäkasvaimen lähelle. Hoidossa voidaan käyttää joko matala- (< 2Gy/h) että korkea-annoksista (> 10Gy/h) brakyterapiaa. Yleisesti hoitovastetta saadaan yli 60%ssa tapauksista ja oireiden lievitys kestää viikkoja tai kuukausia. Endobronkiaalisen sädehoidon haittana on terveen kudoksen tuho ja fistelien muodostus 6-8% potilaista. Korkea-annoksiseen brakyterapiaan liittyy myös kohonnut verenvuotoriski.
Endobronkiaalista laserhoitoa käytetään lähinnä henkitorven ja sentraalisten bronkusten tukkeavien prosessien hoidossa. Yleisimmin käytetään neodymium-yttrium-aluminium-garnet (Nd-YAG) -laserhoitoa. Kudoksen haihduttamisessa käytetään suurta tehoa ja lyhyttä pulssia. Mikäli halutaan hemostaasia, käytetään pientä tehoa ja pitkään pulssia. Laserhoito voidaan toteuttaa joko jäykän bronkoskoopin tai fiberoskoopin kautta. Jäykän bronkoskoopin käytön etuna on karstan poisto ja verenvuodon helpompi hallinta toimenpiteen aikana. Fiberoskooppia käytettäessä ei tarvita yleisanestesiaa, lasersäde on helpompi ohjata oikein, jolloin perforaatioriski pienenee. Osittainen obstruktio saadaan laukeamaan 2/3 potilaista ja totaali obstruktio vain 1/3:lla. Laserhoitoa voidaan käyttää myös esitoimenpiteenä endobronkiaalista sädehoitoa varten tekemällä sen avulla kanava sädelähdettä varten. Laseria on käytetty myös trakeastenoosin hoidossa. Komplikaatiosta yleisin on runsas verenvuoto, hoidon aikana on kuvattu tapahtuneen myös keuhkoputken sisäisiä tulen syttymisiä.

Endobronkiaalinen elektrokoagulaatio ja kryoterapia. Endobronkiaalisen tuumorin elektrokoagulaatiossa käytetään lasersäteen asemesta sähkökipinän koaguloivaa vaikutusta. Kryoterapiassa käytetään -40 C:n lämpöistä typpioksidia, jota ruiskutetaan tuumorin päälle. Molempia hoitomuotoja on käytetty onnistuneesti trakeobronkiaalisten tuumoreiden, polyyppien ja granulaatiokudoksen aiheuttaman obstruktion laukaisemisessa. Ne ovat myös laserhoitoa turvallisempi perifeeristen muutosten hoidossa vähäisemmän perforaatioriskin ansiosta. Ca in situ ja limakalvo dysplasioiden yhteydessä elektrokoagulaatio ja kryoterapia voivat olla myös kuratiivisia. Verenvuoto on yleisin komplikaatio.

Stenttejä voidaan käyttää etenkin keuhkonsiirtopotilaille, leikkauksen jälkeisen bronkus- tai trakeasauman striktuuran, ekstra- ja endobronkiaalisen tuumorin aiheuttaman stenoosin sekä vaikean trakeobronkomalasian hoitona. Käytettävissä on joko silikoni tai metalliverkkostenttejä. Silikonistentit asennetaan jäykän bronkoskoopin avulla tavallisimmin yleisanestesiassa. Ne ovat halpoja ja helposti poistettavissa. Lisäksi ne ovat hyvin siedettyjä ja tuumorikasvun läpäisemättömiä. Keuhkoputkiston puhdistuminen eritteistä häiriintyy huomattavasti käytettäessä silikonistenttiä. Ongelmaksi voivat myös muodostua stentin liikkuminen ja granulaatiokudoksen kehittyminen. Fiberoskoopin kautta voidaan asentaa metallisia verkkokehikkoja, jotka laajenevat seinämän myötäisiksi. Ne ovat silikonistenttejä huomattavasti kalliimpia ja niiden poistaminen hankalaa. Maligniteettien hoidossa tuumorin läpikasvu on haitta, granulaatiokudoksen muodostuminen stentin päihin on sangen tavallista.

Vierasesineen poisto. Jäykän bronkoskoopin kautta vierasesineet voidaan poistaa lähes aina, ainoastaan hyvin perifeeristen vierasesineiden poistoon tarvitaan fiberoskooppia. Vierasesineen poisto vaatii kokemusta toimenpiteeseen liittyvän komplikaatioriskin vuoksi. Limakalvoon tarttuneen vierasesineen poisto voi aiheuttaa keuhkoputken seinämään vaurion ja johtaa verenvuotoon, infektioon tai perforaatioon. Vierasesine voi myös irrota sentraalisesta bronkuksesta ja ajautua perifeerisempään bronkukseen. Hätätilanne syntyy erityisesti suuren vierasesineen takertuessa subglottiksen alueelle vedettäessä bronkoskooppia pois keuhkoputkistosta.

Verenvuodon tamponoimiseksi on fiberoskooppia varten kehitetty oma pallokatetri. Katetrin kärki viedään vuotavaan bronkushaaraan, ja pallo-osa laajennetaan, jolloin vuoto tyrehtyy. Pallokatetreja voidaan käyttää myös henkitorven ja pääbronkusten stenoosien laajentamisessa.

Fotodynaaminen hoito. Fotodynaamisesssa hoidossa keuhkotuumoria käsitellään valolle herkistävällä aineella, jolloin potilaalle annetaan suoneen fotosensitoivaa hematoporfyriinijohdannaista kaksi vuorokautta ennen laserhoitoa. Sädetyksessä käytetään modifioitua argonlaseria. Parhaiten hoitoon soveltuvat potilaat, joilla on polyyppimainen endobronkiaalinen kasvain ilman mainittavaa ulkopuolista kompressiota ja joiden kasvain on pinnallinen. Fotodynaamista terapiaa on käytetty myös metastaasien hoitoon. Ihon valoherkistyminen kestää yleensä kuukauden. Hoitoon liittyy komplikaationa etenkin infektioita ja veriyskää





Bronkoskopian tulevaisuuden näkymiä
Bronkoskooppisen ultraäänitutkimuksen etuna on mahdollisuus tarkastella hengitysteiden ulkopuolisia rakenteita, jotka eivät visualisoidu tavallisen bronkoskopian yhteydessä. Suurin tekninen ongelma on ollut kykenemättömyys ultraäänisondin jatkuvaan kontaktiin keuhkoputkiston seinämän kanssa riittävän tarkkojen kuvien saamiseksi. Ongelman voittamiseksi fiberoskooppeihin on kehitetty vedellä täytettävät pallongit. Alustavissa tutkimuksissa on kyetty visualisoimaan mediastinumin rakenteita mukaan lukien imusolmukkeet, suuret suonet ja ruokatorvi. Imusolmukkeiden sijainnin määrittämisen ja niiden suhtautumisen suuriin suoniin odotetaan helpottavan diagnostisia toimenpiteitä kuten bronkoskooppisen neulanäytteenottoa ja kasvainten levinneisyysluokittelua.
Virtuaalisessa bronkoskopiassa tavallista bronkoskopiaa muistuttava näkymä luodaan tietokonetomografialla saaduista kuvista. Hengitysteiden kolmiulotteisella kuvantamisella saadaan tarkempi käsitys niiden suhteista muihin rintaontelon elimiin ja rakenteisiin. Suurin etu virtuaalisessa bronkoskopiassa on tarpeettomuus suorittaa invasiivista tähystystä hengitysteiden tutkimiseksi. Suurin haittapuoli on sen kykenemättömyys erottaa benigniä ja malignia muutosta toisistaan, joten tavalliseen bronkoskopiaan joudutaan turvautumaan joka tapauksessa näytteiden saamiseksi. Virtuaalinen bronkoskopia on erittäin aikaa vievä toimenpide ja vaatii erikoistietokoneet, joten käytännön kliinisessä työssä sitä ei tulla näkemään vielä pitkään aikaan.

Keuhkosyövän geeniterapia on tällä hetkellä kiivaan tutkimuksen kohteena. Yleisimmät käytössä olevat virusvektorit ovat retro- ja adenovirukset. Geeniterapialla pyritään vahvistamaan omaa immuunipuolustusta tuumoria vastaan, korjaamaan supressori geenien puutteesta tai onkogeenien epätarkoituksenmukaisesta aktivaatiosta johtuvia solusyklin häiriötä sekä estämään kasvainten angiogeneesiä. Lupaavia tuloksia on saavutettu faasin I tutkimuksissa, jossa adenoviruksen välityksellä p53 geeni on bronkoskopian yhteydessä ruiskutettu kasvaimen sisään. Geeniterapilla tullenee olemaan jatkossa merkittävä rooli keuhkosyövän hoidossa.

IHMETTELEN AIKATAULUA